Pääkirjoitus

Sano se twiitaten

"Tässä on liikaa sanoja", tuskailee oppilas saatuaan kertausmonisteen päättökoetta varten. Kohta kuuluu huokaus: "Onko molemmat puolet pakko lukea?" Niinpä. Lukemalla oppiminen on sitten painokoneen keksimisen ollut SE oppimisen keino, laajojenkin tekstien kirjoittaminen oppimisen todiste. Miten vähän riittää? Testasimme asiaa kysymällä yhdeksäsluokkalaisilta, mitä olennaista eri oppiaineista he tiivistäisivät Twitter-viestin mittaan. Twitter-sukupolven oppimäärät, olkaa hyvä:

#matematiikka: Kanta kertaa korkeus jaettuna kahdella.

#fysiikka: Itikka, itikka, hiihto, hiihto.

#kemia: Kemiassa tarvitsee osata laskea vain kymmeneen.

#äidinkieli ja kirjallisuus: Muista oikein kirjoitus.

#englanti: Would, could ja should ei ikinä if:n kanssa.

#ruotsi: Puss och kram alla.

#ranska: Ne ja pas verbin molemmin puolin.

#historia: Suuret miehet tappaa.

#yhteiskuntaoppi: Käytä rahaa järkevästi.

#uskonto: Vuonna 1054 erosivat ortodoksinen ja katolinen kirkko toisistaan.

#biologia: Kettu ja naali eivät voi lisääntyä keskenään.

#maantieto: Pohjoinen, koillinen, / itä, kaakko, etelä, / lounas, länsi ja luode. (Melodia ei näy tässä!)

#kotitalous: Kyllä tätä voi vielä käyttää.

#tekstiilityö: Jätä aina saumanvara.

#musiikki: Laulakaa mieluummin täysillä metsään kuin hiljaa ja oikein.

#liikunta: Rennot kädet ja katse pallossa loppuun asti.

#terveystieto: Ei mitään päihteitä, eikä suojaamatonta seksiä.


Jopa Twitter-viestiäkin (140 merkkiä) vähemmällä siis pärjätään. Jokunen jää kyllä hämäräksi, toisissa on muuten vain haiku-runoista tuttua, filosofista tiiviyden lumoa. Ja epäilemättä sitä oppimistakin on tapahtunut.

Olet lukuvuoden 2012-2013 viimeisen Huvituksen sivuilla, joille on tuttuun tapaan päätynyt uutisia ja muita tuotoksia viime kuukausilta. Varsinaisissa jutuissa emme pystyneet emmekä edes pyrkineet Twitter-mittoihin. Julistetaan silti vielä Huvituksen kesäkisa tästä aiheesta avatuksi: parhaat lomatwiitit palkitaan syksyn alussa. Lähetä omasi osoitteeseen vesa.vainikainen@kuopio.fi

Mutta kesää, sitä ei tiivistetä yhtään!

Minna Miettinen

Nuori Minna 2013

Teksti ja kuvat: Minna Miettinen

Jo kahdeksas Nuori Minna

Vapun alla yhdeksäsluokkalaiset joutuivat pinteeseen: kuka luokalta Minna-ehdokkaaksi? Nuori Minna -palkinnon saaja voi olla tyttö tai poika, joka pitää kirjoittamisesta ja on taitava sanankäyttäjä. Hän on kiinnostunut kielistä sekä kulttuurista. Lisäksi hän on aktiivinen sekä sosiaalinen, suvaitsevainen nuori, jolla on toteutettavia ideoita.

Keskustelun ja luokittain toteutetun valinnan jälkeen ehdolle saatiin seuraavat oppilaat, joista kuvan yhteydessä näkyy myös luokkalaisten esittämiä perusteluja. Koko koulun oppilaiden nähtäväksi ja siis lopullisen Nuori Minna -äänestyksen tueksi kuvattiin myös tämän jutun lopusta löytyvä haastattelu.

Päivitys 2.6.2013
Kevätjuhlassa julistetettiin Nuori Minna 2013 palkinnon saaja, joka on tänä vuonna Ella Vähäpassi luokalta 9f. Onnittelut Ellalle!

Ella vastaanotti kunniakirjan ja Nuori Minna patsaan.

Rosariina Suhonen 9a

Rosariina Suhonen, 9A

• on hyvä kielissä
• lukee paljon ja osaa kirjoittaa uskomattoman hyvin
• viisas, kiltti ja mahtava

Amanda Abdel Hamid 9b

Amanda Abdelhamid, 9B

• rohkea ja aloitteellinen
• älykäs, monipuolisesti sivistynyt

Janita Sinkkonen 9c

Janita Sinkkonen, 9C

• ihana persoona ja sanoo oman mielipiteensä
• monipuolisia ideoita
• kirjoittaa hyviä tarinoita

Eevi Isotalo 9d

Eevi Isotalo, 9D

• syvällinen pohdiskelija ja aktiivinen osallistuja
• myönteinen ja tarkasti asioihin paneutuva luonne

Santeri Hänninen 9e

Santeri Hänninen, 9E

• tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa
• hyvä puhuja
• kantaaottava ja iloinen

Ella Vähäpassi 9f

Ella Vähäpassi, 9F

• kiinnostunut nuorten asioista
• sanavalmis
• järkevä, ihana ja rauhallinen

Seiskat suolla

Teksti: Varpu Falkenberg 7a
Kuvat: Varpu Falkenberg 7a, Vesa Vainikainen
Video: Roosa Oikarinen 7a

Uppoaa, ei uppoa, uppoaa ...

Vesinäytteiden vertailua.

Suoretkipäivä herätti ennakkoon erilaisia mielipiteitä. Osa oli innoissaan, osa kaihtoi ajatusta kastumisesta jo etukäteen.

Aamulla menimme normaalisti kouluun, jossa piti tehdä saamaamme monisteeseen kaksi ensimmäistä tehtävää. Ensimmäiseen tehtävään sisältyi video, jonka aikana piti tehdä muistiinpanoja suosta. Toinen tehtävä oli kasvintunnistus, jossa piti yrittää tunnistaa kymmenen suokasvia taululle kiinnitetyistä kasveista.

Jokainen oli näiden tehtävien jälkeen hommannut itselleen kyydin suolle, pyörän, tarakan tai vaikkapa äidin tai kaverin auton. Kävellen olisi tullut kiire.

Kun pääsimme suolle, pyörät jätettiin parkkipaikalle. Laskeuduimme keltaisin nauhoin merkittyä polkua kannon luo, jossa ensimmäisenä tehtävänä täytyi selvittää puun ikä laskemalla vuosirenkaat. Tulokset heittelivät reilusti, mutta jonkinlaiseen sopuun siitäkin päästiin. Tässä vaiheessa homma oli vielä melko kuivaa; jotkut upposivat reisiä myöten jo ensiaskelilla.

Iloisia tunnelmia juoksun jälkeen

Suokasveja pääsi näkemään paremmin paikan päällä, ja olimme aamulla saaneet jo hyvän startin suokasvien tunnistamisessa. Suolla oli vilpoisampaa kuin ylhäällä aurinkoisella parkkipaikalla, mutta hyppiessä tuli jo riittävän lämmin. Suolla oli runsaasti itikoita, jonka monet huomasivat jälkeenpäin puremista. Myös muita selkärangattomia pystyi havaitsemaan, kuten hämähäkkejä.

Toiminnallinen puoli saatiin myös esiin, kun luokka lähti harjoittamaan suojuoksua. Kyseisessä lajissa täytyi olla tarkkana ettei astu harha-askelia tai kaadu rähmälleen. Rohkeutta täytyi monen kerätä pitkään, mutta pian kaikki oli saatu jo toiselle puolelle, hengissä ja lähes kuivana.

Suo oli kosteahko ...

Haastateltavana Tommi Kokkonen 7a luokalta.

Olitko ennen käynyt suolla?

"Muutaman kerran."

Kastuitko kertaakaan?

"Kyllä. Ja paljon."

Yllätyitkö mistään suolla?

"Kyllä, siellä oli pieni suolampi joka oli silti yllättävän syvä, 5 metriä."

Mitkä ovat fiilikset?

"Märät."

Suon iän määrittämiseen tarvittiin pitkä keppi ja rohkea oppilas, joka ei pelännyt kosteaa ja mutaista suota. Tarvikkeet löytyivät, ja mittasimme suon turvekerroksen, joka oli yli 190 senttiä! Teimme luokan kanssa pikaisen laskutoimituksen, jolla selviäisi suon ikä. Kun suon turvekerros lisääntyy joka vuosi 1 millin, miten vanha tämä suo olisi? Luokka laski suon olevan lähes 2000 vuotta vanha.

Loppupuolella keräsimme suokasveja seuraavan kesän kasvikansioon, ja havainnoimme vielä muutamia rantakasveja.

Lähdimme suolta jo ennen yhtätoista, kun kaikki tehtävät oli tehty. Monet olivat tyytyväisiä suoretkeen, ja joillekin se oli varmasti vasta ensimmäinen kerta suolla. Luokalle tuli hyvä fiilis retkestä (ainakin mitä ulkoapäin katsoi) pienistä kastumisista huolimatta.

Huvituksen kevätvisa

Teksti: Minna Miattinen
Kuvat: Vesa Vainikainen

Kuinka hyvin tunnet opettajasi?

Alla on joukko väittämiä koulumme pitkäaikaisista opettajista Ulliksesta, Tuulasta ja Maaretista. Keneen arvelet väitteen sopivan? Osumia voi olla yhdellä rivillä useitakin. Palauta lappunen kanslian edessä olevaa laatikkoon. Oikea rivi paljastuu kevätjuhlassa. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. 

• Aloitti koulunkäynnin viisivuotiaana 
• Voitti 60 m juoksukilpailun 
• Opettaja moitti "hätähousuksi" 
• Sai yhden ainoan kerran jälki-istuntoa, koska piiloutui ulkovälitunnilla karttavarastoon poikaystävänsä kanssa 
• Pesi luokanvalvojan ikkunat 
• Ansaitsi taskurahaa keräämällä käpyjä, poimimalla hilloja ja pyydystämällä ansoilla riekkoja
• Sai käytöksenalennuksen lintsaamisesta
• Sai hymytyttöpalkinnon
• Esitti nuorisoseuran näytelmässä Savonmuan Hilimaa ja sai siitä lempinimen Hilma 

Päivitys 2.6.2013

Kisaan tuli mukavasti vastauksia. Onnetar arpoi voittajaksi 8e luokalta Roosa Kasasen. Palkinnoksi hän pääsee valitsemaansa elokuvaan kaverinsa kanssa. Onnittelut Roosalle!

Ullis

Tuula

Maaret

Musiikkiluokkien kevätkonsertti 2013

Teksti ja video: Eevi Isotalo, 9D
Kuvat: Sonja Herranen, Ari Kokkonen, Riitta Repo

Minari Goes British

Isohali

Tiistaina 28.5.2013 Minari pääsi taas tanssahtelemaan ja nauttimaan musiikkiluokkien perinteisissä kevätkonserttitanssiaisista kylpylä-hotelli Rauhalahteen, niin nykyajan, kun vanhojenkin brittiläisten hittibiisen tahtiin.

Konserttiosuuden aikana saimme kuulla niin Musen, Oasiksen, Adelen sekä Paloma Faithin tunnetuksi tekemien kappaleiden sovituksia orkesterille.

Jälleen kerran sai musiikinopettaja Marianne Liimatainen olla oppilaistaan ylpeä:

 "Kiitos näistä ihanista muksuista" hän vanhemmille tokaisi.

Konserttiosuuden jälkeen oli väliaika ja tarjolla mansikkakakkua. Ja seuraavaksi olikin illan odotetuin osuus nimittäin itse tanssiaiset! Jo ensimmäisestä kappaleesta lähtien oli tanssilattia täynnä ja hittibiisit kuten Call me maybe, Only girl in the world, Moves like Jagger ja Frontside Ollie saivat suuren suosion ja tanssijoukon laulamaan täysiä mukana! Myös Mikä kesä ja Jäätelökesä kappaleet saivat jo fiilistelemään edessä häämöttävää lomaa.

Hiusmuotia: Adele ja Jane Bond

Ilta oli kaikin puolin huippu ja onnistunut, ja musiikkiluokkalaisten ahkera harjoittelu tuotti jälleen tulosta! Ja toki illan aikana pääsi taas ihailemaan myös pukuloistoa ja kampauksia, joihin oli selvästi panostettu tänä vuonna.

Illan kruunasi 9A luokan näyttävä poistuminen limusiinilla jatkoilleen ravintola Memphikseen juhlistamaan viimeisiä kevätkonserttitanssiaisiaan.

Limusiinikyytiä tiedossa

Hatsalan kevätmusikaali

Teksti: Sini Tossavainen 8b

Tähtipölyä

Hatsalan ysiluokkien musiikin ja ilmaisutaidon valinnaiset ovat perinteisesti tehneet yhteisproduktiona musikaalin ja tänä vuonna musikaali sai nimen Tähtipölyä. Meidän koulustamme sitä katsomaan kutsuttiin yksi kasiluokista.

Musikaali kertoi yläkoulun päättymisestä ja siitä, mitä nuoret toivovat sen jälkeen tekevänsä. Monen kohdalla karu todellisuus rikkoi unelmien siivet. Vanhemmat riitelivät tai eivät olleet ikinä kotona, toinen tai molemmat joivat, välit sisaruksiin eivät olleet ihan kunnossa tai kaverit jättivät pois porukasta. Moni asia muuttui. Loppua kohti tilanne kumminkin alkoi kohentua ja palaset loksahdella paikoilleen. Vanhemmat sopivat asiansa, sisarusten kanssa alkoi olla helpompaa tulla toimeen ja uusia kavereitakin löytyi entisten ja uusien tuttujen lomasta.

Harmaaltakin pilveltä löytyi kultareunus.

Who Cares

Teksti: Makkonen Venla 7f
Kuvat: Vesa Vainikainen

Polliisit kylässä

Perjantaina 17.5 koulullamme vieraili kaksi poliisia. Meille kerrottiin mm. poliisin työstä ja valtuuksista, koulutuksesta sekä erilaisista onnettomuuksista joita oli sattunut esimerkiksi varomattomuuden seurauksena.
Kun olimme saaneet kuulla mitä poliisin työhön kuuluu ja mitä poliisin on oikeus tehdä, meille kerrottiin mopoilusta.

Se olikin tärkeä aihe, sillä varmasti monella minarilaisella on mopo tai skootteri tai suunnitelmissa hankkia sellainen. Näimme kuvia ja kuulimme kertomuksia onnettomuuksista joita oli sattunut varomattoman ajelun seurauksena. Toivottavasti ne saivat oppilaat ajattelemaan omia mopoilu tottumuksiaan. Seuraava aihealue oli mopojen virittäminen. Se että siitä voi seurata paljon muitakin kuluja ja seurauksia kuin sakot tai huomautus, yllätti varmasti monet.

Saimme myös kuulla kakkosluokkalaisen pojan ajatuksia poliisin työstä. Ne olivatkin hauskaa kuunneltavaa. Mm. valittelut siitä että ”tytöt tykkäävät poliiseista ja haluaa niiden kanssa naimisiin” sai aikaan nauruntyrskähdyksiä ympäri salia. Saikohan tieto siitä, että poliisin ei tarvitse olla viisas ja että se ei ole oikea työ, jonkun harkitsemaan poliisiksi ryhtymistä?

Linkit

https://www.poliisi.fi/

Uusien seiskojen tutustuminen Minariin

Teksti ja kuvat: Ella Ryhänen 8d ja Pinja Suomalainen 8f

Siitä se lähtee

Rehtori opastaa alkuun.

Tiistaina 7.5. tulevat seiskat tulivat tutustumaan kouluumme. Aula täyttyi uteliaista seiskoista kunnes salin ovet avattiin, ja kaikki vyöryivät sisään.

Saliohjelma alkoi rehtorin puheella, jossa hän kertoi seiskoja tulevan useasta eri koulusta mm. Kurkimäestä, Rytkyltä ja Haapavedeltä. Puheen lopuksi rehtori esitteli meidät tukioppilaat ja luokkiin jako alkoi. Jaon yhteydessä kerrottiin luokanvalvoja ja kotiluokka. Tämän jälkeen luokkien tukarit esittelivät ja kierrättivät luokkia ympäri koulua ja kertoivat perustietoja Minarista. Sitten tukarit veivät heidät kotiluokkiin ja luokkienvalvojat kertoivat hieman itsestään ja tutustuivat luokkiin.

Hartikaisen Sari valistaa nuorisoa..

Seuraavaksi luokat lähtivät ruokalaan syömään yhdessä tukareitten kanssa ja saivat hieman vapaata aikaa kunnes oli aika lähteä takaisin kotiluokkiin, josta he sitten lähtivät ala-asteille.

Kaikki seiskat olivat reippaita ja innokkaita, toivottavasti ensi vuodesta tulee yhtä hyvä kuin tästä tutustumiskäynnistä ja kaikki sopeutuvat uuteen kouluun!

Kalpalaisia vieraana

Video: Meri Hyvärinen 9b ja Amanda Abdel Hamid 9b

Jukka ja Tommi kannustivat kielten opiskeluun

Jukka Voutilainen ja Tommi Miettinen vierailivat koulullamme ruotsin tunneilla kertomassa omista kouluajoistaan ja rohkaisemassa vieraiden kielten käyttöön.

Linkit
Kalpa

Oppilaskunta järjestää

Teksti: Tuuli Hakkarainen, Venla Makkonen, Oona Oinonen ja Riina Suvela 7f
Kuvat: Heta Ikonen 8a ja Venla Väänänen 8a

Vappuna vapaammin

30.4. oli vappuaatto, jolloin minarilaiset tulivat ilmapalloin ja serpentiinein koristeltuun kouluun. Aamupäivän tunnit olivat normaalisti, ja niiden jälkeen siirryimme kotiluokkiin äänestämään Vuoden Nuoren Minnan.

Ehdokkaat olivat ysiluokkalaisia nuoria, jotka pitävät kirjoittamisesta ja ottivat kantaa asioihin.

Salissa oli tukioppilaiden järjestämä vappurieha. He olivat koristelleet salia koko aamupäivän. Aluksi kuulimme muutaman ysiluokkalaisen musiikkiesityksen. Ohjelmassa oli monenlaisia kilpailuja. Yhdessä täytyi saada kynä käsiä käyttämättä pulloon ja toisessa taas opettajien täytyi kertoa tarina sana sanalta. Opettaja Tero voitti kilpailun, jossa täytyi puhkaista selän takana oleva ilmapallo käyttämättä käsiä.

Yleisön joukosta valittiin muutama vapaaehtoinen, jotka improvisoivat näytelmän kahdesta My Little Pony -pelistä riippuvaisesta pojasta, joita pelastamaan riensivät kaksi palomiestä, joita pyydettiin ottamaan paita pois, mutta he eivät valitettavasti suostuneet pyyntöön. Keksinsyöntikilpailu oli hidas, mutta lopulta voittaja kuitenkin selvisi ja sai makean palkinnon.

Juhlasta lähdimme iloisin mielin viettämään vappua.

Kuulumisia kirjastosta

Teksti ja kuvat: Sulo Markkanen

Kirjastosedän arkea

Kun ensimmäistä kertaa saavuin koululle kyselemään uutta työkokeilupaikkaani, muistot tulvivat lukioajoilta mieleeni. Muistin kaikki tuskan täyttämät tunnit, kun opettajat yrittivät työntää ruotsin ja matikan oppimäärää aivooni. Muistin ilot ja naurunpyrskähdykset, unohtamatta kaikkia niitä onnistumisen hetkiä, kun sain kurssin läpi tai kaveri kertoi hauskan jutun. Ja sitten muistin, että olen edelleen lukion kirjoilla, eli lukiolainen tässä ollaan edelleen jo viidettä vuotta… 08-vuosikurssin viimeisiä mohikaaneja.

Olin iloinen, kun huomasin meiningin säilyneen muuttumattomana. ES pärisi, Sale pysyi toiminnassa vain minarilaisten ahkeran rahallisen tuen ansiosta ja oppilaat touhottivat iloisesti milloin minnekin. Kaikki oli kuin ennenkin, vain kasvot muuttuneet.

Rehtoreiden kanssa keskusteltuamme sain pestin kirjasto- ja kouluavustajana, toimenkuvaan kuului ensisijaisesti pitää kirjasto auki vähintään kaksi tuntia päivässä. Muuna aikana opettajat saivat varata minua erilaisiin tehtäviin kirjanpäällystyksestä aina oppitunnin valvomiseen.

Kirjastossa aikani kului kirjoja tosille lainaillen, ottaen vastaan ja järjestellen takaisin hyllyihin. Lisähaasteena oli aina takkuileva tulostin, josta oli aina joko muste tai paperi lopussa. Yleisin syy oli kuitenkin kiireisen ja siksi kärsimättömän oppilaan jatkuva  tulosta-näppäimen painaminen, ja ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli ”EI HÄTÄÄ, MÄ HOIDAN”-tunne, kun joku tuli hädissään kysymään apua. (Samaa olin tehnyt armeijassakin… olin toimistoaliupseeri!) Toinen homma kirjastossa oli laittaa vanhentuneita kirjoja varastoon ja siivota se. Olipa siinä välillä aikaa lukea lehtiä ja kirjoja.

Kouluavustajana kohokohtana oli ehdottomasti päästä yläkoulun tunneille mukaan, jota ennen opettajat olivat varoitelleet siitä, kuinka oppilaat yrittävät testata aina uuden henkilön kärsivällisyyttä. Joko minun pinnani oli erittäin kestävä tai en vain huomannut, mutta omasta mielestäni nämäkin yläkoululaiset osaavat niin halutessaan olla kohteliaita, ahkeria ja omatoimisia.

Täytyykin väliin mainita, että ensimmäistä kertaa tunsin itseni vanhaksi. Nimittäin erästä matikan kaksoistuntia pitäessäni eräs tyttö kysäisi toiselta ”haetsä sen skoban, nii päästään käymään mäkissä?” Minä siihen tiedustelemaan, että mikä on SKOBA?

Vastaus tuli, kuin viiltäen ”Siis SKOOTTERI, siis daa, millä vuosTUHANNELLA sä oot syntyny?” Vastasin syntyneeni 1991 ja tiedustelin, mitä tapahtui sanoille SKODE tai SKÖDE? Jälleen kerran sain vastauksen, mallia apteekinhylly ”newerheard, siisse on aina ollu skoba!” (Tunsin itseni muinaiseksi…)

Mutta sain kuitenkin oppitunnin jälkeen vielä tunnustusta, kun samat tytöt tulivat sanomaan että ”siissäoot maailman paras ope, 4ever!” Mumisin jotain siihen suuntaan, että en ole muuta kuin kouluavustaja. Sain vastauksen ”whatever” ja tytöt lähtivät omaan suuntaansa, jättäen minut hölmistyneen ilmeen kanssa siihen paikkaan keskelle aulaa.

Näin siis olen ”toukotöitä” tehnyt Minarilla ja pakko sanoa, että hieno kokemus on kaiken kaikkiaan ollut. Oppilaat sekä lukion että yläkoulun puolella ovat ottaneet hyvin vastaan ja henkilökunta ollut tosi avuliasta, neuvoen aina, jos jokin on ollut epäselvää.

Lopuksi kiitän kaikkia kuluneesta kuusta ja toivotan hyvää kesälomaa sekä paljon onnea kaikille kanssani valmistuville uusille ylioppilaille.

Toivoopi kirjastosetä

Biologian tutkimuksia: kalat

Teksti: Joona Ljokkoi 7e
Kuvat: Vesa Vainikainen

"Särki on kala"

Rutilus rutilus

Meillä oli tutkimuskohteena särki (Rutilus rutilus). Jokaiselle oppilaalle jaettiin oma kala. Meidän piti piirtää siitä kuva ja nimetä evät. Me selvitimme kuva ja nimetä evät. Me selvitimme kaloista painon, pituuden, iän ja sukupuolen. Tein työn Minna Canthin koulussa biologian luokassa pulpetin ääressä. Tein työn 23.4. klo 10-12. Käytin preparointisaksia kalan mahan aukaisemiseen. Aloitin leikkaamisen peräaukosta. Käytin saksia niin että saksien tylppä pää oli jatkuvasti kalan sisällä. Leikkasin varovasti mahaa auki kohti kalan päätä ja käännyin kidusten kohdalla selkää kohti ja kun olin leikannut kidusten ohi niin käännyin pyrstöä kohti. Peräaukon kohdalla leikkasin alaspäin ja sain irrotettua siististi palan kyljestä. Leikkasin myös pään auki. Etsimme kaloista suolet, ilmarakon, silmämunan, aivot, sydämen ja mädin tai maidin. Tutkimme kalan iän suomujen avulla. Katsoimme suomuja mikroskoopilla ja suomuista erottuvat tummemmat viivat olivat kasvurenkaita. Yksi sellainen oli yksi vuosi. Punnitsimme kalat puntarilla ja mittasimme kalan pituuden. Jos kalalla oli mätiä se oli naaras, jos maitia se oli koiras.

Tutkimuskohteet.

Painon mittaus.

Käytin preparointipihtejä suomujen irroittamiseen. Kalojen keskipituus oli 16,9 cm ja keskipaino 56 g. Kalojen keskiarvoikä oli 7,4 vuotta. Kaloja oli 11, joista 2 oli koiraita. Koiraita on ilmeisesti vähemmän tai ne olivat pienempiä ja menivät verkon silmien läpi tai eivät olleet liikkeellä. Koiraat eivät olleet kovin isoja. Suurin osa säristä oli suunnilleen samankokoisia ja painoisia ja ikäisiä, joka voi johtua siitä, että ne on pyydetty verkolla, johon jää vain tietynkokoiset särjet.

Innokkaita tutkijoita.

Tulosten koontia.

Suomunäyte iän määrittämiseksi.

Iän arvailua.

Yksi kaloista oli nuori, mutta iso. Se johtuu varmaan ravinnosta, jota se on saanut sitä paljon ja kasvanut. Yksi kala oli pitkä ja vanha, mutta todella kevyt. Se ei ollut saanut ruokaa tai mäti ei ollut vielä  kehittynyt tai se oli juuri ulostanut ja sen vatsalaukku oli tyhjä.

Suurin 19.4 cm

Pienin 16 cm

Painavin 69 g

kevyin 27 g

Vanhin 12 v.

Nuorin 5 v.

Naaraskala mätineen.

Työselostusohjeet.

Minarin Iltamat

Teksti ja kuvat: Venla Väänänen 8a ja Heta Ikonen 8A

Musiikkiluokkalaiset konsertoivat

Kaikki musiikkiluokkalaiset vanhempineen kerääntyivät Minna Canthin koulun saliin torstaina 18.4.. Oli Minna Canthin jokavuotisten iltamien aika. Yleensä iltamat ovat olleet syksyllä ennen syyslomaa, mutta tänä vuonna koulun sali oli koko syksyn remontin alla. Vanhemmat istuituivat pöytiin ostettuaan jotain pientä 9A:n kahviosta. Kaikki odottivat illan alkamista, koska oli seiskaluokkalaisten ensi esiintyminen vanhemmille. Illan aloittikin 7A ja 7B. Ilta jatkui luokittain pienryhmä- ja sooloesitysten kanssa. Kaikki esitykset menivät hyvin ja kaikille jäi hyvä mieli. Vanhemmista näki, että he olivat nauttineet illasta ja olivat ylpeitä lapsistaan.

Vahvan naisen juhlaa

Teksti ja kuvat: Sini Tossavainen 8b
Video: Vesa Vainikainen

Minnan päivä 2013

Tänä vuonna Minnan päivää juhlistettiin Minna Canthin nimikkokoulussa, meidän koulussamme, melko näkyvästi. Aamulla lippu nousi salkoon trumpettifanfaarin säestyksellä ja kuulimme hienon aamunavauksen, jossa pohdittiin Minnan asemaa kulttuurissamme ja ihan arkipäivänkin asioissa.

Tyytyväiset emännät ja hienosti toteutettu uusi kyltti.

Myöhemmin päivälllä  paljastettiin uudistetun ruokalamme virallinen nimikyltti. Valitettavasti kaikki oppilaat eivät päässeet seuraamaan tilaisuutta tilanpuutteen vuoksi, mutta paikalla olivat jokaisen luokan puheenjohtajat ja sihteerit, keittiön henkilöston ja tietysti Huvituksen edustajat :)  Rehtorimme piti tilaisuudessa pienen juhlapuheen ja lukion ja yläkoulun oppilaskuntien edustajat paljastivat meitä pitkään jännityksessä pitäneen nimikyltin.

Myöhemmin päivällä oli lukiolaisten järjestämä lukumaraton, jossa luettiin paljon tekstejä Minnaan ja tasa-arvoon ja muihin ajankohtaisiin aiheisiin liittyen. Mukana oli myös joidenkin lukiolaisten omia tuotoksia.

Minna Canthin tuotoksia, jotka olivat esillä kirjastossa.

Maratonlukijoita

Ohjelmaa piisasi moneksi tunniksi.

Canthin kautta

Teksti: Ville Sassi
Kuvat: Sini Tossavainen 8b ja Vesa Vainikainen

Canth ja muut kulttuuriset symbolit sitovat minuudet meiksi

Minna Canth oli kirjailija, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka syntyi vuonna 1844 ja kuoli Kuopiossa 53 vuotta myöhemmin. Vaikka Canthin ajamat uudistukset esimerkiksi naisten tasa-arvosta koettiin aikanaan radikaaleiksi ja jopa uhkaaviksi, hänelle alettiin hyvin pian antaa asemaa erinäisten tärkeiden asioiden edustajana. Canthista tuli kulttuurinen ilmiö tai symboli.

Meille minarilaisillekin Canth tekemisineen edustaa jotakin tavoittelemisen arvoista – ei kai häntä muuten koulun nimessä mainittaisi. Kuopiossa Canthin nimissä ovat muun muassa patsas, katu ja puisto, ja useampikin yritysnimi viittaa häneen.

Onko Minna vain nimi?

Kyynisesti ajatellen Minna on esimerkiksi kuopiolaisen kauppakeskuksen nimessä vain nimi. Vielä kyynisemmin ajatellen tämän merkittävän tasa-arvotaistelijan ja kirjallisuutemme johtotähden nimi on kauppakeskukseen seinässä siksi, että ihmisten taloudellinen riistäminen sujuisi sutjakkaamin. Ja onhan se niinkin.

Kulttuuriset symbolit ovat kuitenkin muutakin. Meille savolaisille esimerkiksi Kallavesi, KalPa, kalakukko ja Canth tarjoavat vastauksia kysymykseen siitä, keitä me olemme.

Tämä on tärkeää, sillä ihmisenä eläminen on tuon kysymyksen selvittämistä. Eikä se eläminen ilman vastausta – siis ilman identiteettiä – oikein onnistu.

Klassikon arvon saaneissa teoksissaan Canth käsitteli ihmisenä elämistä yhteiskunnallisessa kehyksessä. Hänen tarkastelunsa esimerkiksi lapsityövoimasta tai köyhyydestä eivät ole vanhentuneet. Tämä tarkoittaa sitä, että teokset voivat edelleen nostaa julkiseen keskusteluun aiheita, joista muut yhteiskunnan tahot mieluummin vaikenevat.

Johtotähtiä tarvitaan

Kuten sanottu, teostensa lisäksi myös Canth ilmiönä jäi kiertämään kulttuurin rattaisiin. Niissä hän ei jauhautunut murskaksi vaan kasvoi yhä isommaksi. Minna Canthille annettiin asema kulttuurisena symbolina, joka ansaitsee puistonsa ja liputuspäivänsä, sillä hän edustaa jotain tärkeää.

Näitä kulttuurisia symboleita jokainen meistä tarvitsee, sillä siinä missä kala elää vedessä, me elämme kulttuurissa. Savolaisittain vaikkapa juuri mainitut Kallavesi, KalPa, kalakukko ja Canth tarjoavat kulttuurisia johtotähtiä elämän laineissa.

Mikä olennaista, tämä ei vaadi sen enempää KalPan pelissä käymistä tai Canthin näytelmien lukemista, vaikka molempia voi kyllä suositella. Kuten entisaikojen purjehtija paikansi itsensä tähdistä (purjehtimatta tähtiin), mekin paikannamme olennaisen puolen minuudestamme, kun tunnemme alueemme kulttuuria ja sen johtotähtiä edes jollain tasolla. Samalla ne sitovat minuudet meiksi.

Ei yksi vaan monta Minnaa

Kulttuurisymboleille tuotetaan jatkuvasti uusia merkityksiä sukupolvien seuratessa toistaan. Juuri siksi onkin vaikea sanoa mitä tärkeää se Canth edustaa. Kuopiossakin hänen nimensä on valjastettu niin kulttuuriperinnön kuin huonekaluverhoilun eteen.

Canthin saamat merkitykset voivat olla siis ylistäviä (kuten tämä puheenvuoro). Ne voivat olla häntä kaupallistavia (kuten Minna-kauppakeskus) tai ne voivat olla sarkastisia (kuten möykkäyhtye Minna Cunt, jonka nimen jälkiosa on kirjoitettu viittaamaan englanninkieliseen slangisanaan naisen sukupuolielimistä).

Yhteistä kaikille äskeisille on suhde kulttuuriseen kiintotähteemme, Canthiin. Jopa brutaalin marginaalimetallimusiikin kentällä Canth näyttää tarjoavan – jotain enemmän.

Lopputuloksena on eräs tapa määritellä klassikko. Canth on jotain, jonka useat sukupolvet ovat nostaneet arvoonsa. Ja klassikkohan Canth todella on niin suomalaisen kirjallisuuden kuin yhteiskunnallisen vaikuttamisenkin saralla.

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

(Teksti on esitetty Minna Canthin päivän aamunavauksena.)

Tuttuja juttuja uusilla nuoteilla

Teksti: Joona Halonen ja Jeremias Korhonen, 7D

Kuvat: Minna Miettinen

Satujen uudelleenversiointi

Punahilkka, Prinsessa Ruusunen, Lumikki ja Muumit ovat melko läpikäytyjä aiheita, paitsi jos ne muuntaa nykyaikaan. Sudesta tulee kiristäjä ja pahis, Lumikki elikin neljän hyypiön kanssa ja muumeissa tanssittiin Gangnam Stylea.

Kahdeksannen luokan pitkän ilmaisutaitoryhmän esitys oli hauska ja uudenlainen katsaus satujen maailmaan, jonka suunnittelijoina toimivat lähes kokonaan näyttelijät eli oppilaat. Harjoitukset aloitettiin jo tammikuussa ja niitä jatkettiin läpi kevään, kertoo ilmaisutaidon opettaja Kerttu-Liisa Pirinen.

Esitykset olivat lyhyitä ja idea oli selvillä: huumoria, huumoria ja hieman yllätyksiä. Moneen lyhyeen esitykseen päädyttiin, koska näyttelijöitä oli niin monta ja jokaisella oli halua lavalle. Näytelmät olivat siitä jännittäviä, että ikinä ei tiennyt, mikä tuttu satukohtaus seuraavaksi muunnetaan nykyaikaan ja miten.

"Miitinki"

Erityisen hauskoja olivat vahvistetut reaktiot, kuten se kuinka neljä hyypiötä reagoivat Lumikkiin. Musiikitkin olivat oivasti valittu, oppilaitten toimesta. Musiikkeihin kuului Knife Partyn Bonfire, PSY:n Gangnam Style, Ain laulain työtäs tee ja perinteiset muumimusiikit.  Joillain näyttelijöillä oli hieman rekvisiittaa, mutta suurimmalle osalle sitä ei tarvinnut.

Yleisöllä oli hauskaa ja tunnelma oli korkealla. Esitys oli oppilaiden mielestä ”mukavaa virkistystä koulupäivään” ja niinhän se oli. Kaiken kaikkiaan esitykset olivat hauskoja ja hyvin ideoituja.

Kerttu, Satu ja Jeremias

Uudet tukarit

Teksti ja kuva: Sini Tossavainen 8b

Uudet tukarit

Haastateltavat: Varpu Falkenberg 7A, Hanne Nanouche 7B, Emmi Kähkönen 7D

Tänä vuonna uusia koulumme sai taas uusia, innokkaita tukareita. Heidän mielestään Minari on mukava ja rento paikka.

"Vapaampi ja rennompi kuin muut koulut."

He hakivat tukareiksi, koska homma vaikutti kivalle ja kiinnostavalle. He toivoivat myös, että saisivat uusia kokemuksia ja kavereita. Myös tapahtumien järjestäminen ja uusien seiskojen auttaminen kiinnostivat heitä.

Tytöt tiesivät hommasta sen, että tukarit esittelevät koulua uusille seiskoille ja järjestävät tapahtumia. Heille oli yllätys, miten vähän opettajat ovat mukana varsinaisessa toiminnassa.

Tulevilta vuosilta he odottavat uusien ihmisten tapaamista ja silloin tällöin pois rutiinista pääsyä. Musiikkiluokkalaisilla Varpulla ja Hannella edessä on vielä esiintymisiä. Sitten parin vuoden päästä edessä onkin jo yläkoulun lopetus.

Emmi, Varpu ja Hanne

Terveisiä tukareilta:

"Minari on paras koulu, tänne kannattaa tulla. Yläkoulua ei kannata pelätä, ei se ole niin pelottavaa kuin miltä se vaikuttaa.

"Kannattaa hakea tukariksi, sillä tukarina oleminen on mukavaa. Tapahtumien järjestäminen on hauskaa. Työn plussana/miikkana on tuntien missaaminen, esim. ennen koetta ei ole kiva olla poissa tunnilta, mutta ei siitä suurta haittaa koidu."