HUVITUS

Tervetuloa uusimman Huvituksen pariin!

2011-12-14T23:02:00.000+02:00

Lahjojen aikaa

Joululoma lähestyy, ja moni meistä miettii, mitä antaa ja saa joululahjaksi. Pienoinen gallup koulumme käytävällä paljasti, että tänä jouluna suosittu toive nuorison keskuudessa on järjestelmäkamera. Myös suklaa ja Reino-tossut pääsivät listalle mukaan.

Kaikilla suomalaisilla eivät rahat kuitenkaan riitä joulun viettoon. YLE uutisoi joulukuun alussa, että kymmenissä tuhansissa pienituloisissa kodeissa ei ole varaa jouluruokiin tai -lahjoihin ilman ulkopuolista tukea. Suomessa elää noin 130 000 lasta köyhyysrajan alapuolella. Luku on pysäyttävän suuri.

Kun joulua suunnittelee tai siitä vuodenvaihteen jälkeen puhuu, on huomioitava, että kaikki eivät pysty osallistumaan keskusteluun lahjoista tai matkoista.

Koulussamme vieraillut gospellaulaja Popo Salami muistutti hienosti näin joulun alla, mikä elämässä on kauneinta. Hänen mielestään elämä on täynnä iloa ja toivoa, ja kauneinta maailmassa on rakkaus. Tätä viestiä on hyvä kuuluttaa myös koulumaailmassa. Ystävällisyys, hymy, jeesaaminen ja porukkaan pyytäminen eivät maksa paljon, mutta ovat lahjoista arvokkaimpia.

Toivotan Huvituksen toimituskunnan puolesta kaikille lukijoille hyvää joulun ja talven aikaa!

Virva Eskelinen
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori

Musiikkiluokkien joulukonsertti

2011-12-14T22:57:00.001+02:00

Teksti ja video: Eevi Isotalo 8f

Joulun tuntua Minarin joulukonsertista

Torstaina 15. joulukuuta saimme nauttia Minarin jokavuotisesta joulukonsertista Alavan kirkossa. Musiikkiluokkalalaisia oli esiintymässä yhteensä 134, ja kokoonpano olikin tähänastisista joulukonserteista suurin.

Konsertin aloitti kaikkien musiikkiluokkien yhdessä tulkitsema "Once Upon A Silent Night", jonka jälkeen esiintyivät 7A ja 7B musiikinopettaja Marianne Liimataisen johdolla laulaen kaikille tutun "Kolme yötä jouluun on" ja "Noel, Noel" eli "Joulu, Joulu"- kappaleen.

Sitten esiintyivät seitsemäsluokkalaiset yksin. 7A lauloi "Jouluyö, juhlayö" ja 7B kappaleen "Maa on niin kaunis".

Seuraavana saimme kuulla 8A:n upean tulkinnan "White Christmasista" englanniksi ja suomeksi sekä yhdessä 9A:n kanssa esitetyt kappaleet "Talven ihmemaa" ja "O Holy Night".

9A tulkitsi upean a cappella -version "Varpunen jouluaamuna"-kappaleesta.

Musiikinopettaja Matti Sariolan johdolla saimme nauttia 8F:n laulaman "Kuulen joulun"- kappaleen ja yhdessä 9G:n kanssa esitetyt kappaleet "Walking in the air" ( upeasti a cappellana ) ja Seppo Hovin "Joulusikermän", jossa sai yleisökin laulaa mukana. Esitystä väritti hauska koreografia.

9G tulkitsi vielä "Lumihiutaleiden joulun".

Konsertin päätti hyvin kaunis "Orpojen joulu", joka viimeistään sai kaikki herkistymään. Laulussa ääneen pääsivät myös molemmat musiikinopettajat.

Musiikkiluokkalaiset olivat harjoitelleet konserttia varten suunnilleen syyskuusta asti. Tämä kyllä näkyi: taitona!

Hygieniapassi kiinnosti oppilaita

2011-12-14T22:57:00.000+02:00

Teksti ja kuvat: Virva Eskelinen

Hygieniapassista hyötyä työelämään

Yli neljäkymmentä oppilasta jännitti tiistaina 13. joulukuuta koulumme suuren ilmaisutaitoluokan edessä. Tällä kertaa jännitystä ei aiheuttanut näytelmäesitys, vaan testi, jonka suorittamalla saattoi saada virallisen hygieniapassin eli todistuksen hygieniaosaamisesta.

Hygieniapassin suorittamisesta oli puhuttu valinnaisen kotitalouden tunneilla. Koulussa oli käyty neljällä opetuskerralla keskitetysti läpi elintarvikehygienian perusteita, ja kaikki halukkaat saivat osallistua testiin. Testi pidettiin koulupäivän jälkeen ja se maksoi 6 euroa oppilaalta. Testiä oli tekemässä muutama muukin kuin kotitalouden valinnaisryhmän oppilas.

Kotitalousopettajat Miia Palmu-Niemelä ja Sari Hartikainen
olivat iloisia runsaasta osallistujamäärästä.

Hygieniaosaaminen on lakisääteinen velvoite elintarvikealalla.

- Se on myös kaupan ja elintarvikealan kesätöissä eduksi, ja siksipä tämä tilaisuus järjestettiinkin, kertoo kotitalouden lehtori Sari Hartikainen, jolla on oikeudet järjestää passitestejä.

Hygieniapassitesti koostuu 40 väittämästä, jotka ovat joko oikeita tai vääriä. Väittämät liittyvät mikrobiologian perusteisiin ja elintarvikkeiden kontaminaatioon, ruokamyrkytyksiin ja hygieenisiin työtapoihin, henkilökohtaiseen hygieniaan, puhtaanapitoon, omavalvontaan sekä lainsäädäntöön. Läpäistäkseen testin pisteitä on saatava vähintään 34. Vastausaikaa on 45 minuuttia.

- Kysymykset tilataan Eviralta. Sieltä myös saadaan sitten aikanaan A4-kokoinen paperinen todistus ja luottokortin kokoinen muovinen hygieniaosaamiskortti, Hartikainen lisää.

Kokeen alkaessa oli jännitystä ilmassa.

Minna Canthin koululla järjestetty testitilaisuus oli koulun historian ensimmäinen. Sen suosio yllätti niin opettajat kuin oppilaatkin.

- Mukava homma, kun tällaista järjestetään. Kesätöiden takia tänne tultiin, ja läpi varmasti menee! vakuuttivat 9d-luokan pojat Akseli Maukonen, Jani Laitinen ja Manu Virta, jotka tunnilla opiskeltujen asioiden lisäksi laajensivat tietojaan Eviran nettisivuja lukien.

Testitilaisuuden jälkeisenä päivänä pojat saivat vahvistuksen varmuudelleen: kaikki kolme läpäisivät hygieniapassin. Samoin 36 muuta yrittäjää. Hieno juttu. Onnittelut kaikille!

Linkit:
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/hygieniaosaaminen/

Torsti poistui keskuudestamme

2011-12-14T22:56:00.000+02:00

Teksti ja kuvat: Virva Eskelinen

Torsti lähti, Kyllikki tilalle

Minna Canthin koulun ja lukion pitkäaikainen palvelija, kopiokone Torsti Samuel poistui käytöstä torstaina 8. joulukuuta. Torstia oli purkamassa ja lähettämässä kierrätykseen Canon Oy:n henkilökunnan edustajien lisäksi koulumme rehtorit sekä joukko opettajia.

Äidinkielen lehtori Minna Miettinen hyvästeli Torstin.

- Torsti sairasteli viime vuosina paljon, ja ensiapujoukkoja jouduttiin kutsumaan lähes viikoittain paikalle, kertoo yläkoulun rehtori Risto Ikäheimo syyksi koneen poistoon.

Vuonna 2004 taloon tullut Torsti ennätti suoltaa paperi- ja kalvomuotoisia tehtäviä lukuisalle oppilassukupolvelle. - Sen vuotuinen tulostusmäärä oli noin 328 000 kopiota. Päivittäin sillä otettiin noin 1800 kopiota, Ikäheimo kertoo.

Historian havinaa.

Koska koulu ei nykypäivänä tule toimeen ilman Torstin kaltaista palvelijaa, oli lähtöön varauduttu etukäteen. Uusi, tekniikaltaan modernimpi ja hinnaltaan noin 10 000 euroa maksanut laite asennettiin saman tien Torstin paikalle.

- Tästä tulee Kyllikki, koska tänään vietetään Kyllikin päivää, kertoo lukion historian ja yhteiskuntaopin lehtori Riitta Renvall. - Ja koska tänään on myös Sibeliuksen päivä, koneen etunimeksi laitetaan Aino, Renvall lisää.

Rehtori Risto Ikäheimo kiinnitti Aino Kyllikin kastetodistuksen kopiohuoneen seinälle.

Kanslisti Tuija Föhr ja lukion englannin lehtori Katri Silvasti testasivat uutta Kyllikkiä.

Aino Kyllikki on kopiolaite, jolla saa kopioinnin lisäksi skannattua. Siihen voi myös tulostaa suoraan luokkien koneilta. Toivomme Aino Kyllikille lukuisia toimivia päiviä!

Popo Salamin terveiset minarilaisille

2011-12-14T22:54:00.000+02:00

Teksti, kuvat ja video: Iita Pylkkänen 7a ja Viivi Vornanen 7a

"Tärkeintä on rakkaus!"

Alavan seurakunta järjesti torstaina 8. joulukuuta minarilaisille musiikillisen päivänavauksen. Gospellaulaja Popo Salami vieraili koulullamme ja esiintyi kokoonpanossa, johon kuuluivat myös Alavan seurakunnan kanttori Ossi Jauhiainen sekä basisti Henri Laitinen.

Laulukonsertin jälkeen taiteilija antoi haastattelun, jossa hän kertoo itsestään ja ajatuksistaan muun muassa minarilaisista ja elämästä.

Linkit:
http://www.poposalami.com/
http://www.poposalami.com/index_files/Band.htm
https://www.facebook.com/people/Popo-Salami/649694730

Mikä mättää? Mikä mukavaa?

2011-12-14T22:52:00.000+02:00

Teksti: Virva Eskelinen ja kahdeksasluokkalaiset oppilaat

Kasit harjoittelivat yleisönosastokirjoittamista

Kahdeksannen luokan äidinkielen tunneilla harjoitellaan vaikuttamisen keinoja. Oppilaat mm. kirjoittavat mielipidetekstejä ja väittelevät tai pitävät kantaaottavia puheita.
Seuraavassa tekstejä, joita koulumme kasiluokkalaiset kirjoittivat alkusyksystä. Tehtävänä oli laatia yleisönosastokirjoitus sanomalehteen.

Peilien poisto pelasti tyttöjen vessan

Vuosi sitten joutui kiertämään koko koulun löytääkseen yhdenkin vapaan vessan tai sellaisen, jonka ulkopuolinen jono oli alle kolmehenkinen. Syynä oli aulan tyttöjen vessa, johon kokoonnuttiin kikattelemaan ja meikkailemaan. Lisäksi ilmassa leijaileva hiuslakka olisi voinut laukaista jonkun huono-onnisen astmaatikon kohtauksen.

Asiaan löytyi yksinkertainen, tosin joidenkin mielestä turhan radikaali ratkaisu: aulan vessakoppien peilien poisto. Päätös herätti tyttöjen keskuudessa paljon jupinaa, ja peilien entisille paikoille kirjoiteltiin vihamielisiä tekstejä (missä******* on peilit?).

Peilien poistaminen oli mielestäni hyvä päätös. Nyt kun aulan vessassa ei viivytellä laittautumassa edes puolta entisestä ajasta, vessoja on useammin vapaana. Hiuslakan suihkuttelun määrä on myös onneksi vähentynyt.

Haluan siis tämän tekstin myötä kiittää niitä, jotka päättivät edesauttaa Minarin tyttöjen vessan yleistä viihtyvyyttä!

Kiitollinen

Ei jaksa!

Minun mielestäni koulu alkaa aivan liian aikaisin. Koulussa ei jaksa opiskella, kun täytyy herätä kahdeksan aamuna jo ennen seitsemää tekemään aamuhommia.

Koulun pitäisi alkaa aikaisintaan yhdeksältä. Minulla oli yhdessä jaksossa yhdeksään meno joka päivä, ja joka päivä jaksoi opiskella paremmin, kun ei väsyttänyt niin hemmetisti.

Välituntienkin pitäisi olla pitempiä, koska yhdellä välitunnilla ei ehdi tehdä läksyjä ja käydä Salessa. Salessa pitäisi myydä Euro Shopper -tuotteita, että koulussa jaksaisi.

Spurdu Spärde

Koululiikunta liian monipuolista?

Olen huomannut monilla koululiikunnan tunneilla, että niillä perehdytään liian moneen lajiin ja liian nopeasti. Niillä opetellaan miljoonia lajeja, ja joukkuelajit, kuten lentopallo, ovat täydellistä tunarointia koko liikuntatuntien ajan.

Mielestäni koululiikunta on siis liian monipuolista. Sen pitäisi keskittyä enemmän yleiskunnon nostamiseen. Vanhoina hyvinä aikoina liikunta oli juoksua, hiihtoa ja muunlaisia hyötyliikuntalajeja. Nykyään taas pyritään opettamaan monia teknisesti haastavia lajeja, joiden oppimiseen menee hyvää urheiluaikaa hukkaan.

Olisi siis paljon helpompi, jos keskityttäisiin helppoihin ja yleiskuntoa vahvistaviin liikuntalajeihin. Samalla lajeissa tapahtuva huonojen syrjiminen vähenisi.

Koulupoika

Pois pakkolukeminen

Miksi koulussa on pakkolukemista? Seitsemännellä luokalla luetaan 2 - 3 kirjaa, kahdeksannella 3 - 5 kirjaa yhdeksännellä ties kuinka monta. Mikä hyöty siitä on? Onko se vain koulussa vietettävän ajan ja vapaa-ajan käyttöä?

Joillakin on lukemisongelmia, ja lukeminen on heille vaikeaa, koska kirjaimet menevät sekaisin päässä tai silmissä suhisee liiasta rasituksesta. Itselläni silmissä alkaa sumentua liian pienen tekstin lukemisesta, vaikka minulla on virheetön näkö. Jotkut eivät yksinkertaisesti jaksa lukea pitkiä tarinoita, joissa kohtauksia on venytetty ihan liikaa. Joillekin lukeminen voi olla hupia, mutta he voisivatkin lukea vapaa-ajalla.

Monet ajattelevat, että lukeminen auttaa keksimään omia tarinoita. Tosiasia on, että monilla löytyy omista tarinoista samoja kohtauksia kuin luetuista kirjoista. Joskus siis lukemisesta johtuu, että omista tarinoista tulee plagiointeja.

Mustaa valkoisella

Ruokajonot liian pitkät

Minna Canthin koulussa on itseni ja monen muun mielestä liian pitkät ruokajonot. Oppilaat joutuvat odottamaan koko ruokavälitunnin syömään pääsyä, jos ei suuna päänä juokse ruokalaan oppitunnin loputtua. Usein silloinkin jonot ovat jo tuskallisen pitkät. Yleensä ruokajono ylettyy ruokalan ovista ulos asti.

Jotkut oppilaat eivät jaksa jonottaa syömään pääsyä, vaan lähtevät ostamaan kaupasta jotain epäterveellistä syötävää, jolla korvaavat tärkeän kouluaterian. Uskon, että monet kaupassa kävijät tulisivat useammin syömään, jos ruokajonossa ei tarvitsisi kököttää koko välituntia.

Siispä toivon, että ruokajonot lyhenisivät.

Jonottamaan kyllästynyt

Mopoilijoilla liian kiire

Nykyisin suosituimpiin valituksen aiheisiin lukeutuvat mopoilijat ja heidän kulkuvälineistään aiheutuvat haitat. En moiti heitä, joita ärsyttää hiljaisilla kaduilla yömyöhään kaasuttelevat ja järkyttävää melua pitävät mopot.

Itse olen melun lisäksi huomioinut sen, miten kovasti mopot ajavat esim. Niiralan kapeilla kaduilla. Pari päivää sitten eräskin mopoilija oli vähällä ajaa minun ja mopoja kuollakseen pelkäävän koirani päälle. Kuljettaja itse tuli aivan puskan takaa, kaahasi lähes suoraan kohti ja väisti viime tingassa. Mopoilija kyllä hidasti vauhtiaan ja vilkaisi taakseen, muttei näyttänyt juuri välittävän siitä, kuinka oli vaarantanut sekä oman että muiden hengen.

Mopo on rinnastettavissa kaikkiin muihinkin moottoriajoneuvoihin, ja mopoojen takia aiheutuneista onnettomuuksista on kärsitty jo aivan tarpeeksi. Eikö siis varovaisuus liikenteessä olisi näidenkin kaasuttelijoiden velvollisuus?

Siis pieni suuri toive mopoilijoille: ottakaa huomioon myös muut liikenteessä liikkuvat. Ei teillä niin kova kiire voi olla.

Mopoilija (not)

Vaarallinen Ruotsinkatu

Ruotsinkatu on talvisin hirveän kapea ja liukas. Talvella kun kävelee sitä pitkin, saa joko kävellä lumihangessa tai autotiellä ja saa väistellä autoja, jotka muutenkin ajavat ajoradan laidassa, etteivät törmäisi vastaantuleviin autoihin. Kun sitten kävelykatu on aurattu, saa pelätä, ettei liukastu tai horjahda niin, että käsi menee sijoiltaan tai että saa aivotärähdyksen.

Ruotsinkatua pitäisi hoitaa paremmin, koska siinä on kova työ- ja koululaisliikenne.

A.K.

Suomalaiset eivät ota ympäristöongelmia tarpeeksi vakavasti

Miksi ympäristöongelmia ja ekologisuutta ei oteta vakavasti? Kaikki ovat kuulleet miljoonia kertoja "sammuta valot", "älä tuhlaa vettä" ja "kulje bussilla tai pyörällä" -tyylisiä juttuja, ja tottahan ne ovat, mutta niiden toitottaminen on täysin turhaa. On hyvä, että useat yleensä ajattelevat noita asioita, mutta pelkkä sähkön säästäminen ja jonkunlainen päästöjen vähentäminen ei ole ollenkaan niin iso asia kuin sanotaan. Ihan oikeita muutoksia täytyy alkaa näkyä nyt, eikä vasta sitten kun koko Etelä-Amerikan sademetsissä on kaksi puuta jäljellä.

Mielestäni on tärkeää, että ihmiset miettisivät, mitä ostavat. Palmuöljy on esim. valmisruoissa, suklaassa, ranskalaisissa, leivonnaisissa, sipseissä ja margariineissa sekä myös esim. saippuassa, kosmetiikassa ja pesuaineissa käytettävä kasviöljy. Se on maailman tuotetuin kasviöljy ja peäisin öljypalmusta, jota kasvaa sademetsissä. Arvion mukaan yhden suomalaisen vuodessa kuluttama palmuöljy vaatii 1518 neliömetriä sademetsien maapinta-alaa. Soijan lukema on 209 neliömetriä, kahvin 315 neliömetriä ja banaanin 17 neliömetriä. Sellaisten tuotteiden, jotka sisältävät jotain kasviöljyä, pakkauksissa ei usein mainita, mitä kasviöljyä tuotteessa on. Palmuöljy pitäisi aina merkitä erikseen.

Palmuöljyä voi tuottaa myös vastuullisesti. Kestävän palmuöljyn yhdistyksen RSPO:n kriteereiden mukainen viljely estää tuotannon haitalliset vaikutukset. Sertifioitua, eli vastuullisesti tuotettua, palmuöljyä kannattaa suosia, sillä palmuöljy on monen ihmisen elinkeino. Yritysten tulisi ostaa ja vaatia vain vastuullisesti tuotettuja raaka-aineita, mihin on mahdollista siirtä vaikka heti.

Ihan kaikkien pitäisi miettiä, mitä ostaa ja syö, koska metsien ja eliöiden häviäminen ja ilmaston saastuminen ei ole mikään pikku juttu. Tähän suojeluun liittyy vielä niin paljon muitakin asioita kuin palmuöljy, kahvi, soija ja banaani, mutta esimerkiksi juuri noiden tuotteiden vastuullinen hankinta on minun mielestäni yksi tärkeimmistä asioista. Joten, ottakaa ympäristöön liittyvät asiat oikeasti tosissanne. Ihmisten tulevaisuus on niistä kiinni.

Anniina

Skarppia, bussikuskit!

Nuori nainen odottaa pysäkillä bussia. Hän on pukeutunut juhlavaatteisiin ja hänellä on rattaissa pieni vauva. Bussi saapuu pysäkille hirveällä vauhdilla. Bussi on jo 10 minuuttia myöhässä. Nainen menee rattaiden kanssa takaovelle odottamaan, että kuski avaisi oven. Kuski ottaa etuovesta kaksi matkustajaa. Nainen näyttää jo hieman närkästyneeltä. Kuski sulkee etuovet ja kaasuttaa pois. Nainen jää tuijottamaan suu auki pysäkille.

Bussikuskit voisivat skarpata. Iltapäivän ruuhkan aikaan kuski saattaa unohtaa pysähtyä ja ajaa ohi, vaikka kuinka vilkuttelisi. Mielestäni myös ketään selvästi juopunutta ei pitäisi päästää bussiin, sillä ei ole kiva, kun joku äykkäröi siellä. Jotkut kuskit kylläkin hoitavat asiansa hyvin.

Nämä asiat kuntoon, niin bussilla on mukavampi matkustaa!

Matkustaja

Älkää haukkuko itseänne

Minua ärsyttää hyvin paljon se, että nykyään melkein kaikki 12 - 16 -vuotiaat tytöt haukkuvat itseään rumaksi, läskiksi yms., ja vain saadakseen huomiota ja kehuja. Facebookissakin sama laulu: melkein jokaisessa tilapäivityksessä lukee: "Tykkää tästä, jos olen mielestäsi kaunis", "Jos tykkäät minusta edes 1%, tykkää tästä" yms.

Mielestäni tyttöjen pitäisi lopettaa tuo ja ruveta ajattelemaan positiivisesti itsestään. Se tuottaisi hyvää mieltä ja itsevarmuutta.

Itsevarma

Liian lyhyet välitunnit

Liian lyhyet välitunnit väsyttävät oppilaita pitkän päivän aikana, mikä heikentää oppimista ja keskittymistä.

Välitunneilla voisi olla enemmän tekemistä sisällä ja ulkona, ja yksi välitunti saisi olla pidempi. Jos ulkona tai sisällä olisi enemmän tekemistä, käytävät olisivat siistimpiä. Ulkona tekemiseen täytyisi olla jotakin, josta kaikki olisivat kiinnostuneita.

Opettajien ja rehtorin täytyisi tehdä kysely, jossa kaikilta kysyttäisiin erilaisista ehdotuksista.

DK FTW

Elokuvalippujen hintoja halvemmiksi

Minun mielestäni elokuvalippujen hinnat ovat aivan liian korkeita. Yksi lippu maksaa yli 10 euroa, joten monellakaan ei ole varaa käydä elokuvissa usein. Jos nelihenkinen perhe käy elokuvissa, se maksaa jo vajaat 50 euroa, eikä ole mitään takeita, onko elokuva hyvä. Toki teattereista saa sarjalippuja, mutta useilla ei ole tarpeeksi aikaa käyttää kaikkia lippuja viimeiseen päivämäärään mennessä.

Jos liput olisivat halvempia, voisivat nuoret käyttää enemmän aikaa yhdessä iltaisin. Nyt kun on 3D-elokuviakin, moni varmaan kävisi mielellään teattereissa.

Elokuvia

Vähemmän kirjoja!

Kouluissa, varsinkin yläasteella, tarvitaan päivittäin monia eri kirjoja tunneille. Monessa aineessa on kaksi kirjaa, luku- ja työkirja, ja sitten vielä vihkot päälle. Parhaassa tapauksessa kirjoja saattaa olla laukussa tai repussa jopa kymmenen kappaletta. Mutta reppuun pitäisi mahtua myös penaali ja ehkäpä sateenvarjo. Kaikki tavarat eivät vain yksinkertaisesti mahdu sinne.

Olisi järkevää, jos pitkänä seitsemän tunnin päivänä olisi yksi tai kaksi tuntia jotakin ainetta, jossa ei tarvita kirjoja. Toisin kuin lyhyenä päivänä voi ihan hyvin kantaa muutaman tunnin reppua, jossa on sopivasti kirjoja. Mutta jos on esimerkiksi kymmenen kirjaa ja seitsemän tunnin päivä, ei kukaan jaksa kantaa niin painavaa reppua.

Ne, jotka tulevat kaukaa keskustaan kouluun, saattavat joutua jo pelkästään bussipysäkille kävelemään pitkän matkan. Se voi olla jopa kymmenen kilometriä. Bussissahan saa levätä puolisen tuntia, mutta sitten taas mennään. Ja kun koululle asti pääsee, on jo ihan nuutunut.

Siispä toivoisin, että kirjojen määrä otettaisiin huomioon lukujärjestyksiä tehtäessä.

Sipuli

Pyöräilykypärän käyttökö noloa?

Nykypäivänä nuoret pitävät pyöräilykypärän käyttöä nolona; vain kiltit hikut käyttävät sitä. Jos joku tietää toisen käyttävän kypärää, siitä aletaan kuiskuttelemaan ja nauramaan. Jos vanhemmat pakottavat käyttämään kypärää, se riisutaan salaa heti kulman takana. Kaikkein tunnollisimmat joutuvat pelkäämään, että kaveri tulee vastaan, kun on kypärä päässä.

Miksi kypärän käytöstä on tullut niin noloa? Pyöräilytapaturmia, pahimmissa tapauksissa halvaantumisa ja jopa kuolemia, tapahtuu sadoittain joka vuosi. Ja mikä on syy? Se, ettei käytetä kypärää! Ja yllätys: suurin osa näistä turmista sattuu nuorille. Ovatko nuoret nykyään oikeasti niin epävarmoja, että jos joku ei käytä kypärää, ei voi itsekään käyttää, sillä pelkää, että siitä aletaan kiusata? Onko oma henki nuorille mitättömämpi asia kuin se, millaisena häntä pidetään? Uhraako nuoret elämänsä miellyttääkseen muita?

Aivot ovat ihmisen tärkein lihas. Ilman aivoja olisimme kyvyttömiä tekemään mitään. Joten pidetään aivoistamme huolta! Jos et itse käytää kypärää, se on oma asiasi, mutta anna mahdollisuus heille, jotka haluavat käyttää. Älä kiusaa ja kantele heistä, jotka käyttävät kypärää. Jos yksikin ihminen on tähän valmis, saattaa toistenkin ajatusmaailma muuttua. Se voi pelastaa kalliita ihmishenkiä.

Kypärät käyttööön!

Vierailija historian tunnilla

2011-12-14T22:50:00.001+02:00

Teksti ja kuva: Charlotta Elo 9b, Roosa Ruotsalainen 9b ja Vilma Tarkiainen 9b

Vieras YK-liitosta

Keskiviikkona 16. marraskuuta luokassamme vieraili kansainvälisen politiikan opiskelija Vesa Kyyrönen. Hän kertoi meille, kuinka YK:ssa sovitellaan eli kuinka ongelmia ratkotaan maailmanlaajuisesti.

Mietimme yhdessä, millaisia piirteitä ja taitoja rauhanturvaajilla ja muilla sovittelijoilla olisi hyvä olla. Mielestämme pitkäpinnaisuus, joustavuus sekä elämänkokemus ovat tämän työn pohja.

Opimme paljon YK:n toiminnasta ja siitä, miten tärkeää on pyrkiä maailmanlaajuiseen rauhaan. Työ vaikutti haastavalta, mutta erittäin mielenkiintoiselta ja antoisalta.

Vesa Kyyrönen edusti YK-liittoa kertoessaan meille kansainvälisisistä asioista.

Linkit:
http://www.ykliitto.fi/

Joulugallup

2011-12-14T22:50:00.000+02:00

Teksti ja kuvat :Senni Lyytinen 8f ja Anna Parkkinen 8f

Joulupukki mielessä

KYSYMYKSET

1. Uskotko joulupukkiin?

2. Paras asia joulussa ja paras jouluherkku?

3. Mitä toivot joululahjaksi?

Johanna Voutilainen 9G

1) En.

2) Lahjat :d

3) Vanhanaikaista sänkyä.

Henna Tissari 7F

1) Kyllä.

2) Lahjat ja suklaa.

3) Järjestelmäkameraa ja puhelinta.

Rene Ruotsalainen 8B

1) En.

2) Kinkku.

3) Suklaata.

Maria Nieminen 8F

1) Joo.

2) Joulupukki, kun ei oo koulua, lahjat, ruoka ja kun saa olla rauhassa.

3) Kameraa ja lentopalloa.

Tanja Kaverinen 8E

1) Totta kai!

2) Kun saa olla ystävien ja perheen kanssa ja kun saa syödä paljon ruokaa.

3) En tiiä.

Sofia Lipponen 7F

1) Joo!

2) Suklaa ja lahjat.

3) Järjestelmäkameraa.

Kimmo Virta 7F

1) Joo.

2) Kinkku ja se kun saa olla perheen kanssa.

3) Suomi-Reinot.

Linkit:
http://www.joulupukki.fi/
http://www.santaclauslive.com/

9b:n terveysaiheinen vierailu

2011-12-14T22:48:00.000+02:00

Teksti: Eveliina Paldanius 9b ja Emma Juppi 9b

9.b vieraili Kuopion sairaanhoito-oppilaitoksella

Vierailimme sairaanhoito-oppilaitoksella maanantaina 21. marraskuuta. Valkeisenlammen rannalla sijaitsevassa rakennuksessa meitä ohjasivat sairaanhoitajiksi opiskelevat nuoret.

Ohjelmaan kuului erilaiset pelit ja leikit ja keskustelu siitä, mitä tytöt ajattelevat poikien ajattelevan heistä ja toisinpäin. Mietimme myös sekä fyysisiä että henkisiä piirteitä, joita tytöt ja pojat odottavat toisiltaan.

Lopuksi pidettiin tietokilpailu terveysaiheisista kysymyksistä. Kysymyksiä olivat esim. kuinka monta kertaa tulee syödä päivässä, paljonko pitää nukkua yössä, paljonko painoindeksin tulee olla ja mitä ravintoaineita ruoista tulee saada.

Keskustelu oli kiinnostava, ja vierailu oli muutenkin mielenkiintoinen. Iltapäivän ohjattu tuokio kesti noin tunnin, minkä jälkeen saimme lähteä kotiin. Vierailu yllätti positiivisesti ja antoi realistisen kuvan opiskelusta. Ohjaajat olivat rentoja ja puhuivat asioista niin kuin ne ovat.

Who Cares

2011-12-14T22:46:00.000+02:00

Teksti: Vesa Vainikainen
Kuvat: Niskanen Jenni 8c, Pesola Aino 8c ja Rissanen Maiju 8c

Aivot narikasta

Who Cares -kiertue kiertää edelleenkin Kuopion alueen yläasteita valistaen koululaisia päivisin ja vanhempia iltaisin koulujen saleihin rakennetulla valistuskokonaisuudella. Kiertueessa ovat mukana Kuopion, Siilinjärven, Maaningan, Vehmersalmen ja Riistaveden yläkoulut.

Who Cares -kiertue vieraili koulullamme 22.11. kertomassa poliisin työstä sekä valistamassa päihteiden vaaroista. Muina aiheina olivat kiusaaminen,välittäminen ylipäätään niin kouluissa kuin kodissakin.

Poliisipäällikkö Eero Wetzell kertoi minarilaisille mm. päihteiden käytöstä.

Linkit:
http://www.whocares.fi/

Kuopio-viikko Minarissa

2011-12-14T22:44:00.000+02:00

Teksti ja kuvat: Sannimari Suhonen 9g

Kuopio-viikko piristi koulutyötä

Kuopio täyttyi hyvistä teoista ja iloisesta mielestä, kun koko kaupunki vietti Kuopio-viikkoa 12. - 20. marraskuuta.

Myös Minarin tukioppilaat ottivat osaa teemaviikkoon järjestämällä koulun väelle monenlaista puuhaa. Koko viikon ajan oli käynnissä kirjaintentetsintäkilpailu, jonka voitti Joona Rantanen 9f-luokalta. Aulassa puolestaan nökötti I love Kuopio -postilaatikko, johon sai laittaa postia kaverille. Lisäksi viikon jokaisena päivänä tervehdittiin eri kielillä. Koko koulun voimin tehdyn adjektiivitarinan luki rehtorimme Risto Ikäheimo keskusradiosta.

Toivottavasti Kuopio-viikon järjestämisestä tulisi perinne niin koko kaupungissa kuin Minna Canthin koulussakin.

Linkit:
Kuopio - viikko

S.U.L.L.E.-projekti terveystiedon tunneilla

2011-12-14T22:42:00.000+02:00

Teksti ja kuvat: Meri Hyvärinen 8b ja Mirka Happonen 8b

S.U.L.L.E.-vierailijat valistivat kasiluokkalaisia

Luokassamme vieraili 18.marraskuuta terveystiedon tunnilla kaksi nuorta lääkäriopiskelijaa: Tonja Jääskeläinen ja Niko Korpi. He kertoivat meille seksuaaliterveydestä ja seurustelusta. Vierailu kesti kahden oppitunnin verran ja se toteutettiin kaikissa muissakin kasiluokissa. Sana S.U.L.L.E. tulee sanoista seksuaalisuus, unelmat, lemmenleikit ja ehkäisy.

Mielestämme vierailijat kertoivat asiat hyvin selkeästi ja mielenkiintoisesti. On hyvä saada tietää tärkeistä asioista, jotka koskevat meitä kaikkia. Saimme paljon tietoa mm. sukupulitaudeista ja ehkäisystä.

Tonja ja Niko kertoivat taulun avulla nuorten kehityksestä.

Vierailijat kertoivat seurustelutarinan tytön ja pojan näkökulmasta.

Reckless Love yllätysvierailulla

2011-12-14T22:40:00.000+02:00

Teksti: Virva Eskelinen
Video: Heta Ikonen 7a, Veera Koponen 7a ja Viivi Vornanen 7a

Rocktähdet yllättivät musiikkiluokkalaiset ja lukion

Rockyhtye Reckless Love kävi yllätysvierailulla koulullamme 17. marraskuuta. Yhtye esiintyi juhlasalissa sekä jutteli työstään ja kuulumisistaan koulumme kuudelle musiikkiluokalle sekä lukion oppilaille.

Rocktähdet tulivat Kuopioon vastaanottamaan Kuopion kaupungin myöntämää ansiomitalia, ja samalla reissulla he piipahtivat koulullamme. Vierailun järjesti musiikinopettajamme Matti Sariola, joka on tuttu yhtyeen jäsenille.

Yllätysvierailu oli oppilaille mieluinen. 7a-luokan Jatta Kauppinen, joka sai tilaisuudessa omakseen yhtyeen basistin Jalle Pääkkösen plektran, kuvaili tilaisuutta yhdeksi mieleenpainuvimmaksi elämässään.

-Ihan mieletöntä! Jatta kertoi vierailun jälkeen.

Linkit:

http://www.recklesslove.com/

Jääkiekkovieraita

2011-12-14T22:38:00.000+02:00

Teksti: Minna-Mari Palviainen 9a, Sonja Salo 9a, Hanna Tarvainen 9a
Kuvat: Iita Pylkkänen 7a, Jenny Antikainen 7a, Venla Väänänen 7a

Kalpalaisten huumaa Minarissa

Kalpan pelaajat Adam Masuhr ja Tommi Miettinen vierailivat joidenkin koulumme ysiluokkalaisten tunneilla maanantaina 14. marraskuuta. He puhuivat ruotsin kieltä, koska Adam on täysin ruotsalainen eikä osaa suomea. Hän kuitenkin ymmärtää joitain yksittäisiä sanoja.

Ruotsin kielen lehtori Susanna Kaataja esitteli vieraat oppilaille.

Adam ja Tommi kävivät kertomassa Kalpan toiminnasta ja heidän omasta elämästään, perheestään ja harrastuksistaan. Heitä oli välillä hieman vaikea ymmärtää, erityisesti Adamia, koska syntyruotsalaisena hän puhuu ns. riikinruotsia.

”Mitä järkeä on ruotsin opiskelussa? Mihin sitä kieltä edes tarvitsee?” kysyi eräs oppilas. Tommi kertoi, että ruotsin kieli on hyödyllinen osata, koska Suomi on kuitenkin kaksikielinen maa. Kielestä on myös hyötyä, jos esimerkiksi menee kesätöihin tai matkustelee. Hän kertoi, että ruotsin kieltä tarvitsee osata Suomessa hyvin paljon, mutta täällä Savossa sitä harvemmin joutuu käyttämään.

”Minulla oli ulkopuolinen olo, kun olin ruotsalaisten kanssa maajoukkueen pukukopissa. En osannut ruotsia, joten kommunikointi pelaajien kanssa oli hankalaa” kertoi Tommi. ”Englannilla kuitenkin pärjäsi ja sai selvitettyä pääasiat.”Adam oli selvästi hiljaisempi kaveri. Voi olla hankalaa tulla Suomeen ja varsinkin suomalaiseen yläkouluun puhumaan itsestään, jos ei osaa yhtään suomen kieltä.

"Ruotsin opiskelu kannattaa", vakuuttavat Kalpan Adam Masuhr ja Tommi Miettinen

Opettaja Jussi Jauhiainen kysyi, pitävätkö he taukoa Kalpassa, kun pelejä ei ole. Adam ja Tommi kertoivat, että he eivät pidä taukoa jääkiekosta, sillä treenata täytyy aina. Lomaakaan jääkiekkoilijan ammatissa ei kovin paljon jää jäljelle.

Adamin ja Tommin vierailu oli mukava piristys keskellä koulupäivää, varsinkin, kun he tulivat keskelle fysiikan kaksoistunteja!

Linkit:
http://www.kalpa-hockey.fi/

Hieno tuotto taksvärkissä

2011-12-14T22:36:00.000+02:00

Teksti: Venla Väänänen 7a ja Ella Jokelainen 7a

Rahoja srilankalaiseen lastenkotiin

Koulussamme pidettiin taksvärkkipäivä 11. marraskuuta, ja päivän tuotto meni tänä vuonna oppilaskunnan valitsemaan kohteeseen Sri Lankaan, Ruth-kotiin. Tuotoksi tuli huimat 3470 euroa! Oppilaat olivat päivän esim. kotona siivoamassa ja saivat siitä "palkkaa", jonka toivat kouluun.

Ruth-koti on suomalaisten ylläpitämä lastenkoti. Se on perustettu vuonna 1989 ja siellä on tällä hetkellä 45 orpoa tyttöä ja poikaa. He ovat iältään 3-18 -vuotiaita. Lastenkoti antaa lapsille ja nuorille perusturvan, terveydenhoidon ja koulutuksen ammattiin asti.

Sri Lankassa käytännön työt tekevät paikallinen henkilökunta, mutta yritystä johtaa Suomessa vapaaehtoisvoimin toimiva Ruth-koti ry. Suomalaiset voivat osallistua toimintaan liittymällä kummiksi. He pyrkivät saamaan noin viisi kummia lasta kohden. Suurimmalla osasta lapsia ei ole yhtään omaista, joten kummeista tulee heille tärkeitä.

Ruth-koti julkaisee Suomessa neljästi vuodessa Uutisia Ruth-kodista -nimistä lehteä. Lehti kertoo lasten kodin asukkaista ja elämästä.

Linkit:

http://ruth-koti.com/

Biologian töitä: Veriryhmien määritys

2011-12-14T22:34:00.000+02:00

Teksti: Milla Tuovinen 9e ja Veera Hujanen 9e

Kuvat: Vesa Vainikainen

Veri - elämän neste

Johdanto

Tutkimme luokkamme 9E:n kanssa jokaisen oppilaan veriryhmän. Kaikki halukkaat saivat osallistua. Luokastamme osallistui 8 oppilasta.Veikkasimme, että suurin osa luokkamme oppilaista kuuluisi ryhmään A ja ryhmään AB ei kuuluisi kukaan tai korkeintaan yksi.

Sormenpäätä piikittämässä.

Verta tarvittiin pari pisaraa aluslasin molempiin päihin.

Aineisto ja menetelmät

Suoritimme tutkimuksen biologian tunnilla 15.11.2011. Tutkimuksessa käytettäviä välineitä olivat lansetti, anti-A-ja anti-B-seerumit, aluslasi ja tulitikku. Aloitimme työn merkitsemällä tussilla aluslasin vasempaan kulmaan kirjaimen A ja oikeaan B. Sitten tulitikku katkaistiin kahteen osaan. Kun kaikki työvälineet oli lähellä, kädet pestiin verinäytteen ottamista varten. Opettaja pisti lansetilla vasemman käden etusormeen, jotta saataisiin verta. Jokaisella oli oma lansetti.

Veripisarat odottavat vasta-aineitaan ja sekoittamista.

Anti-A -seerumia verinäytteeseen A-puolelle.

Sitten sormesta puristettiin reilu tippa verta aluslasin molempiin merkittyihin päihin. Seuraavana tarvittiin anti-A- ja anti-B-seerumit. Anti-A-seerumia tiputettiin yksi tippa A- puolella olevaan veripisaraan. Anti-B-seerumia yksi tippa veripisaraan B. Sitten niitä kumpiakin sekoitettiin, molempia omalla tulitikun päällä, ettei näytteitä joudu toisiinsa. Jos A puolella oleva veri sakkaantui, mutta B puolella ei, on A-veriryhmä. Jos taas B puolella veri sakkaantui, mutta A puolella ei, on B-veriryhmä. Jos molemmat sakkaantuivat on AB-veriryhmä. Mikäli kumpikaan puoli ei sakkaantunut, on O-veriryhmä.

Luokan tulokset koottuna ja verensiirtokaavio.

Tulokset ja niiden tarkastelu

Neljällä luokkamme oppilaista oli O-veriryhmä ja kahdella A. AB- ja B-veriryhmiin molempiin kuului luokaltamme vain yksi henkilö. Yleisesti Suomessa on eniten A-ryhmään kuuluvia ihmisiä, ja seuraavaksi eniten O-ryhmään.Vähiten Suomessa on B- ja AB-veriryhmään kuuluvia. Totesimme, että sattumalla oli osansa siihen, minkä verran kunkin veriryhmän edustajia luokassamme on. Alkuveikkauksemme piti siis hyvin paikkansa.

Nukketeatterin lumoa

2011-12-14T22:32:00.000+02:00

Teksti ja kuva: Enni Saastamoinen 9a ja Sanni Isotalo 9a

Ilmaisutaitoryhmät nukketeatterissa

Lokakuun 26. päivä kaikki yläkoulun ja lukion ilmaisutaidon valinnaisryhmät sekä 7A-luokka saivat tilaisuuden mennä katsomaan nukketeatteriesitystä La Diva Kulttuuriareena 44:ään. Ennen kuin esitys alkoi, suurin osa oppilaista ehkä ajatteli: ’’Nukketeatteri? Mutta mehän ollaan jo yläasteella!’’ Kuitenkin heti esityksen ensi hetkistä alkaen kaikki olivat mukana ja eläytyivät siihen.

Esitys oli nukketeatteri, jonka toteutti yksi henkilö. Esitys tapahtui pienessä kopissa, jossa oli monta erillistä näyttämöä. Taustalla soi musiikki ja äänitehosteitakin oli joka lähtöön. Samoin myös erilaisia valo- ja muita tehosteita. Taiteilija, joka lopulta paljastui naiseksi, istui kopissa yksin ja vastasi kokonaan itse esityksestä.

Esitys alkoi naishahmon laululla, ja lauluja kuultiin myös pitkin esitystä. Tarina itsessään kertoi hullusta professorista, joka halusi itselleen vartalon. Tarinan muita henkilöitä olivat professorin jäniskätyri, "avustajakäsi" sekä pari klovnia. Tarina oli erittäin hyvä, mutta samalla hieman sekava.

Espanjalainen nukketaiteilija Sofie Krog on esittänyt La Divaa jo yli seitsemän vuotta kiertäen ympäri Eurooppaa miehensä ja suloisen poikansa kanssa. Lavasteet nainen on tehnyt aivan itse, ja hänen miehensä vastaa äänistä ja valoista.

Esitys sai minarilaisilta hyvää palautetta. Moni oppilaista jäi esityksen jälkeen haastattelemaan taiteilijaa ja juttelemaan hänen kanssaan.

Sofie Krog on itse tehnyt Diva-naamion.

Linkit:
http://www.sofiekrog.com/www.sofiekrog.com/Home.html

Uusien opettajien haastatteluja

2011-12-14T22:31:00.000+02:00

Teksti: Vesa Vainikainen
Video: Useat Huvituksen toimittajat

Uusia opettajakasvoja Minarilla

Huvituksen toimittajat ottivat selvää, mitä paljastuukaan Minarilla syksyllä alottaneista opettajista. Nyt selviää oleellinen. Mitä Johanna ottaisi mukaan autiolle saarelle ? Mitä Taru ajattelee hilavitkuttimesta? Onko Eeron suosikki pyörä vai auto? Mikä on Karin toinen nimi? Mikä on Pirjon unelma-ammatti? Mikä on Riikan lempidisneyprinsessa? Onko Jenni suklaan vai salmiakin ystävä? Tai entäpä miten Sari valitsee kanelin ja curryn välillä? Oliko Teron mielestä muna vaiko kana ensin? Ottaako Matti matikan vai ruotsin? Entäpä miten käy Tuulalle mansikan ja mustikan kanssa?

Kasien ilmaisullinen teatteripolku

2011-12-14T22:30:00.000+02:00

Teksti: Joonas Räisänen 8b ja Juho Hänninen 8b
Kuvat: Virva Eskelinen

Ilmaisun iloa ja luovuuden taitoa

Kaikki Minarin kahdeksasluokkalaiset saivat tänä syksynä kokea upean elämyksen Teatteripolku-nimisen opetuskokonaisuuden aikana. Teatteripolulla opeteltiin omaa ilmaisua ja luovuuden taitoa. Tärkeä asia oppia oli myös se, että vaikka aina ei onnistuisikaan ja jokin menisi pieleen, niin se ei maailmaa kaada.

Teatteripajaa oli kaksi tuntia viikossa kolmen viikon ajan. Sitä veti teatteri-ilmaisun opettaja Anni Marin. Kokemus opetti kaikkia osallistumaan ja ilmaisemaan itseään.

Terve Kuopio -päivä

2011-12-14T22:26:00.001+02:00

Teksti: Vesa Vainikainen
Kuva ja video: Ikonen Heta 7a ja Väänänen Venla 7a

Liikunnan iloa

Koulumme osallistui Kuopiohallilla 13.10. järjestettyyn Terve Kuopio -tapahtumaan. Monenlaista aktiviteettia oli tarjolla, joista jokainen sai valita kehollensa parhaiten sopivaa.

Hurjaa autoilua.

Linkit:
http://tervekuopio.fi/

Musiikkiluokkien iltamat

2011-12-14T22:26:00.000+02:00

Teksti: Venla Väänänen 7a ja Heta Ikonen 7a

Videot: Venla Väänänen 7a, Heta Ikonen 7a ja Iita Pylkkänen 7a

Musiikkiluokkalaiset lauloivat poppia ja rokkia

Minarin kuusi musiikkiluokkaa piti 13. lokakuuta iltamat perheille ja tuttaville koulun juhlasalissa. Tilaisuudessa kuultiin monenlaisia biisejä, mm. Pohjois-Karjala, Yesterday ja We are the world. Joukkoon mahtui myös hieman lattarimusiikkia. Sali oli täynnä vieraita, jotka pitivät kovasti kuulemastaan!

Seiskaluokkalaiset

Kasiluokkalaiset

Ysiluokkalaiset

Tet-jakso Pirtin koululla

2011-12-14T22:24:00.000+02:00

Teksti: Jenna Keränen 9g
Kuvat: Salla Vaittinen 9g

Viikko opettajana

TET-jakson ensimmäisen viikon olin työharjoittelussa Pirtin koulussa. Pirtin koulu on ala-aste, jossa opiskelee 450 oppilasta ja työskentelee 26 opettajaa. Päädyin valitsemaan Pirtin koulun toiseksi tet-paikakseni, koska äitini on siellä opettajana. Hän opettaa ykkösluokkaa, jonne menin kaverini kanssa avustamaan ja opettelemaan opettajan työtä.

Pari ensimmäistä päivää meni enimmäkseen tutustumiseen luokan oppilaisiin ja muiden ykkösluokkien opettajiin, sekä koulurakennukseen. Saimme myös muutaman tehtävän
liittyen oppilaiden auttamiseen ja kävimme parilla välitunnilla pitämässä reppuselässä lapsia ja vahtimassa keinuvuoroja.

Ykkösluokkien siiven päässä (tämä ykkösluokkien siipi on niin kaukana oikeasta opettajanhuoneesta, ettei ykkösluokkien opettajat aina välttämättä ehdi sinne, joten
heille on järjestetty oma opettajanhuone) on vain ykkösluokkien opettajille tarkoitettu opettajanhuone , joka on vähän pieni, mutta todella viihtyisä ja ilmapiiri mukava. Vietimme siellä ne välitunnit, mitkä emme olleet ulkona ”hevosina”. Toki saimme myös tehtäviä, mitä piti hoitaa välituntien aikana.

Pääsimme myös käymään siinä ”oikeassa” opettajanhuoneessa, missä tapasimme kaikkien muiden luokkien opettajat. Sieltä jäi todella rento ja kiva ilmapiiri mieleen. Ja nyt ymmärrän paremmin opettajia, jotka ovat myöhässä tunneilta, enhän itsekään olisi halunnut lähteä mukavalta sohvalta ja jättää kahvin ja vaikkapa pullan syöntiä kesken.

Loppuviikko olikin sitten helpompaa siinä mielessä, että tiesi jo rakennuksen paremmin, missä mikäkin luokka on ja tavaroiden paikat. Saimme opettaa yhden matematiikan tunnin äitini luokan oppilaille ja muiden luokkien opettajat kyselivät meitä avustamaan heidän luokkiinsa tiettyjä tunteja. Pääsimme myös valvomaan kuudennen luokan jälki-istuntoa.

Viikko meni todella nopeasti. Viimeisenä päivänä oppilaat olivat tehneet meille todella hienoja
piirustuksia, jotka he antoivat meille ennen kun koulu loppui. Saimme myös melkein kaikilta oppilailta halin. Pakko myöntää, se hetki oli aika liikuttava. Silloin toivoimme, että voisimme olla vielä toisenkin viikon täällä, lapset olivat niin aitoja ja suloisia, ja opimme juuri tuntemaan heidät.

Tästä tet-harjoittelusta jäi tosi hyvä fiilis ja se antoi minulle todella hyvän käsityksen ala-asteen opettajan työstä, sekä vähän kipeän selän...

Kasvien keruu osa 1

2011-12-14T22:22:00.001+02:00

Teksti: Rosariina Suhonen 8a ja Katariina Lähtevänoja 8a
Kuvat: Vesa Vainikainen

"Aloita ajoissa!"

Meidän koulussamme on jo monen vuoden ajan ollut tapana kerätä kasvio. Kerääminen aloitetaan 7. luokan keväällä ja sitä jatketaan yhdeksännen luokan syksyyn asti. Siihen mennessä olisi tarkoitus saada kokoon yhteensä 60 kasvia. Oppilailla herää usein kysymys: Miksi?

Rosariinan työnäyte.

Kysymme asiaa biologianopettaja Vesa Vainikaiselta.
-Kasviota keräämällä oppii tunnistamaan erilaisia lajeja. Lajintunnistus on biologian tärkeimpiä taitoja. Kun ymmärtää ja tuntee lajeja, käsittää helpommin myös biologian muita osa-alueita. Kasvion tekeminen vaatii myös kärsivällisyyttä. Kasvioista kyllä näkee jos sen eteen on tehty töitä, Vesa kertoo.

Käytännön ohjeita kasvion tekemiseen. Eli näin vältät virheet:
• Aloita kasvion kerääminen jo alkukesästä. Kasveja kannattaa kerätä silloin, kun ne kukkivat, vaikka muutamana päivänä kesässä. Kerää näytteet mahdollisimman kokonaisina.
• Laita kasvit heti prässäytymään, jotta saat hyvät näytteet. Prässiksi käy jokin tasainen alusta, sanomalehtiä, valkoista paperia (sanomalehdet saattavat päästää väriä) ja painoja.
• Muista vaihtaa sanomalehtiä, jos kasvit ovat märkiä.
• Kirjoita etiketit, joista ilmenee kasvin tiedot (nimi, tieteell. nimi, heimo ja kasvuympäristö) sekä keräystiedot (kerääjä, keräyspäivä ja –paikka).
• Kiinnitä kasvit paperille tai kartongille teipillä tai kontaktimuovilla.
• Kannattaa panostaa kasvion ulkonäköön ja siisteyteen, sillä kokonaisvaikutelma on tärkeä.

Katariinan kasveja.

Kasvion tekeminen on ihan hauskaa, mutta vaatii kärsivällisyyttä. Ohjeistus alkuun voi olla epäselvää. Kasviota tehdessä oppii lajeja jonkin verran. Koska kasvion ulkonäölle ei anneta ohjeita, niistä tulee varsin erilaisia ja omaperäisiä, mikä on hienoa.

Linkit:
Kasvien keruuohjeet
Kasvioiden arviointikriteerit
Valokki - nettikasvio
Nettikasvio
Luontoportti

Kasvien keruu osa 2

2011-12-14T22:22:00.000+02:00

Teksti: Mariella Kela 8d ja Vesa Vainikainen
Kuvat: Vesa Vainikainen

Tutkimuskohteena metsien ja peltojen kasvit

Mariella Kela 8d - luokalta vastasi muutamiin kasvien keruuseen liittyviin kysymyksiin.

Miksi kasveja ylipäätään kerätään?

Kasveja kerätään niiden tunnistamista varten.

Mikä on mielestäsi lajituntemuksen merkitys?

Ei esim. syö myrkyllisiä marjoja, kun on tunnistanut ne oikein.

Miten paljon ja mitä kasveja keräsit?

Keräsin kasveja 22 kappaletta ja niihin kuuluvat suo-,ranta- ja vesikasvit. Muun muassa kihokki on suokasvi.

Drosera rotundifolia - pyöreälehtikihokki

Mistä näytteesi keräsit?

Keräsin kasvit kotini läheisyydestä ja mummoni ja ukkini luota rannasta, suolta ja rannalta.

Miten kasvinäytteet ylipäätänsä tehdään ja mitä tietoja niihin laitetaan?

Ensin kerätyt kasvit kuivataan sanomalehtien välissä painojen alla. Sitten kontaktoidaan paperille hyvin, jotta ne säilyisi hyvin. Sen jälkeen paperille kirjoitetaan mm. latinankielinen nimi ja suomenkielinen nimi sekä kuka, mistä ja milloin kasvi on kerätty.

Mitä opit projektin aikana?

Opin tunnistamaan niiden alueiden kasveja mitä keräsin.

Kuvaile omaa lajintunnistustaitojasi. Vaikuttiko kerääminen tähän?

Itselläni ei ole kovin hyvä lajintuntemustaito, mutta kerätessäni kasveja käytin apuna erilaisia kirjoja ja nettiä.

Sparganium gramineum - siimapalpakko.

Mikä työssä oli mukavinta?

Kuivaaminen ja loppuviimeistelyt.

Entäpä ikävintä?

Se kun piti rämpiä suolla ja upota jalkoja myöten sinne.

Olisiko sinulla hyviä neuvoja kasviprojektiin?

Kannattaa aloittaa ajoissa keräämään kasveja, sillä kaikkia ei välttämättä löydy enää myöhemmin. On myös hyvä tehdä huolellisesti työ loppuun saakka.

Kerro loppuun ajatuksiasi ja kommentteja keruusta.

Oli ihan mukavaa loppujen lopuksi. Ei ollut vaikeaa, mutta jossain vaiheessa ei millään olisi kehdannut tehdä sitä. Eipä muuta… :D

Linkit:
Kasvien keruuohjeet
Kasvioiden arviointikriteerit
Valokki - nettikasvio
Nettikasvio
Luontoportti

Musaluokat vierailivat Musiikkilukiolla

2011-12-14T22:18:00.000+02:00

Teksti: Enni Saastamoinen 9a ja Minna-Mari Palviainen 9a

Musiikkia Saksasta

Torstaina 22.9. musiikkiluokat kävivät vierailemassa Musiikkilukiolla konsertin merkeissä. Siellä esiintyivät "muslulaiset" sekä heidän vieraansa Saksasta, Ulmista. Saksalaiset muodostivat Hymboltin koulun sinfoniaorkesterin.

Konsertissa kuultiin pianokonsertto, sellokonsertto, kuorolaulua sekä laulua suomeksi, ruotsiksi sekä saksaksi. Konsertissa esiintyi Musiikkilukion kuoro, jossa oli mukana Minarin entisiä oppilaita. Kuorolauluissa lähes 100-henkinen kuoro oli opetellut kieliä ristiin, eli saksalaiset olivat opetelleet kaksi laulua sekä suomeksi että ruotsiksi ja muslulaiset taas olivat opetelleet yhden laulun saksaksi.

Ensimmäinen esitys oli saksalaisten pianokonsertto, jossa heidän pianisti soitti upean soolon. Heti perään saimme kuulla sellokonserton, jossa siinäkin oli huikea solisti. Itse konsertti oli kokonaisuudessaan erittäin mukava!

Linkit:
http://edu.kuopio.fi/muslukio/

Seiskojen musiikkipolku

2011-12-14T22:16:00.000+02:00

Teksti ja kuvat: Heta Ikonen 7a ja Venla Väänänen 7a

Vierailu Musiikkikeskuksella

Useiden Kuopion koulujen 7. luokat, myös meidän koulumme, olivat keskiviikkona 14.9.2011 Musiikkikeskuksella musiikkipolulla.

Ensimmäiseksi menimme konserttisaliin seuraamaan Kuopion kaupunginorkesterin harjoituksia. Orkesteri harjoitteli Kadonneen musiikin metsästäjät -konserttiin. Orkesteria johti Atso Almila.

Sitten meidät ohjattiin kamarimusiikkisaliin, jossa rumpujensoiton opettaja Mika Hietala esitteli meille patarumpuja, marimbaa ja rumpusettiä. Muutama oppilas pääsi kokeilemaankin soittimia.

Oppilasvaihto Saksassa

2011-12-14T22:14:00.000+02:00

Teksti ja kuvat: Eevi Isotalo 8d

Tunteikas reissu Saksaan 13.9.-24.9. 2011

Tiistaiaamuna noin kello 3.30 kokoonnuimme koulun pihalle odottelemaan bussiin pääsyä. Tunnelma oli väsynyt heti aamusta mutta hyvin odottava, ja kun vihdoin pääsimme matkaan, oli kaikilla kova jännitys päällä.

"Vihdoin me nähdään meidän parit! Pian ollaan jo siellä! " kuului monen suusta, kun alettiin lähestyä Pirkkalan lentokenttää, josta lähdimme Ryan airin lentokoneella kohti Bremeniä.

Kun lähestyimme Osterholz-Scharmbeckia ja IGS-koulua, kaikki suorastaan hihkuivat jännittyneinä - viimeistään siinä vaiheessa, kun parimme odottelivat meitä koulun pihalla.

Aluksi, kun saavuimme koululle, oli meillä siellä hieman syötävää ja juotavaa, ja sitten kaikki lähtivätkin isäntäperheidensä koteja kohti.

Seuraavana aamuna kun kokoonnuimme IGS-koulun ATK-luokkaan, kertoivat kaikki innoissaan ensimmäisestä illastaan isäntäperheestä. Sitten lähdimme tutustumaan Osterholz-Scharmbeckin ihanaan kaupunkiin. Pian löysimmekin melkein kaikki toisemme syömästä italialaisen jätskibaarin erikoista spaghettijäätelöä.

Reissun aikana kävimme myös Cuxhavenissa kävelemässä meren pohjassa ja tutustumassa meren elämään sekä Bremenissä, Helsingin kokoisessa kaupungissa, jonne Tampereelta lensimme. Bremenissä shoppailimme ja tutustuimme eri nähtävyksiin. Kävimme myös valtavalla Weser-stadionilla, joka on Bremenin jalkapallojoukkue Werder Bremenin kotistadion. Stadionille olisi mahtunut jalkapallo-ottelua katsomaan koko Kuopio!

Matkan aikana useat kävivät myös muun muassa Heide Parkissa, joka oli iso huvipuisto ja tunnettu maailman jyrkimmästä puuvuoristorata Colossoksesta!

Tutustuimme myös tarkemmin IGS-kouluun, joka oli hyvin viihtyisä. Ihmiset siellä olivat kivoja useat huikkasivatkin meille suomalaisille iloisesti: "Moi!"

Ohjelmassa oli myös Suomi vastaan Saksa jalkapallopeli ja keilausta. Kävimme myös Schamaica-leirikeskuksessa grillaamassa ja kokeilemassa kanootilla soutelua.

Lähtöpäivä oli kaikille vaikea. Kello viiden aikaan olimme koulun pihalla väsyneinä ja jätimme pareille ja isäntäperheille hyvästit. Varsinkin me tytöt itkimme käytännössä koko bussimatkan Osterholzista aina Bremeniin saakka. Ja matka kesti noin 30-40 minuuttia. Tunteet olivat pinnassa ja hyvin ristiriitaiset: oli kiva mennä kotiin, mutta omaa paria ja perhettä jäi kova ikävä. Toisaalta iloista, toisaalta surullista. Mietimmekin, että jos nyt itkimme näin paljon, niin entäs sitten kun parimme lähtevät Suomesta, emmekä tiedä näemmekö heitä enää koskaan? Ajatuksien saattelemana vielä viimeisen kerran loimme silmäyksen Saksan maahan.

Kasit teatterivierailulla

2011-12-14T22:12:00.001+02:00

Teksti: AP

Kasiluokkien teatteripolku Kuopion kaupunginteatterilla

Kaupunginteatterissa pyörii parhaillaan näytelmä Papin perhe, joka on Minna Canthin käsialaa. Näytelmä on sijoitettu nykyaikaan, ainakin osittain, nimittäin ei nykyään kovin usein pidetä kotiapulaista, joka kyseisellä perheellä kuitenkin oli.

Näytelmää pääsivät katsomaan melkein kaikki Minarin kasiluokat. Yleisöä oli sankoin joukoin myös parilta toiselta yläasteelta.

Aluksi näyttelijä Virpi Rautsiala kertoi vähän teatterityöstä ja teatterin työntekijöistä, joita löytyy päälle kaksikymmentä lavastajineen ja ovimiehineen. Kun yleisö alkoi kärsimättömänä vihjailla, että jokohan olisi näytelmän vuoro, kipitti reipas näyttelijä nopeasti pois estradilta.

Papin perhe -näytelmä kertoo perheestä, jonka pää on pappisvirassa toimiva isä Henrik. Hän tuntee velvollisuudekseen kasvattaa lapsistaan kaltaisiaan kristittyjä, ilman mitään muttia. Lapset etsivät omia teitään ja löytävät ne hyvinkin eri taholta, kuin isänsä on toivonut.

Näin syntyy vaikeuksia, jotka koettelevat koko perhettä ja jokaista yksilöä omalla tavallaan lujittaen sitä sidettä, jota kutsutaan rakkaudeksi.

Näytelmä kertoo siitä, miten oma valinta voi olla oikea, vaikka kaikki ympärillä olevat eivät sitä toivoisikaan. Ja miten voi laajentaa omaa näkemystään, jos vain antaa toisten ajatuksille arvoa.

Toivotaan, että tämä teatterikokemus oli vaativan katsojakunnan mieleen, tai edes joku pikku juttu herätti ajatuksia!

Linkit:
http://www.teatteri.kuopio.fi/

Papin perhe -näytelmää katsomassa

2011-12-14T22:12:00.000+02:00

Tekstit: Minna Canthin koulun kahdeksasluokkalaiset

Oppilasarvioita näytelmästä

Kuva: Iisalmen Sanomat - http://bit.ly/sWQZeC

Papin perhe - tiukka kuri

Kävimme eilen 8.9. katsomassa luokkamme kanssa Papinperhe-näytelmän Kuopion kaupunginteatterissa. Näytelmä oli kirjoitettu jo100 vuotta sitten, mutta silti siinä käsiteltiin samoja asioita, mitänykyaikanakin mietitään. Tämä paljon tunteita sisältävän näytelmän onkirjoittanut Minna Canth, joka oli aikanaan rohkea ja tunnettukuopiolaisnainen.

Papin perhe kertoo perheestä, jossa on kolme lasta, muttakaksi on jo maailmalla, ja toinen heistä, Hanna, opiskelee opettajaksi, muttaisällä ei ole enää varaa maksaa Hannan jatko-opintoja. Poika Jussi on noin20-vuotias lehtikirjoittaja. Hän kirjoittaa vapaamieliseen Nuori Suomi-lehteen, jota isä vihaa, koska omistaa kokonaan toiseen, jyrkästikristilliseen aatteeseen kuuluvan lehden.

Isä kasvattaa lapsiaan tiukasti ja ei salli mitään, mikä onhiukankaan epäkristillistä. Esimerkiksi Maiju, 17-vuotias nuorin tyttö, haluaanäyttelijäksi Suomen kansallisteatteriin, mutta isä ei suostuisi tähän millään.Maijun äitikään ei haluaisi Maijua näyttelijäksi, mutta ei silti kiellä tätäyhtä jyrkästi kuin isä.

Kun Hanna ja Jussi tulevat Helsingistä käymään kotona, mukanaon Teuvo Rastas, johon Maiju hieman ihastuu. Hannan ja Jussin tultua alkavatpahat riidat kristillisyydestä ja vapaamielisyydestä. Isä Valtari ajaa Jussinulos kotoaan, jolloin Hanna lähtee mukaan. Myöhemmin Maiju pääsee Teuvo Rastaanmukana Helsinkiin ja pääsee koe-esiintymiseen Helsingin teatterissa.

Isä saapuu Helsinkiin, ja syttyy taas riitoja. Hanna pitääitseään turhana ihmisenä isän ja Jussin moitinnan jälkeen. Isä Valtarin jalapsien sekä äidin suhteet jäävät epäselviksi näytelmän lopussa. Tunteita voisikuvata viileiksi ja koviksi toisia kohtaan.

Omat mielipiteeni näytelmästä ovat hieman tylyt. Näytelmäoli mielestäni tylsä, lavasteet puutteellisia ja puvustus niukka. Musiikki olipaikoin tylsää ja paikoin ihan hyvää. Näyttelijät olivat sulautuneet hyvinrooleihinsa ja olivat hyviä näyttelijöitä. Valaistus oli hienosti toteutettu,mutta takana katosta roikkuneet lamput näyttivät ufoille. Helsingissätapahtunut kohtaus oli sekava, koska oli erittäin vaikea erottaa, olivatkonäyttelijät sisällä vai ulkona.

Pastori Valtari oli todella hyvä roolissaan, sillä hän olipelottava, mitä oli haluttu kuvata paljon, koska Maiju pelkäsi isää,Henrik-pastoria.

Suosittelisin näytelmää yli 30-vuotiaille, koska ei seainakaan meidän ikäisien mielestä ollut kiinnostava tai viihdyttävä. Näytelmäoli tehty alkuperäiskäsikirjoituksen mukaan, joten kieli oli jäykkää ja hiemankohteliaampaa kuin nykyaikana. Mielestäni näytelmä ansaitsisi yksi ja puolitähteä viidestä.

Ella Ipatti 8e

Papin perhe ei säväyttänyt

Minna Canthin kirjoittama näytelmä Papin perhe oli uusi kokemus, mutta eisäväyttänyt paljoakaan. Näytelmä esitettiin Kuopion kaupunginteatterissa8.9.2011.

Näytelmä kertoi tytöstä nimeltä Maiju, joka tahtoo lähteä maailmalle, muttahänen isänsä ei salli sitä. Myös Maijun sisaruksilla ja äidillä on ongelmiaperheen isän kanssa.

Näytelmä saa paljon miinusta liian trendikkäistä vaatteista sekä musiikista,joka toi mieleen 60-luvun. Näytelmän tapahtumathan ajoittuvat 1800-luvunlopulle! Näytelmän loppukin oli sekava, sillä selvää päätöstä näytelmä eisaanut.

Minna Canthin näytelmissä on usein kuvattu naisten huonoa asemaa, mutta tässäse ei mielestäni näkynyt. Itse en pitänyt näyttelijöistä, jotka ylinäyttelivätjotkin kohdat.

Sara Kuhlman 8d

Papin perhe viihdytti

Syyskuun 8. päivänä esitettiin Kuopion kaupunginteatterissa Minna Canthinkirjoittama näytelmä Papin perhe. Näytelmän oli ohjannut Heini Tola.

Näytelmässä kerrotaan normaalista papin perheestä, jossa isä (eli pappi) jatytär Maiju riitautuvat. Samaan aikaan, kun he riitelevät, tulevat sisaruksetJussi ja Hanna käymään kotiin. Isä kuitenkin riitautuu Jussinkin kanssa, janiinpä Jussi ja Hanna lähtevät pian kotoa pois. Maiju karkaa myöhemmin Teuvonkanssa, joka on Jussin kaveri. Maiju lähtee Helsinkiin näyttelemään. Lopuksikaikki järjestyy hyvin.

Näytelmä oli mielestäni viihdyttävä, mutta ei ehkä paras mahdollinen.Näyttelijät näyttelivät hyvin ja juoni oli kiinnostava. Antaisin näytelmällearvosanaksi 9-.

Maiju Räsänen 8d

Erikoinen näytelmä

Papin perhe -näytelmä kertoo perheestä, jossa on lapsia ja pastori-isä. Isähaluaa kasvattaa lapset kovalla kädellä, mutta äiti sovinnolla. Näytelmän onkirjoittanut Minna Canth ja se esitettiin Kuopion kaupunginteatterissa8.9.2011.

Näytelmä oli mielestäni erikoinen. En pitänyt siitä erityisemmin. Näyttelijätkyllä näyttelivät hyvin, mutta tarina oli pitkäveteinen. Valaistus tehostihyvin kohtauksien tunnelmaa ja musiikki oli hyvää.

Emilia Hyvärinen 8d

Linkit:

YLE Savo -Papin perhe pureutuu sukupolvien ristiriitoihin
Kuopion kaupunginteatteri

Retki rannalle osa 1

2011-12-14T22:10:00.000+02:00

Teksti: Ella Mikkonen 7b, Ninni Piironen 7b, Elsa Sillman 7b ja Roosa Tuppurainen 7b
Kuvat: Vesa Vainikainen

Rantojen kasvillisuusvyöhykkeet

Ryhmä kuulolla.

Lähdimme keskiviikkoaamuna 24.8. koululta Savilahden rantaan keräämään kasveja. Kun saavuimme rannalle, saimme opettajalta ohjeita kasvien keräämiseen. Jakauduimme ryhmiin ja aloitimme keräämisen. Löysimme monia kasveja, esim. rantakukkia, heinäkasveja, pullosaroja, järviruokoja yms.

Retki oli mukava, koska saimme käytännön opetusta. Opimme,että kasveja on vaikeampi tunnistaa luonnossa kuin kirjasta.

Tulokset koottiin monisteeseen.

Mitähän tekisi?

Kasvinäyteet mukaan.

Kelluslehtisiäkin saatiin määritettyä.

Rantakukan tuoksu.

Retki rannalle osa 2

2011-12-14T22:08:00.000+02:00

Teksti: Korhonen Riina 7f, Lopponen Sofia 7f, Suomalainen Pinja 7f ja Tissari Henna 7f

Kuvat: Vesa Vainikainen

Vesistöjen selkärangattomat tutkimuskohteena

Lähdimme 7 F luokan kanssa perjantaina 9.9.2011 järvelle etsimään selkärangattomia eläimiä. Löysimme mm. hopeaseppiä, vesipunkkeja, vesimittareita, vesiperhosentoukkia, keuhko- ja kiekkokotiloita. Myös järvellä yhtä aikaa olleet 7E – luokkalaiset löysivät vesiskorpionin ja kymmenpiikin.

Järvellä täytyi etsiä pareittain / ryhmittäin vedestä erilaisia selkärangattomia. Työvälineenä meillä oli vesihaavi, pinsetit ja muovirasia. Biologian opettajamme Vesa otti kuvia kun etsimme ja tutkimme selkärangattomia.

Opimme tunnistamaan erilaisia selkärangattomia. Kaikki tykkäsivät olla luonnossa, varsinkin järvellä. Emme pitäneet siitä kun täytyi itse omilla sormilla nostella mudan seasta eri ötököitä, mutta kivaa oli, kun oppi tuntemaan erilaisia selkärangattomia vesieläimiä! :)

Tutkimusalue Savilahden pohjukan itärannalla

Näytettä oli siinä monenlaista.

Innokkaita tutkijoita.

Pinsetin puristuksissa kiekkokotilo.

Pohjanäyte analysoitavana.

Julian löytö: sudenkorennon toukka.

"Ootteks te löytänyt mitään?"

Sudenkorennon toukkia, vesiskorpioni, keuhkokotilo ja vesiperhosen toukka.

Vesiperhosen toukka kurkistelee ruokosuojansa sisältä.

Löytyneet selkärangattomat kirjattiin ryhmittäin muistiin.

Järvisimpukoita.

Linkit:
Oulun yliopiston tutkimusmoniste
Koulun biologia - sisävedet - linkkilista
Vesien pikkueläimiä

Solututkimuksia

2011-12-14T22:06:00.000+02:00

Teksti: Katariina Lähtevänoja 8a ja Venla Repo 8a
Kuvat: Vesa Vainikainen

Sipulipäivä

Torstaina 1.9. Vesan biologian tunnilla 8ab tutki kasvisolukon rakennetta. Tutkimuskohteeksemme oli valittu sipuli, sillä sen kerroksien sisäkalvosta on helppo ottaa näyte. Meidän täytyi tutkia näytettä mikroskoopilla, ja näytteen tuli olla 1x1cm kokoinen, jotta se mahtuisi hyvin aluslasille.

Ahkeraa työskentelyä.

Aluksi saimme hakea päällemme valkoiset takit, jottei vaatteemme sotkeutuisi. Seuraavaksi haimme välineet: mikroskooppi, preparointiveitsi, pinsetit, aluslasi, pipetti, peitelasi sekä metyleeniviolettia tutkimisen helpottamiseksi. Ja tietysti sipuli, eli yksi sipulin kerros.

Sipulin varastolehdestä irrotettiin palanen.

Näytteen värjäys ja peitinlasi päälle.

Aloitimme irrottamalla varovasti sipulin kerroksen sisäpuolelta ohuen läpinäkyvän kalvon preparointiveitsellä ja nostimme sen pinseteillä. Tiputimme aluslasille pipetillä tipan vettä, ja siihen sitten upotimme sipulinäytteen. Näytteen päälle tiputimme metyleeniviolettia, joka värjäsi näytteen violetiksi, jotta näkisimme sen mikroskoopilla tarkemmin. Näiden päälle asetimme varovaisesti peitinlasin, joka piti näytteen ja metyleenivioletin paikoillaan. Sitten aloimme tutkia näytettä mikroskoopilla.

Näyte mikroskooppiin ja näkymää tutkimaan.

Jos näyte oli hyvin värjäytynyt, siinä näkyi erinomaisesti sen solukko. Jotkut saivat näytteestä näkymään jopa tuman ja viherhiukkasia. Kaiken kaikkiaan solukko näytti aivan tiiliseinältä. Tästä solukosta täytyi piirtää kuva vihkoon.Työ oli hauska, mielenkiintoinen ja helppo tehdä.

"Ja siinähän on tuma".

Sienten tunnistaminen

2011-12-14T22:04:00.000+02:00

Teksti: Amanda Abdel Hamid 8b ja Meri Hyvärinen 8b

Kuvat: Vesa Vainikainen

Tunnistetaapa muutama sieni

Olimme 25.8 biologian ryhmän 8AB:n kanssa Huuhan metsässä sienestämässä. Metsästä löytyi paljon eri sieniä, mm. voitatteja ja herkkusieniä. Valitettavasti 8B:n toinen biologian ryhmä joutui ampiaishyökkäyksen kohteeksi- kuolonuhreja ei onneksi tullut.

8B-luokkalaiset Amanda, Mirka, Meri ja Juho löysivät
hyvin pienen rusakkonuljaskan, joka lopulta osoittautuikin limanuljaskaksi.

Tehtävänä oli etsiä mahdollisimman monia eri sienilajeja ja lopuksi koittaa tunnistaa ne. Monet kummastelivatkin outoja sienilajeja, joita edes opettaja Vesa ei voinut varmuudella tunnistaa. Suurin osa sienistä saatiin kuitenkin lopulta tunnistettua.

Sienet lajiteltiin omille tarjottimilleen.

Opimme tunnistamaan esimerkiksi tatit niiden hatun alla olevista pilleistä. Saimme myös kuulla, että sieniä ei kannattaisi kerätä muovipusseihin (vaikka itse niin teimmekin), sillä ne liiskaantuvat. Ryhmäläiset saivat halutessaan pienet maistiaiset joistakin syötävistä sienistä. Kaikkia tarjous ei kuitenkaan houkuttanut...

Mari ja Marika antavat varoittavan esimerkin siitä, mitä ei saa tehdä.

Mielestämme mukavinta oli sienien etsiminen ja poimiminen,varsinkin löytäessämme hauskan pienen limanuljaskan...

Oli mukava, että pääsimme ryhmän kanssa tutkimaan oikeita sieniä eikä vain kuvien kautta. On hyvä osata erottaa myrkylliset sienet syötävistä; jos et tunnista sientä, älä kerää sitä.

Mieleen jäi hauska sienien tunnistushetki, jossa oppilaat saivat Vesan avustuksella lajitella sienet omiin ryhmiinsä tarjottimille.

Joonas löysi kangasrouskuja.

Linkit:

Sieniä Suomessa ja Ruåtsissa

8c VB-keskuksessa

2011-12-14T22:02:00.001+02:00

Teksti: AP

VB-valokuvakeskuksella afrikkalaiseen valokuva- ja tanssitaiteeseen tutustumassa

8C-luokka kävi keskiviikkona 24.8.2011 VB-valokuvakeskuksella afrikkalaisessa valokuvanäyttelyssä. Kun tästä päivää aikaisemmin ilmoitettiin, oli yleisö vähän monttu auki. Mikä ihme se semmoinen keskus on, tuli ainakin ensin itsellä mieleen.

Kyse on siis kuopiolaisesta Victor Barsokevitschin valokuvakeskuksesta, joka sijaitsee Kuninkaankadulla. Näyttely, jota menimme katsomaan, oli nimeltään Elävä arkisto, jossa on esillä eteläafrikkalaisten LienBothan ja Nomusa Makhubun taideteoksia. Kantaaottavan ja ainutlaatuisen näyttelyn lisäksi pääsimme hiukan tutustumaan suomalaisen ja afrikkalaisen tanssikulttuurin eroihin.

Suomalaiset ovat tunnetusti juroja ja kömpelöitä, jotka eivät kehtaa edes katsoa silmiin ja ihailevat hoikkaa vartaloa, kun sen sijaan afrikkalaiset ovat vilkkaita ,harjoittavat rytmejä päivittäin ja arvostavat rehevämpää kroppaa.

Kumpikaan ei ole väärin. Mutta suomalaistenkin pitäisi löytää itsestään rytmi! Sitä sitten harjoittelimme erilaisten pelien avulla. Heitettiin mielikuvituspalloa ja harjoiteltiin silmiin katsomista. Jos mielikuvituspallon heitti väärin, joutui tanssimaan häpeätanssin.

Näyttely ja pihalla leikkiminen sulautuivat mukavasti yhteen afrikkalaisen teeman pohjalta. Kun äidinkielen tunnilla jälkikäteen sitten kysyttiin, mitä osallistuneet olivat pitäneet tästä VB-valokuvakeskuksella vierailusta, osoittautui yleiseksi mielipiteeksi, että "joo, oli se ihan jees". Johtuneeko sitten siitä, että päästiin tuulettumaan koulurakennuksesta, vaiko siitä, että voitiin irrotella vähän sisäisiä rytmejämme siellä valokuvakeskuksen takapihalla?

Linkit:
http://www.vb.kuopio.fi/

Seiskojen ryhmäyttämispäivä

2011-12-14T22:02:00.000+02:00

Teksti ja kuvat: Viola Pasanen 8d ja Sonja Kaverinen 8e

Tutustutaan toisiimme

Keskiviikkona 17.8. 2011 pidettiin Minarin tukioppilaiden järjestämä seitsemänsien luokkien ryhmäyttämispäivä. Silloin tukarit vetivät uusille oppilaille kaikennäköistä toimintaa, pääsääntöisesti pelejä. Tarkoituksena oli saada uudet oppilaat tutustumaan paremmin uusiin luokkalaisiinsa. Tänä vuonna tapahtuma pidettiin Minarilla, poiketen edellisiin vuosiin, jolloin ryhmäyttäminen on yleensä järjestetty Puijolla.

Iltapäivä meni iloisissa merkeissä.
- On ollut tosi kivaa ja tässä oppii tuntemaan paremmin toisiaan, eikä ainakaan tarvi olla tunneilla! kertoivat oppilaat 7f - luokalta.

Tukareidenkin mielestä päivä oli hauska. Ponileikkikin taisi tulla kaikille tutuksi.

Tukioppilaiden mielestä päivä oli mukava.

Taiteiden yö

2011-12-14T22:00:00.001+02:00

Teksti ja kuva: Essi Antikainen

Taiteiden juhlaa

Ihmisiä kulkee keskustassa paljon, vaikka kello on jo yhdeksän illalla. Huomio kiinnittyy myös perheisiin, joita näkyy kellonaikaan nähden paljon ulkona. Kahvilat ovat täynnä ja museoiden, sekä näyttelyiden ulko-ovet ovat kutsuvasti auki. Nyt ei voi olla muusta kyse, kuin Taiteiden yöstä!

Taiteiden yö on monipuolinen kulttuuritapahtuma, joka järjestetään useissa Suomen kaupungeissa ja kunnissa, yleensä elokuussa. Ensimmäiset Taiteiden yöt olivat Turussa ja Helsingissä vuonna 1989. Taiteiden yö on myös hyvä keino tutustua edullisesti kaupungin kulttuuritapahtumiin. Yleensä nimittäin monet museot ja näyttelyt ovat poikkeuksellisesti ilmaisia.

Haastattelin paria Minna Canthin yläkoululaista, jotka olivat menossa illan rientoihin. Julia Juvonen 9 G:ltä oli menossa katsomaan Sotkulle erään ilmaisen tanssiesityksen harjoituksia, ystäviensä kanssa. Hän piti tärkeänä Taiteiden yötä niin kävijöille, kuin myös ilmaisten esitysten ja näyttelyiden järjestäjille. Kävijät pääsevät nauttimaan kaupunkinsa kulttuuritarjonnasta ja järjestäjät saavat lisää kävijöitä ja kuuluvuutta. ”Ja tietysti näyttelyissä ja esityksissä käyminen on mukavaa, varsinkin kun Taiteiden yönä se maksaa vähän, tai ei mitään.”, Julia lisää.

Kuvassa vasemmalta Laura Karhunen sekä Minarin 9e-luokan oppilaat Varpu Savolainen,
Janni Juntunen, Moona Parviainen ja Julia Parsons.

Myös Varpu Savolainen 9.G:ltä oli menossa illalla Taiteiden yöhön kaveriporukkansa kanssa. Hänen kulttuuriannostuksensa perustuisi enemmän ihmisiä houkuttelevaan yö tivoliin. Eikä mikään ihme! On varmasti mukavaa viettää iltaa ystävien kanssa tivolin hurjissa laitteissa.

Illan pimetessä satamassa olleen tivolin valot houkuttelivat minutkin paikalle. Tivolissa törmäsin myös Varpuun ystävineen. ”Odotamme vielä yhtä ystäväämme, jolla on ilmaislippuja laitteisiin.”, Varpu selvitti tilannetta. Samalla näppäsin myös jutussa olleen kuvan.

Olin siis myös itsekin Taiteiden yössä seikkailemassa. Tivolissa oli tunnelmallista, ja oli myös mukava huomata, että edes kerran vuodessa kaupunki olisi hereillä vielä illallakin. Taiteiden yö on siis kannattava juttu ja toivon, että tällaisia tapahtumia tulisi lisää, etenkin kun se saa myös nuoret vierailemaan erilaisissa kulttuurikeskuksissa. Ehkä se myös edesauttaa yhdeksäsluokkalaisia käyttämään aktiivisesti K9- korttia tulevana vuonna!

Linkit:
Taiteden yö kuvasarja Savon Sanomissa

Jatkokertomus, osa 2/3

2011-12-14T22:00:00.000+02:00

Teksti: AP

Hiekkakakkuja, osa 2/3

Ensimmäinen osa luettavissa osoitteessa: http://huvituskoululehti.blogspot.com/2011/05/jatkokertomus.html

’’Mira, aattele nyt järkevästi.’’

’’SUN pitää ajatella järkevästi. Mitä äiti ois sanonut tosta?’’

’’Mira, äiti on kuollu. Sä et voi sille mitään. Me ei pystytä enää huolehtimaan Ronista.’’

Iskänki poskee vieri kyynel. Se itki harvoin, mut nyt ei saanu mua hellyytetyks, ei mitenkään.

’’Kyl me se jotenki voiaan tehä! Et kai sä haluu et joku muu kasvattaa sen? Se on mun oma veli!’’

’’Mira, sä et voi päättää tätä.’’

’’Voitko sä sit päättää?’’

Mä heitin lasin seinään iha saadakseni aikaan muuta ääntä kun meidän tappelu. Roni rupes parkumaan omassa huoneessaan.

’’Mira!’’

’’Anteeks.’’

Mä menin nukuttaa Ronia uudestaan. Ressukka itki siel naama punasena.

’’Sori, Roni, ei ollu tarkotus säikyttää sua. Iskä haluu et sut viedään pois täältä, mut mä en anna sen viiä sua! Mä lupaan.’’

’’Miii-laaaa…. Miii-rrrrraaaa….’’

Hei, se osas sanoo ärrän! Mä naurahin kyyneleitten välistä.

’’Hyvä, Roni!’’

’’Mirrrraaaaaa’’, hihkui Roni. Tais itekkin älytä mitä oli oppinu.

Iskäkin tuli keittiöstä kattomaan, kun me Ronin kaa kilpaa pärisytettiin ärriämme. Kaikki nauro, vaikka oltiin vartti sitten vielä kyynelehditty.’’

’’Äiti, täs on Mira. Muistat sä?’’

Mikon äiti katto mua tutkivasti. Mä ainakin muistin sen. Se oli miellyttävän näkönen nainen, punakiharat hiukset ja aurinkoinen hymy. Se oli kietassu värikkään huivin kiharoitaan pidättelemään ja auringonkukkaesiliinan eteesä.

’’Kyl sä oot ihan selvästi se Mira, joka aina niin kiltisti leikki Mikon kanssa. Voisit nykyäänki kyl vähä yrittää sivistää sitä, kun se on ruvennu selvästi haperoitumaa.’’

Miko nauro vähä ja jätti meiät sitten kahestaan. Mikon äiti vakavoitu heti.

’’Miko kerto, et sullon jotain mistä sä haluisit puhuu?’’

’’Nii…’’

Mä kattelin ympärille. Kaikki oli järjestelty siististi ja joka paikka kiils puhtauttaan. Mä huokasin kun ajattelin meiän kotia ja sitä karmivaa siivoo.

Mä niiskasin vähän ja koitin pyyhkästä kyynelen silmästä ennen kun Mikon äiti huomais sen.

’’Oota, mä annan nenäliinan’’, se sano kuitenkin. Tosi tarkka ihminen.

Mä niistin ja pystyin sit selittää kaiken nopeesti. Sit mä tyrskin taas Mikon äitin ajatellessa sitä mitä mä olin kertonu.

’’Mira’’, se sano sit, ’’millanen tilanne teillä on muuten?Miks sun isäs ajattelee, että te ette voi huolehtia Ronista?’’

’’Se onkin ihan kaista!’’ mä tuhahdin.

’’Juu mut koita aatella sen kannalta.’’

’’Okei, no, ehkä sekin on älynny että ne hoitajat ei osaa huolehtii Ronista yhtään ja kai mä oon sit sen mielest niin nuori. Ja se ite on koko ajan töissä, ihan koko ajan. Se on vaan öisin kotona ja sillon Roni jo nukkuu. Se ei oo ollu Ronin kaa sillä lailla kun mä. Se ei ymmärrä!’’

’’Okei, rauhotu, kultaseni.’’

Sit se meni keittiöön ja teki mulle pirtelön.Suklaapirtelön. Oikein ihanan makusen.

’’Ihanan makunen’’, mä huoahdin kun olin maistanu.

’’Sanomua muuten vaan Soljaks.’’

Outo nimi. Solja. Mut mä en jääny sitä miettii.

’’Mitä mun pitäis tehä?’’ mä kysyin sit.

Solja hymyili mulle osaaottavasti. Se lämmitti mua kovasti.Miko oli tullu äitiinsä, sen huomas kyl.

’’Mira, sä oot niin nuori et sun ei pitäs ees kantaa tällasia huolia. Mut täs on sellanen juttu, et sä et välttämättä oo oikeessa.’’

Mä katoin sitä silleen voiettänyttuokinalottaa-ilmeellä ja ajattelin et jaaha, mä kun luulin et mä saisin täält apuu.

’’Nyt sä aattelet, et mä oon ihan tyhmä’’, hymyili Solja. Se sai mut hämmästyy.

’’Mistä arvasit?’’ mä kysyin.

"’Sattumalta ehkä. Mut homman nimi on se, et sä oot tosiaan hyvin nuori hoitamaan niin pientä lasta.’’

’’Mä oon hoitanu sitä koko sen elämän!’’

’’Niin.Mut sun pitäs ajatella myös ittees; kouluas ja kavereitas ja myös omaa elämääs.Voi olla parempi myös Ronille, et se saa aikuisen huoltajan.’’

’’Voi elämä! Ette te aikuiset ymmärrä ikinä yhtää mitää! Te aattelette vaa sitä miten järkevää kaiken pitää olla! Ette välitä tunteista yhtää! Joo mä lähen!’’

Mä nousin ja kaadoin vahingos pirtelömukin mut en jääny sitä nostelee. Ovi pamahti mun takana enkä mä ehtiny ajatella miten ajattelematon olin ollu. Mä vaan juoksin pitkin katua ja itkin ja raivosin koko maailmalle.Miks? Miks, miks, miks?’’

Illal mä katoin Ronia oikeen kunnolla. Sinisiä viattomia lapsensilmiä ja suppusuuta. Ja pullukoita sormii joilla se hiplas mua kokoajan. Se oli niin sulonen. Miten mä voisin ikinä kestää ilman sitä? Mä painoinsen mun rintaa vasten ja itkin vähän.

Roni ei tykänny siitä että mä itkin. Se rupes kans itkemäänja piristy vasta kun mä luin sille kuvakirjaa.

Kun Roni oli kiltisti nukkumas, Miko soitti. Se kuulosti lähinnä siltä et oli tosi pahoillaan.

’’Ei mitään. Ihan tosi, kyl mä pärjään. Nähään’’, mä sanoin nielastuani ne valitut sanat, jotka ois tehny mieli lausuu.

Miko sano siihen tuskin mitään. Ehkä se näki mun sanojen läpi. Ehkä se näki mun sokeen vihan kaikkee kohtaan. Ehkä se pelotti sitä. Taisit se tuns vaan parhaaks jättää mut rauhaan.

Puhelun jälkeen mä inhosin itteeni. Jos Miko nyt vihas mua sen takii et mä olin ollu sille niin tylsä, ni mä en antas ikinä itelleni anteeks. Miks kaikki oli niin älyttömän hankalaa?

Tervetuloa uusimman Huvituksen pariin!

2011-05-26T21:34:00.000+03:00

Numeroilla arvioimisen sietämätön vaikeus

Koulun käytävillä käy valtava puheensorina. Pojat pitävät skeittilautojaan kainalossa, ja kun valvovan opettajan silmä välttää, hyppäävät laudalle ja kenottaen viilettävät pitkin tasaista pitkää alakäytävää. Tyttöjen ballerinat vain kiepsahtavat, kun he vielä yhden kerran vilkaisevat itseään peilistä ennen tunnin alkua. Aurinko pilkistää sadepilven lomasta luoden luokkahuoneeseen taianomaisen valokeilan. Lukukausi lähenee loppuaan.

Opettajille toukokuun loppu on yksi työläin ja kinkkisin aika vuodesta: täytyy antaa arvosanat. Se ei todellakaan ole helppo asia. Ei, vaikka numeroarvioinnin sanotaan olevan valtakunnallisesti selkeää ja hyvän osaamisen (8) kriteerit on kirjattu opetussuunnitelmaan.

Antaessaan arvosanoja opettaja pyrkii ottamaan huomioon oppilaan saamat koe- ja kirjoitelmanumerot, tuntiaktiivisuuden, asenteen opetettavaan aineeseen sekä henkilökohtaisen oppimiskehityksen. Lisäksi hänen tulisi olla oikeudenmukainen ja ottaa huomioon se, mitä numeroita luokan muut oppilaat saavat ja millä perusteella. Kun itselläni on opettavan oppiaineen nimi kaksiosainen (äidinkieli ja kirjallisuus), tulee minun myös huomioida, miten oppilas täyttää molemmat osa-alueet. Tämän lisäksi minun pitää vielä muistaa, että suullinen esiintyminen on olennainen osa äidinkieltä. Täytyy siis ottaa huomioon sekin, miten sanavalmis ja tilannetajuinen oppilas on puhuessaan. Huh!

Kun voisikin vain kertoa oppilaalle, että "hyvin menee, jatka samaan malliin" tai että "nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni". Näinhän moni opettaja kertookin keskusteluissa, joita oppilaan kanssa käy, mutta sen lisäksi pitää vielä antaa numero. Se on joskus sietämättömän vaikeaa, ja siihen menee ainakin itseltäni paljon aikaa. Esimerkiksi 9.-luokkalaisten päättönumeroita miettiessä vierähtää tunti jos toinenkin. Ja kun jotkut tapaukset jäävät pyörimään mieleen, mietintä jatkuu seuraavana päivänä tai yönä.

Toivottavasti oppilaat - ja vanhemmatkin - ymmärtävät, että opettajat todella miettivät numeroita. Niiden tarkoitus voi vielä kaiken edellä mainitun lisäksi olla kasvattava. Hyvä numero palkitsee, huonompi on kasvun paikka.

Koko toimituskunnan puolesta toivotan kaikille lukijoille - niille, jotka saavat numeroita ja niille, jotka ovat jo numeronsa saaneet - rauhaisaa, mukavaa ja rentouttavaa kesälomaa! Nauttikaa myös uusimman Huvitus-numeron jutuista!

Virva Eskelinen
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori

Nuori Minna 2011

2011-05-26T21:33:00.049+03:00

Teksti: Virva Eskelinen
Kuvat: Virva Eskelinen ja Vesa Vainikainen

Camilla sai vuoden Nuori Minna patsaan

Minna Canthin koulussa on jaettu vuodesta 2006 alkaen Nuori Minna -palkinto. Tämä palkinto on Minna Canthista oppilastyönä tehty pienoispatsas ja sen saaja voi olla tyttö tai poika. Ehdokkaat ovat 9.-luokkalaisia. Jokainen ysiluokka on nimennyt itse oman ehdokkaansa.

Ehdokasasettelun valintakriteerejä ovat seuraavat: hän pitää kirjoittamisesta ja on taitava sanankäyttäjä, hän on kiinnostunut kielistä sekä kulttuurista, hän on aktiivinen, sosiaalinen ja suvaitsevainen nuori, jolla on toteutettavia ideoita.

Vuoden Nuori Minna 2011 - palkinnon saaja Camilla Elo.

Maanantaina 30.toukokuuta pidettiin koulun juhlasalissa tilaisuus, jossa näitä kuutta palkintoehdokasta haastateltiin, jonka jälkeen äänestettiin omaa suosikkiehdokasta. Minarin yläkoululaiset siis itse äänestivät, kuka olisi oma suosikki Nuori Minna -palkinnon saajaksi.

9e-luokan oppilas Camilla Elo valittiin tänä keväänä vuoden Nuoreksi Minnaksi. Rehtori Risto Ikäheimo julkisti valinnan koulun kevätjuhlassa lauantaina 4. kesäkuuta.

Camilla Elon valinta oli selkeä: hän sai oppilaiden antamista äänistä yli puolet. Pirteä ja sosiaalinen Camilla on järjestyksessä seitsemäs Nuori Minna -palkinnon saaja. Sen ovat aiemmin saaneet: Onerva Jaakkola (2006), Minna Pöyhölä (2007), Pekka Laitinen (2008), Hanna Väänänen (2009) ja Iiro Keränen (2010).

Tämänvuotiset Nuori Minna -ehdokkaat olivat:

Anni Nuotio 9a
Luokkatoverit luonnehtivat Annia kulttuurin kaveriksi ja kielten kingiksi.
Anni uskaltaa olla oma itsensä ja seisoo mielipiteidensä takana.

Paula Kammonen 9b
Luokkatoverit luonnehtivat Paulaa nauravaiseksi, sosiaaliseksi ja aktiiviseksi nuoreksi.
Paula uskaltaa rohkeasti osallisua erilaisiin asioihin.

Joona Töyräs 9c
Luokkatovereiden mukaan Joona pitää kirjoista ja on kaikkien kaveri.
Hän on reipas ja sosiaalinen nuori mies.

Eero Uusaro 9d
Luokkatovereiden mielestä Eero on yleissivistynyt ja ahkera.
Kaverina hän on tunnollinen ja hyväntahtoinen.

Camilla Elo 9e
Luokkatoverit luonnehtivat Camillaa ystävälliseksi, iloiseksi ja värikkääksi persoonaksi.
Hänellä on paljon erilaisia mielipiteitä.

Noora Heiska 9f
Luokkatovereiden mukaan Noora on innostunut kielistä ja kirjoittamisesta.
Lisäksi hän on auttavainen ja sosiaalinen persoona.

Seiskaluokkalaisten suoretki 2011

2011-05-26T21:33:00.005+03:00

Teksti: Jenni Niskanen 7c ja Outi Lentz 7b
Kuvat: Outi Lenz 7b ja Vesa Vainikainen
Video: Vesa Vainikainen

Suon riivaamat

Seiskojen suoretkestä on vuosien aikana muodostunut rituaali. Kaikki seiskat käyvät ns. Minarin suolla, ja tekevät tehtäviä eri rasteilla. Pelottavin tehtävä oli luultavasti suojuoksu, jossa oppilaan piti juosta toistakymmentä metriä upottavalla suolla. Moni pelkäsi uppoavansa suohon, mutta pelko oli turha.

Muutaman tunnin pituinen koulupäivä otettiin lämpimästi vastaan. Suolta kantautui myös poikkeuksellista melusaastetta mm. tyttöjen kiljumista upotessa. Koska ilma oli lämmintä ja ei tuullut paljoa, oppilaille tuli suolla kuuma auringon paistaessa metsikön läpi.

Suolla opettajat antoivat ohjeita miten toimia ja olla uppoamatta suohon. Moni kokeili myös lumikenkiä jotka vähensivät uppoamisen riskiä huomattavasti.

Vesan kommentteja suoretkestä:
Miksi suoretkiä järjestetään joka vuosi?
- Se on vanha traditio, ollut jo 10 vuotta, suoekosysteemin opetus tapahtuu näin teemapäivänä

Mitä mieltä olet suoretken onnistumisesta?
- Onnistui erinomaisen hyvin. Oppilaat tekivät uppoamisennätyksen.

Oletko ollut itse suolla vapaa-ajallasi?
- Harrastusten puitteessa on tullut vietettyä suollakin aikaa.

Uppositko itse suohon?
- Tällä reissulla ensimmäistä kertaa

Montako oppilasta putosi suohon tällä kertaa?
- Ainakin kymmenen

Muita kommentteja?
- Tärkein juttu toteutui - kaikki olivat hyvällä tuulella

Ysiluokkalaisten näytelmä

2011-05-26T21:33:00.002+03:00

Teksti ja video: Virva Eskelinen

Ysien näytelmä varoitti huumeista

Minarin pitkän ilmaisutaidon 9. luokan valinnaisryhmä esitti tiistaina 31.toukokuuta Kulttuuriareena 44:lla näytelmän Sekaisin stadista. Esitystä katsoivat koulumme kaikki 9.-luokkalaiset.

Sekaisin stadista kertoo nuoresta tytöstä, Emmistä, joka karkaa kotoa stadiin ja joutuu huumekokeilun uhriksi. Näytelmässä oli Emmin perheen lisäksi roolihahmoina muun muassa hänen ystäviään, huumekauppiaita, poliisi ja viaton mummo.

Oppilaat olivat itse suunnitelleet ja käsikirjoittaneet tekstin, jota harjoiteltiin ja osittain esitettiinkin improvisaatiotekniikalla. Esityksen ohjasi ilmaisutaidon opettaja Jari Mäntyvaara.

Opettajien kuvakisa

2011-05-26T21:32:00.047+03:00

Teksti ja kuvakoonti: Vesa Vainikainen

Keitä ovat nämä teinit?

Huvituksen toimituskunta järjesti leikkimielisen tunnistuskisan koulumme opettajien nuoruuskuvista. Oikea "teinirivirivi" oli seuraava: 1. Katja Hänninen, 2. Virva Eskelinen, 3, Vesa Vainikainen, 4. Maaret Eira, 5. Anna Ikonen, 6. Kirsti Immonen ja 7. Jussi Jauhiainen.

Oikein vastanneista onnetar suosi tällä kertaa 7d-luokan oppilas Emilia Hyväristä, joka palkittiin kuvassa esiintyneiden opettajien nimikirjoituksilla varustetulla kesälippiksellä ja kahdella elokuvalipulla. Onnittelut vielä kerran.

TEINI NRO 1

TEINI NRO 2

TEINI NRO 3

TEINI NRO 4

TEINI NRO 5

TEINI NRO 6

TEINI NRO 7

Kesähoroskooppi

2011-05-26T21:31:00.000+03:00

Teksti: Petra Martikainen 8a, Sanni Isotalo 8a, Riikka Voutilainen 8a, Ida Vesterinen 8a, Enni Saastamoinen 8a
Kuvat: Sonja Savolainen 8a, Petra Martikainen 8a, Viola Pasanen 7d, Eevi Isotalo 7d

Mitä kesä tuokaan tullessaan? Lue oma horoskooppisi, niin tiedät!

Kaksoset 21.5. - 20.6.

Kaksosen kesä: Sinulle on tulossa vauhdikas kesä, ja kavereiden kanssa riittää varmasti tekemistä. Jos pidät mielesi avoimena, saattaa sinulle syntyä säpinää yllättävienkin henkilöiden kanssa.
Rakkaus ja suhteet: Huomaat olevasi kiinnostunut muutamasta lähipiirisi henkilöstä, ja se saattaa yllättää sinut. Pidä mielesi avoimena uusille suhteille, saatat löytää jotain pitkäkestoista.
Onnenpäivä: 13.6.2011 Ratkaiset sinua pitkään vaivanneen ongelman, ja se helpottaa oloasi kummasti.
Raha: Rahatilanteesi tulee olemaan melko hyvä, jos muistat olla tuhlaamatta rahojasi heti. Säästävä edestään löytää.

Rapu 21.6. - 22.7.

Ravun kesä: Kesäsi on ihana! Se on täynnä mysteereitä ja seikkailuita. Älä ahdistu, jos et heti ymmärrä niiden tarkoitusta. Kaikki selviää aikanaan.
Rakkaus ja suhteet: Ajattelet ehkä pysyväsi onnellisesti sinkkuna/kultasi kanssa, mutta jotain odottamatonta saattaa tapahtua mysteerihenkilön kanssa! Ystäväsi ovat etäisiä eivätkä kiinnitä sinuun paljoakaan huomiota. Se ei sinua haittaa, sillä kesäsi on täynnä uusia ystäviä!
Onnenpäivä:27.6. Vietät ystäviesi kanssa mukavan päivän rannalla.
Raha: Rikastut yllättäen!

Leijona 23.7. - 22.8.

Leijonan kesä: Leijona viettää rauhallisen kesän, ja se saattaa tuntua alkuun hieman tylsältä. Ota kuitenkin jokaisesta hetkestä ilo irti, ja huomaatkin, kuinka paljon olet saanut aikaan.
Rakkaus ja suhteet: Vietät paljon aikaa perheesi kanssa mökkeillen, ja se lähentää perhettäsi paljon. Tosin pelkkä perheen seura saattaa alkaa tympiä, joten avaa silmäsi. Hyvää seuraa saattaa löytyä lähempää kuin luuletkaan, ehkäpä hän on mökkinaapurisi!
Onnenpäivä: 17.6.2011 Saat tehtyä asian, joka pitää hymyn huulilla päiväkausia.
Raha: Tuliko hyvä todistus? Ehkäpä mummosi palkitsee sinut…

Neitsyt 23.8. - 22.9.

Neitsyen kesä: Aluksi neitsyt luulee, että tästä tulee tylsä kesä. Pian kuitenkin alkaa tulla tapahtumia, hyviä ja huonoja, toinen toisensa perään. Muista kuitenkin, mitä olet luvannut millekin päivälle!
Rakkaus ja suhteet: Oho! Kylläpäs on säpinää liikkeellä! Sinulla taitaa olla parikin ihastusta, ja jompikumpi heistä taitaa tuntea samoin. Ole kuitenkin tarkka päätöksissä, sillä joku särkee sydämensä.
Onnenpäivä: 22.6.2011 Autat ystävääsi hädässä, ja sinut palkitaan ruhtinaallisesti.
Raha: Rahaa tulee ja menee, joten ole tarkkana tai loppukesästä olet täysin rahaton.

Vaaka 23.9. - 22.10.

Vaa’an kesä: Vaaka viettää riemukkaan kesän. Kesällä ei tapahdu mitään mullistavaa, mutta vaaka osaa ottaa ilon irti pienimmistäkin asioista.
Rakkaus ja suhteet: Romanttinen kesä tiedosa! Vaaka nauttii herkistä ja kauniista kesä-illoista unelmien kesäromanssin kanssa. Kavereille ei jää paljoa aikaa vaa´an elämässä ,koska romanssi uuvuttaa vaa´an täysin. Muista myös pitää ystävistäsi huolta ,he voivat tarvita sinua.
Onnenpäiväsi: 13.7. Silloin tapahtuu jotain, mitä et ikinä unohda! Ole varuillasi.
Raha: Rahatilanne näyttää heikolta, koska rahasi uppoavat shoppailuun.Yritä säästää rahasi johonkin järkevään, mutta muista pitää myös hauskaa!

Skorpioni 23.10. - 21.11.

Skorpionin kesä: Kesäsi alkaa rauhallisissa merkeissä. Sinusta tuntuu, että jäät yksin koko kesäksi.
Rakkaus ja suhteet: Ystävistäsi ei kuulu mitään. Soita vanhalle tutullesi tai vaikka lapsuudenystävällesi. Hän saattaa ilahtua soitostasi! Lähdet vanhempiesi kanssa reissuun ja saatat löytää sieltä jotain uskomattoman hyvännäköistä. Nappaa kiinni, älä ujostele!
Onnenpäiväsi: 4.8. Olet liekeissä! Et malta hidastaa vauhtiasi juuri lainkaan!
Raha: Sinulla on harvinaisen huono muisti rahan suhteen. Saatat ehkä hävittää rahojasi, tai löydät yhtäkkiä ison summan rahaa säästöpossusi pohjalta

Jousimies 22.11. - 20.12.

Jousimiehen kesä: Älä ole turhaan huolissasi tulevasta kesästä, se ei tule olemaan lainkaan tylsä! Tästä tulee elämäsi paras kesä, etkä unohda sitä koskaan!
Rakkaus ja suhteet: Uu, polttaa polttaa. Jokin on niin kuumaa, ettet saata uskoa sen olemassaoloa. Mutta todellinen hän vain on! Tarkkaile mahdollisuuksiasi ja tee niin kuin sydämesi käskee. Ystävät pysyvät uskollisesti rinnallasi, tekisit mitä tahansa.
Onnenpäiväsi: 26.7. Voitat jotain. Ehkä pelkosi vai sittenkin jonkun kilpailun?
Raha: Rahatilanteesi on sama kuin aina ennenkin

Kauris 21.12. - 19.1.

Kauriin kesä: Kesäsi alkaa loistavasti kavereidesi kanssa ja alkukesä tuntuu menevän paremmin kuin koskaan. Varo, kesän puolivälissä voi tapahtua jotain kummallista, ehkä jopa pahaa…
Rakkaus ja suhteet: Vietät ihania hetkiä kultasi kanssa! Jos sinulla ei ole vielä omaa kultaa hän ilmestyy ennen kuin huomaatkaan. Ystäväsi ovat luotettavia, joten älä epäröi kertoa heille asioitasi. Varo kuitenkin mustasukkaista oinasta.
Onnenpäivä: 15.6.2011 saat uuden ystävän.
Raha: Olet mahtava tuhlaamaan ja pian huomaatkin, että rahapussillasi on anoreksia.

Vesimies 20.1. - 18.2.

Vesimiehen kesä: Kaikki tuntuu olevan turhaa. Sinulla ei ole tekemistä, eikä kukaan tunnu pyytävän sinua minnekään. Yhtäkkiä huomaat olevasi keskellä seikkailua ja kesä menee yllätyksellisesti. Ennen kuin huomaatkaan se on jo ohi.
Rakkaus ja suhteet: Missä, missä. Ei ketään. Tunnut olevan ihan yksin. Kaikki muuttuu kun lähdet erikoiseen paikkaan, jossa on hyvä meno. Siitä paikasta lähtee tulinen kesäromanssi! Kuka tietää, jos suhde jatkuu pitkäänkin.. Älä katso ihmisten ulkonäköä, saatat saada ystäviä, joilla on uskomattoman hieno persoona.
Onnenpäivä: 1.8.2011 Rakkautta ilmassa.
Raha: Sinulla on rahaa vaikka muille jaella. Katso, että et lainaa tutuillesi liian isoja summia. Et saa niitä välttämättä takaisin.

Kalat 19.2. - 19.3.

Kalojen kesä: Kesäsi starttaa mainiosti, ja tämä fiilis jatkuu koko kesän. Onnistut lähes kaikessa, eikä mikään tunnu seisovan tielläsi. Tosin vihamiehesi saattaa iskeä millä hetkellä hyvänsä.
Rakkaus ja suhteet: Löydät rakkauden yllättävältä taholta. Olette tunteneet jo jonkin aikaa, joten et uskalla heti kertoa tunteistasi. Sinun on odotettava oikeaa hetkeä tai käy köpelösti! Ystäväpiirisi kasvaa.
Onnenpäivä: 7.6.2011 Vietät mukavan päivän perheesi kanssa.
Raha: Saat luultavasti kesätöitä! Jos et, vanhempasi/sukulaisesi ovat anteliaalla päällä.

Oinas 20.3. - 19.4.

Oinaan kesä: Alkukesä alkaa melko normaalisti. Olet helpottunut koulun loppumisesta ja voit vihdoinkin rentoutua, eikä sinun tarvitse enää stressata. Biletät koko kesän rankasti ystäviesi kanssa tai olet lähes joka päivä rannalla ja rusketut paljon. Loppukesästä sinulle iskee tekemisen puute, ehkä jopa masennus.
Rakkaus ja suhteet: Pysyt tiukasti kultasi kanssa. Ilmassa on kuitenkin mustasukkaisuutta, ehkä aiheellistakin. Jos olet sinkku, luvassa on pientä ihastusta. Älä etene liian nopeasti, ole varovainen. Jotkut ystävistäsi osoittautuvat pettureiksi.
Onnenpäivä: 7.7.2011 Teet loisto-ostoksen!
Raha: Yksinkertaisesti sanottuna: olet rahoissa!

Härkä 20.4. - 20.5.

Härän kesä: Kesä menee kuin siivillä! Olet vauhdissa, menossa joka paikkaan yhtä aikaa. Vanhempasi saattavat suuttua, sillä olet koko ajan menossa, etkä lainkaan heidän kanssaan. Muista siis ottaa välillä ihan rennosti.
Rakkaus ja suhteet: Olet tämän kesän sinkku, mutta pientä säpinää ilmassa. Lähdet ystäviesi kanssa matkalle, ja se lähentää teitä paljon.
Onnenpäivä: 6.6.2011 Et ole koskaan ollut näin onnekas!
Raha: Rahaa menee, rahaa menee… Et osaa hallita rahan kulutustasi.

Ilmaisun iloa näytellen

2011-05-26T21:30:00.001+03:00

Teksti: Minna Miettinen
Videot: 9a:n oppilaat

Työn alla - Papin perhe

Kevätkuukausina, kun Minna Canthin näytelmää Papin perhe valmisteltiin kaupunginteatterin näyttämölle, Minarin 9.-luokkalaiset tutustuivat klassikkonäytelmään yhtenä vuoden aikana luettavista teoksista. Monille Papin perhe oli ensimmäinen kokonainen näytelmäteksti, eikä vanha kieli helpottanut luku-urakkaa.

Toiminnan kautta tarina virkosi silmissä.”Äidillä pitää olla hartiahuivi!” ”Hei täällä on Marthalle esiliina!” ”Sopisiko Jussille lippis?” Koulun ilmaisutaidon varastossa kävi kova kuhina, kun 9.luokan oppilaat pääsivät etsimään roolihahmoilleen vaatteita ja asusteita. Luokat jaettiin neljään ryhmään näytelmän kohtausten mukaan, ja jokainen halukas ryhmä onnistui tallentamaan katkelman kohtaustaan myös kameraan.

Ja, ehkäpä, 120 vuotta sitten paperille siirrettyjen repliikkien takaa häivähti esiin joku ihan tuttu tyyppi: joku, joka pelkää kaiken muutoksen tuovan pahaa; joku, joka pelkää kaiken säilyvän aina ennallaan; joku, joka haluaa rauhaa riitojen sijaan; joku, jolla on unelma.

Musiikkiluokkien kevätkonsertti 24.5.2011

2011-05-26T21:29:00.002+03:00

Kuvat ja videot: Outi Lenz 7b, Jenni Niskanen 7c, Rissanen Maiju 7c

MC Motown - hengessä

Musiikkiluokkien perinteinen kevätkonsertti järjestettiin Kuopion Rauhalahdessa 24.5.2011. Yleisöä oli saapunut mukavasti paikalle nauttimaan Motown - soundista ja tanssimaan 60 - luvun rytmimusiikin tahtiin. Konsertin johti Minna Canthin koulun musiikinopettaja Marianne Liimatainen.

Facebook: MC Totown kevätkonserttitanssiaiset 2011

Biologian tutkimuksia: Papuprojekti

2011-05-26T21:28:00.000+03:00

Teksti ja kuvat: Ulla-Riitta Uotinen

Ruusupavun ihme

Biologian tunneilla kevätlukukauden aikana Ulliksen 8lk. ryhmät opiskelivat kasvifysiologiaa kasvattamalla mm. ruusupapua. Pavun kasvaessa oppilaat pitivät kasvatuspäiväkirjaa, johon kirjattiin viikon aikana seuraavia havaintoja: piirrokset pavun siemenestä, erilaisista lehdistä, lehtiruusukkeiden lukumäärä, pavun pituus, kastelutarve, tukikepin laitto, taimen typistys ja parvekkeelle siirto.

Phaseolus coccineus

Tästä se sai alkunsa.

Pavun kasvatuksen ohessa oppilaat valmistelivat esseetä: Miten vesi kulkee kasveissa ja mihin kasvit vettä tarvitsevat? Viimeisellä viikolla pavut lähtevät oppilaiden koteihin köynnöstämään tai lahjoitetaan opettajille.

Kasvun ihme.

Gallup: Mitä laukustasi löytyy?

2011-05-26T21:27:00.000+03:00

Teksti: Jenna Räsänen 7b

Video: Jenni Niskanen 7c ja Maiju Rissanen 7c

Laukun mysteeri

Huvituksen- toimitus kävi haastattelemassa yläkoulumme oppilaita. Halusimme tietää, mitä heidän laukkunsa pitävät sisällään. Kuvasimme, kuinka oppilaat kaivoivat mitä mielenkiintoisimpia tavaroita laukkujensa kätköistä.

Prinsessa Ruusunen -esitys

2011-05-26T21:25:00.000+03:00

Video: Niskanen Jenni 7c, Pesola Aino 7c ja Rissanen Maiju 7c
Teksti: Virva Eskelinen

Prinsessa Ruusunen

Minarin 8.luokan pitkän ilmaisutaidon valinnaisryhmä esitti 18. - 20. toukokuuta Sakari Topeliuksen kirjoittamaa Prinsessa Ruusunen -näytelmää koulun ilmaisutaitoluokassa. Esitystä pääsivät seuraamaan minarilaisten lisäksi joukko Haapaniemen alakoululaisia. Näytelmän ohjasi musiikin ja ilmaisutaidon opettaja Marianne Liimatainen ja sen pääosissa esiintyivät Riikka Voutilainen (kokkipoika Samina), Milena Murtonen (Prinsessa Ruususena), Jani Laitinen (prinssinä), Samuli Paasineva (ylimmäisenä juomanlaskijana) sekä Jesse Fagerlund (mestarikokkina).

Who Cares - We Care

2011-05-26T21:24:00.000+03:00

Teksti ja kuvat : Eevi Isotalo 7c

Jäähalli täyttyi nuorisosta

Minarilaiset pääsivät 20.toukokuuta osallistumaan Who cares -we care -koululaistapahtumaan jäähallille. Tapahtuma oli osa Aivot narikasta -poliisikampanjaa ja sitä sponsoroivat KalPa, Kups, Liikenneturva ja Cimo.

Tapahtuma alkoi riehakkaasti pääesiintyjä Fintelligensin esityksellä. Monia ihmetytti, miten poliisi oli saanut Fintelligensin levynteko- ja keikkakiireiltään paikan päälle Niiralan monttuun, pelkästään tämän tapahtuman takia.

-Ihan rahalla saimme heidät tulemaan tänne, kertoo poliisipäällikkö Eero Wetzell Kuopion poliisista, - niin kuin oravavannahkaperiaatteella.

Fintelligensin lisäksi saimme kuulla Yhteiskoulun musiikkiluokkaa, joka esitti mm. tulkinnan Pidä huolta-kappaleesta. Pääsimme myös seuraamaan jännittävää sählypeliä, jossa vastakkain olivat kuopiolaiskoulujen joukkue (Hatsala, Jynkänlahti ja Kallaveden koulu) ja Who cares -joukkue, jossa pelasi aikuisia Kalpasta, Kupsista ja Kuopion poliisista.

Jännitystä oli ilmassa, sillä tapahtuman aikana arvottiin palkintoja 5000 euron edestä, muun muassa liikunta- ja hyvinvointikeskus Fressin lahjakortteja, Lady Line -kuntosalin järjestämiä zumba-tunteja, KalPan fanituotteita (esimerkiksi t-paitoja, lippalakkeja ja pipoja), Mc Donaldsin lahjakuponkeja, pyöriä ja kameroita.

Minarilaiset seurasivat jännittyneinä matsia.

Tapahtuma oli alunperin tarkoitus järjestää ulkona, mutta sään vuoksi se siirrettiin jäähalliin.

-Ajattelimme että olisi ollut liian riskialtista järjestää tapahtuma ulkosalla, poliisipäällikkö Wetsell toteaa.

Poliisi oli saanut tilaisuuteen lontooolaisia vieraita, jotka kertoivat käyneensä jäähalleissa aiemminkin. Valistusta saatiin mopoilusta, päihteistä sekä kypärän ja turvavyön käytöstä. Tapahtuman loppumetreillä palasi vielä Fintelligens lavalle toivottaen hyvää kesää.

Sanni Isotalo, Riikka Voutilainen ja Eevi Isotalo pääsivät jututtamaan Fintelligensin Elastinea.

Siinä se on: Elastisen nimmari!

Kuvia tapahtumasta Savon Sanomissa

Lukion näytelmä Reunan yli

2011-05-26T21:22:00.002+03:00

Teksti: Reetta Kinnunen 9d, Janita Kähkönen 9d
Kuva: Heikki Aaltonen

Reunan yli - vapaa pudotus

Koulumme pitkän ilmaisutaidon valinnaisryhmät oli kutsuttu katsomaan Reunan yli -näytelmää 11. toukokuuta 2011. Parisenkymmentä ysiluokkalaista pääsi seuraamaan Minna Canthin lukion oppilaiden käsikirjoittamaa esitystä Kuopion kaupungin teatterille.

Näytelmässä ei ollut perinteistä juonta, vaan siinä seurattiin näytelmän tekemistä. Esitystä juonsi kolme oppilasta, jotka siis näytelmässä ohjasivat ja tekivät näytelmää. Kohtaukset oli pätkitty erilaisten ihmisten elämästä, ja jokaiseen kohtaukseen sisältyi oma tarinansa. Välillä kohtauksissa oli tanssijoita ja musiikkia, mikä elävöitti kokonaisuutta hyvin. Joissakin vaiheissa kohtaukset sekoittuivat toisiinsa, eikä aina meinannut saada selvää, mikä oli kohtauksien tarkoitus. Muuten esitys oli hyvä ja näyttelijät eläytyivät rooleihinsa hienosti. Näytelmä oli kokonaisuudessaan hyvin tehty ja sitä oli mukava katsella!

Reunan yli - vapaa pudotus oli Minna Canthin lukion oppilaiden Minna Hämäläisen, Sini Liimatan, Tiia Sorjosen, Santra Sorsan ja Aino Väisäsen käsikirjoittama. Sen oli dramatisoinut ja ohjannut lukion ilmaisutaidon opettaja Jari Mäntyvaara. Musiikkia esitykseen toteuttivat lukion musiikinopettaja Anja Mauranen sekä oppilaat Aaro Lappalainen ja Eero Toroi sekä lukion bändi. Koreografiasta oli vastuussa Kuopion Yhteiskoulun Musiikkilukion tanssilinjan opiskelijat, ja puvustusta toteutti Kuopion Muotoiluakatemia. Lukion rehtori Heikki Aaltonen tuotti esityksen yhteistyössä Kuopion kaupunginteatterin kanssa.

Gallup: Jääkiekon MM-kisat

2011-05-26T21:22:00.001+03:00

Teksti ja kuva: Susanna Hyartt 8a ja Mari Klemola 8a

MM-kisahuumaa

Suomi voitti jääkiekon MM-kisat 15.5.2011 toisen kerran historiansa aikana. Edellisestä mestaruudesta kerkesikin kulua jo 16vuotta. Olimme mukana leijonien kultajuhlissa Helsingin kauppatorilla maanantaina 16.5, ja tunnelma oli sanoinkuvaamattoman huikea. Koko Suomi juhli kultaa leijonien mukana, jotka saapuivat kauppatorille viihdyttämään kansaa. Esiintyjinä juhlissa olivat myös muun muassa Petri Nygård, Jare&VilleGalle ja Sakari Kuosmanen. Myös tasavallan presidentti Tarja Halonen saapui lavalle onnittelemaan leijonia. Mielestämme illan huikein hetki oli leijonien ja fanien yhteislaulu IHANAA LEIJONAT IHANAA! Jäimme varsinaisen juhlan jälkeen vielä Helsinkiin, jossa voittoa juhlittiin myöhään yöhön. Myös tuhannet ihmiset seurasivat juhlallisuuksia television välityksellä.

Teimme koulumme väelle pienimuotoisen gallupin MM-kisoihin liittyen.

Kysyimme:

1.Katsoitko jääkiekon MM-kisoja?

2.Kuka oli Suomen paras pelaaja?

3.Miten juhlistit leijonien voittoa?

Vilma Koponen, 9A

1.Tottakai!

2.Jarkko Immonen.

3.Nukkumalla. Tuuletin pari kertaa.

Aleksi Nissi, 9A

1.Joo.

2.Mikko Koivu.

3.Sanoin ”jee”.

Hannu Okkola, kiinteistönhoitaja (vahtimestari)

1.Osittain katsoin.

2.Mikko Koivu (päivitetty tieto: "toinen suosikkini Pasi Nurminen")

3.Puolikas keskikalja.

Riikka Voutilainen, 8A

1.En.

2.En tunne pelaajia.

3.Halasin kavereita.

Katja Hänninen, terveystiedon ja liikunnan opettaja

1.Katsoin.

2.Petri Vehanen, maalivahti.

3.Hip hip hurraa! Kakkukahvit.

8C:n TET-päivät

2011-05-26T21:22:00.000+03:00

Teksti: Virva Eskelinen
Kuvat: Jenna Räsänen ja Meri Hyvärinen 7b, Virva Eskelinen

8C piti tet-päiviä mukavina ja helppoina

Koulumme 8.-luokkalaiset olivat tutustumassa työelämään 9. - 10. toukokuuta. Oppilaat olivat itse hankkineet itselleen työpaikan ja työskentelivät pääsääntöisesti klo 9 - 15.

8C-luokan oppilaista suurin osa oli töissä kaupassa. Jouni Jauhianen, Jimi Kajan ja Toni Jäntti olivat kotikylänsä Hirvilahden kaupassa, Eemeli Heikkinen ja Henri Podduikin puuhastelivat S-marketilla, Hanna Raatikainen Valintatalossa ja Riku Happonen Great Skate -liikkeessä.

Kaupoissa työtehtäviin kuului mm. hyllyjen täyttämistä, pakkausten purkua ja varastojen siivoamista. Oppilaat kokivat tehtävät kivoina, rentoina ja helppoina. - Joskus oli kyllä raskasta nostella painavia laatikoita, Hanna huomauttaa.

Ruokapaikoissa oli töissä kaksi oppilasta: Jaakko Arola kebab-pizzeria Marmarassa ja Kristian Hiltunen kahvila Kanelissa. Jaakko pääsi siivoamisen ja astioiden viemisen lisäksi tarjoilemaan ruokaa. Kristian puolestaan sai pestäväkseen ikkunoita. - Vähän tylsistytti, hän kommentoi.

Korhosen Niko työskenteli Vellun taksifirmassa ja toimistotöiden ja siivouksen lisäksi sai huoltaa autoja. Virtasen Olavi taas oli töissä Itellassa ja siirteli kahden päivän aikana paketteja.

Tytöistä Annika Kinnunen ja Milja Parkkinen pääsivät töihin Niiralan päiväkotiin. He saivat avustaa lapsia ruokailussa, pukemisessa ja ulkoilussa. Myös leikkiminen ja satujen lukeminen kuuluivat työtehtäviin. - Päivät olivat mukavia. Halusimme ja saimme olla lasten kanssa, tytöt kertovat.

Irene Heikkilä puolestaan työskenteli lemmikkikeskus Viiksessä. Eläinten ystävänä hän halusi tehdä työksi jotain eläimiin liittyvää. - Sain hoitaa eläimiä, pestä häkkejä ja muuta mukavaa, hän muistelee.

Sanni Nykänen halusi tutustua kampaajan työhön ja oli harjoittelussa parturi-kampaamo Cacibissa. Sanni pesi kampoja ja harjoja, lakaisi lattioita, täytti ja puhdisti hyllyjä ja hoiti ns. juoksevia asioita. -Tet-päivät olivat mukavaa vaihtelua arkeen. Kampaajan työ tuli nähtyä hyvin, hän toteaa.

Malli-YK opetti kansainvälistä päätöksentekoa

2011-05-26T21:20:00.000+03:00

Teksti: Vesa Vainikainen ja Joona Töyräs 9c
(http://www.ykliitto.fi/kouluttaa/malliyk)
Kuvat ja kuvatekstit: Virva Eskelinen

Kuopion seudun ensimmäinen Malli-YK -kokous kokosi nuoria kymmenestä koulusta

Kuopion seudun ensimmäinen Malli-YK -kokous pidettiin Kallaveden lukiolla 4. - 6. toukokuuta. Tähän YK-liiton järjestämään simultaaniseen tapahtumaan osallistui oppilaita kymmenestä eri pohjoissavolaisesta koulusta. Oppilaat olivat yläkoululaisia ja lukiolaisia. Minna Canthin koulusta ja lukiosta edustus oli suuri: yhteensä seitsemän maadelegaatiota sekä varapuheenjohtajia ja hallintohenkilökuntaa.

Minna Canthin yläkoulun ja lukion osanottajat.

Malli-YK-kokouksien tarkoitus on tutustuttaa osallistujat innostavalla tavalla YK:n toimintaan ja tarjota erinomaisen mahdollisuuden perehtyä eri valtioiden poliittisiin käytäntöihin ja YK-käyttäytymiseen. Osallistujat lisäävät tietämystään kansainvälisestä politiikasta ja kehittävät tiedonhankintataitojaan perehtymällä edustamiensa valtioiden oloihin ja näkökantoihin. Kokoukseen osallistuminen opettaa myös kokous- ja neuvottelutaitoja sekä harjaannuttaa esiintymistaitoja. (lähde: http://www.ykliitto.fi/kouluttaa/malliyk)

Nigerian delegaatti Roosa Heiska käytti yleiskokouksessa puheenvuoron.

Kokouksessa jokainen delegaatio edustaa jotakin YK:n jäsenvaltiota, jonka näkökulmien mukaisesti delegaatit keskustelevat ajankohtaisista globaalikysymyksistä. Yhteen delegatioon kuuluu neljä jäsentä, jotka jakautuvat komiteoihin. Delegaattien tehtävänä on ajaa edustamansa valtion näkökantoja, vaikka ne olisivat omien henkilökohtaisten näkemysten vastaisia. (lähde: http://www.ykliitto.fi/kouluttaa/malliyk)

Kuopion alueellisen kokouksen komitea-aiheita oli neljä: ydinsulkusopimuksen vahvistaminen ja globaali ydinaseriisunta, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, kulttuurien välisen vuoropuhelun ja rauhankulttuurin edistäminen sekä nuorisotyöttömyys ja sen vaikutukset.

Ranskan delegaatti Charlotta Elo (vas. edessä) kuuntelee, kun Norjan edustaja Eero Uusaro kertoo maansa kannasta rauhankulttuuriin.

Kolmipäiväiseen kokoukseen osallistuivat seuraavat koulut: Suonenjoen lukio (Brasilia), Kallaveden lukio (Yhdysvallat, Kiina ja Israel), Kissakuusen koulu Karttulasta (Kolumbia), Neulamäen koulu (Iran ja Japani),

Siilinjärven lukio (Iso-Britannia), Kuopion Lyseon lukio (Venäjä ja Tansania), Kuopion klassillinen lukio (Viro), Lintharjun koulu Suonenjoelta (Kreikka), Minna Canthin lukio (Intia, Egypti ja Pakistan) sekä Minna Canthin koulu (Nigeria, Ranska, Norja ja Meksiko).

Minna Canthin koulun opettajista kokousta valmistelivat ja oppilaita sparrasivat Marja-Leena Hukkanen, Anna Ikonen, Ulla-Riitta Uotinen, Minna Miettinen ja Virva Eskelinen. Lukion puolelta vastuuopettajina toimivat Riitta Renvall ja Arja Kapanen-Rasa.

Kaupungintalolla järjestetyssä iltajuhlassa myös opettajat ja YK-liiton edustajat kilistivät kokoukselle.

Joona Töyräs : "Mukava kokemus!"

Olin mukana Malli-YK -tapahtumassa. Maidät osallistujat valittiin jo hyvissä ajoin muutamaa kuukautta tapahtumaa aiemmin, että ehtisimme valmistautua. Valmistavia kokouksia pidettiin parisenkymmentä. Niihin sisältyi tietoa tapahtumasta, tiedon keräystä omasta maasta ja aihealueesta, omien päätöslauselmaehdotusten ja linjapaperien tekoa, suurlähettilään puheenvuoron valmistelua ja tulevan YK-maailmankansalaiskokeen valmistelua.

Itse tapahtuma alkoi keskiviikkona 4.toukokuuta rekisteröitymisellä. Saimme omat YK-kansiot ja siirryimme luokkiin jokainen oman komiteansa mukaan. Komiteoita oli neljä: ydinsulkusopimus, luonnon monimuotoisuus, rauhankulttuuri ja nuorisotyöttömyys. Luokissa saimme tunnin aikaa lobbaukselle ja päätöslauselmien puhtaaksikirjoitukselle. Kun kaikki päätöslauselmaehdotukset, jotka saivat riittävästi (eli 3) allekirjoittajamaita, oli kirjoitettu puhtaaksi, siirryimme saliin tapahtuman avajaisiin. Siellä saimme kuulla avauspuheenvuoroja ja muutaman esityksen bändiltä.

Torstaina 5.toukokuuta meillä oli heti aamusta yleiskokous. Siellä jokaisen maan suurlähettiläät pitivät avauspuheenvuoronsa. Sen jälkeen jokainen delegaatti meni oman komiteansa kanssa keskustelemaan eilisen päätöslauselmaehdotuksista, joista läpi oli päässyt jokaisella komitealla kolme. Nyt yritettiin puhua mahdollisimman moni maa oman ehdotuksensa puolelle, jotta saataisiin päätöslauselmaehdotus läpi ja sitä kautta perjantain yleiskokoukseen, jossa äänestettäisiin sen todellinen kohtalo. Tätä armotonta väittelyä käytiin joka komiteassa noin kuusi tuntia. Jokainen komitea sai vain yhden päätöslauselmaehdotuksen läpi. Komiteatyöskentelyn loputtua meillä oli kaupungintalolla vastaanotto. Menimme kaikki sinne nostamaan maljan ja syömään.

Perjantaiaamuna koitti kauan odotettu yleiskokous. Jokaisen komitean jäsenet osallistuivat tähän ja väittelyä ehdotusten hyväksymiseksi käytiin vielä. Jokaisen neljän komitean paperit käytiin vuorotellen läpi. Aina väittelyajan umpeutuessa äänestimme päätöslauselmaehdotuksen lopullisesta kohtalosta: hyväksytäänkö vai hylätään. Neljän komitean ehdotuksista kolme meni yleiskokouksessa läpi. Yleiskokouksen jälkeen lopetimme tapahtuman purkamalla roolit ja täyttämällä palautuslaput. Sen jälkeen kokoonnuimme vielä päättäjäisiin salissa.

Koko tapahtuma oli mielestäni hyvin onnistunut ja mukava kokemus. Toivottavasti saamme vastaavan tapahtuman Kuopioon toistekin!

Kaikki minarilaiset pääsivät seuraamaan suorassa lähetyksessa torstain yleiskokousta, jossa maiden suurlähettiläät pitivät minuutin mittaiset avauspuheenvuoronsa.

Marja-Leena Hukkanen ja Samuel Tammekann pitivät komiteatyöskenteöyä mielenkiintoisena

Aapo Ruhanen Lintharjun koululta (vas.) toimi komiteakokouksissa puheenjohtajana ja Minarin Emma Viitanen ja Anna Pekurinen (tytöt keskellä) varapuheenjohtajina.

Minarista oli kokouksessa mukana kolme sisarusparia: Hanna ja Sakari Pääkkö, Laura ja Joona Töyräs sekä Roosa ja Noora Heiska. Hanna ja Laura opiskelevat Minarin lukiossa. Sakari käy Lyseon lukiota, mutta oli vielä viime vuonna peruskoulussa Minarissa. Muut ovat Minarin ysiluokkalaisia.

Yleiskokouksen jälkeen maiden edustajat asettuivat yhteiskuvaan Kallaveden lukion rapuille.

Malli-YK -kokous päätettiin purkamalla roolit. Marja-Leena Hukkanen seuraa, kuinka Ranskan edustajasta Wilma Tarkiaisesta ja Meksikon edustajasta Sofia Krögeristä (tytöt keskellä) tulee taas minarilaisia.

Malli-YK:n verkkolehti
Malli-YK:n sivusto

Taitaja9 2011

2011-05-26T21:19:00.000+03:00

Teksti ja video: Tiina -Liisa Hämäläinen

Homma hanskassa

Kuopiossa järjestettiin toukokuun 3.-5. päivä Taitaja-kisat yhdeksäsluokkalaisille. Kyseessä oli tapahtuman semifinaali ja sitä kautta finaali. Pääpalkintona oli voittajajoukkueelle kolme skootteria. Palkintoina oli myös älypuhelimia ja muita upeita palkintoja.

Minna Canthin koulu pääsi seuraamaan tapahtumaa keskiviikkona, kun Kuopiohallilla käytiin alkukarsintoja. Koulultamme oli kisassa mukana yksi joukkue: Kyröskosken pärske. Joukkueeseen kuuluivat Anni Vauhkonen (9a), Vertti Huusko (9d) ja Aleksi Pentikäinen (9b).

Kilpailussa testattiin aikaa tietyn tehtävän suorittamiseen. Aikaa oli maksimissaan 4 minuuttia tehtävää kohti, ja sitten kisailijoitten tuli siirtyä toiseen tehtävään. Tehtävissä testattiin esimerkiksi oikeaa tapaa viikata vuodevaatteita ja ommella pussi. Älyä testattiin "aivopähkinöissä" (kuten pirunnyrkki) ja käytännön taitoa toisenlaisissa tehtävissä, esimerkiksi puidenkantokorin kokoamisessa.

Kilpailijat saivat lukea tehtävien ohjeet kymmenen minuuttia ennen lähtömerkkiä ja siten rauhassa tutustua niihin. He eivät tosin saaneet nähdä tehtäviä ennen tekemistä.

Koulumme joukkue, joka pääsi kisoissa pidemmälle kuin Kuopio pitkään aikaan (he selviytyivät alkukarsinnoista marraskuussa kolmansina ja jatkoivat voitokkaina seuraavissakin kisoissa), valitettavasti putosi Kuopion-kisoissa, juuri ennen semifinaaleja.

Tunnelma kisoissa oli kuitekin joukkueen mielestä hyvä. Anni kertoikin nauraen, ettei edes ollut muistanut koko kisoja paria päivää aiemmin.

Taitaja-kisoja oli katsomassa ennätysmäärä ihmisiä, peräti 67 000, mikä on suurimpia yksityistapahtumia Kuopiossa.

Tulevat seiskat tutustumassa

2011-05-26T21:18:00.001+03:00

Teksti: Sara Tanskanen 9b
Kuva: Eevi Isotalo 7d

Uudet oppilaat toivotettiin tervetulleiksi

Ensi vuoden seiskaluokkalaiset kävivät tutustumassa kouluumme 27. huhtikuuta. Tulevia seiskaluokkia on ensi vuonna kuusi. Poikkeuksellisesti musiikkiluokkia tulee olemaan nyt kaksi: A- ja B- luokka.

Kuudesluokkalaisille kouluamme esittelivät tukioppilaat. Tukarit jakoivat kuudesluokkalaiset pieniin ryhmiin ja kertoivat koulustamme samalla kun esittelivät sitä.

Päivän tarkoituksena oli tutustuttaa uudet seiskaluokkalaiset kouluumme, uusiin luokkakavereihinsa ja toivottaa heidät tervetulleiksi ensi syksylle.

Tulevat minarilaiset rehtorin "puhuttelussa".

Minarin liikennevalopäivä

2011-05-26T21:17:00.001+03:00

Kuvat ja teksti: Viola Pasanen ja Anna Parkkinen 7d

Vappufiiliksiä liikennevalopäivän merkeissä

Perjantaina 29.huhtikuuta, vapun aatonaattona, koulullamme pidettiin tukarien järjestämä liikennevalopäivä. Ideana oli pukeutua johonkin liikennevalon väriin. Jos olit varattu, pukeuduit punaseen, jos sinulla oli säpinää jonkun kanssa, värisi oli keltainen ja jos olit vapaa, sinun piti pukeutua vihreään.

Käyttäytymisohjeet sai jokainen etukäteen.

Nean väri oli vihreä.

7d-luokkalaisen Nea Oksasen mielestä idea oli hauska, mutta turha. Päivän väri oli hänellä selkeästi vihreä.

Comenius-matkalla Unkarissa

2011-05-26T21:16:00.001+03:00

Teksti: Anna Pekurinen 9a
Kuvat: Virva Eskelinen

Unkari oli ihana!

KESKIVIIKKO 6.4.2011

Lähdimme kohti Rissalan lentokenttää jo aamuvarhaisella. Siellä meitä olikin kahdeksantoista jännittynyttä oppilasta ja kaksi opettajaa odottamassa lentokonetta.
Noin kymmenen aikaan aamusta saavuimme Budapestin lentokentälle! Siellä meitä oli vastassa joidenkin vaihtoparit. Odottelimme jonkin aikaa saksalaisia ja tanskalaisia Comenius-vaihtolaisia, ja heidän saavuttua lähdimme kohti Budapestin keskustaa katselemaan nähtävyyksiä. Kahdeksan aikaan illalla saavuimme Györiin pariemme luokse. Itse asuin todella mukavan Fruzsin luona, ja samassa perheessä asui kanssani myös saksalainen Fay. Ilta oli mukava ja rento, tutustuimme toisiimme, söimme ja kuuntelimme musiikkia. Illalla nukkumaan mennessä jännitti, mitähän vaihto vielä tuo tullessaan!

TORSTAI 7.4.2011

Tapasimme aamulla, ja lähdimme Pannonhalmaan, joka on vuonna 996 perustettu luostari ja kuuluu myös UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Luostari oli kaunis ja modernimpi kuin olisi luullut. Luostarikierroksen jälkeen palasimme takaisin Györiin, jossa söimme ja katselimme nähtävyyksiä. Tämän jälkeen palasimme omiin perheisiimme viettämään iltaa, syömään ja juttelemaan. Illalla Emmaliisan ja Sinan parin, Dorkaan, luona oli kaikille Comenius-projektin oppilaille järjestetyt pihajuhlat, jossa tutustuimme hyvin muista maista tulleisiin nuoriin. Maistoimme myös Dorkaan vanhempien tekemään unkarilaista gulash-keittoa, joka oli erittäin hyvää! Ilta oli mukava ja rento. Kaikilla oli tosi hauskaa!

PERJANTAI 8.4.2011

Ensimmäinen koulupäivä! Aamulla unkarilaisen koulun rehtori kertoi meille lyhyesti koulun historiasta ja toimintatavoista. Oli mielenkiintoista huomata, että unkarilainen koulusysteemi on erilainen kuin Suomessa. Esittelyn jälkeen siirryttiin teatterisaliin, jossa jokainen maaryhmä esitteli oman työnsä, jonka oli valmistellut jo kotimaassa. Suomen esitys kertoi elämästä Suomessa ja maailmalla 50-luvulta tähän päivään asti. Esittelimme myös joka vuosikymmenen hittibiisin, Täysikuusta Hard Rock Hallelujaan. Esityksemme sai suuret aplodit ja saimme kuulla hauskoja kommentteja muiden maiden oppilailta suomalaisesta musiikista. Tämän jälkeen oli liikuntaa. Itse tanssin aerobicia muutaman muun tytön kanssa unkarilaisen oppilaan johdolla. Koulupäivän päätyttyä lähdimme shoppailemaan isoon Arkad-nimiseen kauppakeskukseen, jossa oli kaikki hyvät Suomesta puuttuvat kaupat. Aika kului nopeasti ja mukavaa oli!

LAUANTAI 9.4.2011

Lauantai oli ehdottomasti vaihtomme paras päivä! Aamulla palasimme koululle katselemaan loput maaryhmien esitykset. Tämän jälkeen söimme paikallista kouluruokaa, joka oli… noh, sanotaan vaikka että erilaista kuin Suomessa. Koulupäivän jälkeen lähdimme koteihimme valmistautumaan iltaan. Illalla palasimme takaisin koululle syömään todella hienon unkarilaisten vanhempien valmistaman illallisen jälkiruokineen. Seuraavaksi olikin vuorossa disco, joka oli aivan huikea. Kaikki tanssivat ihan fiiliksissä ja unkarilainen dj soitti hyvää musiikkia. Unkarilainen discomeno oli aivan erilainen suomalaisiin verrattuna. Oli todella mukavaa ja mieleenpainuvaa. Kaikki tulevat varmasti muistamaan tämän illan pitkään!

SUNNUNTAI 10.4.2011

Kotipäivä. Vietimme päivän kukin omien pariemme luona. Me katselimme Fruzsin ja Fayn kanssa leffoja, kuuntelimme musiikkia ja kävimme kävelyllä. Söimme myös ulkona ihanaa unkarilaista ruokaa. Illalla oli erittäin haikea fiilis huomista kotiinpaluuta ajatellessa.

MAANANTAI 11.4.2011

Kotiinpaluupäivä. Aamulla tapasimme Györin kaupungintalolla kaikki muut. Lähdimme Budapestiin viimeiseksi iltapäiväksi shoppailemaan loput forintit taskunpohjilta, ja katselimme taas paria nähtävyyttä. Lähdimme neljän aikoihin Budapestin lentokentälle sanomaan hyvästit kaikille uusille kavereille. Hyvästit olivat haikeat ja surulliset, mutta onneksi lupasimme, että tapaamme tulevaisuudessakin. Matka oli kokonaisuudessaan upea, saimme kaikki paljon uusia ystäviä ja kokemuksia. Unkari oli ihana, ja lupaan että palaan sinne vielä joskus!

Varjovaalit yseille ja lukiolle

2011-05-26T21:15:00.000+03:00

Teksti: Jasmin Hakulinen 9b
Kuvat: Nina Ekman 9b

Niko Korte voitti Minarin varjovaalit

Sosiaalidemokraattien Niko Korte sai eniten ääniä Minna Canthin koulun ja lukion varjovaaleissa 29. maaliskuuta 2011. Kortteen äänimäärä oli 80, kun toiseksi tulleen Markus Purdyn 26 ääntä ja kolmanneksi sijoittuneen Nelli Bergin 21 ääntä.

Minarilla vieraili vaalivarjopäivänä seitsemän nuorta kuopiolaista eduskuntavaaliehdokasta kertomassa omia ja puolueensa kantoja tärkeisiin nykyhetken asioihin. Tilaisuudessa koulumme ysiluokkalaiset ja lukiolaiset saivat kuunnella Nelli Bergiä Kokoomuksesta, Sara Sajaniemeä Vihreistä, Niko Kortetta SDP:stä, Heidi Komulaista Vasemmistoliitosta, Juha-Pekka Rusasta Keskustasta, Markus Purdyä Perussuomalaisista sekä Aino Syrjästä Kristillisistä.

Varjovaaliehdokkaat.

Vierailtamme kysyttiin muun muassa, miten he pysäyttäisivät velkaantumisen ja miten parantaisivat nuorten mielenterveyden hoitoa. Nelli Berg kannattaisi yrittäjyyttä ja lisäisi kouluille kuraattoreita. Sara Sajaniemi korottaisi veroja ja satsaisi nuorten harrastusmahdollisuuksiin. Niko Korte nostaisi pääomaverotusta, muttei asuntoverotusta eikä alv:ia missään tapauksessa. Kuraattorien lisääminen kouluihin oli myös Kortteen ehdotuksena nuorison mielenterveysongemien vähentämiseksi.

Heidi Komulainen vaati verotukseen oikeudenmukaisuutta. Komulaisen mielestä olisi tärkeää muistaa nuorten hyvinvoinnista puhuttaessa, että siihen vaikuttaa olennaisesti myös vanhempien hyvinvointi. Juha-Pekka Rusanen ei leikkaisi perusturvasta eikä lapsiperheiltä ja toi esiin sen, että kaikenlaisen työnteon pitäisi olla kannattavaa. Nuorison mielenterveysongelmissa Ruuskanen madaltaisi kynnystä hoitoon pääsemiseksi.

Vaalitoimitsijat Joona Töyräs, Juuso Tenhunen,
Riikka Voutilainen sekä Kirsi Wolczkiewicz

Markus Purdyn mielestä nuorten hoitoon pääsyn mahdollisuuksia pitäisi myös lisätä sekä vähentää ns. pillerihoitoa. Aino Syrjänen lisäisi rahaa nuorten koulutukseen ja työllistämiseen, mikä puolestaan edesauttaisi myös mielenterveysongelmissa.

Minarin varjovaalitilaisuuden juonsivat lukion opiskeijat Hanna Pääkkö ja Aleksi Repo. Tilaisuuden jälkeen koululla sai äänestää. Äänestysprosentti oli koko koulun osalta 53,7%, ysiluokkalaisten osalta 68,7 ja lukiolaisten osalta 43.5%

Äänestysoikeuden tarkistus.

Oma ehdokas paperille.

Tarkka varjovaalitulos oli seuraava: Niko Korte 80 ääntä, Markus Purdy 26 ääntä, Nelli Berg 21 ääntä, Sara Sajaniemi 18 ääntä, Heidi Komulainen 10 ääntä, Juha-Pekka Rusanen 5 ääntä ja Aino Syrjänen 2 ääntä. Hylättyjä ääniä oli 11.

Varjovaalien voittaja Niko Korte yhteispotretissa
Kammosen Paulan ja Tanskasen Saran kanssa.

Tutti-juttu -konsertti 4.3.2011

2011-05-26T21:14:00.000+03:00

Teksti ja video: Tiina-Liisa Hämäläinen 9e

Mi piace tutti!

Tutti-juttu on Minarissa perinteisesti ennen hiihtoloman alkua järjestettävä konsertti. Erilaista konsertissa on se, että siellä esiintyvät kaikki halukkaat, eivät siis vain musiikkiluokat. Onhan termi tutti musiikissakin ja tarkoittaa, että kaikki laulaa.

Tällä kertaa konserttia juontivat Riikka Voutilainen ja Sanni Isotalo. Konsertissamme näimme kuinka kaikki oppilaat ja opettajatkin olivat työskennelleet ahkerasti saadakseen aikaan mahdollisimman hyvän konsertin ja tunnelman hiihtoloman alkuun.

Kappaleista jäi todella hyvät fiilikset jälkikäteen ja ihan teki mieli laulaa mukana.

Minna Canthin päivän juhlallisuuksia

2011-05-26T21:13:00.001+03:00

Teksti: Virva Eskelinen
Kuvat: Tiina-Liisa Hämäläinen 9e, Telle Lappeteläinen 9e, Virva Eskelinen

Tiina-Liisa ja Telle tekstasivat Minna Canthin ajatuksen Kanttilan seinään

Minarin 9e-luokan tytöt Tiina-Liisa Hämäläinen ja Telle Lappeteläinen tekivät Minnan Canthin päivän kunniaksi puhekuplan kirjailijan kotitalon Kanttilan seinään. Puhekuplalla haluttiin juhlistaa tasa-arvon päivää sekä samalla osoittaa kunnioitusta Kanttilaa kohtaan. Kanttilaa aletaan tänä kesänä uudistaa asuinkäyttöön.

Idea puhekuplasta tuli Kanttilan kannatusyhdistykseltä, joka lähestyi Minna Canthin nimikkokoulua. Koululla ideaa alkoivat toteuttaa historian ja äidinkielen opettajat sekä kuvataiteen lehtori Pirjo Pellikka sekä teknisten töiden lehtori Jorma Hevosmaa. Jorma valmisti vanerilevyn ja maalasi sen, Pirjo puolestaan organisoi tekstin ulkoasun ja sen toteutuksen. - Kiire pääsi hieman yllättämään, mutta sellaistahan tämä koulutyö usein on, Pirjo Pellikka totesi.

Tiina-Liisa ja Telle uurastivat puhekuplan kimpussa noin viikon verran koulutyönsä ohessa. - Kuviksen luokassa leikattiin kirjaimia, jotka sitten lopuksi maalattiin mustalla, Telle kertoo.
Tytöistä tekstin tekeminen oli mukavaa. - Maalin katku oli aika kamalaa, mutta lopputulos hyvä. On hienoa, kun sai olla tekemässä jotain konkreettista ja näkyvää Kuopion katukuvaan, Tiina-Liisa kiteyttää mietteensä.

Tyttöjen tekemässä puhekuplassa on Minnan ajatus: "Vanhojen totuuksien täytyy väistyä uusien tieltä". Ajatus on Canthin näytelmästä Papin perhe, joka parhaillaan pyörii Kuopion kaupunginteatterissa. Ajatus osuu hienosti eduskuntavaalikevääseen ja se saa olla Kanttilan seinällä aina siihen saakka, kun taloa aletaan rakentaa.

Tiina-Liisa Hämäläinen kirjainten kimpussa.

Telle Lappeteläisen mielestä puhekuplan tekeminen toi vaihtelua arkiseen koulutyöhön.

Pirjo Pellikka, Jorma Hevosmaa, Tiina-Liisa Hämäläinen sekä Telle Lappeteläinen ovat tyytyväisiä lopputulokseen. - Puhekupla on hieno, he toteavat.

Puhekupla koristaa Kanttilan seinää ainakin kesään saakka.

Minna Canthin päivänä järjestettiin Kuopion torilla myös ns. taiteellinen vaalitempaus. Tilaisuuteen oli kutsuttu kaikki Kuopion peruskoulut ja ideana oli, että oppilaat valmistavat itse omia vaalibanderolleja ja kulkevat näiden kanssa torilla oikeiden eduskuntavaaliehdokkaiden joukossa. Minarilta tempaukseen osallistui vain muutama oppilas, mutta moni teki vaalijulisteita koulun seinille. Taiteellisen vaalitempauksen ideoijana oli Kanttilan kannatusyhdistys ry.

Vierailulla Savon Sanomilla

2011-05-26T21:12:00.000+03:00

Teksti: Jenni Niskanen 7c ja Maiju Rissanen 7c
Kuva: Vesa Vainikainen

Millaista on lehden tekeminen?

Eräänä sateisena päivänä Huvituksen toimitus lähti tutustumaan Savon Sanomien konttoriin. Satoi tosiaan kaatamalla epämääräistä räntää ja bussin allekin meinattiin jäädä, mutta loppujen lopuksi kaikki selvisivät Savon Sanomien aulaan, jossa meitä vastaanotti uutispäällikkö Kristiina Poutiainen. Kristiina johdatti meidät kokoushuoneeseen, jossa tarjolla oli virvokkeita ja pullaa. Kaikki piristyivät huomattavasti cokislasin äärellä ja jaksoivat kuunnella uutispäällikön mielenkiintoista selostusta toimittajan työstä ja lehden tekemisestä.

Poutiainen kertoi myös omista toimittajankokemuksistaan ja siitä, kuinka halukkaan on mahdollista päästä media-alalle. Hän on toiminut mm. freelancerina ja ollut toimittajana esim. Ilta-Sanomissa ja joissakin
aikakauslehdissä sekä nyt tietysti Savon Sanomissa.

Huvituksen toimituskunta kuuntelee uutispäällikköä.

Toimittajan työhön kuuluu muutakin kuin kirjoittaminen; se on erilaisten ihmisten kanssa kanssakäymistä ja myös matkustelua. Joskus aiheet voivat olla myös epämiellyttäviä, kuten esimerkiksi liikenneonnettomuudet, mutta aina se on omalla tavallaan antoisaa. Tämän ja paljon muuta kuulimme ja opimme vierailullamme Savon Sanomien konttorissa.

Kiitokset kuuluvat tietenkin Kristiina Poutiaiselle, ja Virvalle ja Vesalle, jotka keksivät järjestää meidät tutustumaan Savon Sanomiin. Näillä eväillä on hyvä jatkaa Huvituksenkin toimittamista!

Yhteiskoulun oppilaat vierailulla

2011-05-26T21:11:00.000+03:00

Teksti: Milena Murtonen 8a
Kuvat: Milena Murtonen 8a ja Charlotta Elo 8b

Yhtäriläiset vierailivat Minarilla

Perjantaina 25.2. kouluumme saapui vierailulle Yhteiskoulun oppilaita. He aloittavat syksyllä seuraavan lukuvuoden koulussamme.

Ensiksi kaikki oppilaat menivät saliin. Siellä rehtori Risto Ikäheimo kertoi heille koulustamme ja koulun tavoista. Tunnelman luomiseksi he myös katsoivat videopätkän musiikkiluokkiemme viime vuoden kevätkonserttitanssiaisista. Tämän jälkeen he jakautuivat pienempiin ryhmiin ja lähtivät tutustumaan kouluun tukioppilaiden johdolla.

Kysyimme parilta kahdeksasluokkalaiselta oppilaalta, mitä he pitävät koulustamme ja onko tänne mukava sitten syksyllä tulla.

Essi Antikainen:
- Mielestäni koulu vaikutti kivalta ja suurelta. Plussaa olivat myös valoisat luokkat. Tänne on silleen kiva tulla kun on tuttuja oppilaita täällä, mutta vielä en ole täysin varma, se nähdään sitten syksyllä.

Salla Vaittinen:
- Koulu vaikutti viihtyisältä ja valoisalta mutta oli mielestäni sokkeloinen.
On tänne mukava tulla. Harmillista on vain että koulu matkani pitenee.

Kalevalamitan yritystä

2011-05-26T21:09:00.000+03:00

Teksti: Virva Eskelinen & ysiluokkalaiset

Ysit yritti runoilla, kirjoitella kaikenlaista

9. luokkien äidinkielen tunteihin kuuluu olennaisena osana kansalliseepokseen Kalevalaan tutustuminen. Tänä lukuvuonna jotkut luokat yrittivät perehtyä Kalevalan kauniiseen runomittaan, nelipolvitrokeeseen, kirjoittamalla sitä itse. Aiheen sai valita itse.

Kalevalamitan piirteitä ovat mm. alkusointu, kahdeksan tavua säkeessä sekä kuvailevat sanonnat.

Tässä joitakin oppilaiden tuotoksia. Kalevalamitta taipuu moneksi!

MÖRÖNKARKOITUSLOITSU

Musta mörkö sängyn alla,
paksukarvainen hirviö,
silmät suuret päänkokoiset,
kynnet kaksihaarahiset.

Suksi suolle paskapallo
sängyn alta huitomasta!
Vessanpönttöön sukellathan,
sieltä muualle möyrithän.

MOPOKIROUS

Käynnisty nyt, pirun Kinkku!
Ois pitäny ostaa Derbi.
Kinkku on niin älyn ruma,
jopa vähän tuunattuna.
Kinkun putket täynnä raippaa,
sillä ajaa kohti aitaa!

PAKKANEN

Mene pois pakkanen kylmä,
poistu kylmä kiusaamasta!
Helle takaisin vois tulla.
Haluan pois pakkasesta,
kesä talven tilalle nyt!
Aurinko päivää piristä.

Poistu pohjoiseen pakkanen,
viima vinkumasta lakkaa.
Hanki haihduta iäksi,
ainainen kinos katoa.
Ikirouta vihreäksi!
Aurinko pääse paistamaan!

RUOTSIN TUNNILLA

Taas täällä ruotsin tunnilla
tylsää on kuin ennenkin.
Lentää kynät pulpetilta,
tippuu kumit lattialle.
Pääsee pari kirosanaa,
syöksyy ilmoille sammakko.
Opettaja tuskin tykkää,
muuttuu aivan punaiseksi.
Tässä tunnin peruskulku,
oppilaan kuva arjesta.

PUTOUS

Putous päiväni pelastaa,
se lauantaita piristää.
Sketsihahmoja useita:
Harjakainen harmaahapsu,
pieni pyöreä Munamies,
Mallorca aina kohteessa.
Poistu Ville Myllyrinne,
Saariluoma sankarimme!

MERMAID

Merenneitonen meressä,
mehevässä majassansa,
istui isolla kivellä
jalat sievästi ristissä.

Pienen pienoiset bikinit
päällensä puki päivällä.
Lähti lähentelemähän
Ahtia ahistelemahan.

Ahti antoi avaimensa,
pyysi mukaan pienoisensa.

Lapsia syntyi muutama,
japsia ei ainoata.

Merenneitonen onnessansa
meni klubille juhlimaan.

KYÖKISSÄ TAPAHTUU

Kattila kyökkiin kolahti,
rasva roimasti ropisi.

Puuro padassa porisi,
lettu ilmahan lennähti.

Lihasta leikkasin liuskan,
paksun palasen sivalsin.

Kokki keikkui jakkaralla,
katti kyökin lattialla.

MATKA SALEEN

Olin matkalla Salehen.
Avasin oven lähikauppaan.
Näinpä pelikoneen nastan.
Laitoin lantin laittehesen.
Mulle mahti mammonan
eipä tullut tällä kertaa.
Lähdin lätkimään lähiöön.

MEIKKAAMINEN

Aamumeikki päälle pantu:
makeasti mutruhuulet,
mansikkaiset poskipunat,
ripset ruttuun taivutettu,
kulmakarvat koristeltu.

Maantieteen tutkimuksia: Väestömaantieteen projektityö

2011-05-26T21:07:00.000+03:00

Teksti: Riikka Vaittinen 9f
Kuvat: Vesa Vainikainen

Kaupunki vai maaseutu?

Teimme ysiluokan päättötyönä maantiedossa väestömaantieteen projektityön. Tarkoituksena oli koota projektiin erilaisia töitä, jotka sitten arvosteltiin. Aluksi tehtävä vaikutti hankalalta,mutta ei se loppujen lopuksi kovin vaikea ollutkaan.

Käsitekartta Suomen väestöstä.

Ensimmäinen tehtävä oli käsitekartta aiheesta Suomen väestö ja asutus, jonka jälkeen nimesimme entisen Itä-Suomen läänin kunnat ja väritimme vihreällä ne kunnat jossa on käynyt ja punaisella ne jossa ei. Havaitsin, että olin käynyt noin neljäsosassa kunnista, joka on aika vähän. Kaikkein itäisimmät alueet minulta on jäänyt käymättä lukuunottamatta Joensuuta. Tähän tehtävään liittyen meidän täytyi vielä nimetä kymmenen Itä-Suomen alueen nähtävyyttä ja kertoa niistä hieman. Minusta kiinnostavimmat nähtävyydet ovat Olavinlinna Savonlinnassa sekä Kuopion Puijon torni.

Itä-Suomen kunnat ja henkilökohtainen tuntuma alueisiin.

Kolmannessa tehtävässä piti listata taulukkoon Kaupunki- ja maaseutuasumisen hyviä ja huonoja puolia sekä listata oma top3 houkuttelevimmat ja top3 luotaantyöntävimmät kaupungit. Houkuttelevimpiin kaupunkeihin listasin mm. Jyväskylän, koska sieltä on lyhyt matka takaisin kotiseudulle ja se on riittävän kokoinen kaupunki. Luotaantyöntävimpiä kaupunkeja olivat taas mm. Oulu, koska se on liian pohjoisessa ja sieltä kestäisi ajaa esim. pääkaupunkiseudulle.Tämän tehtävän loppuun meidän tuli vielä luonnehtia Kuopiota asuinkaupunkina. Mielestäni Kuopiossa on ihan hyvä asua. Kaupunginosat ovat melko lähellä toisiaan ja esim. Neulamäestä voi aivan hyvin kävellä keskustaan.

Mukavimmat ja luotaantyöntävimmät paikat Suomessa.

Seuraavassa tehtävässä tehtävänä oli kertoa Kuopion eri kaupunginosista. Otin kohteekseni Petosen,Neulamäen,Särkiniemen ja Niiralan. Havaitsin että Petosesta ja Neulamäestä on kuullut paljon huhuja, kun taas Särkiniemi ja Niirala kuulostavat hieman rauhallisemmilta alueilta. Ennen viimeistä tehtävää meidän tuli vielä selvittää omia sukutaustoja.

Suvun muuttotietoja.

Viimeinen tehtävä oli korttelikävely, jossa lähdimme pienissä ryhmissä keskustaan. Siellä meidän tuli kävellä kaksi erilaista korttelia ja rastia millainen adjektiivi kuvaa korttelia parhaiten. Kiersin ystävieni kanssa Aapelin korttelin sekä Tuomiokirkon korttelin. Huomasimme että kirkon kortteli oli paljon rauhallisempi johtuen toriremontista sekä muusta keskustan hälinästä.

Snellmannin puisto.

Korttelin mieltäminen

Lapinlinnankatu.

Työ oli siis ysiluokan päättötyö ja mielestäni se oli loppujen lopuksi mukava ja melko helppo.Työstä sai hyvän numeron jos sen eteen jaksoi hieman panostaa.

Biologian tutkimuksia: Kalan tutkiminen

2011-05-26T21:06:00.001+03:00

Teksti: Marika Montonen 7a, Lotta Peura 7a ja Venla Repo 7a
Kuvat: Vesa Vainikainen

Tutkimuskohteena särki

Biologian tunnilla meidän oli tarkoitus tutkia kaloja. Jokainen sai eteensä jäädytetyn, kuolleen särjen. Ensin ajatus leikellä sitä oli sangen vastenmielinen, mutta saimme aloittaa tutkimuksemme onneksi helpolla mittauksella ja punninnalla, jossa käytimme viivainta ja vaakaa. Kalojen keskimääräinen paino oli 37 g ja pituuden 16cm.

Rutilus rutilus eli tuttavallisemmin särki.

Marika ja Emmiroosa.

Sitten oli aika selvittää kalojen ikä. Se tutkittiin ottamalla kalan rintaevän ja kylkiviivan välistä pinseteillä suomu ja asettamalla se sitten mikroskooppiin lasipalan päälle tutkittavaksi. Suomussa näkyi paljon renkaita, joiden seassa oli selvästi erottuvia tummempia renkaita. Ne tummat renkaat piti laskea, niin saatiin oikea ikä kalalle. Kalojen keskimääräinen ikä oli kuusi vuotta.

Suomunäyteen tutkimista. Pallokala seuraa vieressä.

Suomunäytteestä määritettiin ikä.

Sitten tuli sen vuoro, että piti leikata kalan maha auki varovasti peräaukon kautta kiduksiin asti preparointisaksilla. Onneksi meillä oli suojahanskat. Siinä vaiheessa huomasimme kalan sukupuolen. Jos kalalla on mahassa mätiä, silloin se on naaras, mutta jos sillä on maitia, se on koiras. Suurin osa ryhmämme kaloista oli naaraita, sillä niitä oli 14 ja koiraita kaksi.

Avattu särki.

Mikael, Mari ja Lotta.

Jatkoimme kalan leikkausta niin, että preparointisakset leikkasivat vinottain, etteivät ne rikkoisi kalan sisäelimiä. Niin saimme kalan mahaan ”luukun”, josta voisimme sitten etsiä tarvittavat elimet. Tehtävänä oli löytää ja irrottaa suolisto, ilmarakko, silmä(sen lasiainen), maksa, munuainen ja jos halusi niin aivot. Nuo kaikki saatiin irrotettua pinseteillä, saksilla ja hieman sormillakin. Tutkimus onnistui hyvin kaikkien osalta. VAROITUS!!! Ei kannata puhkaista ilmarakkoa, sillä se ei tuoksu ”kukkasilta”.

Luokan tutkimustuloksia.

Annika ja Venla.

Biologian harjoitustöitä: Haju- ja makututkimuksia

2011-05-26T21:05:00.000+03:00

Teksti: Milla Kela 9c
Kuvat: Vesa Vainikainen

"Minä en sitten syö sipulia!"

Maku- ja hajuaisi toimivat yhdessä. Kun haistaa esimerkiksi jotain hyvää ruokaa, niin sehän tuottaa mielihyvää ja suuhun lisää sylkeä, jotta ruoka maistuisi vielä paremmalta. Hajuaistisolut ovat tuntohermosoluja, joiden viejähaarakkeet muodostavat hajuhermon. Hajuhermosta lähtee tieto isoaivojen kuorikerroksen hajualueelle ja siellä syntyy hajuaistimuksiin liittyvät tuntemukset. Esimerkiksi ruuan tuoksu herättää suuria mielihyvän tunteita silloin kun on nälkäinen.

Monenlaista näytettä oli tarjolla.

Makuaisti perustuu viiteen perusmakuun karvas, hapan, suolainen, makea ja umami. Makuaistimus syntyy siten kun aivokuori on analysoinut viiden perusmaun määrät toisiinsa nähden.

Teimme koulussa 9.2. 2011 aistitutkimuksia. Siinä tutkimme miten kukin tunnistaa eri aineita. Ensiksi kokeilimme tunnistaa siten, että koehenkilö peitti silmät ja haistoi tuotetta ja jos ei vielä tunnistanut sitä, niin sitten maistettiin silmät peitettynä ja jos vieläkään ei tunnistanut, niin sitten sai katsoa mitä tuotetta se mahtoikaan olla.

Suvi syöttää Nooraa

Itse tutkimuksessa tunnistin banaanin, se tuntui pehmeälle ja kylmälle. Toinen aine, jota minulla testattiin, oli mustikkavadelma – jauhe en tunnistanut sitä ollenkaan, vaikka se olikin tuttu maku.

Vielä tunnin lopuksi opettaja testasi meillä kahta näytettä: NÄYTE X ja NÄYTE Y. Näyte X maistui hieman sitruunaiselle ja näyte Y tuntui tahmealle, kuivalle ja hieman makealle. Opettaja ei vielä heti kertonut mitä ne aineet olivat, mutta saimme ne selville sitten seuraavalla viikolla. Ja ne olivat: NÄYTE X oli kalanmaksaöljyä, joka oli maustettu sitruunalla ja NÄYTE Y oli raakaa proteiinia, joka oli maustettu mansikalla.

Testiä tehdessä piti huomioida allergiat, annosmäärät, inhokit ja etsiä vastamakuja, kuten esimerkiksi tulinen ja makea.

Koehenkilö	Makutunnistus	Hajutunnistus	Huomioita!
Hanna	X jugurtti	–	Kylmää
Hanna	X Kaakao	–	kuiva, suklainen
Jessica	X vaniliinisokeri	–	makea, kuiva
Jessica	X laku	X	kova
Milla	X banaani	–	kylmää, pehmeä
Milla	– mustikkavadelma jauhe	–	vähän makea

Huomioi!

• Allergiat

• Annosmäärät

• Inhokit!

• Etsi vastamakuja

Näyte X : kalanmaksaöljy

Näyte Y : Raakaproteiini

Jatkokertomus

2011-05-26T21:02:00.002+03:00

Teksti: Aino Pesola 7c
Kuvitus: Milja Parkkinen 8c

Hiekkakakkuja osa 1/3

Sato ihan kaatamalla. Taivas oli niin harmaa, et kaikki muut harmaat tuntu vähemmän harmailta kun se. Se oli harmain harmaa mitä mä olin ikinä nähny.

Piha oli surullisen näkönen. Se näytti aina tyhjänä surulliselta, erityisesti nyt kun sato ja oli niin syksynen päivä. Puista oli varisseet viimesetkin lehdet ja ne näytti kaljuilta ja kuolevilta. Hiekkalaatikonki päällä oli jo sentin paksunen vesikerros.

Just tolla hiekkalaatikolla mä olin leikkiny sillon kymmenen vuotta sitten. Mä olin läntänny hiekkaa ämpäriin ja kääntäny sen toisinpäin ja paukuttanu lapiolla päälle ja sanonu: ’’Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!’’
Sit mä olin nostanu ämpärin pois ja koristellu kakun kivillä ja jääkiteillä. Sit me oltiin leikitty niillä. Minä ja Miko.

Siitä oli tajuttoman kauan kun mä olin nähny Mikon viimeks. Vielkin mä pidin sitä mun parhaana kaverina. Vaikka mä olin ollu ihan kirppu kun mä viimeks olin leikkiny sen kaa.

Mä muistin sen kun eilisen päivän. Suklaanruskeet silmät ja tummat hiukset, ilosen naurun ja ketterän liikkumisen. Ja miten se oli aina keksiny parhaat leikit, joita me jaksettiin leikkiä monta päivää. Tai oltais jaksettu varmaan pidempäänkin, mut kun keksittiin aina uusia ja vielä parempia.

Sit Miko oli muuttanu pois. Mä muistan miten mä olin itkeny. Mä olin istunu siellä hiekkalaatikolla ja yrittäny tehdä hiekkakakkuja, mut se ei enää onnistunu.

Nyt siitä oli jo niin kauan, että kukaan muu ei muistanu Mikoo kun mä. Tai ehkä äiti ois muistanu. Mut äiti oli kuollu kaks vuotta sitten.

Mä nousin seisomaan. Hiukset oli jo litimärät ja huppari rutistuskunnossa. Nenä vuoti kun Niagara.
Ja – en mä tiiä – ehkä mun silmästäkin joku pisara tipahti. Sellasina päivinä tuli vähän haikee olo. Ja yksinäinen. Tosi yksinäinen.

***

’’Hei Mira!’’

Ääni kuulu ovelta. Jaa, se oli Vanja, Ronin hoitaja. Mä inhosin Ronin hoitajia. Ne kaikki tuntu jotenkin epäkelvoilta äidin jälkeen.

Mä menin Vanjaa ja Ronia vastaan ovelle. Roni ojens käsiään, ressukka. Sillä oli äitin silmät, mut muuten se näytti enimmäkseen iskältä. Mä muistan, kun äiti oli ollu ylpee siitä miten se näytti iskältä. Nyt mä olisin kyl toivonu, et Roni ois ollu niin kun äiti.

’’Miiii-aaaa’’, Roni yritti. ’’Juu, mä oon tässä’’, mä mutisin ja otin veljen syliin. Ihan kun se ois kaivannu mua Vanjan jälkeen.

’’Okei, pitäsköhän mun jäädä tänne lämmittää teille ruokaa’’, ehotti Vanja. Se jo yritti riisua päällystakkiaa.
’’Hei, kyl me pärjätää. Sä voit lähtee’’, mä sanoin.

Vanja nyökkäs. ’’Nii, kyllähän te pärjäätte. Iso tyttöhän sä jo oot. Hei sitten, nuppunen’’, se sano ja paino Ronin nenää. Roni kikatti vähä.

Kun ulko-ovi oli menny kiinni Vanjan takana, mä huokasin helpotuksesta.

Mä rakastin just kaikkein eniten niitä hetkii, kun mä sain olla Ronin kaa kahestaan. Sillon tuntu kun äitikin ois ollu paikalla. Mä tuputin perunamuusii Ronin suuhun ja katoin kun puolet sörsselistä tippu veljen housuille ja pyyhkäsin ja sit sama sessio uuestaan. Äiti oli odotusaikanaa kertonu mulle, miten ihanaa pienen lapsen syöttäminen oli. Ja hoitaminen muutenki. Äiti oli antanu mulle siitä nii ruusunpunasen kuvan et mä olin heti itekkin toivonu et oisin saanu oman lapsen.

Nyt mul oli Roni, ihan kun mun oma lapsi, jota mun piti suojella ja josta mun piti huolehtia. Iskä oli tietenkin palkannu kaiken maailman hoitajat, mut silti Roni oli mun, nyt kun äiti oli kuollu. Äiti ei ois varmasti halunnu et Ronia hoitas jotkut vieraat naiset.

Mun piti nukuttaa Roni yheksältä ja se nukkua tuhis sulosesti jo varttia yli. Mä lysähin sohvalle ja avasin telkkarin. Mä en kuitenkaa kattonu sitä, tuijotin vaa eteeni ja mietin.

Miten kauan tätä oli jo oikeen jatkunu? Sitä, et iskä oli viettäny koko elämänsä töissä ja mä olin ollu koulus ja tullu kotiin ja vahtinu Ronia. Aina mä en ehtiny tehä läksyjäkää, koskaan en kunnolla. Ei ihme, että kokeet oli sen näkösiä, ettei niitä kehdannu esitellä kenellekään. Yleensä mä revin ne kotimatkalla taivaan tuuliin. Opettajat vähän valitti, mut ei sen välii. Millää ei pahemmi ollu välii.

Kotiovi kävi. Iskä oli siel, väsyneen ja riutuneen näkösenä niinkun aina. Se riisu takkinsa, otti keittiöstä jogurtin ja istu mun viereen sohvalle.

’’Mitäs sieltä telkkarista tulee?’’ se kysy.
’’Emmä tiiä’’, mä mutisin ja sulin TV:n. Sit oli ihan hiljasta.
’’Miten sul meni töissä?’’ mä kysyin.
’’Tavallisesti’’, se vastas.

Sit oli taas hiljasta.
’’Mä meen nukkuu’’, mä sanoin. Iskä nyökkäs ja puristi mun kättä.
Mä sulin mun huoneen oven ja pyyhkäsin kyynelen poskelta.

***

Kauppakeskuksen alakerrassa oli vaa ruokakauppa ja joku krääsäliike. Keskel oli semmone epämuodostunu patsas jota ympäröi ruma aita. Lattia oli täynnä roskia ja ihmisten mutaisii jalanjälkii. Jostai syystä kaikki halus viettää vapaa-aikansa norkoilemalla siellä.

Mä istuin itekseni penkil ja mutustin patonkii. Olin löytäny maasta kahen euron kolikon ja ostanu sillä sellasen halpispatongin. Maku ei ollu kummonen mut kyllä sitä söi. Ja oli kivempi katella ohikulkijoita kun oli jotain pureskeltavaa.

Joku istu mun viereen. En vaivautunu kattomaan kuka se oli vaan jatkoin syömistä. Sit mä hätkähin säikähyksestä kun se joku rupes puhuu mulle.

’’Onks toi hyvääki?’’
Ääni oli sellanen murrosikäsen pojan. Mä potkasin maassa lojuvaa tölkkii.
’’On se kai’’, mä mumisin.
’’Okei’’, sano ääni. Se potkas samaa tölkkii mitä mä olin äsken potkassu.
Sit mä käännyin kattoo sitä. Ei että mä säikähin.
Suklaanruskeet silmät, tummat hiukset. Kapeet raajat ja tuttu hymy. Ei oo todellista!
’’Miko..?!’’
’’Täh, tiiätsä mun nimen?’’ kysy poika.
’’Mä oon Mira, etkö sää muista?’’
Kyl se muisti. Kohta me puristettiin sydämellisesti toistemme käsii ja naurettii hyväntuulisesti.
’’Hassuu, et mä tunnistin sut niin monen vuoden takaa.’’
’’Juu, me oltiin sillon viel iha vaippapöksyjä. Mä muistan niin elävästi ne meiän leikit siltikin.’’
’’Niin mäkin! Me tehtiin lapioilla ja sankoilla hiekkakakkuja…’’
’’..ja leikittii eläintarhaa! Että mää ikävöin hirveen kauan niitä meiän leikkejä. Koskaan ei löytyny enää sun verosta leikkikaveria.’’

Mä nauroin vähä. Iha jokainen tyyppi ei puhunu hiekkakakuista kun tapas jonku lapsuudentuttunsa, mut ei se haitannu, must oli iha mahtavaa tavata Miko taas.

’’No, mitäs sulle kuuluu?’’
’’Eipä mitää, mun äiti kuoli kaks vuotta sitte ja mulla on semmone kaksvuotias pikkuveli ja iskä on koko ajan töissä.’’
’’Kauheeta!’’ Miko näytti iha oikeesti järkyttyneeltä. ’’Mä muistan sen sun äitiskin niin elävästi… Iskääs mää en muista. Onhan sul siis kuitenkin muuten ihan hyvä elämä?’’
Mä huoahdin kevyesti sisäänpäi. ’’Juu-u… mutta mitenkäs sulla?’’
’’Mulla… no mun äiti on ihan samanlainen kun ennenkin; kohtelee mua kun viisvuotiasta ipanaa. Musta tuntuu välillä, että se tarttis itelleen hoidettavaks vähän pikkusemman ipanan kun mä. Mut lapsenlapsiakin saa viel odottaa ja näin… Iskä jää koht eläkkeelle ja aikoo sit omistautuu kalastamiselle. Se toivoo, et musta tulee yhtä kova kalamies kun se, mut mua ei kiinnosta yhtään!’’
’’Eikös se keräilly perhosiikin joskus? Mä muistan hämärästi ne hienot perhoskokoelmat…’’
’’Juu, perhosista se on jääny eläkkeelle kun äiti sääli niin kovasti niitä kauniita perhosii kun niitten läpi tökättiin neulat, mut kyl ne vanhat kokoelmat on viel tallessa..’’
’’Kiva, saanks mä tulla joskus kattomaan niitä?’’
’’Juu, välkommen, äiti o aina kotona, voit tulla millon vaan. Annat mulle vaikka sun puhelinnumeron niin soittelet vähän ennen kun tuut niin mäkin tähtään siihen kellonaikaan kotiin. Ja panen äidin leipomaan mustikkapiirakkaa.’’

Me vaihettiin numerot ja sanottiin moikat. Mä lähin kävelee kotiin päin ja hymyilin vielkin kun ajattelin meiän hauskaa keskustelua.

Pitkästä aikaa mun teki hullusti mieli hymyillä. Ihan kun joku vanha, tuttu ja ihana olis taas heränny eloon. Voimakkaampana kun koskaan aikasemmin.
’’
Mä tulin kotiin ja tajusin, et joku kumma ilmapiiri leiju ilmassa. Vähä jännittyny, kiree, pelottava. Vanja istu pöyän ääressä Roni sylissä. Iskäkin oli kotona ja katto mua ja hymyili hermostuneesti.

’’Moi Mira, istu pöytää, isälläs on sulle tosi tärkeetä asiaa’’, Vanja sano ja hymyili mulle sellasella tiedänkaiken-osaankaiken-pystynkaikkeen-hymyllä, joka sai mut aina ärsyyntymää.
’’No kerropas’’, mä sanoin ja katoin iskää syvälle silmii.
’’Nii, mä oon miettiny, et… tota noin… mitäs jos me annettas Roni adoptoitavaks. Kun meistä ei kukaan pysty siitä silleen kunnolla huolehtimaa, Vanja ei korvaa omaa äitii ja Ronin tulevaisuus ois sillee kaikkein helpoiten turvattavissa’’, iskä sano yhteen hengenvetoon.

Se oli varmana varautunu mun reaktioon, koska sen silmä ei värähtänykkää kun mä huusin sille:
’’Ei VARMASTI! Ei ikinä! Ronia ei ikinä vois antaa pois! Aattele mitä äitikin tosta sanois! Miten sä saatoit ehottaakin tollasta! Mun mielipide on ehdoton EI!’’

Ja mä paiskautin mun oven kiinni niin lujaa, et en ois yhtää ihmetelly vaik saranat ois irronnu. Mä kuulin Ronin itkua ja Vanjan ja iskän hiljaista keskusteluu. Vähän ajan päästä ulko-ovi kävi ja Vanja oli lähteny. Sit iskä kävi viemäs Ronin nukkumaan. Sit tuli hiljasta.

Mä valutin kaiken itkuna tyynylle. Sit mä nukuin viattoman ylikuormitetun lapsen unta, enkä räväyttänykkää silmiäni koko yönä.

***

Seuraavana aamuna mul oli kuumetta. Mä ihmettelin miten se sattukin niin mukavasti ettei tarvinnu sinä päivänä mennä kouluu. Mä makasin itekseni sängyssä koko päivän ja ajattelin. En tehny mitään muuta. Sellasta ajatusvyyhtiä ei ihan helposti kyl selviteltykään.

Iltapäivällä mun kännykkä piippas viestiä. Mä avasin sen. ’’Hei Mira! Mitä kuuluu? Mulla vähän tylsää. Miko’’

Mä hymyilin väkisin. Miko sai mut jotenkin heti ilosemmalle tuulelle. Must tuntu et ois ihan hölmöö ruveta kertomaan sille omista ongelmista, mut toisaalta Miko tuntu nii luotettavalta…
’’Moi. Faija aikoo antaa veljen adoptoitavaks. Kehittelen täs ehdotonta EI-kampanjaa. M’’
Lähetä. Okei. Sinne meni.

Mä painoin pään tyynyyn ja mua itketti ihan silkka se, etten pystyny itkemään. Kaikki kyynelet oli kasaantunu painavaks möykyks henkitorveen.

Kännykän ruutu sytty ja luin Mikon vastauksen.
’’Mira! Kerro heti jos mä voin jotenkin auttaa. Oikeesti.’’
Mä nousin ja menin peilin eteen. Naama oli turvonnu puolet isommaks. Silmänalukset oli ihan mustat. Mä koitin hymyillä itelleni mut suupielet ei vaa noussu. Mun suusta lähti vaan ihmeelline parkaisu joka sai mut vähä säikähtämään.

Mä puristin kännykkää kädessä. Nii, Miko vois auttaa. Mä soitin sille.
’’Moi’’, kuulu muutaman piippauksen jälkeen.
’’Moi’’, mä kähisin.
’’No?’’
’’Niin… sitä vaan et voitasko me tavata jossain..?’’
’’Okei. Joo no… tuunko mä teille?’’
’’Joo tuu…’’ mä mietin mitä viel pitäs sanoo. Yhtäkkii mä purskahin hysteeriseen itkuun. Mä en kuullu sanaakaan siitä mitä Miko karju puhelimeen enkä ees omia ajatuksia, itkin vaan. Itkin ja itkin ja se tuntu yhtä loputtomalta kun kuilu, johon Liisa putos matkalla Ihmemaahan.

***

Ei tuntunu yhtään oudolta halata Mikoo. Ja antaa sen hymyillä lohduttavasti kaiken sen paineen pois ja puristaa lohduttavasti kädestä.

Ei tarvinnu sanoo mitään eikä tehä mitään vaan tuntee se ystävyys ja lämpö, joka oli kyteny kaikki ne vuodet. Mulle tuli heti paljon parempi olo ja aika heti mä olin tarpeeks järjissäni puhumaan.

’’Roni on mulle enemmän kun pikkuveli… Se on mulle niinku viimenen side äitiin. Mä en ikinä vois antaa sitä pois. Enkä mä ymmärrä miten iskä voi olla niin sydämetön.’’

Me istuttiin hiekkalaatikon reunalla. Miko anto hiekan valua sen sormien välistä ja naurahti vähän.
’’Muistatko miten meiän äidit ei tykänny siitä kun me tultiin ihan hiekkasina kotiin? Meiän vaatteet piti aina pestä uuestaan ja uuestaan…’’
Mä en voinu estää pientä hymynkaretta.
’’Niin miten ihanii ne äidit on… pesevät aina vaatteita vaikka me liattas ne monta kertaa viikossa.’’
’’Nii se on rakkautta.’’
Se sai mut taas nyyhkäsemään. ’’Se on niin väärin..’’
’’Sano se isälles.’’
’’Ei se kuuntele mua. Se ei ymmärrä yhtään.’’
Miko näytti miettivältä ja katteli sitä harmaata pihaa.
’’Hei, ehkä sä voisit tulla tapaamaan mun äitiä! Se ymmärtää yllättävän hyvin jotkut asiat, usko pois.’’

Mä näytin kai vähän epäilevältä, mut lopulta mä suostuin.
’’Mut ei tänään. Mä lähen hakemaan Ronia päiväkodista.’’
Miko nyökkäs. Nyt se oli ihan vakava.
’’Älä tapa ittees tällä, Mira’’, se sano.
Sit mä mietin loppupäivän, mitä se meinas sillä.

Tervetuloa lukemaan uusinta Huvitusta!

2011-02-21T23:56:00.008+02:00

Valintojen edessä

Kevään eduskuntavaalit lähestyvät. Turuilla ja toreilla tapahtuva vaalityö on kuumimmillaan. Ehdokkaat jalkautuvat kansan pariin ja "lupaavat", "haluavat nostaa esiin", "puolustavat" sekä "ajavat aidosti asiaansa". Kansa kuuntelee ehdokkaita ja tekee huhtikuussa valinnat.

Helmikuun lopussa puolestaan ratkeaa, kuka on Suomen suosituin sketsihahmo. Onko se vilpittömän sympaattinen Munamies vai melko paljon firmansa piikkiin pistavä Harjakainen? Kansa katselee suoria lähetyksiä ja päättää tämänkin asian.

Myös koulumme 9.-luokkalaiset ovat - ja ovat jo olleet - valintojen edessä. Heidän on pitänyt viime aikoina miettiä jatko-opintojaan. Syksyllä ja nyt keväällä on opinto-ohjauksen tunneilla vieraillut edustajia eri opinahjoista kertomassa heille opiskelumahdollisuuksista. Näistä esittelijöistä toimituksemme teki juttua vaihto-oppilaasta, joka antoi vinkkejä vieraan kielen ja kulttuurin opiskelusta.

Valitsemaan ovat joutuneet koulumme 7.-luokkalaisetkin. He ovat päättäneet, millaisia lyhyitä ja pitkiä valinnaisaineita ottavat tuleville vuosille. Näistä valinnoista voimme myös lukea tästä Huvituksen numerosta.

"Elämäsi tarkoitus ei ole Sinun päätettävissäsi, mutta sen suunta on", on joku viisas joskus todennut. Tehkäämme siis jokainen viisaita valintoja!

Koko toimituskunnan puolesta

Virva Eskelinen
päätoimittaja
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori

Vanhojenpäivä 18.2.2011

2011-02-21T23:53:00.024+02:00

Videot: Vesa Vainikainen

Pukuloistoa

Vanhojenpäivän aamunavausta

Penkkarit 17.2.2011

2011-02-21T23:52:00.007+02:00

Video: Vesa Vainikainen

Abitunnelmia salissa

Hiihtolomagallup

2011-02-21T23:51:00.006+02:00

Teksti ja kuvat: Lea Hujanen 9b ja Jessica Huovinen 9c

Mitä teet hiihtolomallasi?

Mikael Ruotsalainen 7A

”Menen Tahkolle serkkujen ja perheen kanssa hiihtämään ja laskettelemaan.”

Liisi Airas 8D

”Menen Jyväskylään kavereiden kanssa ja urheilen kotona. ”

Riikka Voutilainen 8A

”Menen Rukalle perheeni kanssa laskettelemaan ja hengaan kavereiden kanssa.”

Juuso Tenhunen 9C

”Olen kotona ja ajelen kelkalla. Olen myös kavereiden kanssa.”

Photos from Germany-exchange

2011-02-21T23:50:00.007+02:00

Photos: Anna Ikonen

Feelings from exchange

In Germany 2.-13.9.2010

In Finland 2.-13.2.2011

Seiskojen valinnaisainevalintoja

2011-02-21T23:45:00.005+02:00

Teksti ja kuvat: Viola Pasanen 7d

Valintojen aika

Tähän aikaan vuodesta jokainen 7.-luokkalainen on jo valinnaisainevalintansa tehnyt. Mahdollisuuksia on paljon, ja joillekin valinta saattoi olla paljon vaikeampi kuin toisille. Jokaisella on kuitenkin omat perustelunsa valinnoilleen. Siksi päätin ottaa selvää, mitä meidän koulun nykyiset seiskat ovat valinneet.

Ennen sitä kävin haastattelemassa koulumme opinto-ohjaajaa Anna Päivistä.
- Tänä vuonna suosituimmat pitkät valinnaisaineet olivat kotitalous, tyttöjen liikunta ja poikien liikunta. Vähiten oltiin valittu tekstiiliä, ranskaa ja kuvista. Lyhyistä taas suosituimmat olivat ilmaisutaito ja musiikki. Tekstiiliä ja teknistä oli valittu vähiten, Päivinen kertoo.

1. Mitä valitsit?
2. Miksi?

Janiina Hynönen, 7c
1. Pitkiksi valitsin kotsan, liikan ja ranskan. Lyhyenä otin ilmaisutaidon.
2. Otin kotsan, koska pidän ruoanlaitosta. Ja liikunnan, koska se on hauskaa. Ranskaa mulla on ollukin jo neljänneltä luokasta asti. Mä luulen, että ilmaisutaitokin voi olla hauskaa.

Marika Montonen, 7a
1. Koska mä oon musiikkiluokalla, voin ottaa vaan yhen pitkän valinnaisen. Valitsin kotitalouden. Lyhyt me voidaan valita vasta ysille.
2. Uskon että, siitä on hyötyä kun vaikka muuttaa omaan asuntoon, osaa sitten tehdä ainakin ruokaa.

Janne Huopio, 7a
1. Otin liikan.
2. Olisin tavallaan halunnut ottaa kotsan, mutta kun kaikki kaverit valitsi liikunnan, niin mäkin sit otin sen.

Maiju Räsänen, 7d
1. Pitkiksi saksan, kotsan ja ilmaisutaidon ja lyhyeksi musiikin.
2. Koska ne vaan tuntuivat järkeviltä.

Tytöt Uutisviisaat-finaalissa

2011-02-21T23:40:00.004+02:00

Teksti ja kuvat: Virva Eskelinen

Taru, Noora ja Camilla neljänsiksi Uutisviisaat finaalissa

Minarin 9.-luokkalaiset Taru Takkinen, Noora Heiska ja Camilla Elo pärjäsivät hienosti tämän vuoden Pohjois-Savon uutisviisaat -finaalissa. He sijoittuivat suorassa radiolähetyksessä neljänsiksi. Voiton kisassa vei Vehmersalmen yläkoulu.

Savon Sanomien vuotuinen mittelö keräsi alkukarsintoihin 27.tammikuuta Savonian ammattioppilaitokselle joukkueita kaikkiaan yhdeksästä Kuopion ja sen ympäristön koulusta. Joukkueet kisasivat uutistietämyksestä ja joutuivat vastaamaan 20 ajankohtaiseen kysymykseen. Joukkueilta tiedusteltiin mm. Suomen Pankin pääjohtajan nimeä, Sami Hyypiän edustaman jalkapalloseuran nimeä ja EU:n puheenjohtajamaata. Minarin tytöt saivat kilpailussa 17 pistettä 20:stä ja pääsivät samalla tuloksella Vehmersalmen koulun kanssa finaaliin.

Finaali pidettiin 11. helmikuuta Radio Savon tiloissa. Finaalissa kukin joukkue sai vastata vuorollaan kysymyksiin eri uutisaiheista. Aihealueina oli Pohjois-Savo, kotimaa, ulkomaat, urheilu, talous sekä kulttuuri ja viihde. Jokaisella joukkueella oli mahdollisuus vastata 20 kysymykseen.

Kisa kuultiin suorana lähetyksena Radio Savon taajuudelta. Minarin ja Vehmersalmen koulujen lisäksi finaalissa kilpailivat Juhani Ahon koulu Iisalmesta, Kissakuusen koulu Karttulasta sekä Päiviönsaaren yläkoulu Varkaudesta.

Taru, Noora ja Camilla saivat kilpailusta palkinnoksi kukin 20 euroa sekä Savon Sanomien tuotekassin.

Noora, Taru ja Camilla.

Kisatunnelmaa Radio Savon toimitiloissa.

Savon Sanomat - Uutisviisaat
Kuuntele uutisviisaat aluekilpailu 11.2.2011