perjantai 18. joulukuuta 2009

Tervetuloa lukemaan uutta Huvitusta!

Hyvä lukija!

Edessäsi on Minna Canthin koulun uudistettu verkkomuotoinen koululehti Huvitus. Se sisältää juttuja kouluumme liittyvistä asioista, tapahtumista, oppilaista ja opettajista.

Juttujen aiheet ovat melko tuoreita. Sen vuoksi et löydä lehdestä kaikkea sitä jutunarvoista, mitä koulussamme on tänä syksynä tapahtunut. Moni tilaisuus olisi ansainnut palstatilaa, mutta lehden suunnittelu ja toteutus pääsi alkamaan vasta marraskuussa.

Toimituksen tarkoituksena on tehdä ajankohtaista lehteä ja päivittää sitä säännöllisesti. Siksi olisikin tärkeää, että Sinä, hyvä lukija, olisit yhteydessä toimitukseen. Jos tiedät jotakin, josta voisi kirjoittaa, kerro siitä Huvituksen toimituskunnalle joko hihasta vetämällä tai sähköpostitse. Yhteystiedot näkyvät lehden etusivulla.

Toimituskunnan puolesta toivotan Sinulle mukavia lukuhetkiä Huvituksen parissa!

Virva Eskelinen
päätoimittaja
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori

Toimituskunta esittäytyy

Kuva: Peppi Pasanen 9e


Ylärivin seisoskelijat vasemmalta alkaen:
Sanni, Mari, Sakari, Alma, Peppi, Sari, Vesa ja Virva
Maassa vasemmalta alkaen: Terhi, Ullis, Henriikka

Shakkimestaruus Kuopioon

Teksti ja kuva: Henriikka Asikainen 7d

Erik Rönkä on Suomen mestari

Minna Canthin koulun 8 f-luokan oppilas Erik Rönkä voitti Lavialla 28.-29.11. 2009 koululaisten Suomen mestaruuden shakissa. Kilpailussa oli yhteensä 20 osallistujaa viidessä eri sarjassa (10-, 12-, 14-, 16- ja alle 20-vuotiaat pojat. Tyttöjen sarja kilpailtiin yhdessä sarjassa (alle 20v).

Erikille Suomen mestaruuskisoissa pelaaminen ei ole ensimmäinen kerta. Erik on ollut mukana kahdesti jopa PM-kisoissa, kerran EM-kisoissa ja MM-kisoissakin. Tällä hetkellä hän on suuntaamassa Pohjoismaiden mestaruuskisoihin Ruotsin Västeroosiin helmikuussa 2010.


Miltä tuntui voittaa SM-kultaa ja päästä Pohjoismaitten mestaruuskisoihin?
– Hyvältä tuntuu, koska ainoa tavoitteeni oli voittaa, ja se tavoite täyttyi.

Miten aloitit shakin pelaamisen ja minkä ikäinen olit?
– Isoveli opetti aluksi. Sen jälkeen rupesin pelaamaan netissä ja lopulta menin kerhoon. Olin silloin noin 10-vuotias.

Kuinka usein harjoittelet?
– Joka päivä muutaman tunnin netissä.

Kuinka usein kilpailuja järjestetään?
– Viikonloppuisin on kisoja aikuisia vastaan, ja nuortenkilpailut on sitten kaksi kertaa vuodessa.

Mihin aikaan nuortenkilpailut on?
– Toiset on kesällä ja toiset taas marraskuussa.

Minkä ikäisenä voitit ensimmäisen kerran? Missä ja milloin tämä tapahtui?
– Kolmetoistavuotiaana, Siikaissa, kesällä 2008

Minkälaisia ovat vastustajasi?
– Tunnen heidät. Suomessa on tosi kova kärki.

Kerro lyhyesti, miten shakkia pelataan.
– Siirrellään nappuloita ja yritetään saada vastustajan kuningas tilanteeseen, jossa se ei pääse pakoon.

Comenius-vaihdosta jäi hyviä muistoja

Teksti ja kuvat: Roosa Ruotsalainen 8d ja Saara Rissanen 8d

Muistelua ja päiväkirjaotteita

Kymmenen kahdeksasluokkalaista, Ullis ja Sari olivat Saksassa, Osterholz-Schambeckissä 2.–7.12.2009. Saksa oli ensimmäinen etappi Comenius-projektissa, jonka osana olivat myös Tanska ja Unkari. Projektissa on tarkoitus jakaa eri maiden kulttuureja nuorille. Majoitus oli saksalaisten oppilaiden perheissä. Olimme perheissä usein iltaisin, joskus päivälläkin. Aikaa oli vähän liikaakin.

”Asun rivitaloalueella. Parini on Ines. Hän ei puhu hyvin englantia, mutta tulemme juttuun.”


”Meitsi asuu kohtuu suuressa omakotitalossa. Perheeseen kuuluu parini Denis, hänen siskonsa, iskä ja äiti.”

Matkan aikana mm. luistelimme, kävimme jouluaiheisissa työpajoissa, katselimme nähtävyyksiä Bremenissä ja tietenkin pidimme hauskaa kavereiden kanssa. Työpajojen aiheita olivat joulukortit, musiikki, valot ja koristeet, joulukuusi, runot ja leipominen. Näistä sai valita kolme, joissa sitten kävimme kahtena päivänä.

”Meillä on ollut paljon tekemistä. Olemme tänään olleet christmas workshopeissa. Täällä on kivaa.”

”Siis workshoppeja. Äsken oli ruoka, joka oli outoa ja kohta lauletaan kait joululauluja… Koulussa ollaan ja hauskaa on!”

Bremenissä meillä oli ohjattu kaupunkikierros sekaryhmissä. Katselimme nähtävyyksiä ja kävimme joulutoreilla. Osa kapusi myös kirkontorniin. Lopuksi oli aikaa shoppailla.

Matka oli mukava kokemus ja menisimme mielellämme uudestaankin. Kasiluokkalaisten englanninkielen taidoilla pärjäsi ihan hyvin, Saksassa englanninkielen taito on paljon huonompi. Matkasta jäi paljon hyviä muistoja ja sutkautuksia. Parhaimmistoa on varmaan: ”Jos siihen laittaa euron niin se liikkuu!” Nissi-show pyörii Saksassakin!


”Jouduimme heräämään 3 jälkeen ja lähdimme koululle, josta hyppäsimme bussiin. Bussilla menimme Bremenin lentokentälle.”

”Nyt ollaan täällä lentokentällä. Matka oli tosi kiva. Olisi voinut olla pitempään. Perhe oli tosi mukava ja lupasimme pitää yhteyttä.”


torstai 17. joulukuuta 2009

8.-luokkalaisten arvosteluja näytelmästä Vaimoni Maurice

Vaimoni Maurice - ronskia huumoria ja yllättäviä tilanteita
Teksti: Taru Takkinen 8d

Vaimoni Maurice on Olli-Matti Oinosen ohjaama farssi, joka sai ensi-iltansa Kuopion kaupunginteatterissa 11.11.2009. Näytelmä kertoo Georges-nimisestä miehestä, joka pettää vaimoaan nuoren tytön, Cathrinen, kanssa. Cathrine on kyllästynyt siihen, että Georges ei uskalla kertoa vaimolleen totuutta. Niinpä Cathrine tulee Georgesin luokse aikomuksenaan kertoa totuus. Siitä lähtee liikkeelle aikamoinen tapahtumien ketju, johon liittyy viaton veljesavun lähettiläs, sekä muita viattomia raukkoja. Näytelmässä menevät sukupuolet sekaisin, kun miehet pukeutuvat naisiksi, ja sattuu muita, aika yllättäviäkin, käänteitä.

Vaimoni Maurice on mielestäni erittäin onnistuneesti toteutettu farssi, joka saa katsojat hytkymään naurusta. Näyttelijät sulautuvat uskottavasti rooleihinsa ja saavat vitsit toimimaan. Minusta veljesavun lähettilästä esittävä Ilkka Pentti onnistui hienosti näyttelemään miestä, joka esittää naista. Ohjaus toimi hyvin ja lavaa käytettiin monipuolisesti hyödyksi. Puvustuksessa, äänitehosteissa ja valaistuksessa ei ollut sinänsä mitään vikaa, mutta kaikista ratkaisuista en pitänyt. Cathrinen puku oli ehkä turhankin räikeä, eikä sopinut kokonaisuuteen. Äänitehosteet olivat paikoitellen liian epäaitoja. Yhdessä kohdassa Cathrine tuli lavan taakse häilymään, eikä se mielestäni toiminut.

Näytelmä oli hauska, tyypillinen koheltava farssi, jonka näyttelijät ja ohjaaja saivat hienosti kasaan. Aika ronskejakin kohtauksia oli, joita nuoremmat eivät välttämättä ymmärrä. Vaikka näytelmä olikin komedia, se sai katsojan ajattelemaan seksuaalisia vähemmistöjä ja niihin suhtautumista. Kaiken kaikkiaan näytelmä oli ehkä hauskin näytelmä, minkä olen koskaan nähnyt!


Vaimoni Maurice - paras näytelmä, minkä olen nähnyt
Teksti: Anttu Rahkonen 8d

Kuopion kaupunginteatteri 25.11.2009
Käsikirjoitus: Raffy Shartin
Ohjaus: Olli-Matti Oinonen

Juoni on seuraavanlainen: Georges pettää vaimoansa Catherinen kanssa, ja Catherine haluaa paljastaa sen. Maurice tulee tarjoamaan veljesapua Georgesille ja Georges saa idean pukea Maurice hänen vaimoksensa. Siitä kommellukset alkavat!

Minusta Vaimoni Maurice oli hyvä näytelmä. Yksi kohta siinä vähän epäonnistui: kun Georges löi Catherinea koristebanaanilla, niin ei kuulunut mitään, mutta muuten oli onnistunut näytelmä.
Näytelmä oli lajityypiltään farssi ja sen kyllä huomasi. Mielestäni se oli hyvin onnistunut ja hauska farssi. Sitä oli ilo katsoa.


Todellista parisuhdesekoilua
Teksti: Joona Töyräs 8C

19.11. 2009 torstaina kävimme koulun kanssa Kuopion kaupunginteatterissa katsomassa näytelmän Vaimoni Maurice. Näytelmän ohjaaja on Olli-Matti Oinonen ja käsikirjoittaja Raffy Shart.

Näytelmän päähenkilö Georges Audeley (Pekka Kekäklinen) on pettänyt vaimoaan (Sari Happonen) jo kaksi vuotta. Nyt hänen rakastajattarensa Cathrine (Lina Patrikainen) aikoo paljastaa tämän Georgesin vaimolle. Rakastajatar on tulossa, vaimo poissa ja Georgesilla on on Maurice Poupoulin (Pentti Ilkka) veljesavusta vaivanaan.

Ensin tilanne näyttää toivottomalta, mutta sitten Georges keksii, että Maurice voisi pukeutua hänen vaimokseen ja Cathrine voisi kertoa hänelle. Cathrine tulee ja soittaa miehelleen Rogerille, että tämä tulisi hakkaamaan Georgesin. Georges vie Cathrinien väkisin toiseen huoneeseen. Poupoulin jää alakertaan ja ovikelloa soitetaan. Sieltä tulevat herra ja rouva Bervaquot, joita muut kutsuvat Persvaoiksi. He ovat tulleet katsomaan taloa. Ovella on taas joku. Tällä kertaa se on Roger, joka luukee herra Bervaquot’ta Georgesiksi ja alkaa hakata tätä.

Olen käynyt teatterissa vain koulun kanssa ja tämä oli paras niistä. Muutenkin pidän komedioista, joka oli tässä tapauksessa farssi.

Näyttelijätyö oli hyvää ja näyttelijöillä piti pokka. Lavastus oli koko ajan sama ja puvustus vaihteli. Miehillä oli naisten vaatteitakin.

Huumori oli yläasteikäisten ymmärrettävissä.


Hulvaton vaimoni Maurice
Teksti: Suvi Iivarinen 8c

Viime viikolla kävin katsomassa ohjaaja Olli-Matti Oinosen näytelmän Vaimoni Maurice. Näytelmä esitettiin Kuopion kaupunginteatterilla. Näytelmän on käsikirjoittanut Raffy Shart.

Näytelmässä päähenkilöitä olivat Georges Audeley (Pekka Kekäläinen), Maurice Poupoulin (Pentti Ilkka), Cathrine (Lina Patrikainen) ja Roger (Mikko Paananen). Näyttelijät esittivät roolinsa hyvin ja eläytyivät roolinsa esittämiseen.

Georgesin vaimo epäilee, että Georgesilla on toinen nainen. Vaimo lähtee kaupungille ja muistuttaa Georgesia, että puolen päivän aikaan tulisivat herra ja rouva Bervaquot katsomaan taloa. Heti vaimon lähdettyä ovella on Poupoulin, joka tulee hakemaan Georgesin vaimon lupaamia vaatteita hyväntekeväisyyteen. Kun Georges on päästänyt Poupoulin sisään, ovikello soi ja ovella seisoo Cathrin, Georgen salarakas. George pakottaa Poupoulin tekeytymään vaimokseen Mauriceksi ja siitä alkaakin vauhdikas ja hauska näytelmä, jota katsellessa ei voi olla nauramatta.

Näytelmän lavastus oli hieno ja toteutettu pieniä yksityiskohtia myöten. Lavastus vastaa hyvin tapahtumia. Näyttelijöiden puvustus oli myös hyvä ja vastasi tapahtumia.

Näytelmä Vaimoni Maurice oli ehdottomasti paras näytelmä, jonka olen nähnyt. Naurulta ei voinut välttyä. Antaisin näytelmälle neljä tähteä.

8.-luokkalaisten arvosteluja näytelmästä Rakkaat Rissaset

Rakkaat Rissaset ihastuttavat
Teksti: Sara Kirsikka-aho 8b

Rakkaat Rissaset-näytelmän ohjasi Ritva Holmberg ja käsikirjoitti Ilpo Tiihonen. Musiikin näytelmään sävelsi Jukka Linkola. Kävin katsomassa näytelmän 25.11.2009 Kuopion kaupunginteatterissa.

Näytelmässä seurattiin Rissasten perhettä 60-luvun Niiralassa. Siinä pääasiassa seurattiin isä-Jalmaria, äiti-Signeä sekä lapsia Marjattaa, Sinikkaa ja Pietaria useitten vuosien ajan.

Minä pidin näytelmästä. Tykkään paljon teatteriesityksistä, ja Rakkaat Rissaset oli onnistunut kokonaisuus. Koreografia ja näyttelijöiden työ onnistuivat mielestäni parhaiten. Varsinkin Sinikkaa esittävän Lina Patrikaisen työ oli hienoa.

Teatteriesitys oli musikaalikomedia. Musiikki veikin näytelmää hienosti eteenpäin. Pidin Rakkaat Rissaset-näytelmästä, mutta kun näytelmässä kerrottiin myös 60-luvun Kuopiosta, niin se ei kauheasti kiinnostanut tämän ikäistä.


Rakkaat Rissaset – pitkästyttävä musiikkinäytelmä
Teksti: Jiri Jäntti 8e

Kuopion kaupunginteatteri 25.11.09
Ohjaaja: Ritva Holmberg
Teksti: Ilpo Tiihonen
Musiikki: Jukka Linkola

Rakkaat Rissaset oli varsin tylsä näytelmä. Perhe muutti Niiralaan Etelä-Suomesta. Isä (Pekka Kekäläinen) oli töissä pienessä valokuvausfirmassa, vaikka äiti Signe (Virpi Rautsiala) toivoi, että Jalmari menisi tunnetumpaan valokuvausfirmaan Jänikseen. Tyttäret Sinikka ja Marjatta saivat kumpikin oman puolisonsa ja Sinikka (Lina Patrikainen) sai lapsenkin Ruotsiin muutettuaan. Pietari (Mikko Paananen) ei alussa puhunut ollenkaan, mutta lopuksi hän kuitenkin puhui. Aika kului, lapset varttuivat.

Näytelmä oli pitkästyttävä. Siinä ei oikein tapahtunut mitään, aikaa vain kului. Musiikki oli hyvin liitetty tarinaan, mutta lavasteet olivat suorastaan surkeat. Niissä oleva idea ei ollut tarpeeksi selvä, eikä lavasteiden laatukaan ollut kummoinen. Muutenkin lava oli liian autio. Puvustus oli ”OK”, ei hyvä eikä huono. Äänitehosteet oli huonosti ajoitettuja eikä muutenkaan uskottavia. Onneksi niitä oli vähän. Näytelmän ideakin oli aivan liian arkinen.

Rakkaat Rissaset on musiikkinäytelmä, joka oli varsin pitkästyttävä. Ei kannata kenenkään katsoa, ajanhukkaa se vain oli.


Rakkaat Rissaset - viihdyttävä musiikkinäytelmä
Teksti: Tiina-Liisa Hämäläinen 8e

Näytelmän nimi on Rakkaat Rissaset ja sen ohjasi Ritva Holmberg. Käsikirjoitus on Ilpo Tiihosen. Sävellykset ovat Jukka Linkolan aikaansaannoksia. Katsoin näytelmän 25.11.09.

Perheeseen kuuluivat isä Jalmari (Pekka Kekäläinen), äiti Signe (Virpi Rautsiala), vanhempi tytär Sinikka (Lina Patrikainen), nuorempi tytär Marjatta (Katri-Maria Peltola) sekä perheen kuopus Pietari (Mikko Paananen). Heidän lisäkseen näytelmän keskiosassa nähtiin myös Miettinen (Ilkka Pentti), ukki (Jukka Auvinen) ja mummi (Seija Pitkänen).

Jalmari haluasi oman valokuvausyrityksensä menestyvän ja oman valokuvausnäyttelyn. Äiti on äidinkielenopettaja koulussa ja melko tyytyväinen elämäänsä, erityisesti tyttäreensä Marjattaan, joka on erityisen ahkera oppilas koulussa. Muuton jälkeen Marjatta ihastuu naapurissa asuvaan poikaan ja menee tämän kanssa naimisiin valmistuttuaan yliopistosta. Sinikka karkaa Tukholmaan yhden Miettinen-nimisen rentun perään ja jättää Kuopion. Pikku Pietari oppii puhumaan vasta monen vuoden jälkeen syntymästään, juuri kun Sinikka lähtee Miettisen perään. Lopussa Jalmari kuolee sydänkohtaukseen, Sinikka palaa Kuopioon ja on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Marjatta on eronnut nainen ja Pietari auttelee isovanhempiaan. Jalmarin näyttely valmistui museoon vasta tämän kuoltua.

Mielestäni näytelmä oli varsin hyvä. Sen asut olivat vanhanaikaisia ja lavasteet olivat jokseenkin karuja. Niihin olisi voinut panostaa, samoin äänitehosteiden ajoitukseen. Näyttelijätyö oli kiitettävää, samoin musiikki. Juoni ei ollut selkeä, kuten eivät hahmojen iätkään, joten olisin panostanut niihin enemmän. Mielestäni näytelmä oli viihdyttävä ja todellinen tarina. Tykkäsin!


Savolaista huumoria
Teksti: Erik Rönkä 8f

Kävimme koulun kanssa katsomassa näytelmän ”Rakkaat Rissaset”. Näytelmä kertoo perheestä 60-luvulla. Harvoin sattuu yhtä tylsää näytelmää, josta puuttuu vauhdin lisäksi huumori ja jännittävyys.
Toteutus ei mielestäni onnistunut. Lavasteita vaihdettaessa tummat miehet kolistelemassa lähinnä veivät huomioni. Näyttelijät olivat ihan ok, mutta perhe ei näyttänyt sopivan ollenkaan yhteen. Äiti Signe (Virpi Rautsiala) näytti noin 20 vuotta vanhemmalta kuin miehensä Jalmari (Pekka Kekäläinen).

Näytelmässä hypitään kaupungista toiseen, eikä siinä välttämättä edes pysy mukana koko aikaa.
Tarinasta jäi mieleen erityisesti se, kuinka epäuskottavasti perheen poika Pietari (Mikko Paananen) parantuu sairaudestaan ja oppii puhumaan.

Musiikki oli onnistunut ihan kohtalaisesti, mikä olikin ainoa positiivinen asia näytelmässä. Musiikki oli ajoitettu hyvin ja se sopi tilanteisiin.

Oma mielipiteeni ”Rakkaat Rissaset” – näytelmästä on huono, 4-10 arvoasteikolla 5. Näytelmä oli kuin puuro. Maistuu pahalle, mutta hillonokare keskellä tuo makua. En usein ole teatterissa käynyt, enkä tulisi varmasti käymäänkään, jos kaikki esitykset olisivat tällaisia. Täytyy olla todellinen Kuopion ja entisaikojen ystävä, mikäli voisi pitää näytelmästä.


Tavallista elämää
Teksti: Noora Heiska 8f

Kävimme koulun kanssa katsomassa näytelmän Rakkaat Rissaset. Se tapahtuu Kuopion Niiralassa. Näytelmä sijoittuu 1960–80-luvuille. Perheeseen kuuluvat isä Jalmari, valokuvaaja joka yrittää saada näyttelyn museolle, ja äiti Signe, joka toimii äidinkielenopettajana yhteiskoululla. Perheeseen kuuluu myös kolme lasta: Marjatta, Sinikka ja Pietari, joka ei osaa alussa puhua.

Näytelmä kertoo Rissasten elämästä ja luultavasti sen vuoksi siinä ei ole varsinaista juonta. Näytelmä tempaa mukaansa heti ensimmäisestä kohtauksesta alkaen, mutta keskivaiheilla näytelmä alkaa uuvuttaa. Kaljakuski Miettinen (Ilkka Pentti) tuo lisäväriä ja huumoria näytelmään.

Näytelmä alkaa Puijon tornin avajaisilla ja päänvaivaa Rissasten perheelle tuottaa Sinikka-tytär, joka, toisin kuin siskonsa Marjatta, ei ole lainkaan kiinnostunut koulusta. Myös rahahuolet vaivaavat perhettä. Juoni kulkee hyvin eteenpäin, mutta jotkut kohtaukset, kuten se jossa Pietari ja naapurin poika heittelevät lumipalloja, ovat irrallaan näytelmästä.

Musiikkikohtaukset, joita onneksi on runsaasti, piristävät ja pitävät hereillä. Myös tanssien koreografiat ovat hyvin suunniteltuja ja toteutettuja, varsinkin ryhmäkohtauksissa.

Näytelmän lopussa perheen isä kuolee ulos järven rantaan kamera kaulassaan. Kohtaus on koskettava. Harmillista oli, että Pietarin puhumattomuuden syytä ei kerrota, ja kun Sinikka on lähdössä Ruotsiin, Pietari sanoo yhtäkkiä ensimmäiset sanansa.

Ajoittaisesta tylsyydestä huolimatta näytelmä oli hyvä!


Rakkaat Rissaset – hauska musiikkinäytelmä
Teksti: Aleksi Pentikäinen 8b

Kävin katsomassa näytelmän Rakkaat Rissaset 25.11.2009 Kuopion kaupunginteatterissa. Näytelmän on ohjannut Ritva Holmberg ja musiikin on säveltänyt Jukka Linkola.

Juoni kertoo Rissasten perheestä, jossa tapahtui paljon. Vanhin lapsi muutti Ruotsiin ja nuorin lapsi Pietari oli puhevikainen eikä voinut puhua. Isä oli valokuvaaja ja äiti sätkyjä saava opettaja.

Mielestäni näytelmä oli hyvä: siinä sai välillä nauraa ja välillä sai taas tietää entisajan Kuopiosta. Lauluja olisi kuitenkin voinut vähän vähentää. Katossa roikkuvat ”talot” oli hyvin keksitty ja asut olivat hyvät. Puhevikaisen Pietarin asioiden ilmaisut olivat hyvät ja se, miten isä otti selvää, mitä Pietari halusi.

Näytelmä on draamallinen musiikkikomedia, joka käsittelee vanhaa Kuopiota. Näytelmässä tapahtui paljon hauskuuksia. Näytelmä oli hyvä!

Teatteripolkua kaseille!

Teksti: Virva Eskelinen

Teatteripolku käyntiin Kuopiossa


Aktiivinen lapsuus ja nuoruus Kuopiossa -ohjelmakokonaisuuteen kuuluva Kulttuuripolku käynnisti tänä syksynä 8. luokan osionsa: Teatteripolun. Sen tarkoituksena on, että kaikki kuopiolaiset 8.-luokkalaiset käyvät teatterissa, tutustuvat teatteri-ilmaisuun ja tekevät katsomastaan näytelmästä draama- ja kirjoitustehtäviä äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla.

Tänä lukuvuonna Teatteripolku tarjosi nuorille Kuopion kaupunginteatterissa esitettävän Rakkaat Rissaset -näytelmän. Tulevina vuosina näytelmä vaihtuu, mutta Teatteripolun olisi tarkoitus jäädä pysyvästi kaupungin koulutoimen opetussuunnitelmiin.

Minarin 8 a, 8 b, 8e ja 8 f kävivät katsomassa musiikkinäytelmän Rakkat Rissaset 25.11.2009. 8c ja 8d näkivät sairaustapauksen johdosta perutun esityksen sijaan farssin Vaimoni Maurice 19.11.2009.



Minarilaiset käsittelivät teatterikäyntiä äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla pienten draamatehtävien avulla. Oppilaat valmistivat still kuva -esityksiä näytelmän henkilöistä (kuvassa 8c:n oppilaita vihaisena Cathrinena) tai dramatisoivat näytelmän eri kohtauksia. Oppilaat myös kirjoittivat näytelmäarvosteluja.

Taitaja kisa 2010

Teksti: Sakari Pääkkö 9b
Video: Jorma Hevosmaa

"Ennätyksellistä menestystä Minarissa"

Minarilainen joukkue Muulit sijoittui neljänneksi Taitaja9-aluekilpailussa Varkaudessa 9.12. Joukkue, johon kuuluvat Mari Haikonen, Rasmus Hämäläinen sekä Hessu Kosonen 9 b-luokalta, jatkaa kilpailemista SM-finaalissa. Finaali pidetään Oulussa 27.-29.4.

Taitaja9 on perinteinen yhdeksäsluokkalaisille järjestetty kädentaitoja testaava kilpailu. Meidän koulustamme on otettu osaa tähän kilpailuun jo kymmenen vuotta.

Tänä vuonna paikalliskisoihin osallistui Minarista 4 joukkuetta. Kilpailu järjestettiin 26.11. Savon ammatti- ja aikuisopistolla Kuopiossa ja tehtävissä vaadittiin kädentaitoa, nokkeluutta sekä tiimityötä.

Muulit-joukkue sijoittui aluekilpailussa toiseksi ja kuittasi saavutuksellaan uudet muistitikut ja 30€:n lahjakortit.

Varkauden aluekilpailuissa oli koulun juhlasaliin rakennettu viisi eri rataa, joissa oli erilaisia taitoa vaativia rasteja. Suoritettuaan tehtävän yhdellä rastilla joukkueen piti siirtyä seuraavalle rastille. Ratkaisuaikaa kussakin tehtävässä oli neljä minuuttia.



Kilpailuun osallistuneista 15 joukkueesta semifinaaleihin pääsi 10 joukkuetta, Muulit mukaan lukien. Semifinaaleissakin oli viisi rataa, mutta rastit oli muutettu. Semifinaaleista finaaliin jatkoi Muulien lisäksi neljä muuta joukkuetta.

Finaaleissa Muuleilla oli ylivoimainen johto muihin joukkueisiin verrattuna, mutta sitten piparit tasoittivat tilannetta: Muulien piparit olivat tuomarin mukaan liian paksuja, joten taikina jouduttiin kaulitsemaan alusta. Epäonni jatkui viimeisellä rastilla, missä tehtävänä oli koota palapeli: Muulien palapeli oli muuten valmis, mutta kisan järjestäjät olivat hukanneet yhden palan. Tämän johdosta kolme muuta joukkuetta meni heitä ennen maaliin.

Muulit olivat loppujen lopuksi neljänsiä, mikä takasi heille paikan Oulussa järjestettävään SM-finaaliin. Palkinnoksi he saivat uudet kuulokkeet. SM-finaalin voittajia odottavat uudet skootterit.

Muulit -joukkuetta kaitseva Jorma Hevosmaa oli erittäin tyytyväinen tuloksiin: "Tällainen menestys on ennätyksellistä Minarissa", hän kertoo. Muuleja hän kuvaa taidokkaaksi ja hyvin toimivaksi joukkueeksi. "Heiltä löytyy paljon taitoa jokaisella osa-alueella ja he pelaavat ryhmänä erinomaisesti yhteen". Tiimityötä hän luonnehtiikin todella tärkeäksi. Finaalia varten harjoitellaan, mutta sitä ei oteta turhan vakavasti. "Hauskaa sinne lähdetään pitämään, ja katsotaan nyt, ajellaanko skoottereilla takaisin Kuopioon", hän nauraa.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Oppilaanohjaaja Mari Puustisen haastattelu

Teksti ja kuva: Terhi Tiihonen 9e

Kaiken takana on Mari Puustinen

Koulumme oppilaanohjaaja Mari Puustinen istahtaa työpöytänsä taakse ja naurahtaa hermostuneesti. Olisihan hänen pitänyt aavistaa joutuvansa koululehden toimituksen piinapenkkiin uudistaessaan kahdeksasluokkalaisten TET-harjoittelua.

– Tullessani Minariin ja kuultuani kasiluokkalaisten siivoustetistä aloin heti suunnitella muutosta, tänä syksynä koulumme palkkalistoille kirjautunut Mari kertoo.


– Arvelin, että olisi parempi antaa oppilaiden valita työpaikkansa. Näin he saisivat paremman käsityksen heitä kiinnostavista ammattialoista, ja siivoojatkin saisivat hieman taukoa oppilaista.

TET-harjoittelun tarkoituksena on siis antaa nuorille tilaisuus tutustua heitä kiinnostaviin ammatteihin käytännön kautta. Vaikka Minarin oppilailla oli mahdollisuus hakeutua töihin sukulaistensa tai muiden läheistensä kautta, joukosta löytyi myös niitä, jotka kysyivät paikkaa muualta. Työpaikkojen hankinnassa ei Marin mukaan muodostunut erityisen suuria ongelmia, vain muutama oppilas tarvitsi hieman apua.

Kahdeksasluokkalaisilta on saatu varsin positiivista palautetta muuttuneesta käytännöstä. Olisiko mahdollista, että koulumme nuorimmatkin pääsisivät kokemaan oikean työnteon ilon muuallakin kuin koulun ruokalassa?

– Se ei ole kovin todennäköistä, sillä seitsemäsluokkalaisista on suuri apu keittäjille. Kahdeksasluokkalaisten tetti saattaa muuttua tällaiseksi pysyvästi, mutta mikään ei ole vielä varmaa, Puustinen vastaa arvoituksellisesti.


maanantai 14. joulukuuta 2009

Kasiluokkalaisten TET-kokemuksia

Teksti ja kuvat: Terhi Tiihonen 9E

Kasiluokkalaiset tyytyväisiä uudenlaiseen TET-harjoitteluun

Telle Lappeteläinen Mustissa ja Mirrissä

Saavumme Kolmisopen Musti ja Mirri-liikkeeseen ja katselemme hieman ympärillemme ennen haastateltavamme saapumista. Hyllyt notkuvat erilaisista eläinten tarvikkeista: on talutushihnoja, pehmoleluja, kirjoja… Paikka on todellinen eläinystävän paratiisi. Pian Telle Lappeteläinen (8.e) tulee paikalle ja saamme haastattelun käyntiin. Hänen mielestään oikeassa työpaikassa työskenteleminen on vastuullista, mutta kivaa. Mutta mitä eläintarvikekaupassa sitten oikein tehdään?


– Hinnoittelen, järjestelen ja täytän hyllyjä, kahdeksasluokkalainen tyttö luettelee työtehtäviään.

Myös kassakonetta on tullut kokeiltua. Tellen mukaan työ on paljolti soveltamista, ja työ sopii parhaiten niille, jotka tietävät eläimistä ja ovat myös kiinnostuneita niistä. Lappeteläinen pitää monien muiden oppilaiden tapaan oikeaa työpaikkaa parempana TET-paikkana kuin koulumme perinteistä siivoustyötä. Oikean työpaikan suosio johtunee vaihtoehtojen paljoudesta.

– Tulin tänne, koska rakastan eläimiä ja niiden tarvikkeita, Telle perustelee valintaansa.

Luulisi, että eläintarvikeliikkeessä asioi vain hänen kaltaisiaan eläinystäviä, mutta ei.

–Yllättävän monet ihmiset erehtyvät ovesta ja tulevat tänne, vaikka ovat matkalla viereiseen liikeeseen.


Vauhkosen Anni ja Vajannon Vilma Haapaniemen koululla

Käymme peremmälle luokkahuoneeseen ja tervehdimme musiikkiluokkalaisia Anni Vauhkosta 8a ja Vilma Vajantoa 8a. Oppitunti on päättynyt vastikään, joten saamme haastatella tyttöjä kaikessa rauhassa.


-Ihan kivalta, kuuluu vastaus, kun kysymme millaiselta tuntuu työskennellä Haapaniemen alakoulussa. Koulu on heille ennestäänkin tuttu, sillä molemmat ovat aikanaan itsekin käyneet kyseistä opinahjoa. Tämä on tosin ensimmäinen kerta, kun Anni ja Wilma näkevät paikan henkilökunnan silmin. Tytöt eivät kuitenkaan jouda vain verestelemään muistoja, ovathan he oikeissa töissä. Heidän toimenkuvaansa kuuluu muun muassa kokeiden korjaamista ja opettajien työpöytien siivoamista. Vaikka työ ei kovin rasittavalta kuulostakaan, tytöt eivät aio palata samaan paikkaan yhdeksännellä luokalla.

-Ensi vuonna voisi mennä töihin johonkin paikkaan, joka oikeasti kiinnostaa, he suunnittelevat.


Pihla Puurunen Niiralan päiväkodissa

Niiralan päiväkodin ovet käyvät solkenaan, kun kuravaatteisiin puetut lapset rientävät leikkeihinsä. Emme kuitenkaan tulleet perehtymään nassikoiden elämään, vaan haastattelemaan työelämään tutustuvaa Pihla Puurusta (8e). Löydämme hänet pari kerrosta ylempänä sijaitsevasta, pieniä penkkejä ja katettuja pöytiä täynnä olevasta huoneesta.


– Halusin nähdä millaista lastenhoitotyö oikein onkaan, ja ajattelin hakea tänne, itsevarmalta vaikuttava Pihla kertoo rauhallisesti. Päätöksen viimeisteli paikan läheinen sijainti.

–Olen tyytyväinen valintaani, sillä täällä on mukava olla. Työn oppii helposti, ja ilmapiiri on viihtyisä.

Nuori neiti kertoo työnsä koostuvan samoista tehtävistä, joita paikan aikuisetkin tekevät eli esimerkiksi lasten nukuttamisesta, leikittämisestä ja vahtimisesta. Teoriassa työ ei kuulosta erityisen vaikealta, mutta kun vilkaisee ulos harmaaseen säähän, voi arvata, ettei toppapuvun saaminen vastahakoisen lapsen ylle olekaan niin helppoa. Onneksi Pihlalla on oma ohjaaja, joka neuvoo häntä pattitilanteissa.

-Voisin harkita tulevani tänne toistekin, Pihla paljastaa.

Oppilaskunnan matka Helsinkiin

Teksti: Peppi Pasanen 9e

Pääkaupunkia ihmettelemässä

Lähdimme torstaina bussilla Helsinkiä kohti. Matka kesti kauan, ja ihmiset olivat hyvin väsyneitä. Matka sujui mukavasti, kun katsoimme pari leffaa ja pysähdyimme pari kertaa.


Perillä Helsingissä menimme ensin Picasso-näyttelyyn Ateneumiin. Kiertelimme näyttelyssä reilun tunnin verran ja kävimme mm. Picasson olohuoneessa. Se olikin ainoa paikka, jossa sai valokuvata. Maalaukset olivat hienoja, ja osa oli todella kuuluisiakin - sellaisia, joita tällainen maallikkokin saattoi tunnistaa.

Ateneumissa näki myös muiden taiteilijoiden teoksia. Mieleen jäivät mm. Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli sekä Poika ja korppi. Näyttelyn jälkeen saimme tehdä mitä halusimme, joten kaikki katosivat omille teilleen.


Kello kuuden aikaan olimmekin jo melkein kaikki bussissa ja jatkoimme matkaa kohti Kuopiota. Matka sujui leppoisasti, kun katsoimme Vannomatta Paris - ja King Kong -elokuvat. Olimme perillä koulun pihassa vähän ennen kahtatoista. Siitä me kaikki lähdimmekin omille teillemme.

Matka oli varmasti kaikkien mielestä mukava vaikkakin univelkaa saattoi kerääntyä rutkasti seuraavaa koulupäivää varten.

Opettajaesittelyssä Jorma Hevosmaa

Teksti ja kuvat: Peppi Pasanen 9E ja Sakari Pääkkö 9b

"Opetustyö on hauskaa"


”Pääsette nyt aikaisemmin, mutta älkää ohitelko ysiluokkalaisia”, Jorma Hevosmaa ohjeistaa oppilaitaan. Hän ohjaa meidät toimittajat koppiinsa ja istuutuu itse opettajan tuoliinsa.

Jorma Hevosmaa on toiminut jo 20 vuotta opettajana. ”Koulutukseltani olen muotoilija, minkä lisäksi olen suorittanut opettajan tutkinnon”, hän kertoo.
Jorma on toiminut mm. taide- ja ympäristökasvatuksen lehtorina Pohjois-Savon Ammattioppilaitoksessa. Ingmanin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa hän toimi puusepänalan opettajana ja osastonjohtajana. Hän toimi virassaan kaikkiaan seitsemän vuotta, minkä jälkeen häntä pyydettiin ammattikorkeakoulun opettajaksi. Koska hän ei saanut edellisestä virastaan vapaata, hän joutui irtisanoutumaan Ingmanilta. Jorma on opettanut puukäsitöitä myös Neulamäen koululla.

Nykyisin Jorma Hevosmaa opettaa Minna Canthin koululla. Hän opettaa puukäsitöitä yläkoululaisille ja lavastusta ja lavasteiden tekoa lukiolaisille. Tämän lisäksi hän opettaa kansalaisopistolla. Hänellä on myös oma yritys, muotoilutoimisto WINWOOD DESIGN , joka suunnittelee ja toteuttaa erilaisia remontteja ja huonekaluja. ”Omassa yrityksessä pääsen toteuttamaan itseäni ja ylläpitämään ammattitaitoani”, Jorma toteaa. ”Opin myös tuntemaan ja hyödyntämään uusia materiaaleja, mitä voin hyödyntää opetustyössäni”. Opetustyötä hän kuvailee hauskaksi, mutta välillä myös raskaaksi. ”Etenkin suurien ryhmien kanssa opettaminen voi olla työlästä, sillä kaikkia apua tarvitsevia ei kerkeä auttamaan. Onneksi nopeasti oppivat oppilaat auttavat muita”.

perjantai 11. joulukuuta 2009

Musiikkiluokkalaisten joulukonsertti

Teksti: Mari Haikonen 9b
Videot: Sakari Pääkkö 9b

"Onnistunut konsertti"

Minna Canthin yläasteen perinteinen joulukonsertti pidettiin 1.12.2009 Alavan kirkolla. Siellä esiintyivät koulun musiikkiluokat. Penkit täyttyivät oppilaiden perheistä, sukulaisista ja ystävistä. Heidän joukossaan näkyi myös muutamia entisiä oppilaita.

Konsertissa kuultiin 11 hienoa esitystä. Yleisön mieleen jäivät varsinkin perinteinen Tiernapojat ja yhteisesitys You raise me up, joka tunnetaan WTC-iskujen tunnuskappaleena.



"You raise me up oli mahtava esitys", kommentoi ex-musiikkiluokkalainen Minarista , nyt Musiikkilukiota käyvä Anna Voutilainen. Hänen mielestään koko konsertti oli hyvin onnistunut. Varsinkin seitsemäsluokkalaiset yllättivät hänet itsevarmoilla esityksillään.



Konsertin jälkeen esiintyjille oli seurakuntasalissa tarjolla väliajalta jäänyttä glögiä ja piparia. Meno oli hieman riehakas, ja muutamat pikku virheet harmittivat esiintyjiä, mutta kaiken kaikkiaan he vaikuttivat tyytyväisiltä suoritukseensa.

Joulukonsertin ohjelmisto:
Konserttikanteleet, Pavane, Enkellaulu kajahtaa, Joululaulu, Happy X-mas, Valkea joulu, Tiernapojat , Tulet hiutaleena mun ikkunaan, Varpunen jouluaamuna, You raise me up, Dona nobis pacem, Once upon a silent night

Arvostelu Twilight- Uusikuu -leffan ennakkonäytöksestä

Teksti: Mari Haikonen 9b ja Sanni Sahi 9a
Kuva: Anni Mikkonen (outsider)

Twilight - Uusikuu
The Twilight Saga: New Moon
K-13
Finnkino Star, Kuopio
20.11.09 klo. 00.02
Ohjaaja: Chris Weitz
Pääosissa: Robert Pattinson, Kristen Stewart sekä Taylor Lautner


Öinen Uusikuu

(Varoitus: vähäisiä juonipaljastuksia)

Keskiviikkona 4.11.09 kaikki Twilight-fanit vetivät henkeä, kun uuden elokuvan, Uusikuun lippujen ennakkomyynti alkoi Suomessa. Finnkinon nettisivut ruuhkautuivat hetkessä, kun ensi-iltojen paikkoja varattiin. Kuopiossa iloittiin myös yllätyksestä: elokuvan ennakkonäytöksestä. Myöhäisestä ajankohdasta ja seuraavana aamuna odottavasta koulupäivästä viis - näytökseen oli päästävä.


Torstai, elokuvaa edeltävä päivä sujui jännittyneissä tunnelmissa. Koulussa tunnit valuivat eteenpäin hidasta tahtia ja mielessä pyöri mikäs muu kuin Uusikuu.

Vihdoin kello läheni puoltayötä ja suunta otettiin kohti leffateatteria. Odotustila oli täynnä jännityksestä kihiseviä tyttöjä ja haukottelevia poikaystäviä. Oven vieressä nurkassa seisoi parimetrinen pahvikuva elokuvan päähenkilöistä, Edwardista, Bellasta ja Jacobista. Kaikkein innokkaimmat (ja ehkä hölmöimmät ;D) fanit kävivät poseeramassa sen edessä muiden oudoksuvista katseista välittämättä.

Odottelun jälkeen 1. salin ovet aukenivat ja katsomo täyttyi katsojista. Elokuva pyörähti käyntiin ilman pitkiä mainoksia, ja tämä yönäytöksen etu otettiin vastaan kiitollisena.

Elokuvat perustuvat Stephenie Meyerin (mm. Children’s Choice Book Awards: paras kirjailija) maailmanlaajuisen suosion saavuttaneihin kirjoihin. Tarina kertoo ihmistyttö Bella Swanin ja vampyyripoika Edward Cullenin rakkaustarinan.

Uusikuu on Twilight-saagan toinen osa, ja siinä Bellan ja Edwardin tiet eroavat Edwardin halutessa suojella Bellaa vampyyrien maailmalta. Ero murtaa Bellan täysin, mutta onneksi apuun saapuu Bellan ystävä Jacob Black, joka tosin toivoo ystävyyden kehittyvän joksikin vahvemmaksi. Bella alkaakin toipua erosta, mutta myös Jacobilla on salaisuus.
Loppujen lopuksi, huolimatta Jacobista, Bella lähtee tavoittamaan Edwardia uudestaan - pelastaakseen hänet kuolemalta.

Elokuvan edetessä yleisö uppoutui sen pyörteisiin ja eli mukana Edwardin, Bellan ja Jacobin maailmassa. Sekä Edward että Jacob saivat aikaan hengenahdistusta ja ihailevia henkäyksiä. Elokuva yleisesti aiheutti paljon naureskelua, hihitystä ja jännitystä, mutta sai myös kyynelkanavat kostumaan aika-ajoin.

Mutta kuten suurin osa elokuvista, jotka pohjautuvat hyviin kirjoihin... Uusikuu ei ole poikkeus. Kirjan lukeneet ihmettelevät juonen toteutusta, mulkoilevat "väärän" näköisille ja oloisille henkilöille, hymähtelevät joillekin näyttelijäsuorituksille, surevat pilattuja lempikohtauksiaan kirjasta. Toisaalta taas muille kuin faneille ei elokuva taida avautua lainkaan - ainakaan kirjoitettujen arvostelujen perusteella.

Elokuvan lopputekstien aikana väki keräsi kimpsunsa ja kampsunsa, muutamat pyyhkivät vielä viimeiset kyynelet poskiltaan ja lämpimästä salista astuttiin ulos pimeään ja viileään marraskuun iltaan. Keskustelu täytti kapean kadun, monenlaisia kommentteja heiteltiin ilmaan. Lopulta kaikki kuitenkin jatkoivat matkaansa, toimittajat (melkein) suoraan peiton alle uneksimaan ihanasta Edwardista. Kuka muuta kaipaisikaan kuin maailman kauneimman vampyyrin kuiskimassa korvaansa ihania sanoja.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Seiskaluokkalaisten mielipiteitä Minarista

Teksti ja kuvat: Henriikka Asikainen 7d


Minna Canthin koulu opinahjona

1. Miltä tuntui aloittaa 7. luokka?
2. Miten koulu on lähtenyt käyntiin?
3. Minkälainen on mielestäsi hyvä opettaja?
4. Mitä mieltä olet kaiken kaikkiaan Minna Canthin koulusta?


Eetu Muona 7A
1.***SENSURED*** (toimitus)
2. Ihan hyvin.
3. Emmä tiiä.
4. Peruskoulu.



Ella Rasimus 7A
1. Alussa jännitti, mutta muuten hyvin.
2. Ihan hyvin.
3. Sellainen rauhallinen, hauska ja osaa pitää oppilaat kurissa.
4. Ihan hyvä.


Ida Laine 7B
1. Hyvältä. Täällä on vapaampaa, eikä niin rankkaa.
2. Kohtuullisen hyvin.
3. Opettaa hyvin, tunnit eivät ole tylsiä vaan hauskoja eikä tarvitse pelleillä.
4. Hyvä koulu.



Eetu Vainikainen 7C
1. Jännältä.
2. Ihan jees.
3. Perus, ei huuda.
4. Ei ole pitkä matka kävellä, lähellä.





Henri Laurikainen 7C
1. Perus.
2. Huonosti, vaihdoin koulua.
3. Emmä tiiä.
4. Perus, huono, emmä tiiä.




Emilia Räisänen 7D
1. Hyvälle.
2. Ihan ok.
3. Rauhallinen, osaa pitää meidän luokan kurissa.
4. Ihan ok, menettelee.