Kasiluokkalaisten TET-kokemuksia

Teksti ja kuvat: Terhi Tiihonen 9E

Kasiluokkalaiset tyytyväisiä uudenlaiseen TET-harjoitteluun

Telle Lappeteläinen Mustissa ja Mirrissä

Saavumme Kolmisopen Musti ja Mirri-liikkeeseen ja katselemme hieman ympärillemme ennen haastateltavamme saapumista. Hyllyt notkuvat erilaisista eläinten tarvikkeista: on talutushihnoja, pehmoleluja, kirjoja… Paikka on todellinen eläinystävän paratiisi. Pian Telle Lappeteläinen (8.e) tulee paikalle ja saamme haastattelun käyntiin. Hänen mielestään oikeassa työpaikassa työskenteleminen on vastuullista, mutta kivaa. Mutta mitä eläintarvikekaupassa sitten oikein tehdään?

– Hinnoittelen, järjestelen ja täytän hyllyjä, kahdeksasluokkalainen tyttö luettelee työtehtäviään.

Myös kassakonetta on tullut kokeiltua. Tellen mukaan työ on paljolti soveltamista, ja työ sopii parhaiten niille, jotka tietävät eläimistä ja ovat myös kiinnostuneita niistä. Lappeteläinen pitää monien muiden oppilaiden tapaan oikeaa työpaikkaa parempana TET-paikkana kuin koulumme perinteistä siivoustyötä. Oikean työpaikan suosio johtunee vaihtoehtojen paljoudesta.

– Tulin tänne, koska rakastan eläimiä ja niiden tarvikkeita, Telle perustelee valintaansa.

Luulisi, että eläintarvikeliikkeessä asioi vain hänen kaltaisiaan eläinystäviä, mutta ei.

–Yllättävän monet ihmiset erehtyvät ovesta ja tulevat tänne, vaikka ovat matkalla viereiseen liikeeseen.

Vauhkosen Anni ja Vajannon Vilma Haapaniemen koululla

Käymme peremmälle luokkahuoneeseen ja tervehdimme musiikkiluokkalaisia Anni Vauhkosta 8a ja Vilma Vajantoa 8a. Oppitunti on päättynyt vastikään, joten saamme haastatella tyttöjä kaikessa rauhassa.

-Ihan kivalta, kuuluu vastaus, kun kysymme millaiselta tuntuu työskennellä Haapaniemen alakoulussa. Koulu on heille ennestäänkin tuttu, sillä molemmat ovat aikanaan itsekin käyneet kyseistä opinahjoa. Tämä on tosin ensimmäinen kerta, kun Anni ja Wilma näkevät paikan henkilökunnan silmin. Tytöt eivät kuitenkaan jouda vain verestelemään muistoja, ovathan he oikeissa töissä. Heidän toimenkuvaansa kuuluu muun muassa kokeiden korjaamista ja opettajien työpöytien siivoamista. Vaikka työ ei kovin rasittavalta kuulostakaan, tytöt eivät aio palata samaan paikkaan yhdeksännellä luokalla.

-Ensi vuonna voisi mennä töihin johonkin paikkaan, joka oikeasti kiinnostaa, he suunnittelevat.

Pihla Puurunen Niiralan päiväkodissa

Niiralan päiväkodin ovet käyvät solkenaan, kun kuravaatteisiin puetut lapset rientävät leikkeihinsä. Emme kuitenkaan tulleet perehtymään nassikoiden elämään, vaan haastattelemaan työelämään tutustuvaa Pihla Puurusta (8e). Löydämme hänet pari kerrosta ylempänä sijaitsevasta, pieniä penkkejä ja katettuja pöytiä täynnä olevasta huoneesta.

– Halusin nähdä millaista lastenhoitotyö oikein onkaan, ja ajattelin hakea tänne, itsevarmalta vaikuttava Pihla kertoo rauhallisesti. Päätöksen viimeisteli paikan läheinen sijainti.

–Olen tyytyväinen valintaani, sillä täällä on mukava olla. Työn oppii helposti, ja ilmapiiri on viihtyisä.

Nuori neiti kertoo työnsä koostuvan samoista tehtävistä, joita paikan aikuisetkin tekevät eli esimerkiksi lasten nukuttamisesta, leikittämisestä ja vahtimisesta. Teoriassa työ ei kuulosta erityisen vaikealta, mutta kun vilkaisee ulos harmaaseen säähän, voi arvata, ettei toppapuvun saaminen vastahakoisen lapsen ylle olekaan niin helppoa. Onneksi Pihlalla on oma ohjaaja, joka neuvoo häntä pattitilanteissa.

-Voisin harkita tulevani tänne toistekin, Pihla paljastaa.