tiistai 17. joulukuuta 2013

Pääkirjoitus

Tähden valoa


Tähdillä on näin joulun lähestyessä tärkeä merkitys. Beetlehemin tähti näyttää tien seimen luo, ja  kuusen tähti muistuttaa joulun ihmeestä olohuoneissamme. Joulupöydän antimista löytyy tähtitorttuja, ja monista ikkunoista loistavat jos jonkinlaiset led-tähdet. Tähti on monessa mielessä joulun symboli.

Sanalla tähti on myös kuvaannollinen merkitys. Sitä käytetään, kun puhutaan jonkin alan etevimmistä edustajista. Kun ajattelen mennyttä lukukautta, mielessäni on tämä tähti-sanan merkitys. Yksi mieleenpainuvimmista syksyn hetkistäni oli nähdä pop-maailman tähti Jenni Vartiainen koulumme juhlasalissa. Hän loisti niin taidoillaan kuin välittömyydelläänkin esiintyessään meille minarilaisille. Koin olevani etuoikeutettu, kun pääsin näkemään ja kuulemaan häntä työajalla, etupenkistä ja ilmaiseksi! Tuon tähden valossa olen jaksanut ja jaksan pitkään.

Tähtiainesta on myös monessa tämän uusimman Huvituksen jutussa. Toivon Sinulle, lukijamme, mukavia hetkiä tähtijuttujen parissa!

Koko toimituskunnan puolesta rauhaisaa joulun aikaa toivottaen,
Virva Eskelinen
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori



Musiikkiluokkien joulukonsertti

Teksti: Virva Eskelinen
Videot: Pasi Ikonen

Joulusävelet soivat Alavassa

Perinteinen koulumme musiikkiluokkien joulukonsertti pidettiin tiistaina 10.12.2013 Alavan kirkossa. Tilaisuus alkoi seurakuntasalissa, missä 9a-luokan tiernapojat (Markus Dunder, Olli-Pekka Kinnunen, Akseli Mattila ja Elias Räisänen) kertoivat ja lauloivat joulutarinansa. Esityksen aikana yleisö sai nauttia glögistä, jota tarjoilivat Minna Canthin koulun musiikkiluokkien tuki ry:n aktiivivanhemmat.

Kirkkosalissa musiikkiluokat esiintyivät aluksi kaikki yhdessä laululla Once upon a silent nigth. Sen jälkeen vuorossa olivat 7a- ja 7b-luokkien oppilaat yhdessä sekä 8a- ja 8b-luokkien oppilaat yhdessä. 7.-luokkalaiset lauloivat joululaulut Kolme yötä jouluun on, Joulupukki matkaan jo käy, Äidin porsaat sekä Kulkuset. 8.-luokkalaiset esittivät laulut Joululaulu sekä White Christmas.

Yhdeksänsille luokille konsertti oli yläkoulun viimeinen joulukonsertti. Senpä vuoksi he esiintyivät omina luokkinaan. 9a herkistytti yleisön lauluilla Tuikkikaa, oi joulun tähtöset ja Varpunen jouluaamuna. 9b puolestaan loi tunnelmaa kappaleilla Tule joulu kultainen sekä On hanget korkeat nietokset.

Konsertin yksi hienoimmista esityksistä oli Tonttujen jouluyö, jonka esittivät 8. ja 9. luokat yhdessä. Merzi Rajalan sovittama laulu sai yleisöltä raikuvat aplodit. Ansaitusti! Kuoroja johtanut musiikinopettaja Marianne Liimatainen voi olla ylpeä lopputuloksesta.

Konsertissa kuultiin vielä kappaleet Joulukirkkoon ja Orpojen joulu. Viimeisen laulun esittivät kaikki musiikkiluokkalaiset yhdessä. Aiemmista vuosista poiketen tässä joulukonsertissa oppilaat lauloivat pelkällä pianosäestyksellä, ilman äänentoistoa. -Tämä on ollut toiveena, ja nyt sitä kokeiltiin, Marianne Liimatainen kertoo.


"Joulukirkkoon"



"Once upon a silent night"



"Orpojen joulu"



"Tonttujen jouluyö"



"Varpunen jouluaamuna"



Jenni Vartiainen vierailulla

Teksti: Venla Väänänen ja Heta Ikonen 9a
Kuvat ja video: Mirjam Kuhanen 9a

"Musiikki on ollut aina iso osa elämääni"

"Tule meille jouluksi"
Perjantaina 15.11. koulullemme saapui julkkisvieras. Kun juhlasalissa pidetyn tilaisuuden aloituskappaleen intro lähti soimaan lukiolaisten säestyksellä, salin takaosasta asteli lavalle... Jenni Vartiainen! Yhdessä lukion kuoron kanssa tämä suomalaisen pop-musiikin naistähti esitti uuden kappaleensa Tule meille jouluksi, joka on Terra-albumilla.

Jenni on musiikinopettajamme Matti Sariolan vanha oppilas, ja siksi Matti sai hänet houkuteltua koulullemme laulamaan ja antamaan haastattelun. Opettaja ja lahjakas oppilas istuutuivat sohvalle ja juttelivat lämminhenkisesti. Minarilaiset olivat lähettäneet etukäteen Matille kysymyksiä, joista osan hän esittikin Jennille.

Nalle ja Salen lahjakortti vaihtoivat omistajaa.
Sitten koitti tilaisuuden yllätysnumero: Jenni pääsi itse hetkeksi yleisöön, kun lukion kuoro esitti  coverin hänen uudesta biisistään Junat ja  naiset. Ennen esitystä hän hihkaisi: -Oottakaa, mä haen nopeesti mun kännykän, niin saan sen videolle. Video on nähtävillä tämän jutun lopussa olevassa linkissä.

Seuraavaksi olikin meidän Huvitus-lehden toimittajien aika astua lavalle. Olimme suunnitelleet 11 kysymystä, joihin Jennin tuli vastata pikaisesti ja valita vaihtoehdoista itselleen mieluisin. Vastausten pohjalta saimme selville Jennistä mm. seuraavaa: laulaja on enemmän kahvi- ja salmiakki-ihmisiä kuin tee- tai suklaaihmisiä. Fysiikasta ja kemiasta hän ei valinnut kumpaakaan, vaan keksi oman vaihtoehdon, musiikin. Kissan ja koiran väliltä hän valitsi koiran, ja aamun ja illan välillä illan. Vaikka Jenni vaikuttikin pirteältä, niin duurin ja mollin väliltä hän valitsi mollin.

Kysymysten jälkeen oppilaskunnan puheenjohtaja Julia Mikkonen antoi artistille yläkoululaisten lahjan: jättinallen keikkabussiin ja viiden euron lahjakortin Saleen.

Tilaisuuden lopuksi lauloimme kaikki yhdessä kaikkien tunteman biisin Missä muruseni on. Monien mielestä tilaisuus oli tosi mukava ja lämminhenkinen.


Linkki:
Koululaiset yllättivät Jenni Vartiaisen Kuopiossa
Instargram Jenni Vartiainen

Elokuva-arvostelu: Vihan liekit

Teksti ja kuva: Hanna-Katri Eskelinen 9c, Ronja Kettunen 9c, Verna Lankinen 9c ja Eevi Peiponen 9c

Vihan liekit ylitti odotukset

Kun liput elokuvaan Vihan liekit tulivat myyntiin, ostimme ne heti. Halusimme mennä ensi-iltaan, ja kyllä kannatti: elokuva osoittautui todella hyväksi! Se ei jättänyt ketään kylmäksi.

Vihan liekit -elokuva on tehty Suzanne Collinsin Nälkäpeli-nimisen kirjasarjan toisen osan pohjalta. Tarina sijoittuu tulevaisuuteen ja kertoo kaunistelematta vyöhykkeisiin jaetusta maailmasta, jossa jokainen vyöhyke joutuu vuosittain lähettämään kaksi edustajaa valtion järjestämään tappopeliin nimeltä Nälkäpeli. Tässä toisessa osassa pelin jo kerran voittaneet joutuvat taistelemaan vielä yhden kerran elämästään.

Francis Lawrencen ohjaamassa elokuvassa päähenkilöitä Katnissia ja Peetaa näyttelevät Jennifer Lawrense ja Josh Hutcherson. Molemmat tekevät hienot roolityöt. Lawrence eläytyy rooliinsa tunteellisesti ja uskottavasti, Hutcherson puolestaan onnistuu kaikessa kiitettävästi.


Elokuva on koukuttava. Se herättää katsojassa niin rakkauden, vihan kuin surunkin tunteita. Elokuvan äänitehosteet ja musiikki täydentävät hyvin juonta. Visuaalinen maailma on toteutettu niin loistavasti, että tarina tuntuu todella todelta.

Vihan liekit ylitti odotuksemme. Se oli mielestämme parempi kuin Nälkäpeli, elokuvasarjan ensimmäinen osa. Kokonaisuudessaan elokuva oli hyvä pakkaus, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Kolmatta osaa tuskin malttaa odottaa.

Hygieniapassin suosio kasvaa

Teksti: Minna Canthin koulun kotitalousopettaja Sari Hartikainen
Kuvat: Vesa Vainikainen

Hygieniapassin suosio kasvaa

Jo kolmen vuoden ajan on Minarissa voinut suorittaa hygieniapassin. Tämän syksyn hygieniapassitesti pidettiin 5.12., ja siihen osallistui 58 oppilasta. Heistä 55 sai testin hyväksytysti läpi.

Opettajana olen keskitetysti koonnut 9.-luokkalaisille elintarvikehygienian opetuspaketin, jonka jälkeen halukkaat ovat voineet suorittaa pienellä kustannuksella virallisen hygieniapassitestin. Se on osoittautunut erittäin suosituksi, ja osa oppilaista jo heti syksyn alussa kyseleekin siitä.

Kotitalouden tunneilla oppilaat ovat luontevasti ja käytännönläheisesti harjoitelleet elintarvikehygienian perusteita koko peruskoulun ajan.  Nykyään huomaan entistä enemmän tietoisesti ottavani ja tuovan hygienia-asioita eri asiayhteyksissä perusteluineen esille. Näin oppilailla karttuu tietoja jatkuvasti, huomaamattakin. 
Sofia Salmela ja Juha Kopponen  - onnelliset hygieniapassien uudet omistajat.
Olen koonnut ja jakanut elintarvikehygieniaopetuspakettini neljälle opetuskerralle - siis kuukausi teho-opetusta kaikille. Oppilaiden ei tarvitse kirjoittaa mitään muistiin, riittää kun kuuntelee ja ajattelee ja kyselee. Opetus on hyvin luentokeskeistä monine käytännön esimerkkeineen. Lopuksi laitan tekemäni  Power Point -diat koulun kotitalouden kotisivuille, josta oppilaat voivat kerrata opetetut asiat. Diat olen tehnyt selkokielisiksi ja koonnut niihin keskeiset ydinkohdat. Jotkut oppilaat eivät jaksa tunnilla aktiivisesti seurata, mutta ovat kuitenkin hiljaa teoriaopetuksen ajan. Heilläkin menee korvista asiaa sisälle! Jatko-opiskelupaikoissa on iso osa opetuksesta luentotyyppistä, ja tämä on totuttelua siihenkin.

Jokaiseen oppituntikokonaisuuteen olen liittänyt pienen kokkaussession, joka kestää puolisen tuntia. Aiemmilla kerroilla on tehty pakastimeen valmiiksi mm. kinkkukiusaus, broileri-riisilaatikko tai tunnilla valmistetaan helppoa ja nopeaa opiskelijaruokaa esim. makkarakeitto pakastekasviksista, espanjalainen tortilla.  Käytännön työskentelyn yhteydessä on konkreettisesti tullut esille mm. sulatukseen, lämmitykseen, tarjoiluun liittyvät säädökset.
Virallisen hygieniapassin malli.
Jakson lopuksi kaikille oppilaille pidetään normaali tuntikoe. Se on virallisen hygieniapassitestin mukainen eli 40 oikein/väärin väittämää. Tämän jälkeen ovat halukkaat voineet suorittaa virallisen testin koulun yhteisessä testitilaisuudessa. Testimaksu on oppilaille vain Eviran veloittamat passikulut. Olen itse virallinen testaaja ja olen saanut tukituntikiintiöstä muutaman tunnin korvauksen ylimääräisestä ajankäytöstäni. Virallista testiä varten on kotitalouden kotisivuille laitettu myös linkit muihin opetusmateriaaleihin (Evira, purtavaapuhtaasti, lupakokata,) sekä Eviran mallitestiin.

Oikea, virallinen hygieniapassi on jännitystä ja kihelmöintiä aiheuttava asia! Oppilaat ovat yleensä suhtautuneet siihen hyvällä ja kunnioittavalla asenteella kuten pitääkin. Ja voi niitä iloisia ilmeitä, kun hyväksytty tulos on ilmoitettu. Oman kokemukseni perusteella oppilaat ovat hyvin suoriutuneet virallisesta testistä, ja monelle on ollut siitä todellista hyötyä kesätyöpaikan saamisessa. Opettajakin voi olla ylpeä oppilaistaan, ja he varmasti muistavat myöhempinä vuosinaan lämmöllä peruskoulun kotitaloustunnit!

Linkit:
Evira
Purtavaa puhtaasti
Lupakokata

HPV-rokotusohjelma käynnistyi

Teksti: Minna Canthin koulun terveydenhoitaja Eija Vauhkonen
Kuva: Vesa Vainikainen

Rokotusohjelma Minarilla

Marraskuussa kansalliseen rokotusohjelmaan otettiin mukaan ihmisen papilloomavirusrokote, eli HPV-rokote. Rokote ehkäisee erityisesti kohdunkaulan syöpää ja sen esiasteita. Rokotteen saavat kansallisessa rokotusohjelmassa 1.11.2013 lähtien ilmaiseksi 6.-luokkalaiset tytöt sekä kahtena ensimmäisenä vuonna 7.- ja 9.-luokkalaiset tytöt.

Mirjam Kuhanen 9a-luokalta saa rokotteen terveydenhoitaja Eija Vauhkoselta.
Rokotukset aloitettiin marraskuussa 9.-luokkalaisista tytöistä, jotta he ennättävät saada kaikki kolme rokotusta ennen peruskoulun loppumista. Seuraavaksi rokotetaan 6.-8.-luokkalaiset tytöt. Tarkkaa aikataulua heidän rokotuksille ei vielä voida sanoa, koska rokotukset voidaan aloittaa vasta, kun rokotteita on riittävästi saatavilla.

Kouluterveydenhoitajalle on tullut vähän kysymyksiä HPV- rokotukseen liittyen, sillä tietoa rokotteesta on ollut hyvin saatavilla. Jokainen perhe on saanut kotiin thl:n lähettämän kirjeen, jossa on kerrottu rokotteesta tarkemmin. Lisätietoa aiheesta löytyy myös netistä, tyttöjenjuttu.fi- sivustolla.

Linkki:

Tervetuloa kirjastoon, minarilainen

Teksti: Minna Miettinen
Kuva: Kirsi Reinikainen

Meilläpä on kirjasto!

Minna Canthin koulun ja lukion kirjasto saatiin viimein syysloman ja tuskaisen odottelun jälkeen auki. Tänä vuonna kirjastoa hoitaa Hannele Föhr yhdessä lukion kirjastovastaava Marjo Leikkaisen ja yläkoulun kirjastovastaava Minna Miettisen kanssa. Kirjasto on auki koulupäivinä klo 9-15.

Kirjasto toimii tutuilla säännöillä. Se on opiskeluun ja rauhallisiin levähdyksiin ja lukuhetkiin tarkoitettu työskentelytila, jossa ei meluta, evästellä eikä muutenkaan häiritä muita asiakkaita. Kirjastossa on kauno- ja tietokirjallisuuden lisäksi mahdollista lukea sanoma- ja aikakauslehtiä, kuunnella äänikirjoja sekä käyttää tietokoneita. Kirjoja saa lainata sekä koulutehtäviä varten että omaksi lukuiloksi.

Yhteistyö sujuu Hannele Föhriltä, Minna Miettiseltä ja Marjo Leikkaselta.
Yläkoulussa seitsemäsluokkalaiset saavat kirjastokorttinsa kirjastotunnin yhteydessä. Tänä vuonna he pääsivät myös vaikuttamaan kirjastoon tilattaviin kirjoihin. Valinnat osuivat seuraaviin:

Johan Harstad: Darlah – 172 tuntia kuussa (tieteiskirjallisuus)
Pasi Lönn: Rosvonkultaa (jännityskirjallisuus)
Salla Simukka: Punainen kuin veri (jännityskirjallisuus)
Darren Shan: Vampyyrin oppipoika (fantasiakirjallisuus)
Kalle Veirto: Leiri (nuortenkirja).

Lisäksi saimme Suomalaiselta Kirjakaupalta lahjoituksena kirjailijatapaamisten yhteydessä kuopiolaisen Kirsi Pehkosen urheiluaiheisen nuortenkirjan Punaviiva sekä iisalmelaisen Jyri Paretskoin mopomaailmaan sijoittuvan romaanin Shell’s Angles

Yläkoulun oppilaat voivat esittää hankintaehdotuksia suoraan Miettisen Minnalle, mutta varmasti oma äidinkielen ja kirjallisuuden opettajakin toimittaa viestiä toiveista. Lukion ansioista myös ajankohtaisia, aikuisten kirjauutuuksia sekä eri aikojen klassikkoteoksia on tarjolla lukuhaasteita kaipaaville yläkoululaisille.

Lukumakuja on monia. Omasi opit tuntemaan vain uteliaasti kokeillen. Etenkin kahdeksasluokkalaisten kannattaa tutustua myös kaupunginkirjaston sivulla tarjoiltuun Lukudiplomiin. Katso lisää linkistä Yläkoulun lukudiplomi

Tervetuloa kirjastoon!

Sattumarunoutta koulun kirjastosta

Teksti ja kuva: Minna Miettinen

Sattumarunokilpailun summaa

Marraskuun hämärässä kirjastovastaavat haastoivat Minarin oppilaat ja henkilökunnan runokilpaan. Kun kirjaston ovet kerran lopulta saatiin auki, piti keksiä keino houkutella sinne asiakkaatkin, ja mikäpä muu sopisi kirjastoon paremmin kuin kirjaston kokoelmista ainekset ammentava sattumarunokisa.



Vaikka runoja ei runsaasti kertynyt, voittajat löytyivät, ja heidät palkittiin hyvillä mielin elokuvalipulla. Yläkoulun puolella lipun jakoivat 8F:n Inka Lahtoniemi ja Katariina Rytkönen, jotka osallistuivat kilpailuun runolla Vaatteet. Lukion oppilaista kisasta innostui Janita Itänen, jonka runoista etenkin Pelastavien unten maailma  kiehtoo kuvauksellaan hajamielisestä matkustajasta. 

Kuinka sattumaruno sitten kirjoitetaan? Ideana on aloittaa toisen kirjoittamasta teoksesta ja päätyä omaan tekstiin esimerkiksi kirjan nimen, kirjasta napatun lauseen tai sanan kanssa leikitellen. Alla runokilpailun tuotoksia. 

Yläkoulun sarjan voittaja: 

VAATTEET

Vaatteet jotka tänä aamuna päälleni puin.  
Ja aatteet jotka mieleni valtasi.
Ja valtani joka vei jalat altasi.
Korut jotka löysin maaltasi.
Lorut jotka laitoin taskuun.
                                            Inka Lahtoniemi ja Katariina Rytkönen 8F
Pohjateos: Mirja Kuivaniemi, Sudenkuopat

Yläkoulun sarjassa kunniamaininta: 

HÄMMÄSTYTTÄVÄ MUOTOKUVA

Hämmästyttävä muotokuva 

totta se oli. 
Tavanomainen maalattu muoto 
totta maalattu sfumato kuva hämmästyttää 
se oli maalattu mato 
hämmästyttävää
                                            Aleksi P. ja Anton  8F
Pohjateos: Dan Brown, Da Vinci -koodi


Muita yläkoululaisten sattumarunoja:

NAISET SAADA VOIVAT VOITTAA
                                         
Naiset saada voivat voittaa 
Naiset saavat myös soittaa 
Kaunis nainen valkoinen kääntöveitsillä säveltäen.
                                           Tatu P. ja Alvar 7C
Pohjateos: Canterburyn tarinoita

KITSCH ON PASKAN KIELTÄMISTÄ                                      
Kitsch on paskan kieltämistä, 
paskan kieltämistä on kitsch, 
paskan kitsch, on kieltämistä.
                                           Tinja, Maiju ja Neea 7C
Pohjateos: Venla Hiidensalo, Mediahuora

PÄÄLLENI SYÖKSYI VETTÄ

Päälleni syöksyi vettä 
Vene vihmoi aaltojen halki.
                                            Milja, Henriikka ja Tessa 7C
Pohjateos: Stephenie Meyer, Twilight: Aamunkoi

KULTAKUTRIKIN TYHJILLÄÄN                                                                

Kultakutrikin tyhjillään 
nykyään tilaakin on.
                                           Leevi 7 C
                                           Pohjateos: Seita Parkkola, Loisto. Rajat express



TORKKELI KNUUTINPOIKA                                                                     
Torkkeli Knuutinpoika karjalaa,
vuonna 1293 tekemällä ristiretkellä perustettu Viipurin linna on saanut kestää sotaa ja piiritystä.

Kulttuuri shokki on pitkään kestävä tila itsekeskeisyys mutta meidän vahvojen tulee kantaa heikkoja
vajavaisuuksia.
                                           Toni 7 C
                                           Pohjateos: Jaakko Mäkeläinen, Pieni lupausten kirja


Lukion sarjan voittaja: 

PELASTAVIEN UNTEN MAAILMA


Asema näytti hiljaiselta ja jotenkin uinuvalta, vain muutama ihminen odotti laiturilla. 
Maisema näytti tummansiniseltä ja aurinkokin hävisi taivahalta. 
Sain huomata valon katoamisen vaikuttavan aikaan tunnilla parilla. 
Nukahdin nimittäin penkille reiluksi tunniksi. 
Tietenkin myöhästyin junasta. 
Väkisin vaivuin uneen hetkeksi. 
Erotunkin nyt tästä katukuvasta. 
Jäin nimittäin yksin asemalle loppujen lopuksi. 
Katsoin junani lähtöajan väärin junalipusta.
Aiemmin, ennen junan lähtöä, pirteyteni katosi olotilasta. 
Heräsin unestani vasta junan lähdön ääniin. 
havahduin vain vähän sen saapumisesta. 
Yritin unisuuteni hävittää, itseäni säälin.
Näin nukkuessani toiveeni, kuvan kodista. 
Hermostuin, kun suunnitelman toteutui väärin. 
Taioin positiivisuuteni hetkessä lumesta. 
Toivuin katseeni kohdistuessa lääniin. 
Ihanin lumisadenäkyni edessä taivaasta. 
Tunsin eläväni ajassa väärin.
Kuulin junani äänen tulevan edestä. 
Silloin unelmani ajatuksessa häärin. 
Vihdoin olen junassani, päämäärääni odottamassa, lähtien tästä hetkestä. 
Pääsisin junassa takaisin kotiin.
Heräsin hotellihuoneessani pudotessani lattialle. 
Ymmärsin kaipaavani kotia ja lunta,  
junasta myöhästyminen oli vain enneunta. 
Silloin oikeasti herätessäni katsoin kelloani. 
Nousin nopeasti hotellin lattialta ja juoksin junalaiturilleni. 
Tajusin ovelasti, että unilla näyttääkin olevan tarkoituksensa. 
Koin varmasti säikähdykseni siksi, 
että unilla täytyykin olla varoituksensa.
Halusin päästä kotiini nähdäkseni lunta, nauttisin säästä. 
Ihanin odotukseni oli unta, vihdoin nautin määränpäästä.
                                            Janita Itänen 13B
Pohjateos: Laila Hietamies, Kaikilla elämän kaipuu


RAJATON TULEVAISUUS
Tytöt istuivat portaalla mietteliäinä;
edellisen yön pelot eivät ottaneet mennäkseen ohi.
Päivällä he miettivät sitä aina, kun se epäilyttävä hahmo heitä sateenvarjollaan sohi.
Se pelottava hetki kasvatti ja todellisuudesta muistutti.

Miksi ajatuksesi ovat unohtumattomassa menneisyydessäsi, kun ajatuksesi voisivat olla
rajattomassa tulevaisuudessasi.
Välillä olemme vapaan linnun lailla päämäärää vailla.
Joskus kannattaa pysähtyä miettimään hetki.
Tulevaisuutesi on varmasti valoisa.
älä kuitenkaan liian paljon kiireen kanssa rehki.
Sitä kannattaa silti ajatella ajoissa.
Voit miettiä tulevaisuuden rajattomuutta, mutta pidä ajatukset mahdollisuuden rajoissa, jotta voit
oivaltaa jotain uutta.
Salaisimmatkin haaveet voivat yhtäkkiä ja odottamatta toteutua.
Aina voidaan ennustaa sadepäiväkin.
Mutta eihän sitä tiedä mitä saattaa tapahtua. aurinko voi paistaa siltikin.
Voihan sitä myös elää hetkessä ottaen uuden riskin.
Kunhan huomaa mitä on edessä jatkaen suurin elämyksin.
                                      Janita Itänen 13B
                                      Pohjateos: Laila Hietamies, Hylätyt talot autiot pihat




ARJEN HAASTEET
Voitettuja kun ollaan.
ainakin tiettyinä päivinä.
Pettymyksen jälkeen tunteet laskevat nollaan.
Sekin aina koetaan vain hetkinä.
Silti surun kokee omalla tavallaan.
Yksin halutaan kaikesta selvitä.
Ajattele pahan tunteen olevan vain mielikuvitusta.
Myös uskoa ja toivoa kannattaa arvostaa.

Lopulta pettymys parantaa itseluottamusta.
Asenne auttaa, kun surun haluaa unohtaa.
Elämässä kaikella on vaikutusta.
Surun ei pidä antaa liikaa hajottaa.

Joka päivä voi kokea jotain uutta.
Pitää olla avoin uusille kokemuksille.
Suru voi huomaamatta aiheuttaa riippuvuutta.
Ei ole hyväksi alistua surun vakaville vaikutuksille.
elämässä on kumminkin paljon hauskuutta.
Joka päivä kannattaa olla valmis uusille elämyksille.

                                            Janita Itänen 13B
Pohjateos: Bertolt Brecht, Setsuanin hyvä ihminen

Vierailulla kirjakaupassa

Teksti: Oona Oinonen 8f ja Venla Makkonen 8f
Kuvat: Minna Miettinen

Kirjailijat esittäytyivät

Koulussamme oli perjantaina 22.11.2013 mahdollisuus päästä Suomalaiseen kirjakauppaan kuuntelemaan kahta savolaista kirjailija-opettajaa Kirsi Pehkosta ja Jyri Paretskoita. Kirjakauppavierailulle pääsivät 7b-luokka sekä joukko 8.-luokkalaisia.

Kirsi Pehkonen on julkaissut mm. nuortenkirjasarjaa johon kuuluvat kirjat Aloituskiekko, Punaviiva ja Vieraskentillä. Tekeillä on Vilttiketju-niminen jatko-osa edellä mainituille kirjoille. Kirjat kertovat tytöstä, joka harrastaa jääkiekkoa. Paretskoin saavutuksiin taas kuuluu Shell´s Angles, johon on myöskin suunnitteilla jatkoa. Kirjassa seikkailee kolme kaverusta, Hane, Samu ja Rudi, jotka päättävät perustaa mopokerhon.


Tapahtuma alkoi esittelyllä, ja yleisöltä kysyttiin pari lämmittelykysymystä. Pehkonen jatkoi kertomalla, ettei kirjailijat useinkaan käy "kirjailijakoulua", vaan enemminkin se on ammatti, johon päädytään jossain vaiheessa elämää. - Kirjailijan ammatti on kuitenkin sellainen, johon harva päätyy, hän täsmentää.

Paretskoi kertoi pitäneensä aina kirjoittamisesta, esimerkiksi laulunsanoja on kuulemma tullut nuorena kirjoiteltua. Joskus hän sitten vain päätti kokeilla kirjan kirjoittamista ja päätyi kirjailijaksi "sattumalta". Pehkonen yhtyi Paretskoin kertomaan. Hänkin kertoi pitäneensä aina kirjoittamisesta. Pehkosen kirjat syntyvät lapsuuden leikkien tapaan: "Entä jos", Tää vois sanoo näin". Pehkonen sanoo, että hänen kirjansa voisivat periaatteessa kertoa hänestä itsestään, jos hänen lapsuutensa aikoihin olisi ollut jääkiekkojoukkueita tytöillekin. Hän nimittäin tulee omien sanojensa mukaan melkoisesta jääkiekkoperheestä.

- Aiheet kirjoihin saattaa kuulla jostain. Toisaalta ideoita vaan tulee, molemmat kertovat.

Lempinimet kirjoihin napataan esim. koulusta oppilaiden joukosta. - Kirjan henkilöt eivät kuitenkaan kuvaa ketään oppilasta, Paretskoi kertoo. Pehkonen taas kertoo nimien keksimisen olevan joskus vaikeaa. Kerran hän oli kuulemma etsinyt kartasta sopivan nimen eräälle henkilöhahmolle. Erään kirjan sivuhenkilön jalkaproteesi-idea taas tuli omien kokemusten joukosta. Pehkosen sääri oli murtunut jääkiekkoa pelatessa. Kipsijalkaisena oli tullut mietittyä, miten elämä sujuisi, jos olisi jatkuvasti vain yksijalkainen.

Pehkonen kertoo hänellä olevan kirjan nimen valmiina jo hyvissä ajoin, kun taas Paretskoi kertoo sen syntyvän ajan myötä. Pehkonen lisää, että hän pyrkii keksimään nimen, jolla on monta merkitystä.
- Tarvitseeko nuorten kirjojen aina sisältää huumoria? Ei välttämättä, mutta itselläni on ainakin hauskempaa kun kirjoitan humoristisia kirjoja, Paretskoi hymähtää.


- Jaksottelu on tärkeää, ettei lukija kyllästy. Esim. pelitilanteiden kuvailemisessa on muistettava, ettei sorru liian pikkutarkkaan kuvailuun, Pehkonen sanoo. Luvut on jaoteltu kohtausten mukaan, ainakin Paretskoin tyylillä.

Kustannustoimittajasta on kirjoittamisprosessin aikana apua, samoin kannen kuvittajista. - Kansien kuvien kanssa on itselläni kyllä ollut ongelmia, Pehkonen kertoo.

Minarilaisille kuulijoille kirjailijakaksikko antoi tilaisuuden lopuksi muutamia lukuvinkkejä:
1. Lue ensin kirja ja katso vasta sitten elokuva.
2. Kirjaa ei ole pakko lukea loppuun.
3. Jokaiselle löytyy oma kirja, sen löytäminen saattaa kylläkin olla hankalaa.

Kirjat ja kirjailijat löytyvät myös Facebookista.

Kirsi Pehkonen Facebook
Jyri Paretskoi Facebook

Kasiluokkien seksuaalivalistusta

Teksti ja kuva: Jan Virta ja Pekka Hämäläinen 8c

Seksuaalivalistusta

Terveystiedon tunti maanantaina 11.11.2013 oli mukava. Menimme ilmaisutaidon luokkaan, jossa oli erilaisia rasteja. Kiersimme pienissä ryhmissä rastilta toiselle ja saimme tietoa seksuaali- ja alkoholiasioista.

Yhdellä rastilla käsiteltiin seurustelua. Kysymysten avulla testattiin, millainen tyttö- tai poikakevri olet ja millainen kaveri itselle olisi sopiva. Rastilla, jonka nimi oli Kyntäjän pimeänajo, kerrottiin erilaisista ehkäisymenetelmistä.

Seksuaaliteematunti toi mukavaa vaihtelua normaaliin tuntityöskentelyyn.
Jonna Lipsanen, Anni-Liisa Voutilainen ja Essi Ahonen SPR:n pisteellä.

Biologian tutkimuksia: veriryhmät

Teksti: Henna Tissari 9f,  Riina Korhonen 9f ja Sofia Lipponen 9f
Kuvat: Vesa Vainikainen

"Lypsetään sitä sormea ..."




Tarkoituksena oli tutkia luokkamme veriryhmiä. Selvitimme erilaisilla välineillä mihinkä ryhmään kukin kuuluu.

Suoritimme kokeen biologian luokassa torstaina 14.11.2013. Aloitimme kokeen kuuntelemalla ohjeet ja katsoimme välineet mitä tarvitsimme. Välineinä käytimme aluslaseja,tulitikkuja,neulaa jolla otimme verikokeeen sekä kahta eri vasta-ainetta. Aloitimme puhdistamalla aluslasin ja merkkasimme kynällä kirjaimet mihinkä tipat laitetaan. Sitten pesimme huolellisesti kädet ja halutessaan sai vielä desinfioida sormenpään. Ennen verikoetta oli tärkeää ravistella kättä jotta veri lähtisi virtaamaan. Vesa otti neulalla kokeen sormenpäästä ja sitten puristimme kaksi tippaa verta sormenpäästä aluslasille kirjainten kohdalle. Vereen täytyi lisätä vasta-aineet. A-kohtaan a vasta-ainetta ja B-kohtaan b vasta-ainetta.  Sitten sekoitimme veren ja vasta-aineet keskenään tulitikuilla ja sitten vain odoteltiin muutama minuutti jotta näkisimme tuloksen.


Vasta-aineet, Hansu, Ronja ja Verna
Odottelun jälkeen aloimme tarkastelemaan mihinkä veriryhmään kukin kuuluu. Veriryhmiä on neljä erilaista A,AB,B ja 0.Meidän luokassamme eniten oli A veriryhmään kuuluvia.  A veriryhmään kuului 50% , B veriryhmään 17% ja O veriryhmään 33% ja AB veriryhmään ei kuulunut kukaan.

Työ oli kaikilta osa-alueilta mukava ja oli mielenkiintoista nähdä miten veri muuttui erilaiseksi kun siihen lisättiin vasta-aineet ja kun sai tietää oman veriryhmän.

Tuloksena veriryhmä A

Ahtisaari-päivän tilaisuus

Teksti ja kuvat: Helmi Soppela 9b, Ninni Piironen 9b

Rauhanvälitystä ja toisen huomioon ottamista

Martti Ahtisaaren päivänä 7.11.2013 koulussamme pidettiin tilaisuus, jossa kerrottiin Martti Ahtisaari -järjestön toiminnasta. Järjestön työntekijät Eemeli Isoaho ja Laura Salo esittelivät järjestön toimintaa ja omaa työtään. Martti Ahtisaari -järjestö eli CMI (Crisis Management Initiative ry) tekee töitä kriisialueilla eri puolilla maailmaa, muun muassa Afrikassa, Lähi-Idässä, Kaakkois-Aasiassa ja Mustanmeren alueella. Sen perusti itse Martti Ahtisaari vuonna 2000.

Rehtorimme Risto Ikäheimo esitteli CMI:n Laura Salon ja Eemeli Isoahon minarilaisille.

Martti Ahtisaari on Suomen entinen presidentti. Hän toimi presidenttinä vuodesta 1994 vuoteen 2000. Vuonna 2008 Ahtisaari sai ensimmäisenä suomalaisena Nobelin rauhanpalkinnon työstään kansainvälisten riitatilanteiden ratkaisemiseksi.


Teimme salitilaisuudessa erilaisia harjoituksia, kuulimme väittämiä ja saimme tietoa sotien aiheuttamien vahinkojen korjaamisesta. Tilaisuuden lopuksi näimme Martti Ahtisaaren lähettämän videotervehdyksen, jossa hän kertoi muun muassa toisten huomioon ottamisesta. Hän korosti hyvän koulutuksen tärkeyttä ja kertoi mahdollisuuksista, joita se tuo.

-Oppiminen riippuu itsestä, totesi Ahtisaari videotervehdyksen lopuksi.

Tilaisuuden jälkeen koulupäivä jatkui normaalisti.


Presidentti Ahtisaaren sovinnonviesti 2013 from Ahtisaari Day of Peace on Vimeo.


Linkit:
Ahtisaaripäivän ohjelmaa Kuopiossa
Kuvasarja Ahtisaaren vierailusta Kuopioon 7.11.2013
Ahtisaaripäivä Facebookissa

8C:llä on sanottavaa!

Teksti: Virva Eskelinen
Videot: 8c-luokan oppilaat

Mielipiteitä "morfoillen"

8c-luokka kirjoitti äidinkielen tunnilla mielipidekirjoituksia haluamistaan aiheista. Niistä osa lähetettiin Savon Sanomiin ja osa on esillä tässä hieman totutusta poikkeavassa muodossa. Alla on kymmenen kirjoitusta luettuna ääneen.

Oppilaat loivat pareittain koulun iPadien Morfo-ohjelmalla hahmon ja lukivat sen "puheeksi" yhden kirjoituksen. Jokaisella hahmolla on siis jonkun 8c-luokan oppilaan ääni ja sanoma. Kuunnelkaa, olkaa hyvä!

Kouruoka on surkeaa




Arvostakaa erilaisuutta




Ruotsi valinnaiseksi




Pentutehtailu on eläinrääkkäystä




Stop eläinkokeet




Bussiliikenteessä puutteita




Lisää bussivuoroja Kurkimäkeen





Lisää liikuntatunteja




Lopettakaa kiusaaminen



Uutta urheiluhallia kaivataan




Linkki:
Morfo 3D Face Booth


Terveisiä kouluravintola VilliVellistä

Teksti: Terttu Ryhänen, Minna Canthin kouluravintolan palveluesimies
Kuvat: Vesa Vainikainen

Ensimmäinen vuosi uudessa keittiössä

Vuosi sitten valmistui Minariin uusi keittiö. Vanha keittiö ja ruokasali purettiin ja tilalle rakennettiin uudet tilat perustuksiaan myöten. Peruskorjaus oli tarpeellinen, koska vanha rakennus oli kärsinyt vesivaurioista ja henkilökunta sairasteli tämän johdosta. Lisäksi tilat sekä laitteet olivat vanhanaikaiset. 

Suunnitteleminen oli mukavaa, ja pääsimme jonkin verran vaikuttamaan tuleviin ratkaisuihin. Saimmekin viihtyisät ja toimivat tilat. Mielestämme Minarilla on Kuopion paras keittiö ja viihtyisin ruokasali.

Ruokasalin suunnittelusta vastasivat rehtorit yhdessä ammattilaisten kanssa. Ruokailu sujuu entistä paremmin neljästä ottopisteestä, linjasto on käytännöllinen ja salaatti otetaan oikeaoppisesti ensin lautaselle. 

VilliVellissä on toimiva linjasto, kertoo Terttu Ryhänen
Oppilaat ovat oppineet nopeasti astioiden palautuksen. Toivomisen varaa olisi ainostaan siinä, että kaikki noudattasivat palautusohjeita. Seiskaluokat käyvät auttamassa tet-harjoittelupäivänä astianpalautuspisteessä ja ruokasalin siistimisessä. Lämmin kiitos, kaikki ovat hoitaneet tähän saakka tehtävät hyvin! On ilo kirjoittaa hyviä arviointeja. Joskus on havaittu tet-harjoittelijan kiusaamista, mutta opettajat ovat puuttuneet asiaan, kun olemme antaneet asiasta palautetta.

Laitteet ovat moderneja, ne helpottavat huomattavasti ruuan valmistusta. Minarissahan ruoka valmistetaan paikan päällä. Oman koulumme lisäksi valmistamme ruokaa myös 600 päiväkotiasiakkaalle. Ensi vuonna päiväkotiaterioita lähtee 700, eli melkoista vipinää keittiössä on. Keittiössä työskentelee kuusi työntekijää, vuoden vaihteen jälkeen saamme seitsemännen. Nykyisessä työssä täytyy olla hyvä ammattitaito ja motivaatio. Meillä onkin hyvä tiimi, ilmapiiri on hyvä, töihin on kiva tulla ja asiakaspalvelu on mukavaa.

Vuoden alussa oppilaat saivat ehdottaa kouluravintolalle nimeä. Mukavia ehdotuksia tulikin paljon. Raati, johon kuului oppilaskunnan, opettajien ja keittiön edustajat, valitsi nimeksi VilliVellin. Emme ole ainakaan kuulleet negatiivisia kommentteja nimestä. Nimi on ajan trendin mukainen. Toivottavasti Villivelliin syömään tullessa on mukava tunne - voihan ruokailu olla parhaimmillaan päivän paras hetki!

Suomessa on ilmainen kouluruoka, mikä on merkittävä etu. Ruokaan varattu määräraha ei ole iso: yläkoululaisen ruoka saa maksaa 2,53 € ja lukiolaisen ruoka 2,77€. Määrärahasta raaka-aineiden osuus on vain n. 0,76 - 0,83 €, muu osuus sisältää tilavuokrat, palkkakulut yms. Ensi vuodelle määrärahaa ei ole nostettu, vaikka elintarvikekulut ovat kasvaneet noin 5 % vuodessa. Käytännössä se tarkoittaa, että ruokalistalla täytyy tehdä säästösuunnitelmia. Päättäjille lähettäisinkin terveisiä, että terveellisestä ruuasta säästäminen tuo ajan myötä muita ikäviä kuluja.

Tarjoamme myös terveellistä välipalaa, mutta asiakkaita käy tosi vähän. Olemme huomanneet Saleen johtavat jonot, ja meidän kouluravintolaväen mielestä oppilaiden kannattaisikin kokeilla joskus energiajuoman vaihtamista monipuoliseen välipalaan. Silloin jaksaisi keskittyä paremmin iltapäivän oppitunteihin.

Erityisruokavalioasiakkaita on jostain syystä aina vain enemmän. Pystymme valmistamaan maistuvaa ruokaa hyvinkin vaikeista allergioista huolimatta. Toivomme, että kaikki oppilaat ja opettajat toimittavat joka syyslukukauden alussa erityisruokavalioilmoituksen.

Oikeaoppinen lautasmalli on tällainen
Otamme käyttöön vuoden alussa lautasmallin. Voitte sitten tarkkailla, kuinka oikeaoppinen ateria kootaan. Toivomme, että otatte ruokaa sen verran kuin jaksatte syödä. Santsaaminen on sallittua, mutta biojätettä tulee nykyisin liian paljon. Ruuan lautaselle jättämisestä on tullut huono tapa.

Toivoisimme kaikkien arvostavan ruokailuhetkeä hyviä tapoja noudattamalla. Ruokasaliin ei tulla ulkovaatteissa eikä hatut päässä. Yläkoulun opettajilla on valvontavuorot, toivoisimme yhteisiä pelisääntöjä ja puuttumista ongelmiin samalla tavalla.

Syyskauden päätteeksi saamme tarjota perinteisen jouluaterian ja joulupuuron. Kiitos mukavasta vuodesta.

Toivotan kaikille oppilaille ja henkilökunnalle rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta!

Riikka voitti valtakunnallisen novellikilpailun

Teksti: Heta Ikonen 9a ja Venla Väänänen 9a
Kuvat: Venla Väänänen 9a

Henkilö Maskin takana

9A:n oppilas Riikka Laitinen voitti novellillaan Maski yläkoululaisten sarjan valtakunnallisessa Novelli palaa! -kirjoituskilpailussa. Kilpailu oli Teoksen ja Nuoren voiman liiton järjestämä. Siihen lähetettiin viime keväänä kaikkiaan yli 700 tekstiä.


Voitosta kuullessaan Riikka oli kotonaan nukkumassa. - Yleensä en vastaa tuntemattomasta numerosta tuleviin puheluihin, mutta tällä kertaa päätin vastata. Kun puhelimen päässä oli kirjoituskilpailun tuomari, toimittaja Erkka Mykkänen, menin huoneeseeni ja pyörin vain ympyrää. Tunne oli epärealistinen ja kiitin ainakin miljoonasti, Riikka kertoo.

Puhelun jälkeen hän meni äitinsä luokse ja yhdessä he katsoivat netistä palkinnon: 500 euroa, kirjapalkinto ja kaksi tekijänkappaletta Supernyrkki-antologiasta.

Supernyrkki-antologia on kirja, johon on koottu 20 kilpailuun osallistunutta ansioitunutta novellitekstiä. Riikankin Maski on nyt siis kaikkien luettavana painetussa kirjassa.

Meitä Riikan luokkakavereita kiinnostaa tietää, mistä Riikka sai idean novelliinsa. - Kaikki kysyy tota! Halusin kirjoittaa tarinan tyypistä, josta ei tiedetä mitään ja jolla ei ole näkyvää henkilöllisyyttä. Siitä idea päähenkilöön, katutaiteilijaan. Jos näkee kadulla katutaiteilijan, ois kiva kuulla sen tarina. Musta itsestänikin on hauskaa joskus olla anonyymi, Riikka kertoo.

Pyydämme Riikkaa hieman luonnehtimaan tekstiään. - Jälkeenpäin olen huomannut, että tykkään kirjoittaa kielikuvia ja vertauksia. Maskissa näkyy mm. ensilumihäät, hän täsmentää.


Riikka palkittiin Helsingin kirjamessuilla perjantaina 25. lokakuuta. - Supernyrkin julkistaminen oli tilaisuus. Siellä oli kyllä ihan jumalattomasti ihmisiä. Itse messuilla sain olla tosi vähän, kun minua ja toista voittajaa vietiin koko ajan paikasta toiseen, Riikka kuvailee tunnelmia.

Riikka on nyt 15-vuotiaana saanut julkaistua ensimmäisen tekstinsä. Entä tulevaisuus? - Ehdottomasti haluan kirjoittaa! En kuitenkaan yritä pyrkiä pelkästään kirjailijaksi, mutta haluan kuitenkin kirjoittaa.

Riikan luvalla Huvitus-lehti saa julkaista voitokkaan Maski-novellin. Kiitos Riikka ja onnea hienosta saavutuksesta!


MASKI

Riikka Laitinen

Jos me katsoisimme aiheelliseksi seurata keskellä vilkasta Biretinkatua esiintyvää katutaiteilijaa viikon ajan, me matkaisimme ensin neljäkymmentäkolme minuuttia metrolla laitakaupunkiin. Hän, tämänpäiväisen teeman mukaisesti mustavalkosymmetrian tyyliin pukeutunut ja kasvonsa ja kätensä maalannut taiteilija, nukkuisi vasten täyttä jätesäkillistä, jonka oli hakenut piskuisesta kuppilasta ennen lähtöään metroasemalle. Hän hypistelisi unissaan vastikään ostettua savukeaskillista nukkaantuneen villakangastakkinsa taskussa, hengittelisi raskaasti ja yskäisisi välillä kuin muistuttaakseen kanssamatkustajille olemassaolostaan. Kukaan ei silti katsoisi häneen. Ihmiset eivät välitä kummajaisista.

Matkattuamme reilut puolisen tuntia hän heräisi ja tietäisi maisemia katsomatta seuraavan pysäkin, vaikkei se olisikaan se jolla hän jäisi pois. Hänen pysäkillään ei jäisi muita, vaikka se on reitin toisiksi viimeinen ja metrossa olisi vielä paljolti matkustajia. Ulkona hän sytyttäisi mintunaromisen savukkeen ja kävelisi eteenpäin kuin sumussa, omiin maailmoihinsa uppoutuneena. Tai siltä se vaikuttaisi. Oikeasti hän tarkkailisi ulkopuolisia, olisi alinomaa tietoinen. Kummallisuudestaan huolimatta katutaiteilija ei yleensä herättänyt muissa näkyvää mielenkiintoa. On silkkaa onnea, että satunnaiset paikkakunnalle eksyneet turistit ihastuvat hänen harjoittamaansa taiteenalaan ja tukevat muutamalla hassulla kolikolla, vaikka saattaahan se olla silkkaa sääliä. Useat turistit puhuvat saksaa, ja juuri he tukevat katutaiteilijaa eniten.

Lopulta me saapuisimme raihnaiseen lähiöön halpoine asuntoineen, paikkaan jonne useimmat kaupungin maahanmuuttajat ovat pesiytyneet. Sinne on myös rakennettu kaupungin pisin kerrostalo, kaiken kaikkiaan seitsemäntoista rapun verran. Afrikkalaiset ovat ristineet jokaisen rapun omalla – jostain kummallisesta syystä hoviteemaan liittyvällä – nimellään, kuten Queen, Buffoon, Court ja Prince. Taiteilijamme asuu K-rapussa, jossa asuvat ovat omassa leikkimielisessä kerrostalohierarkiassaan tietysti kuninkaita. Kuninkaiden velvollisuus on myös järjestää tanssiaiset, ja niinpä K-rapun asuntojen ovet pidetään auki yötä päivää.

Hän, joka asuu kolmannessa ja ylimmässä kerroksessa, ei kuitenkaan pidä oveaan auki vaan lukitsee sen määrätietoisesti. Hänen ovessaan lukee Falter, ja asunnosta lemahtaa kerrokseen tupakan ja mustan kahvin tuoksu. Jos kaiken naapureiden juhlinnan keskellä jäisimme tarkkailemaan sisään asuntoon postiluukusta, näkisimme suoraan tilavaan ja tunkkaisen harmaansävyiseen olohuoneeseen, missä hän polttaisi ketjussa kahdenkymmenenneljän savukkeen askin puolilleen seuraavien tuntien aikana. Sängyn lisäksi huoneessa sijaitsevat lähes rikkinäiset stereot, joista koko yön saattaa kuulla herkkää ja kaunista laulua pianon säestyksellä.

Varhain aamulla, afrikkalaisten lopetettua juhlintansa, taiteilijamme nousisi ja keittäisi itselleen vahvaa kahvia, jonka hän joisi mustana katsellen ikkunasta ulos kiinnittämättä näkemäänsä juurikaan huomiota. Kahvin juotuaan hän pyyhkisi rätillä eiliset maalit kasvoiltaan ja maalaisi itselleen uuden, taidokkaan naamion. Hän lähtisi täysin sonnustautuneena kello kuuden metroon, polttaisi ehkä matkalla asemalle savukkeen tai kaksi ja nukahtaisi uudelleen reilun puolen tunnin ajaksi.

Falterissa mielenkiintoisinta ja samaan aikaan tuota mielenkiintoa mitätöivää on, että hänen jokainen päivänsä on samanlainen melkein minuuttien tarkkuudella. Toki satunnaisia poikkeuksia on. Mutta poikkeuksen poikkeusta ei tapahdu koskaan.

Joulukuun neljäntenä Falter näkee senvuotisen ensilumen. Ensilumi on aina viehättänyt ja inspiroinut häntä, hän ajattelee sen häinä: kaikki on valkoista, viatonta ja kaunista, mutta koska lumi useimmiten sulaa, Falter arvelee tärkeimmän unohtuneen joka vuosi. Hääkutsut jäävät jakamatta, arki on harmaata eikä kukaan osaa arvata häiden olleen suunnitteilla. Hän ei ole koskaan kuullut kenenkään ajatelleen vastaavaa. Falter hymyilee ensi kertaa pitkään aikaan miettiessään, kuinka jaksaa joka vuosi yhtä intensiivisesti nähdä ensilumen syvimmän olemuksen jokseenkin kummalla tavalla. Koska hänen naamioonsa kuuluu aina yhdistävänä tekijänä, eräänlaisena tavaramerkkinä, leveä maalattu hymy, tekovirneen suunpielet ulottuvat huvittuneen hymähdyksen saattelemana luonnottoman pitkälle, miltei paksun mustan hiuspehkon näkymättömiin. Ei ainutlaatuinen ele häneltä mutta sitäkin harvinaisempi nykypäivinä.

Biretinkatu yhdeltätoista aamupäivällä on täynnä vanhuksia, iltavuoroon kiirehtiviä työläisiä ja halpaa lounasravintolaa hapuilevia nuukailijoita. Onpa myös muutama hupsu turistiseurue. Falter nojaa vasten korokkeelle asetettua tuolia horisonttia katsellen. Lumi on sulanut. Falter on varautunut kiskaisemaan knallin päästään kiitokseksi mahdolliselle hyväntekijälle. Hän laskee auringon elinminuutteja.

Falter hätkähtää tuntiessaan kevyen kosketuksen olkapäällään. Hento ääni kuiskaa nopeatempoisesti: ”Anteeksi.”

Falter kääntyy katsomaan nuorta miestä, joka on letittänyt pitkät hiuksensa ja pienen parran ja joka näyttää tyhjentäneen tässä vaiheessa talvea koko suvun talvivaatevarastot pysytelläkseen lämpimänä. Hänellä on olallaan nahkainen laukku, josta pilkistää kansio pursuavine luonnostelupapereineen, joiden kulmat ovat tahriintuneet hiilihankaumilla.

”Nimeni on Pendleton”, nuorukainen jatkaa ja esittelee pyyntönsä. ”Alan ihmisenä te kaiketi tunnette taiteilijan palavan halun ikuistaa inspiraation lähde. Teidän sielunne kertoo tarinaa, herra, ja minä haluan muistaa teidät innoittajana. Sallitteko minun ikuistaa teidät?”

Se on Falterista äärettömän kummallista. Kuka tupsahtaa kuin vihannesostoksilta konsanaan ahdistellakseen tuntemattomia? Ja vieläpä ikuistaakseen sielun, joka kertoo tarinaa. Falter tuntee itsensä erheelliseksi, kun ei osaa nähdä sielua ja sen myötä ihmisen elämäntarinaa ensivilkaisulla. Hän saa uuden syyn inhota itseään.

Ja hän nyökkää.

Nuorukainen – Penny, kuten Falter ajattelee ensihetkestä lähtien ollessaan epävarma kuulemastaan nimestä – kiittää ja kävelee syrjemmälle, erään kahvilan terassipöydän ääreen ja etsii kuvataidevälineensä. Falter ei vilkaisekaan sinnepäin loppupäivänä.

Iltapäivän viimeisellä tunnilla, oikeastaan vain hetkeä ennen kuin Falter on poistua kylmäpäisesti paikalta, nuorimies palaa takaisin mukanaan paperi. Falter katselee vaiti kuvaa itsestään nojailemassa apaattisen näköisenä tuolia vasten, taivasta katsellen. Hän kuulee erityisemmin huomiota kiinnittämättä Pendletonin – tällä kertaa hän lukee nimen paperista – selittävän, kuinka kerran piirrettyään ihmisen hän muistaa ikuisesti jokaisen omaa tarinaa kertovan sielun ja sen kokemat kolhut. Falter ymmärtää saaneensa muotokuvan lahjaksi. Hän kiittää hymyilevää muukalaista kädestä pitäen, sanaakaan sanomatta. Falterin jäädessä pakkaamaan tavaroitaan Pendleton jatkaa matkaa kaupungin kaakkoisosaan.

Falter katsoo vielä kerran teosta ennen kuin tunkee sen taskuunsa, ja pysähtyy. Hän huomaa muotokuvassaan varjonsa olevan ikuistettu perhosen muotoon, perhosen, joka on valmiina levittämään siipensä. Vielä tarkemmin kuvaa tutkittuaan hän huomaa rahankeruulippaansa eteen asetetussa lapussa lukevan sanat: der Falter. Vapisten Falter kuuntelee vaistoaan ensi kertaa vuosiin ja kääntää paperin. Piirroksen takana on puhelinnumero ja teksti: Sinun sielusi kertoi tarinan haavoittuneista siivistä ja niiden parantamiseen käytetystä ajasta ja surusta. Ja haavat verestävät yhä. P.

Astuessaan illalla metrosta ulos Falterin ei tee mieli savuketta. Hän laskee askeleita malttamattomana kotiovelle asti, muttei tapojensa mukaan siltikään jätä ovea selälleen kuten iloiset naapurinsa. Hän vääntää stereoiden volyyminappulaa minimille ja keittää kahvia lämpimikseen. Höyryävän kuuman kahvikupillisen ja vanhanaikaisen puhelimen kanssa hän asettautuu sängylleen, katselee puhelinta ja muistelee piirrokseen kirjoitettua numeroa.

Falter painaa vihreää luuria tunnin ja kahdenkymmenenkolmen minuutin kuluttua.

Muutaman tuuttauksen jälkeen langan päästä vastaa sama ääni, jolla Falter oli taivuteltu luovuttamaan sielunsa paperille lähestulkoon puoli vuorokautta aiemmin. Falter hymyilee aidolla korviin ulottuvalla hymyllä koko puhelun ajan. Keskiyöllä, osapuolien sovittua tapaamisesta seuraavalle aamupäivälle, Falter nukahtaa kotonaan, ensi kertaa moneen vuoteen.

Linkki:
Kirjoituskilpailun voitto Kuopioon

Maaninkavaaran harjoituksia seuraamassa


Teksti: Tuuli Hakkarainen ja Oona Oinonen 8f

Kasien teatteripolku 22.10.2013

Näyttelijän arkea 

Kaikki Minarin kasiluokat pääsivät seuraamaan teatterin arkea, kun kävimme katsomassa Kuopion kaupunginteatterin näytelmäharjoituksia. Kyseessä oli Maaninkavaara-niminen komedianäytelmä, joka pohjautuu Miika Nousiaisen samannimiseen kirjaan. Teos kertoo nuoresta tytöstä, jota isä valmentaa olympialaisiin tavoitteenaan kestävyysjuoksun kultamitali.

Ohjelma alkoi teatterin myyntineuvottelijan Terhi Mönkkösen haastattelulla. Saimme tietää, että teatterissa ei työskentele vain näyttejijöitä, vaan lisäksi kaikkea ohjaajasta markkinoijiin ja valomiehiin. Lisäksi kuulimme, että remontoitu kaupunginteatteri tulee olemaan tekniikaltaan Euroopan huipputasoa. 

Seuraavaksi siirryimme salin puolelle seuraamaan itse harjoitusta. Aluksi ohjaaja Pentti Kotkaniemi kertoi meille näytelmän taustaa. Sitä seurasi näyttelijöiden esittely. Ohjaaja varoitti, että saattaisi tulla kohtia, jotka "eivät sovi lasten silmille". Lopulta harjoitus pääsi käyntiin. Muutamia kohtia jouduttiin uusimaan monesti, kun taas useat sujuivat kitkatta. Kohtia hiottiin niin kauan, että ne miellyttivät ohjaajan silmää. Mielestämme pääosan esittäjä Outi Kärpänen sai hahmoonsa uskottavuutta. Noin 45 minuutissa saatiin harjoiteltua kaksi kohtausta. "Ensi-ilta painaa päälle", ohjaaja muistutti näyttelijöille.

Harjoituksen loputtua aulassa oli ruuhkaa, kun kaikilla oli kiire saada oma takki narikasta ja päästä koululle syömään. Näyttelijän työstä jäi ihan kiva vaikutelma.

Linkki: