torstai 17. joulukuuta 2009

8.-luokkalaisten arvosteluja näytelmästä Vaimoni Maurice

Vaimoni Maurice - ronskia huumoria ja yllättäviä tilanteita
Teksti: Taru Takkinen 8d

Vaimoni Maurice on Olli-Matti Oinosen ohjaama farssi, joka sai ensi-iltansa Kuopion kaupunginteatterissa 11.11.2009. Näytelmä kertoo Georges-nimisestä miehestä, joka pettää vaimoaan nuoren tytön, Cathrinen, kanssa. Cathrine on kyllästynyt siihen, että Georges ei uskalla kertoa vaimolleen totuutta. Niinpä Cathrine tulee Georgesin luokse aikomuksenaan kertoa totuus. Siitä lähtee liikkeelle aikamoinen tapahtumien ketju, johon liittyy viaton veljesavun lähettiläs, sekä muita viattomia raukkoja. Näytelmässä menevät sukupuolet sekaisin, kun miehet pukeutuvat naisiksi, ja sattuu muita, aika yllättäviäkin, käänteitä.

Vaimoni Maurice on mielestäni erittäin onnistuneesti toteutettu farssi, joka saa katsojat hytkymään naurusta. Näyttelijät sulautuvat uskottavasti rooleihinsa ja saavat vitsit toimimaan. Minusta veljesavun lähettilästä esittävä Ilkka Pentti onnistui hienosti näyttelemään miestä, joka esittää naista. Ohjaus toimi hyvin ja lavaa käytettiin monipuolisesti hyödyksi. Puvustuksessa, äänitehosteissa ja valaistuksessa ei ollut sinänsä mitään vikaa, mutta kaikista ratkaisuista en pitänyt. Cathrinen puku oli ehkä turhankin räikeä, eikä sopinut kokonaisuuteen. Äänitehosteet olivat paikoitellen liian epäaitoja. Yhdessä kohdassa Cathrine tuli lavan taakse häilymään, eikä se mielestäni toiminut.

Näytelmä oli hauska, tyypillinen koheltava farssi, jonka näyttelijät ja ohjaaja saivat hienosti kasaan. Aika ronskejakin kohtauksia oli, joita nuoremmat eivät välttämättä ymmärrä. Vaikka näytelmä olikin komedia, se sai katsojan ajattelemaan seksuaalisia vähemmistöjä ja niihin suhtautumista. Kaiken kaikkiaan näytelmä oli ehkä hauskin näytelmä, minkä olen koskaan nähnyt!


Vaimoni Maurice - paras näytelmä, minkä olen nähnyt
Teksti: Anttu Rahkonen 8d

Kuopion kaupunginteatteri 25.11.2009
Käsikirjoitus: Raffy Shartin
Ohjaus: Olli-Matti Oinonen

Juoni on seuraavanlainen: Georges pettää vaimoansa Catherinen kanssa, ja Catherine haluaa paljastaa sen. Maurice tulee tarjoamaan veljesapua Georgesille ja Georges saa idean pukea Maurice hänen vaimoksensa. Siitä kommellukset alkavat!

Minusta Vaimoni Maurice oli hyvä näytelmä. Yksi kohta siinä vähän epäonnistui: kun Georges löi Catherinea koristebanaanilla, niin ei kuulunut mitään, mutta muuten oli onnistunut näytelmä.
Näytelmä oli lajityypiltään farssi ja sen kyllä huomasi. Mielestäni se oli hyvin onnistunut ja hauska farssi. Sitä oli ilo katsoa.


Todellista parisuhdesekoilua
Teksti: Joona Töyräs 8C

19.11. 2009 torstaina kävimme koulun kanssa Kuopion kaupunginteatterissa katsomassa näytelmän Vaimoni Maurice. Näytelmän ohjaaja on Olli-Matti Oinonen ja käsikirjoittaja Raffy Shart.

Näytelmän päähenkilö Georges Audeley (Pekka Kekäklinen) on pettänyt vaimoaan (Sari Happonen) jo kaksi vuotta. Nyt hänen rakastajattarensa Cathrine (Lina Patrikainen) aikoo paljastaa tämän Georgesin vaimolle. Rakastajatar on tulossa, vaimo poissa ja Georgesilla on on Maurice Poupoulin (Pentti Ilkka) veljesavusta vaivanaan.

Ensin tilanne näyttää toivottomalta, mutta sitten Georges keksii, että Maurice voisi pukeutua hänen vaimokseen ja Cathrine voisi kertoa hänelle. Cathrine tulee ja soittaa miehelleen Rogerille, että tämä tulisi hakkaamaan Georgesin. Georges vie Cathrinien väkisin toiseen huoneeseen. Poupoulin jää alakertaan ja ovikelloa soitetaan. Sieltä tulevat herra ja rouva Bervaquot, joita muut kutsuvat Persvaoiksi. He ovat tulleet katsomaan taloa. Ovella on taas joku. Tällä kertaa se on Roger, joka luukee herra Bervaquot’ta Georgesiksi ja alkaa hakata tätä.

Olen käynyt teatterissa vain koulun kanssa ja tämä oli paras niistä. Muutenkin pidän komedioista, joka oli tässä tapauksessa farssi.

Näyttelijätyö oli hyvää ja näyttelijöillä piti pokka. Lavastus oli koko ajan sama ja puvustus vaihteli. Miehillä oli naisten vaatteitakin.

Huumori oli yläasteikäisten ymmärrettävissä.


Hulvaton vaimoni Maurice
Teksti: Suvi Iivarinen 8c

Viime viikolla kävin katsomassa ohjaaja Olli-Matti Oinosen näytelmän Vaimoni Maurice. Näytelmä esitettiin Kuopion kaupunginteatterilla. Näytelmän on käsikirjoittanut Raffy Shart.

Näytelmässä päähenkilöitä olivat Georges Audeley (Pekka Kekäläinen), Maurice Poupoulin (Pentti Ilkka), Cathrine (Lina Patrikainen) ja Roger (Mikko Paananen). Näyttelijät esittivät roolinsa hyvin ja eläytyivät roolinsa esittämiseen.

Georgesin vaimo epäilee, että Georgesilla on toinen nainen. Vaimo lähtee kaupungille ja muistuttaa Georgesia, että puolen päivän aikaan tulisivat herra ja rouva Bervaquot katsomaan taloa. Heti vaimon lähdettyä ovella on Poupoulin, joka tulee hakemaan Georgesin vaimon lupaamia vaatteita hyväntekeväisyyteen. Kun Georges on päästänyt Poupoulin sisään, ovikello soi ja ovella seisoo Cathrin, Georgen salarakas. George pakottaa Poupoulin tekeytymään vaimokseen Mauriceksi ja siitä alkaakin vauhdikas ja hauska näytelmä, jota katsellessa ei voi olla nauramatta.

Näytelmän lavastus oli hieno ja toteutettu pieniä yksityiskohtia myöten. Lavastus vastaa hyvin tapahtumia. Näyttelijöiden puvustus oli myös hyvä ja vastasi tapahtumia.

Näytelmä Vaimoni Maurice oli ehdottomasti paras näytelmä, jonka olen nähnyt. Naurulta ei voinut välttyä. Antaisin näytelmälle neljä tähteä.

8.-luokkalaisten arvosteluja näytelmästä Rakkaat Rissaset

Rakkaat Rissaset ihastuttavat
Teksti: Sara Kirsikka-aho 8b

Rakkaat Rissaset-näytelmän ohjasi Ritva Holmberg ja käsikirjoitti Ilpo Tiihonen. Musiikin näytelmään sävelsi Jukka Linkola. Kävin katsomassa näytelmän 25.11.2009 Kuopion kaupunginteatterissa.

Näytelmässä seurattiin Rissasten perhettä 60-luvun Niiralassa. Siinä pääasiassa seurattiin isä-Jalmaria, äiti-Signeä sekä lapsia Marjattaa, Sinikkaa ja Pietaria useitten vuosien ajan.

Minä pidin näytelmästä. Tykkään paljon teatteriesityksistä, ja Rakkaat Rissaset oli onnistunut kokonaisuus. Koreografia ja näyttelijöiden työ onnistuivat mielestäni parhaiten. Varsinkin Sinikkaa esittävän Lina Patrikaisen työ oli hienoa.

Teatteriesitys oli musikaalikomedia. Musiikki veikin näytelmää hienosti eteenpäin. Pidin Rakkaat Rissaset-näytelmästä, mutta kun näytelmässä kerrottiin myös 60-luvun Kuopiosta, niin se ei kauheasti kiinnostanut tämän ikäistä.


Rakkaat Rissaset – pitkästyttävä musiikkinäytelmä
Teksti: Jiri Jäntti 8e

Kuopion kaupunginteatteri 25.11.09
Ohjaaja: Ritva Holmberg
Teksti: Ilpo Tiihonen
Musiikki: Jukka Linkola

Rakkaat Rissaset oli varsin tylsä näytelmä. Perhe muutti Niiralaan Etelä-Suomesta. Isä (Pekka Kekäläinen) oli töissä pienessä valokuvausfirmassa, vaikka äiti Signe (Virpi Rautsiala) toivoi, että Jalmari menisi tunnetumpaan valokuvausfirmaan Jänikseen. Tyttäret Sinikka ja Marjatta saivat kumpikin oman puolisonsa ja Sinikka (Lina Patrikainen) sai lapsenkin Ruotsiin muutettuaan. Pietari (Mikko Paananen) ei alussa puhunut ollenkaan, mutta lopuksi hän kuitenkin puhui. Aika kului, lapset varttuivat.

Näytelmä oli pitkästyttävä. Siinä ei oikein tapahtunut mitään, aikaa vain kului. Musiikki oli hyvin liitetty tarinaan, mutta lavasteet olivat suorastaan surkeat. Niissä oleva idea ei ollut tarpeeksi selvä, eikä lavasteiden laatukaan ollut kummoinen. Muutenkin lava oli liian autio. Puvustus oli ”OK”, ei hyvä eikä huono. Äänitehosteet oli huonosti ajoitettuja eikä muutenkaan uskottavia. Onneksi niitä oli vähän. Näytelmän ideakin oli aivan liian arkinen.

Rakkaat Rissaset on musiikkinäytelmä, joka oli varsin pitkästyttävä. Ei kannata kenenkään katsoa, ajanhukkaa se vain oli.


Rakkaat Rissaset - viihdyttävä musiikkinäytelmä
Teksti: Tiina-Liisa Hämäläinen 8e

Näytelmän nimi on Rakkaat Rissaset ja sen ohjasi Ritva Holmberg. Käsikirjoitus on Ilpo Tiihosen. Sävellykset ovat Jukka Linkolan aikaansaannoksia. Katsoin näytelmän 25.11.09.

Perheeseen kuuluivat isä Jalmari (Pekka Kekäläinen), äiti Signe (Virpi Rautsiala), vanhempi tytär Sinikka (Lina Patrikainen), nuorempi tytär Marjatta (Katri-Maria Peltola) sekä perheen kuopus Pietari (Mikko Paananen). Heidän lisäkseen näytelmän keskiosassa nähtiin myös Miettinen (Ilkka Pentti), ukki (Jukka Auvinen) ja mummi (Seija Pitkänen).

Jalmari haluasi oman valokuvausyrityksensä menestyvän ja oman valokuvausnäyttelyn. Äiti on äidinkielenopettaja koulussa ja melko tyytyväinen elämäänsä, erityisesti tyttäreensä Marjattaan, joka on erityisen ahkera oppilas koulussa. Muuton jälkeen Marjatta ihastuu naapurissa asuvaan poikaan ja menee tämän kanssa naimisiin valmistuttuaan yliopistosta. Sinikka karkaa Tukholmaan yhden Miettinen-nimisen rentun perään ja jättää Kuopion. Pikku Pietari oppii puhumaan vasta monen vuoden jälkeen syntymästään, juuri kun Sinikka lähtee Miettisen perään. Lopussa Jalmari kuolee sydänkohtaukseen, Sinikka palaa Kuopioon ja on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Marjatta on eronnut nainen ja Pietari auttelee isovanhempiaan. Jalmarin näyttely valmistui museoon vasta tämän kuoltua.

Mielestäni näytelmä oli varsin hyvä. Sen asut olivat vanhanaikaisia ja lavasteet olivat jokseenkin karuja. Niihin olisi voinut panostaa, samoin äänitehosteiden ajoitukseen. Näyttelijätyö oli kiitettävää, samoin musiikki. Juoni ei ollut selkeä, kuten eivät hahmojen iätkään, joten olisin panostanut niihin enemmän. Mielestäni näytelmä oli viihdyttävä ja todellinen tarina. Tykkäsin!


Savolaista huumoria
Teksti: Erik Rönkä 8f

Kävimme koulun kanssa katsomassa näytelmän ”Rakkaat Rissaset”. Näytelmä kertoo perheestä 60-luvulla. Harvoin sattuu yhtä tylsää näytelmää, josta puuttuu vauhdin lisäksi huumori ja jännittävyys.
Toteutus ei mielestäni onnistunut. Lavasteita vaihdettaessa tummat miehet kolistelemassa lähinnä veivät huomioni. Näyttelijät olivat ihan ok, mutta perhe ei näyttänyt sopivan ollenkaan yhteen. Äiti Signe (Virpi Rautsiala) näytti noin 20 vuotta vanhemmalta kuin miehensä Jalmari (Pekka Kekäläinen).

Näytelmässä hypitään kaupungista toiseen, eikä siinä välttämättä edes pysy mukana koko aikaa.
Tarinasta jäi mieleen erityisesti se, kuinka epäuskottavasti perheen poika Pietari (Mikko Paananen) parantuu sairaudestaan ja oppii puhumaan.

Musiikki oli onnistunut ihan kohtalaisesti, mikä olikin ainoa positiivinen asia näytelmässä. Musiikki oli ajoitettu hyvin ja se sopi tilanteisiin.

Oma mielipiteeni ”Rakkaat Rissaset” – näytelmästä on huono, 4-10 arvoasteikolla 5. Näytelmä oli kuin puuro. Maistuu pahalle, mutta hillonokare keskellä tuo makua. En usein ole teatterissa käynyt, enkä tulisi varmasti käymäänkään, jos kaikki esitykset olisivat tällaisia. Täytyy olla todellinen Kuopion ja entisaikojen ystävä, mikäli voisi pitää näytelmästä.


Tavallista elämää
Teksti: Noora Heiska 8f

Kävimme koulun kanssa katsomassa näytelmän Rakkaat Rissaset. Se tapahtuu Kuopion Niiralassa. Näytelmä sijoittuu 1960–80-luvuille. Perheeseen kuuluvat isä Jalmari, valokuvaaja joka yrittää saada näyttelyn museolle, ja äiti Signe, joka toimii äidinkielenopettajana yhteiskoululla. Perheeseen kuuluu myös kolme lasta: Marjatta, Sinikka ja Pietari, joka ei osaa alussa puhua.

Näytelmä kertoo Rissasten elämästä ja luultavasti sen vuoksi siinä ei ole varsinaista juonta. Näytelmä tempaa mukaansa heti ensimmäisestä kohtauksesta alkaen, mutta keskivaiheilla näytelmä alkaa uuvuttaa. Kaljakuski Miettinen (Ilkka Pentti) tuo lisäväriä ja huumoria näytelmään.

Näytelmä alkaa Puijon tornin avajaisilla ja päänvaivaa Rissasten perheelle tuottaa Sinikka-tytär, joka, toisin kuin siskonsa Marjatta, ei ole lainkaan kiinnostunut koulusta. Myös rahahuolet vaivaavat perhettä. Juoni kulkee hyvin eteenpäin, mutta jotkut kohtaukset, kuten se jossa Pietari ja naapurin poika heittelevät lumipalloja, ovat irrallaan näytelmästä.

Musiikkikohtaukset, joita onneksi on runsaasti, piristävät ja pitävät hereillä. Myös tanssien koreografiat ovat hyvin suunniteltuja ja toteutettuja, varsinkin ryhmäkohtauksissa.

Näytelmän lopussa perheen isä kuolee ulos järven rantaan kamera kaulassaan. Kohtaus on koskettava. Harmillista oli, että Pietarin puhumattomuuden syytä ei kerrota, ja kun Sinikka on lähdössä Ruotsiin, Pietari sanoo yhtäkkiä ensimmäiset sanansa.

Ajoittaisesta tylsyydestä huolimatta näytelmä oli hyvä!


Rakkaat Rissaset – hauska musiikkinäytelmä
Teksti: Aleksi Pentikäinen 8b

Kävin katsomassa näytelmän Rakkaat Rissaset 25.11.2009 Kuopion kaupunginteatterissa. Näytelmän on ohjannut Ritva Holmberg ja musiikin on säveltänyt Jukka Linkola.

Juoni kertoo Rissasten perheestä, jossa tapahtui paljon. Vanhin lapsi muutti Ruotsiin ja nuorin lapsi Pietari oli puhevikainen eikä voinut puhua. Isä oli valokuvaaja ja äiti sätkyjä saava opettaja.

Mielestäni näytelmä oli hyvä: siinä sai välillä nauraa ja välillä sai taas tietää entisajan Kuopiosta. Lauluja olisi kuitenkin voinut vähän vähentää. Katossa roikkuvat ”talot” oli hyvin keksitty ja asut olivat hyvät. Puhevikaisen Pietarin asioiden ilmaisut olivat hyvät ja se, miten isä otti selvää, mitä Pietari halusi.

Näytelmä on draamallinen musiikkikomedia, joka käsittelee vanhaa Kuopiota. Näytelmässä tapahtui paljon hauskuuksia. Näytelmä oli hyvä!

Teatteripolkua kaseille!

Teksti: Virva Eskelinen

Teatteripolku käyntiin Kuopiossa


Aktiivinen lapsuus ja nuoruus Kuopiossa -ohjelmakokonaisuuteen kuuluva Kulttuuripolku käynnisti tänä syksynä 8. luokan osionsa: Teatteripolun. Sen tarkoituksena on, että kaikki kuopiolaiset 8.-luokkalaiset käyvät teatterissa, tutustuvat teatteri-ilmaisuun ja tekevät katsomastaan näytelmästä draama- ja kirjoitustehtäviä äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla.

Tänä lukuvuonna Teatteripolku tarjosi nuorille Kuopion kaupunginteatterissa esitettävän Rakkaat Rissaset -näytelmän. Tulevina vuosina näytelmä vaihtuu, mutta Teatteripolun olisi tarkoitus jäädä pysyvästi kaupungin koulutoimen opetussuunnitelmiin.

Minarin 8 a, 8 b, 8e ja 8 f kävivät katsomassa musiikkinäytelmän Rakkat Rissaset 25.11.2009. 8c ja 8d näkivät sairaustapauksen johdosta perutun esityksen sijaan farssin Vaimoni Maurice 19.11.2009.



Minarilaiset käsittelivät teatterikäyntiä äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla pienten draamatehtävien avulla. Oppilaat valmistivat still kuva -esityksiä näytelmän henkilöistä (kuvassa 8c:n oppilaita vihaisena Cathrinena) tai dramatisoivat näytelmän eri kohtauksia. Oppilaat myös kirjoittivat näytelmäarvosteluja.

Taitaja kisa 2010

Teksti: Sakari Pääkkö 9b
Video: Jorma Hevosmaa

"Ennätyksellistä menestystä Minarissa"

Minarilainen joukkue Muulit sijoittui neljänneksi Taitaja9-aluekilpailussa Varkaudessa 9.12. Joukkue, johon kuuluvat Mari Haikonen, Rasmus Hämäläinen sekä Hessu Kosonen 9 b-luokalta, jatkaa kilpailemista SM-finaalissa. Finaali pidetään Oulussa 27.-29.4.

Taitaja9 on perinteinen yhdeksäsluokkalaisille järjestetty kädentaitoja testaava kilpailu. Meidän koulustamme on otettu osaa tähän kilpailuun jo kymmenen vuotta.

Tänä vuonna paikalliskisoihin osallistui Minarista 4 joukkuetta. Kilpailu järjestettiin 26.11. Savon ammatti- ja aikuisopistolla Kuopiossa ja tehtävissä vaadittiin kädentaitoa, nokkeluutta sekä tiimityötä.

Muulit-joukkue sijoittui aluekilpailussa toiseksi ja kuittasi saavutuksellaan uudet muistitikut ja 30€:n lahjakortit.

Varkauden aluekilpailuissa oli koulun juhlasaliin rakennettu viisi eri rataa, joissa oli erilaisia taitoa vaativia rasteja. Suoritettuaan tehtävän yhdellä rastilla joukkueen piti siirtyä seuraavalle rastille. Ratkaisuaikaa kussakin tehtävässä oli neljä minuuttia.



Kilpailuun osallistuneista 15 joukkueesta semifinaaleihin pääsi 10 joukkuetta, Muulit mukaan lukien. Semifinaaleissakin oli viisi rataa, mutta rastit oli muutettu. Semifinaaleista finaaliin jatkoi Muulien lisäksi neljä muuta joukkuetta.

Finaaleissa Muuleilla oli ylivoimainen johto muihin joukkueisiin verrattuna, mutta sitten piparit tasoittivat tilannetta: Muulien piparit olivat tuomarin mukaan liian paksuja, joten taikina jouduttiin kaulitsemaan alusta. Epäonni jatkui viimeisellä rastilla, missä tehtävänä oli koota palapeli: Muulien palapeli oli muuten valmis, mutta kisan järjestäjät olivat hukanneet yhden palan. Tämän johdosta kolme muuta joukkuetta meni heitä ennen maaliin.

Muulit olivat loppujen lopuksi neljänsiä, mikä takasi heille paikan Oulussa järjestettävään SM-finaaliin. Palkinnoksi he saivat uudet kuulokkeet. SM-finaalin voittajia odottavat uudet skootterit.

Muulit -joukkuetta kaitseva Jorma Hevosmaa oli erittäin tyytyväinen tuloksiin: "Tällainen menestys on ennätyksellistä Minarissa", hän kertoo. Muuleja hän kuvaa taidokkaaksi ja hyvin toimivaksi joukkueeksi. "Heiltä löytyy paljon taitoa jokaisella osa-alueella ja he pelaavat ryhmänä erinomaisesti yhteen". Tiimityötä hän luonnehtiikin todella tärkeäksi. Finaalia varten harjoitellaan, mutta sitä ei oteta turhan vakavasti. "Hauskaa sinne lähdetään pitämään, ja katsotaan nyt, ajellaanko skoottereilla takaisin Kuopioon", hän nauraa.