Rakkaat Rissaset ihastuttavat
Teksti: Sara Kirsikka-aho 8b
Rakkaat Rissaset-näytelmän ohjasi Ritva Holmberg ja käsikirjoitti Ilpo Tiihonen. Musiikin näytelmään sävelsi Jukka Linkola. Kävin katsomassa näytelmän 25.11.2009 Kuopion kaupunginteatterissa.
Näytelmässä seurattiin Rissasten perhettä 60-luvun Niiralassa. Siinä pääasiassa seurattiin isä-Jalmaria, äiti-Signeä sekä lapsia Marjattaa, Sinikkaa ja Pietaria useitten vuosien ajan.
Minä pidin näytelmästä. Tykkään paljon teatteriesityksistä, ja Rakkaat Rissaset oli onnistunut kokonaisuus. Koreografia ja näyttelijöiden työ onnistuivat mielestäni parhaiten. Varsinkin Sinikkaa esittävän Lina Patrikaisen työ oli hienoa.
Teatteriesitys oli musikaalikomedia. Musiikki veikin näytelmää hienosti eteenpäin. Pidin Rakkaat Rissaset-näytelmästä, mutta kun näytelmässä kerrottiin myös 60-luvun Kuopiosta, niin se ei kauheasti kiinnostanut tämän ikäistä.
Rakkaat Rissaset – pitkästyttävä musiikkinäytelmä
Teksti: Jiri Jäntti 8e
Kuopion kaupunginteatteri 25.11.09
Ohjaaja: Ritva Holmberg
Teksti: Ilpo Tiihonen
Musiikki: Jukka Linkola
Rakkaat Rissaset oli varsin tylsä näytelmä. Perhe muutti Niiralaan Etelä-Suomesta. Isä (Pekka Kekäläinen) oli töissä pienessä valokuvausfirmassa, vaikka äiti Signe (Virpi Rautsiala) toivoi, että Jalmari menisi tunnetumpaan valokuvausfirmaan Jänikseen. Tyttäret Sinikka ja Marjatta saivat kumpikin oman puolisonsa ja Sinikka (Lina Patrikainen) sai lapsenkin Ruotsiin muutettuaan. Pietari (Mikko Paananen) ei alussa puhunut ollenkaan, mutta lopuksi hän kuitenkin puhui. Aika kului, lapset varttuivat.
Näytelmä oli pitkästyttävä. Siinä ei oikein tapahtunut mitään, aikaa vain kului. Musiikki oli hyvin liitetty tarinaan, mutta lavasteet olivat suorastaan surkeat. Niissä oleva idea ei ollut tarpeeksi selvä, eikä lavasteiden laatukaan ollut kummoinen. Muutenkin lava oli liian autio. Puvustus oli ”OK”, ei hyvä eikä huono. Äänitehosteet oli huonosti ajoitettuja eikä muutenkaan uskottavia. Onneksi niitä oli vähän. Näytelmän ideakin oli aivan liian arkinen.
Rakkaat Rissaset on musiikkinäytelmä, joka oli varsin pitkästyttävä. Ei kannata kenenkään katsoa, ajanhukkaa se vain oli.
Rakkaat Rissaset - viihdyttävä musiikkinäytelmä
Teksti: Tiina-Liisa Hämäläinen 8e
Näytelmän nimi on Rakkaat Rissaset ja sen ohjasi Ritva Holmberg. Käsikirjoitus on Ilpo Tiihosen. Sävellykset ovat Jukka Linkolan aikaansaannoksia. Katsoin näytelmän 25.11.09.
Perheeseen kuuluivat isä Jalmari (Pekka Kekäläinen), äiti Signe (Virpi Rautsiala), vanhempi tytär Sinikka (Lina Patrikainen), nuorempi tytär Marjatta (Katri-Maria Peltola) sekä perheen kuopus Pietari (Mikko Paananen). Heidän lisäkseen näytelmän keskiosassa nähtiin myös Miettinen (Ilkka Pentti), ukki (Jukka Auvinen) ja mummi (Seija Pitkänen).
Jalmari haluasi oman valokuvausyrityksensä menestyvän ja oman valokuvausnäyttelyn. Äiti on äidinkielenopettaja koulussa ja melko tyytyväinen elämäänsä, erityisesti tyttäreensä Marjattaan, joka on erityisen ahkera oppilas koulussa. Muuton jälkeen Marjatta ihastuu naapurissa asuvaan poikaan ja menee tämän kanssa naimisiin valmistuttuaan yliopistosta. Sinikka karkaa Tukholmaan yhden Miettinen-nimisen rentun perään ja jättää Kuopion. Pikku Pietari oppii puhumaan vasta monen vuoden jälkeen syntymästään, juuri kun Sinikka lähtee Miettisen perään. Lopussa Jalmari kuolee sydänkohtaukseen, Sinikka palaa Kuopioon ja on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Marjatta on eronnut nainen ja Pietari auttelee isovanhempiaan. Jalmarin näyttely valmistui museoon vasta tämän kuoltua.
Mielestäni näytelmä oli varsin hyvä. Sen asut olivat vanhanaikaisia ja lavasteet olivat jokseenkin karuja. Niihin olisi voinut panostaa, samoin äänitehosteiden ajoitukseen. Näyttelijätyö oli kiitettävää, samoin musiikki. Juoni ei ollut selkeä, kuten eivät hahmojen iätkään, joten olisin panostanut niihin enemmän. Mielestäni näytelmä oli viihdyttävä ja todellinen tarina. Tykkäsin!
Savolaista huumoria
Teksti: Erik Rönkä 8f
Kävimme koulun kanssa katsomassa näytelmän ”Rakkaat Rissaset”. Näytelmä kertoo perheestä 60-luvulla. Harvoin sattuu yhtä tylsää näytelmää, josta puuttuu vauhdin lisäksi huumori ja jännittävyys.
Toteutus ei mielestäni onnistunut. Lavasteita vaihdettaessa tummat miehet kolistelemassa lähinnä veivät huomioni. Näyttelijät olivat ihan ok, mutta perhe ei näyttänyt sopivan ollenkaan yhteen. Äiti Signe (Virpi Rautsiala) näytti noin 20 vuotta vanhemmalta kuin miehensä Jalmari (Pekka Kekäläinen).
Näytelmässä hypitään kaupungista toiseen, eikä siinä välttämättä edes pysy mukana koko aikaa.
Tarinasta jäi mieleen erityisesti se, kuinka epäuskottavasti perheen poika Pietari (Mikko Paananen) parantuu sairaudestaan ja oppii puhumaan.
Musiikki oli onnistunut ihan kohtalaisesti, mikä olikin ainoa positiivinen asia näytelmässä. Musiikki oli ajoitettu hyvin ja se sopi tilanteisiin.
Oma mielipiteeni ”Rakkaat Rissaset” – näytelmästä on huono, 4-10 arvoasteikolla 5. Näytelmä oli kuin puuro. Maistuu pahalle, mutta hillonokare keskellä tuo makua. En usein ole teatterissa käynyt, enkä tulisi varmasti käymäänkään, jos kaikki esitykset olisivat tällaisia. Täytyy olla todellinen Kuopion ja entisaikojen ystävä, mikäli voisi pitää näytelmästä.
Tavallista elämää
Teksti: Noora Heiska 8f
Kävimme koulun kanssa katsomassa näytelmän Rakkaat Rissaset. Se tapahtuu Kuopion Niiralassa. Näytelmä sijoittuu 1960–80-luvuille. Perheeseen kuuluvat isä Jalmari, valokuvaaja joka yrittää saada näyttelyn museolle, ja äiti Signe, joka toimii äidinkielenopettajana yhteiskoululla. Perheeseen kuuluu myös kolme lasta: Marjatta, Sinikka ja Pietari, joka ei osaa alussa puhua.
Näytelmä kertoo Rissasten elämästä ja luultavasti sen vuoksi siinä ei ole varsinaista juonta. Näytelmä tempaa mukaansa heti ensimmäisestä kohtauksesta alkaen, mutta keskivaiheilla näytelmä alkaa uuvuttaa. Kaljakuski Miettinen (Ilkka Pentti) tuo lisäväriä ja huumoria näytelmään.
Näytelmä alkaa Puijon tornin avajaisilla ja päänvaivaa Rissasten perheelle tuottaa Sinikka-tytär, joka, toisin kuin siskonsa Marjatta, ei ole lainkaan kiinnostunut koulusta. Myös rahahuolet vaivaavat perhettä. Juoni kulkee hyvin eteenpäin, mutta jotkut kohtaukset, kuten se jossa Pietari ja naapurin poika heittelevät lumipalloja, ovat irrallaan näytelmästä.
Musiikkikohtaukset, joita onneksi on runsaasti, piristävät ja pitävät hereillä. Myös tanssien koreografiat ovat hyvin suunniteltuja ja toteutettuja, varsinkin ryhmäkohtauksissa.
Näytelmän lopussa perheen isä kuolee ulos järven rantaan kamera kaulassaan. Kohtaus on koskettava. Harmillista oli, että Pietarin puhumattomuuden syytä ei kerrota, ja kun Sinikka on lähdössä Ruotsiin, Pietari sanoo yhtäkkiä ensimmäiset sanansa.
Ajoittaisesta tylsyydestä huolimatta näytelmä oli hyvä!
Rakkaat Rissaset – hauska musiikkinäytelmä
Teksti: Aleksi Pentikäinen 8b
Kävin katsomassa näytelmän Rakkaat Rissaset 25.11.2009 Kuopion kaupunginteatterissa. Näytelmän on ohjannut Ritva Holmberg ja musiikin on säveltänyt Jukka Linkola.
Juoni kertoo Rissasten perheestä, jossa tapahtui paljon. Vanhin lapsi muutti Ruotsiin ja nuorin lapsi Pietari oli puhevikainen eikä voinut puhua. Isä oli valokuvaaja ja äiti sätkyjä saava opettaja.
Mielestäni näytelmä oli hyvä: siinä sai välillä nauraa ja välillä sai taas tietää entisajan Kuopiosta. Lauluja olisi kuitenkin voinut vähän vähentää. Katossa roikkuvat ”talot” oli hyvin keksitty ja asut olivat hyvät. Puhevikaisen Pietarin asioiden ilmaisut olivat hyvät ja se, miten isä otti selvää, mitä Pietari halusi.
Näytelmä on draamallinen musiikkikomedia, joka käsittelee vanhaa Kuopiota. Näytelmässä tapahtui paljon hauskuuksia. Näytelmä oli hyvä!