Nuori Minna 2014 -kilpailu

Teksti ja kuvat: Virva Eskelinen ja Vesa Vainikainen
Video: Eero Korhonen

Eevistä Nuori Minna 2014

Eevi Peiponen 9c-luokalta sai tämän vuoden Nuori Minna -tunnustuspalkinnon. Hän voitti oppilasäänestyksen ylivoimaisesti. Eevi palkittiin koulun kevätjuhlassa Minna Canthin näköispatsaalla sekä Kanttilan kulttuurikeskusken kannatusyhdistyksen kirjalahjalla.

Minarin vuotuinen Nuori Minna -tunnustuspalkinnon saaja valittiin viimeisellä kouluviikolla. Jokainen 9.luokka oli nimennyt keskuudestaan ehdokkaansa, ja ehdokkaat esittäytyivät kouluväelle videolähetyksessä Minnan nimipäivänä 28. toukokuuta.

Nuori Minna -palkinnon saajalta edellytetään, että hän on kiinnostunut kirjoittamisesta ja on hyvä sanankäyttäjä. Lisäksi hänen pitää olla reilu ja suvaitsevainen. Tänä vuonna Nuori Minna -palkinnon saajaksi oli ehdolla kuusi 9. luokkien oppilasta. Kuvien alla on luonnehdintoja, joita luokkatoverit ehdokkaista esittivät.

Videolähetyksessä ehdokkaita haastattelevat 8.-luokkalaiset Iina Pitkänen ja Eetu Valkeapää.  

Riikka Laitinen 9a
Riikka lukee paljon ja kirjoittaa persoonallisesti. Riikka on äärimmäisen suvaitsevainen ja reilu, muttei pelkää ilmaista omia mielipiteitä. Riikka tykkää kahvista!

Aleksi Stoilov 9b
Aleksi on kiinnostunut kielistä ja lukemisesta. Hän on viisas, positiivinen ja mukava. Aleksi on hieno mies!

Eevi Peiponen 9c
Eevi on sosiaalinen, aktiivinen ja positiivinen. Hän on kantaaottava, hyvä sanankäyttäjä. Eevillä on paljon mielipiteitä ja hän on sanavalmis melkein joka tilanteessa!

Juha Kopponen 9d
Juha on reipas ja sosiaalinen. Hän on aktiivinen oppitunneilla ja erityisen lahjakas matematiikassa ja kielissä.

Maija Voutilainen 9e
Maija on suvaitsevainen ja kiinnostunut erilaisista kulttuureista. Hän tykkää lukea ja kirjoittaa. Maija on reilu, kaikille ystävällinen ja omaa paljon omia mielipiteitä.

Ella Heikkinen 9f
Ella on taitava kirjoittaja. Hän on rauhallinen, menestyy monipuolisesti eri oppiaineissa, erityisesti kielissä. Ella tulee kaikkien kanssa toimeen. Taitava koripallon pelaaja!

Pääkirjoitus

Oppilas- ja opevoimaa!

Olen näin lukuvuoden lopussa päässyt osallistumaan opettajana, äitinä ja vaimona useisiin esityksiin, juhliin ja päättäjäisiin. Olen saanut nauttia ja jännittää, ihailla ja iloita.

Let it play! -musikaalia kuunnellessa suorastaan haltioiduin. Kävimme koulumme musiikkiluokkien kanssa katsomassa Musiikkikeskuksella tuota Yhteiskoulun Musiikkilukion suurproduktiota. Lavalla esiintyi myös monia entisiä minarilaisia. Oppilaiden lahjakkuus häikäisi.

Oman koulumme kevätkonserttitanssiaisissa Rauhalahdessa tunsin ylpeyttä. Katossa kimalsivat diskopallot, mutta lavalla loistivat timantit. Seiskaluokkalaiset esiintyivät hellyttävästi, kasit ronskimmin ja ysit jo konkariottein. Miten taitavia oppilaita!

Kolmas suuri musiikkielämykseni ei liity koulumaailmaan eikä Minariin, mutta osoitti minulle opettajan merkityksen opetustyössä. Olin kaupungintalolla kuuntelemassa Petri Tolosen piano-oppilaiden kevätkonserttia. Oppilaat olivat pukeutuneet viimeisen päälle, käyttäytyivät etiketin mukaan ja soittivat kappaleensa hienosti flyygelillä. Konsertin päätti Tolosen itsensä esittämät kappaleet. Niitä kuunnellessa ajattelin, miten hienoa on, että myös opettaja laittaa itsensä likoon. Ja koska hänen soittonsa oli mykistävää, ajattelin, miten hienoa on, että salissa kuuntelevat oppilaat näkivät tuon taituruuden. Kun opettaja osaa asiansa, on oppilaan helppo uskoa häntä.

Oppilasesitysten takana on opevoimaa. Joskus tuollaisena taustavoimana voi olla yksi suuri persoona, mutta usein lienee niin, että opettajia on useita. Musiikkilukiolaisia oli opettamassa sekä ilmaisutaidon että tanssin ja musiikin opettajat. Minarin musiikkiluokkalaisten konsertista vastuun kantoi musiikinopettaja Marianne Liimatainen, mutta oppilaiden musiikkikasvatustyötä ovat vuosien saatossa tehneet monet luokan- ja soitonopettajat. Opevoimaa on paljon myös piilossa.

Näillä sanoilla toivotan Teille, Huvituksen lukijat, oikein hyvää kesää!

Virva Eskelinen
Minna Canthin koulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori

Ysienpäivän tunnelmia

Teksti: Jonnamari Rinne 8c
Kuvat: Iina Pitkänen 8e

Huippukiva päätösjuhla yseille

Koulussamme vietettiin 28. toukokuuta ysienpäivää. 9.-luokkalaiset aloittivat päivänsä tekemällä lakanafreskot, jotka ripustettiin juhlavasti koulun saliin. Ruokalassa heille oli järjestetty juhlava ruokailu. Tukioppilaat tarjoilivat heille alkumaljat ja rehtori sekä ruokalan esimies pitivät pienet puheet.

Sen jälkeen salissa oli tukioppilaiden järjestämää ohjelmaa, erilaisia pelejä ja leikkejä. Juhlaan sisältyi paljon naurua, iloa ja ehkä myöskin haikeita tunteita peruskoulua lopettelevien ysien osalta.

Juhla alkoi 9. luokan lyhyen ilmaisutaidon ryhmän esityksellä ”Ysikasien kasvukertomus”. Hauskassa esityksessä näyteltiin vuonna -98 syntyneiden tarina ensimmäisestä luokasta tähän hetkeen. Näytelmän jälkeen oli pelien vuoro, ja vapaaehtoisia olisi ollut jopa enemmän kuin tarpeeksi.

Ensimmäinen peli oli tavaranetsintäpeli, jossa tuli etsiä yleisön seasta määrättyjä esineitä, esimerkiksi musta nahkavyö sekä hopeakello. Tämän jälkeen oli syöntipeli, jossa vapaaehtoiset joutuivat todella laittamaan itsensä likoon. Kuudesta vapaaehtoisesta pelin voittajaksi selviytyi kermavaahtoinen mutta suoritukseensa tyytyväinen Manu Haikonen 9c-luokalta.

  

Syöntipelin jälkeen oli opettajien vuoro näyttää kyntensä. Vapaaehtoisille opettajille annettiin aiheeksi opettajan pidättäminen koulussa, ja opettajien tuli improvisoida esitys aluksi suomeksi, mutta kesken näytelmän kieli vaihtuikin ruotsiksi. Tämä aiheutti hieman hämmennystä ja huvittuneisuutta sekä oppilaiden sekä opettajien keskuudessa, mutta vapaa-ehtoiset opettajat saivat esityksen kuitenkin kunnialla loppuun. 

Viimeisenä pelinä oli lyhennepeli, jossa ryhmien piti keksiä lyhenteille uudet selitykset. Voittajaksi selviytyivät ryhmä Eevi Peiponen 9c, Aleksi Stoilov 9b ja Maria Ekman 9e.

Juhlaan mahtui myös diplomeita sekä opettajille että ysiluokan oppilaille.  Mieleenpainuvimmat diplomit olivat vuoden 2014 Wannabe -98, vuoden twerkkaaja sekä opettaja Jussi Jauhiaiselle jaettu vuoden Piilopahis-diplomi. Juhlan kruunasi vuoden 2014 kuningas ja kuningatar -äänestyksen voittaneet Kimmo Virta sekä Hanna-Katri Eskelinen.

Päivä oli kaikin puolin mukava, ja ysitkin tuntuivat nauttineen. ”Meillä oli tosi kiva päivä”, Heta Ikonen 9a-luokalta kommentoi.

Kevätkonserttitanssiaiset

Teksti, kuvat ja video: Tuuli Hakkarainen 8f ja Oona Oinonen 8f

Minari Goes Millenium

20.5. musiikki raikui Rauhalahdessa, kun esiintymässä olivat kaikki Minarin musiikkiluokat erilaisin kokoonpanoin. Aluksi oli "virallinen" konserttiosuus, jossa laulajia säesti orkesteri. Väliajan jälkeen lattialle sai mennä tanssimaan eri luokkien esitysten tahdissa.

Esiintyjien mietteitä lavalla olemisesta: 

"Aluksi jännittää, mutta sitten kun on laulamassa, niin helpottaa."

"Jännittävää!"

"Kivaa!"

"Ihan huippua!"

"Ihan perus."

Katsojien kommentteja:

"Kaikki esitykset olivat tasapuolisen hyviä."

" Aa:t, ei kun Bee:t olivat parempia, ei kun kaikki olivat yhtä hyviä."

Rehtorin terveiset esiintyjille:

"Mahtavia esityksiä, vaikka kappaleet olivat haastavampia kuin edellisvuosina. Rima on kyllä korkealla. Oppilaat olivat itse saaneet valita kappaleet, mutta kiitettävää on, etteivät silti olleet ottaneet helpoimpia mahdollisia."

Sali valmiina odottamassa yleisöä.

Sali täyttyi nopeasti kellon lähestyessä pykälää.

Tunnelmaa olivat luomassa useat diskopallot.

Aloituspuheen piti Henna Eskelinen Minna Canthin musiikkiluokkien vanhempainyhdistyksestä.

Väliajalla oli tarjolla kakkua ja kahvia.

Tanssilattia täyttyi nopeasti oppilaista ja muusta yleisöstä väliajan jälkeen.

7b-luokan pojat vauhdissa.

Vuorossa 7a-luokka.

Paikalle saavuttiin vaihtelevin kulkupelein.

Ohjelman kannen olivat suunnitelleet
8a-luokkalaiset Varpu Falkenberg ja Ada Kekäläinen.

Illan kuluessa tunnelma muuttui rennommaksi.

Lähtiessämme pois paikalle jäi vielä väkeä.

Ysien tulkinta Romeosta ja Juliasta

Teksti: Venla Väänänen 9a ja Heta Ikonen 9a
Kuvat: Ella Ryhänen 9d

Kuopion Romeo ja Julia

Ysien pitkän ilmaisutaidon ryhmä uudisti tunnetun William Shakespearen näytelmän Romeo ja Julia. He sijoittivat tapahtumat nykyajan Kuopioon, jossa vastakkain olivat kahden eri kauppaketjun omistajat. Julian sukuna oli S-Ryhmä ja Romeon suku omisti K-Ketjun. Oppilaat olivat itse käsikirjoittaneet näytelmän, ja sen lopun katsojat saivat itse valita. Vaihtoehtoina oli mm. Kauniit ja Rohkeat -tyyli, Shakespeare-tyyli ja Kaksoiselämää-tyyli.

Julia sukulaistensa ympäröimänä.

Juliaa esitti Satu Tammekann ja Romeota Miro Paasineva, jotka suoriutuivat hienosti haastavista päärooleista. Myös Romeon kaveria näytellyt Veera Koponen ja Julian poikaystäväkandidaattia esittänyt Kimmo Tamio jäivät mieleen hauskasti näytellyistä rooleistaan. Näytelmän valo- ja äänitehosteet olivat tarkoin harkittuja ja sopivat näytelmään. Näytelmän ohjaaja, ilmaisutaidonopettaja Kerttu-Liisa Pirinen, on varmasti ylpeä oppilaistaan.

Julian "muodikas" poikaystäväehdokas.

Näytelmä oli kokonaisuutena hauska ja tuttu tarina säilyi mukana. Kohtaukset olivat irtonaisia toisistaan, joten Romeo ja Julia -näytelmää tuntematta juonesta olisi ollut vaikea saada kiinni. Onneksi kaikille tarina on tuttu, eikä ongelmia synny. Näytelmä olisi ollut kiva nähdä isommalla lavalla niin, että koko koulu olisi nähnyt sen.

Romeo saa neuvoja kaveriltaan.

Suoretki 2014

Teksti: Leevi Kapanen 7f, Tuukka Vehviläinen 7f
Kuvat: Tuukka Vehviläinen 7f, Vesa Vainikainen

Suolla uppoiltiin, naurettiin ja ehkä opittiinkin

Tehtävärastit odottavat seiskalaisia.

Kaikki Minarin seitsemäsluokkalaiset kävivät suolla 23. toukokuuta. Suoretkellä tutustuttiin luontoon ja tutkittiin suota ja suokasveja. Suota voi luulla turvalliseksi, mutta sitä se ei ole. Suon pinnalla kellui jotain epämääräistä mönjää, johon suurimman osan jalat upposivat.

Rastitehtävien alussa reittejä oli kolme: vaikea, keskivaikea ja helppo. Niistä sai valita reittinsä rämeelle. Oppilaat tekivät tehtäviä koko suoretken. Päivän päätteeksi tehtävä moniste tuli palauttaa omalle luokan ohjaajalle. 

Mitähän sieltä löytyykään?

Iloisia ilmeitä oli poikkeuksetta lähes kaikilla. 

Ryhmä etenee päättäväisesti.

Mikä oli parasta suoretkessä?

Eetu 7f: - Mukavia uusia kokemuksia.

Julia 7f: - Suojuoksu oli hauskaa!

Mikä oli ärsyttävintä?

Eetu 7f: - Ei ollut hirvesti mitään ärsyttävää.

Julia 7f: - Verkkainen eteneminen.

Opitko mitään uutta?

Eetu 7f: - Aika paljon opin uutta, koska en ole ennen ollut suolla.

Julia 7f: - Opin mittaamaan eri arvoja.

Kuuma päivä vaati nesteytystä.

Suo on joskus armoton.

Aino voitti 7a:lle luokkaretkipäivän

Teksti ja kuvat: Minttumaria Villanen 7a

Upea, erilainen koulupäivä

7a-luokalla kävi erittäin hyvä säkä, kun luokkakaveri Aino Kilpeläinen voitti koko poppoolle hienon luokkaretkipäivän kirjoittamalla yläkoulusarjan parhaan urheilujutun. Urheilujuttukilpailun järjestivät Savon Sanomat, Jätekukko ja KUK eli Kuopion urheilutoimittajien kerho tammikuussa. Luvassa oli siis teeman mukaista tekemistä.

Tiistaiaamuna 27. toukokuuta suunnattiin Rajalan väestönsuojalle seuraamaan KalPan harjoituksia. 24 viluista seiskaluokkalaista hytisi sekaisessa rivimuodostelmassa, kun pelaajat lämmittelivät ja yksi KalPan kolmesta valmentajasta, Pekka Virta, kertoi jääkiekkoilijoiden tiukasta treeniaikataulusta. Kylmän ilman yllättäneet nuoret pääsivät kuitenkin piakkoin sisälle maanalaiseen väestönsuojaan, jossa pelaajat jatkoivat harjoitteluaan kuntosalilla. Rauta kalisi vasten betonilattiaa ja pommisuojassa kävi kova melu.

Savon Sanomien urheilutoimittaja Tomi Turunen jututti KalPan toiminnan keskeisiä henkilöitä. Pekka Virta kertoi jääkiekkoilijan elämästä. Yllättävää, kuinka vähän urheilijalla on vapaa-aikaa, monet rankat harjoitukset päivässä ja kotona käydään vain harjoitusten välissä lepäilemässä ja keräämässä voimia seuraavaan treeniin. Vanha sanonta "harjoitus tekee mestarin" kyllä pitää paikkansa. Kimmo Kapanen puolestaan kertoi hoitavansa pelaajien asioita, hän auttaa pelaajia jopa päiväkotipaikan etsimisessä heidän lapsilleen. -Teemme pelaajien puolesta kaiken, minkä pystymme tekemään, hän kertoo.

Viivi Pitkänen (vas.), Siiri Pakarinen, Tuuli Nissinen, Sanni Suominen, Sara-Elina Varko, Heidi Seppänen ja Aino Kilpeläinen värjöttelivät Sammakkolammen rannassa.

Viivi Pitkänen (vas.), Siiri Pakarinen, Tuuli Nissinen, Sanni Suominen, Sara-Elina Varko,
Heidi Seppänen ja Aino Kilpeläinen värjöttelivät Sammakkolammen rannassa.

Seiskaluokkalaisten rykelmä västönsuojalla.

Kirjoituskilpailun voittaja Aino toimittajan haastateltavana. Kirjoituskilpailun voittaja Aino toimittajan haastateltavana. - Tää on ihan tosi kivaa, erilaista ja mielenkiintoista, selitti Aino innoissaan.

Väestönsuojalta suunnattiin bussilla keskustaan ravintola Amarilloon syömään kouluruoan sijasta "terveelliset" hampurilaisateriat (ketään ei näyttänyt paljoakaan haittaavan). Viimeiset ranskalaiset eivät tahtoneet millään hävitä lautasilta, vaikka ennen annosten tuloa oltiin kovasti valiteltu nälkää ja rasvaa tihkuvan herkkuruoantupsahtaessa nenän eteen kummasteltu pieniä annoksia.

Aino (vas.), Sara-Elina, Siiri ja Sanni odottelivat annoksiaan hilpeästi naureskellen ja mutustellen maissilastuja.

Aino (vas.), Sara-Elina, Siiri ja Sanni
odottelivat annoksiaan hilpeästi naureskellen ja mutustellen maissilastuja.

Kalpan pelaajia vastaanottamassa pieniä faneja ja jakamassa nimikirjoituksia. Kalpan pelaajia vastaanottamassa pieniä faneja ja jakamassa nimikirjoituksia.

Yksi meistä voitti pirteällä ja iloisella asenteellaan lahjakortin KalPa-shopiin.
 -Ja minarilaisista palkinnon saa missikisoistakin tuttu Olivia Bigovic, vitsaili Hannu Kapanen.

Amarillosta siirryttiin Savon Sanomien toimitukseen pienelle esittelykierrokselle. Ähkyyn itsensä syöneen luokkaretkiporukan kauhuksi Savon Sanomilla oli tarjolla vielä jälkiruokaa.

Savon Sanomien taitava graafikko Timo Filpus esitteli luokalle piirtosysteemejään.  Jokainen halukas pääsi kokeilemaan digitaaliselle piirtolevylle taiteilua.  -Vähänkö siistiä, seiskaluokkalaiset hihkuivat mustan kynän liikkuessa levyllä.

7a kuuntelemassa toimittaja Tomi Turusen esittelyä lehdenteosta. 7a kuuntelemassa toimittaja Tomi Turusen esittelyä lehdenteosta.

Toimituksessa kiertelyn jälkeen oli luvassa vielä Jätekukon kilpailu, jossa Kehvon koulun ja Minarin joukkueiden täytyi lajitella kasa roskia oikeisiin laatikoihin. Arvatenkin Minarin nokkela tyttöjoukkue, joka koostui Emmi Kultalasta, Suvi Fräkistä ja Anniina Sormusesta, vei voiton. Kehvon poikia nolotti tytöille häviäminen, ja kehvolaisten pöydässä kävi kova selittely siitä, kuinka he hävisivät tahallaan. - Niin varmaan, naureskelivat puolestaan minarilaiset.

Kun tarjoilupöydältä oli kahmittu mahdollisimman paljon karkkeja taskuun, ja pelleilty Emmin, Suvin ja Anniinan kisasta palkinnoksi saamilla tuubihuiveilla, lähti bussikyyti kohti koulua. Niin oli luokkaretkipäivä päätöksessään.

Linkki:

Oppilaat kurkistivat KalPan pelaajien arkeen

Ainon kilpailuteksti:

Harjoitus tekee mestarin

Vääntelehdin sängyssä. Ohitin mutkan. Lähdin laskemaan rinnettä alas. Vauhti nousi hitaasti. Suksi lipesi. Heräsin sängystäni.

- Huomenta Nora, äiti tervehti. – Mm, vastasin, sillä luin lehteä, joka oli ahdettu muutenkin täyteen aamiaispöytään. – Nukuitko hyvin? äiti tenttasi. – Joo, vastasin, kun en keksinyt, miten muuten pääsisin tilanteesta. - Aleksi, Topias! Herätkää! mesosi äiti. – Bussi ei odottele mattimyöhäsiä! Meinasin nousta pöydästä. – Äh, juo Nora teesi loppuun ja käy vilkaisemassa, heräsivätkö he. – Jos eivät, niin vain ydinpommi saa heidät hereille, vastasin, mutta niin hiljaa, ettei äiti kuullut.

Istuin bussissa matkalla kouluun. Päällepäin näyttäisi, että kaikki on normaalia. No joo. Nora Kontio, 16 v., kävi rippikoulun ja on 9. luokalla. Keskiarvo 8,6. Kaksi jäkistä pelaavaa, lukiossa olevaa isoveljeä, isä, äiti ja Toope. Olen tosissani (laittaisin tähän hymiön, jos sen pystyisi kirjoittamaan). Toope on meidän ylämaan terrierimme. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä ulospäin näyttää.

Se tapahtui noin vuosi sitten. Hiihto-onnettomuus. Joo, oli ihan normiharkat Puijolla. Menimme omaa tahtia maastossa, otettiin aikaa. Sitten meikätyttö möhli ihan lällärimäessä. Loiva mäki, kaartaa hieman vasemmalle. Mutta joo, lensin pusikkoon ja se oli lasarettireissu sitten. Oikeasti. Se oli helpoin mäki ja sen takia jouduin olemaan puoli vuotta jalka kipsissä! Rippijuhlissakin kinkkasin sauvojen kanssa.

No, se on mennyttä nyt. Suksethan siinä meni, mutta kävin isän kanssa kuukausi takaperin hankkimassa uudet. Mutta huomenna ekat harkat vuoteen! Olenhan minä käynyt kevyillä lenkeillä, että kunto säilyisi, mutta silti ei ole saanut olla suurta rasitusta… Huomenna!

Olen Hatsalan koulussa liikuntaluokalla. Tänään kaverit kuiskivat, että mun takia menee koko viestiosuus piloille. Olin ennen toiseksi paras tytöistä, ja nyt ne jauhaa jotain tollasta. Ei oo todellista.

Siinä se ilta meni Toopea härnätessä, samalla kun yritin päntätä fysiikkaa päähäni. Turha toivo. Fyke on mulla aina ollut 7.

Veljillä on tänä keväänä kirjoitukset. Vaativat kotiin täydellistä hiljaisuutta, kun muka opiskelevat. Hei, eivät he ota koskaan mitään vakavasti. Kirjoittavat ainoastaan, koska äiti käskee. Heistä tulee vielä NHL-staroja. Ihan oikeasti. Kun minut (huom. hiihtäjä) laitetaan luistelemaan, niin se näyttää ankkakävelyltä poikien rinnalla. He sirklaavat takaperin samalla kun syöttelevät kiekkoa. Hullua, sanon minä, mutta hyödyllistä jääkiekon suhteen.

Ai niin. Vielä illan lihaskunto- ja venyttelyhetki. Meillä kolmella on aina kisa, kuka pysyy pisimpään lankussa. Yleensä se on Topias. No kohta nähtäisiin.

Illalla nukahdin ajatukset hiihdossa. Se vauhdin ihanuus, raikas ilma, hiki, itsensä rääkkääminen, terveellinen liikunta, hyvä oloja sellainen väsymys, ettei halua enää koskaan hiihtää! Aika paljon tavaraa yhdessä harrastuksessa.

Istahdin ruokapöydän ääreen syömään. Sukset odottivat jo eteisessä, valmiina lähtöön, samoin monot. Hotkaisin muutaman ruisleivän ja porkkanan. Huikkasin vielä ovensuussa: - Moikka!

Onneksi kotoa on kävelymatka hiihtostadionille. – Terve Nora, onko jalka okei? tervehti valmentajani Janne. – Joo, se on jo hyvä, vastasin. - Nora! hihkaisi hiihtokaverini Lilja ja ryntäsi halaamaan minua. – Meillä on tänään lähtöharjoituksia. Aluksi kolmen kilometrin lenkki lämmittelyksi, opasti Taina, toinen valmentajamme. Työnsin monot siteisiin, pujotin kädet sauvojen lenkkeihin ja potkaisin. Sisälläni huusin: -Minä hiihdän taas! Ei ole mitään ihanampaa kuin hiihtää tammikuisessa pakkaspäivässä Puijon laduilla.

Lähdin ottamaan pientä spurttia. Äh, kylkeä pisti. Pysähdyin hetkeksi hengittämään, kaverit olivat jo kaukana edessä. Mitä, voiko se olla totta? Olin hitain. Tieto kaivertui aivoihini samalla kun lähdin taas liikkeelle, olin hitain. Eihän sitä koskaan sanota ääneen, että olet minua hitaampi. Sanotaan vaan, että tänään sinulla oli huono päivä. Oikeasti tämä on rankkaa kilpailua. Liljakin oli varmasti salaa tyytyväinen, kun oli minua roimasti parempi. Hän peitti sen hyvin.

Saavuin stadionille juuri, kun Heta ja Alex asettuivat latujen päihin. Näinkö Liljan hymyssä pilkkaa? Samalla kun kiiruhdin muiden luokse, päätin että nyt on tiedossa joka ilta tunnin juoksulenkki.

Seuraavien viikkojen aikana urheilin paljon. Koulussa oli tulossa 9.luokan valtakunnalliset, mutta päätin murehtia niitä myöhemmin, sillä en voisi kuvitella töitä kirjallisella alalla. Liikuntaa sen olla pitää. En silti halua reputtaa koulua. Haluan aikuisena ampumahiihtäjäksi. Myös idolini Kaisa Mäkäräinen on ampumahiihtäjä. Se on elämäntavoitteeni.

Seuraavien viikkojen aikana heräsin puoli tuntia aiemmin kuin ennen, koska aamulla piti saada venyteltyä ja tehtyä muutama lihaskuntoliike. En käyttänyt enää bussia koulumatkoihin, vaan pyöräilin tai kävelin kouluun. Kävin viisi kertaa viikossa kuntosalilla. Joka ilta venyttelin ahkerasti. Ruokavaliokin muuttui kuin silmänräpäyksessä. Pidättäydyin makeisista ja herkuista. Söin vain terveellistä ruokaa. Rankkaa tämä on, totesin usein mielessäni.

Helmikuussa valmentajamme ilmoittivat, että viikon kuluttua olisi hiihtokilpailut. Täydellistä. Pääsin vihdoinkin testaamaan, mihin taitoni riittivät. Raahauduin seuraavana päivänä kuntosalille. Välillä oli sellainen olo, että halusi heittää hanskat tiskiin. Olisi paljon helpompaa, jos ei aina tarvitsisi rääkätä itseään. Toisaalta halusin ammattilaiseksi. Halusin voittaa sen kisan. Jos en pääsisi kymmenen parhaan joukkoon, niin homma jäisi harrastukseksi, päätin.

Kilpailua edeltävänä perjantai-iltana söin kaurapuuroa ja menin aikaisin nukkumaan. Huomenna olisi hyvä päivä. Se erosi tavallisesta sillä, että kuntosalin tilalla olisi vain hiihtokilpailut. Vain? Se saattoi vaikuttaa uravalintaani; se ei ollut ”vain”.

Olin lauantaina jo kymmeneltä aamulla Leppävirralla. Enää puoli tuntia kisan alkuun. Haahuilimme Liljan kanssa siellä täällä ja juttelimme radasta. Olin tullut iskän kanssa paikalle jo kello yhdeksän. Pian kuului huuto: -Kilpailijat ladulle. Sitten olikin jo lähtölaskennan aika. Kolme, kaksi, yksi, pam! Kaikki lähtivät kuin luodit matkaan. En miettinyt matkan aikana mitään. Hiihdin vain kovasti. Maalin lähestyessä otin kovan spurtin. Vielä metri. Ja se oli siinä. Huohotin maalissa enkä jaksanut päätäni nostaa.

-Monesko olin? kysyin isältä, joka oli tullut onnittelemaan. –Olit kahdestoista. Hiihdit hienosti, isä kehui.

Kotimatkalla autossa mietin, että en tullut kymmenen parhaan joukossa maaliin, mutta olin silti löytänyt alani. Tainakin kehaisi, että minussa on ammattiainesta. Se on sitten päätetty ja piste.

Pojat voittoon salibandyssä

Teksti: Virva Eskelinen
Kuva: Juha Hänninen

Seiskojen pojille kultaa koulusählyssä

Minarin 7.-luokkien pojat voittivat Kuopion koulusählyturnauksessa oman sarjansa. Finaaliotteluissa joukkue pelasi tasan 2-2 Jynkänlahden koulua vastaan, mutta voitti Neulamäen koulun 3-2.

Turnauksen alkulohkon ottelut pelattiin 6. toukokuuta ja finaaliottelut kamppailtiin 20. toukokuuta.  

Minarin voitokkaassa joukkueessa pelasivat Juho Saarinen 7f (mv.), Matias Piipponen 7f (mv.), Leevi Kapanen 7f, Atte Kiiski 7f, Jussi Airaksinen 7f, Veeti Torvinen 7f, Eetu Räsänen 7f, Miika Parviainen 7f, Akseli Pylkkänen 7f, Teemu Mertanen 7e ja Alvar Kuustonen 7c. 7b-luokan pojat Olli Eskelinen, Juho Komulainen ja Tuomas Eskelinen pelasivat joukkueessa alkusarjan peleissä.

Voittoisa joukkue.

Menestystä Koululaisten Kalevan kisaviesteissä

Teksti: Virva Eskelinen
Kuva: Juha Hänninen

Minarin "mailerit" voittivat pitkän viestin

Minna Canthin koulun poikajoukkue voitti  6 x 1000 metrin viestijuoksun Koululaisten Kalevan kisaviestikilpailussa. Kuopion kaupungin koululiikunnan, Pohjois-Savon liikunnan ja Kuopion Kalevan kisat -organisaation järjestämät kisat pidettiin Väinölänniemellä 8.toukokuuta.

Minarin joukkueessa juoksivat Topi Lintu 8d, Martin Ruotsalainen 7b, Pekka Hämäläinen 8c, Aatu Vajanto 9c, Ville Hiltunen 9f ja Oskari Koskinen 9f. Pojat olivat kisassa ylivoimaisia: he kellottivat yhteisajan 19,13.7. Toiseksi tulleella Hatsalan 2-joukkueella aika oli 19,56.2 ja kolmanneksi tulleella Hatsalan 1-joukkueella 20,51.8.

Myös pikaviesteissä tuli Minarille mitalisija. Joukkue Samuli Pajunen 8a, Leevi Kapanen 7f, Anton Kankkunen 8f ja Oskari Koskinen 9f tuli kolmanneksi 4 x 100 metrin juoksussa. Voiton vei Hatsalan 1-joukkue huippuajalla 47,9. Kisan kakkoseksi tuli Hatsalan 2-joukkue ajalla 51,2. Minarilaisten pronssiaika oli 51,3.

Ysit luokkaretkellä

Teksti ja kuvat: 9.-luokkien oppilaat

Terveisiä luokkaretkiltä!

9a kävi Tallinnassa

9a kävi 5. - 7. toukokuuta Tallinnassa. Ohjelmaan kuului mm. kiertoajelu, käynti Metsähautausmaalla sekä vierailu Tallinnan TV-tornissa, jossa sai tehdä itsestään pienen uutisankkurikokeilun. Alla olevissa videoissa uutisia lukevat Veera Koponen ja Salla Kuoppamaa sekä Venla Väänänen ja Heta Ikonen.

9a Tallinnan laululavalla Gustav Ernesaksin patsaalla.

9b kävi Helsingissä ja Tallinnassa

9b matkusti 5. - 7. toukokuuta Helsinkiin ja kävi päiväseltään Tallinnassa. Pääkaupungissa he vierailivat mm. Heurekassa, ja Tallinnassa heillä oli opastettu kiertoajelu. Yhdessä 9a-luokan kanssa he kävivät kotimatkalla vierailulla Fazerin tehtaalla.

9b:n oppilaat kuuntelevat opasta Tallinnan parlamenttitalon edessä.

9d urheili Vuokatissa

9d vietti urheilulliset kaksi päivää Vuokatissa 7. - 8. huhtikuuta. Oppilaat ulkoilivat, hiihtivät, laskettelivat ja kävivät mm. Angry Birds -puistossa. Ruoka maistui Vuokatti Sport -hotellissa!

Pojat vauhdissa Vuokatin rinteissä!

9e kävi Tampereella

9e teki viimeisellä kouluviikolla 27. toukokuuta päivän retken Tampereelle Särkänniemeen. 

Sää oli epävakainen Särkänniemessä.

9f  keilasi Kuopiossa

9f vietti luokkaretkipäivän 26. toukokuuta Kuopiossa. He kävivät yhdessä hohtokeilaamassa ja sen jälkeen syömässä hyvin Pizza-Raxissa.

Välillä piti huilata, että jaksoi taas keilata.