keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Gallup: Miten seiskojen syksy on mennyt?

Teksti: Venla Makkonen 9f ja Oona Oinonen 9f
Kuvat: Oona Oinonen 9f

Seiskojen syksy on mennyt hyvin

Kaksi Huvituksen ysiluokkalaista jäsentä jalkaantui seiskojen pariin. Kysyimme heiltä seuraavat kiperät kysymykset.

1. Miten yläaste on alkanut?
2. Oliko ennakko-oletuksia Minaria kohtaan,? Jos oli, osoittautuivatko ne oikeiksi?
3. Mikä on parasta koulussamme?



Vuokko 7b:
1. Hyvin.
2. Kyllä, välitunneilla ei ole niin paljon rajoituksia kuin ala-asteella.
3. En tiedä.
         
Fanni 7c:
1. Ihan hyvin.
2. Tiesin jo millaista täällä on.
3. Hyvät opettajat ja pitkät sisävälkät.
         
Joanna 7d:
1. Hyvin.
2. Ei kai.
3. Säännöt.
           
Matias 7e:
1. Hyvin, ei paineita.
2. Ei.
3. Ruokavälkät.

Laura 7d, Tytti ja Iida 7e:
1. Tosi hyvin.
2. Kyllä, luulimme että olisi vähän vaikeampaa ja paljon kiusaamista. Näin ei kuitenkaan ole.
3. Paljon kavereíta.


perjantai 14. marraskuuta 2014

Pelien maailmoissa

Teksti: Sara Lahti, Tuukka Vehviläinen ja Anni Hiltunen 8f
Kuvat: Tuukka Vehviläinen ja Anni Hiltunen 8f

Yläkoululaisten ajatuksia peleistä ja älylaitteista


Kävimme kyselemässä Minarin oppilailta puhelinpeleistä. Haastattelimme kahta oppilasta jokaiselta luokka-asteelta. Tässä kyselemämme kysymykset:

1. Nimesi?
2. Luokkasi?
3. Mikä on suosikkipelisi?
4. Pelaatko paljon?
5. Millä pelaat tätä peliä?
6. Mikä on ennätyksesi?
7. Oletko käyttänyt rahaa tähän peliin?
8. Pelaavatko muut luokallasi tätä peliä?
9. Kuka on luokallasi paras pelaaja?
10. Mikä on hänen ennätyksensä?
11. Kauanko olet pelannut tätä peliä?
12. Montako peliä sinulla on?
13. Mikä puhelin sinulla on?
14. Pelaavatko tytöt vai pojat enemmän?
15. Saako sinusta ottaa kuvan?


Ensiksi olivat vuorossa seiskaluokkalaiset Laura Valkeapää 7d sekä Tom Räsänen 7b.

"Olen Laura Valkeapää ja luokkani on 7d. Lempipelini nimi on Spikes. Pelaan aika paljon ja pelaan puhelimella. Minun ennätykseni on 51. En ole käyttänyt rahaa pelaamiseen. Luokkani useat oppilaat pelaavat myöskin tätä peliä. En tiedä, kuka on paras pelaaja, mutta hmmmm... Varmaankin minä! Hahaa!! Latasin tämän pelin noin viikko sitten. Minulla on vain yksi peli Iphone 4s-puhelimessani. Pojat pelaavat selvästi enemmän."
Laura Valkeapää 7d
"Nimeni on Tom Räsänen. Olen 7b:llä. Suosikkipelini on Rise of Berk. Muut pelaavat myös tätä luokallani. Pelaan tätä peliä kännykällä ja tietokoneella. En käytä rahaa pelaamiseen. Muut eivät pelaa tätä. Paras pelaaja on varmaan Nina Oinonen. Muistaakseni aloitin pelaamaan 4.6.2014. Pelejä Samsung galaxy s3-puhelimessani on huimat 27! Tytöt ja pojat pelaavat suunnilleen saman verran. Ottakaa vain kuva!"

Tom Räsänen 7b
Sitten olivat vuorossa 8.-luokkalaiset. Ensiksi haastattelimme Roosa Toroita 8e ja sitten Jussi Airaksista 8f.

"Olen Roosa Toroi 8e-luokalta. Pelaan eniten Temple run 2- peliä, joka on ehdottomasti paras peli. Pelaan sitä paljon puhelimella. En muista ennätystäni. Rahaa en ole käyttänyt pelaamiseen. Muutkin pelaavat luokallani tätä peliä. Paras heistä on Mimmi Salmi. En tiedä hänen ennätystään. Olen pelannut tätä peliä noin kaksi kuukautta. Puhelimeni on Iphone 4s, ja siinä on vain kaksi peliä. Pojat pelaavat reilusti enemmän!"
Mimmi Salmi ja Roosa Toroi 8e 
"Nimeni on Jussi Airaksinen ja luokkani on 8f. Lempipelini on varmaankin Flappy Bird. Pelaan sitä kännykällä. Ennätystäni en muista, enkä käytä pelaamiseen rahaa. Muut eivät taida pelata tätä peliä. En ole pelannut kauaa. Puhelimeni on Samsung galaxy s4, eikä siinä ole muita pelejä. Pojat varmaankin pelaavat enemmän..."
Jussi Airaksinen 8f
Ysiluokalta haastattelimme Silja Pitkästä 9c:ltä.

"Olen Silja 9c-luokalta. Suosikkipelini on Slice Ice. En pelaa sitä muulla kuin kännykälläni. Ennätystä tässä pelissä ei voida laskea. En käytä rahojani pelaamiseen. Olen ainoa luokaltani, joka pelaa tätä peliä. Tämä on ollut minulla jo elokuun alusta saakka. Puhelimeni on Samsung galaxy s2+. Eiköhän ne pojat pelaa enemmän kännnykkäpelejä..;)"

Tulevaisuuden haaveita

Teksti: Sara Lahti ja Anni Hiltunen 8f
Kuvat: Tuukka Vehviläinen ja Sara Lahti 8f

Yläkoululaisten ajatuksia tulevaisuudesta

Vilma Hyppölä 7e:

Olen Vilma Hyppölä 7e-luokalta. Keskiarvoni viime vuonna oli 9,9. Lempiaineitani ovat biologia, kemia ja matematiikka. Tavoitteeni keskiarvon suhteen ysiluokalle on 9,7. Suosikkiopettajia minulla ei tällä hetkellä ole. Kaikki ovat mukavia. Unelma-ammattini tällä hetkellä olisi opettaja. Harrastan pianonsoittoa ja urheilua. Minulle on tärkeää pysyä terveenä ja hyvässä kunnossa. Haluaisin oppia soittamaan pianoa entistä paremmin ja oppia haastaviakin kappaleita. Mielestäni Minna Canthin koulu on mukava koulu eikä parannettavaa ole.
Vilma Hyppölä (vas.) unelmoi opettajan ammatista. Vierellä toimittaja Anni Hiltunen.

Tommi Kokkonen 9a:

Nimeni on Tommi Kokkonen, olen 9a-luokalla. Keskiarvoni viime vuonna oli 9,5. Haaveena päättötodistukseen olisi 10,0;) Lempiaineitani ovat liikunta sekä kemia. Mielestäni Minna Canthin koulu on liian pieni, joten koulua voisi laajentaa sekä uusia tiloja. Yläkoulun jälkeen aion mennä lukioon. Unelma-ammattini on lääkäri. Suosikkiopettajani on ehdottomasti Vesa Vainikainen! Hän on mukava ja hauska opettaja. Harrastan klarinetinsoittoa, golfia ja salilla käyntiä. Mielestäni klarinetin soitto on täysin turhaa eikä minun tarvitse kehittyä harrastuksissani.
Tommi haluaa lääkäriksi.
Rita Kuhlman 8e:

Minä olen Rita Kuhlman 8e:ltä. Keskiarvoni viime todistuksessa oli 7,6. Haluaisin saada ysiluokan keskiarvoksi 8,5. Lempiaineeni on kuvataide. Lempiopettajani on Taru Teerijoki. Harrastan maalaamista. Haluaisin aikuisena pystyä saamaan rahaa tauluistani.  Haluaisin ammattikouluun sekä toimia lähihoitajana.
Rita tähtää lähihoitajaksi ja taidemaalariksi.

Marco Hietala ja lukeminen

Teksti: Jonnamari Rinne, Lotta Rönkkö, Marika Tuovinen 9C
Kuvat: Jonnamari Rinne 9C

Marco Hietala kirjapaneelissa Minarissa


Keskiviikkona 29. lokakuuta saapui Marco Hietala koulullemme kertomaan omista lukukokemuksistaan ja keskustelemaan oppilaiden kanssa lukemisen tärkeydestä. Oppilaat saivat esittää hänelle mieltä askarruttavia kysymyksiä ja aatteita. 

Pääsimme kysymään Marcolta muutaman kiperän kysymyksen lukemiseen liittyen:

Mikä on kaikkien aikojen lempikirjasi?
- Taru Sormusten herrasta on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen. Opin lukemaan jo 4-vuotiaana naapurin pojan avustuksella, ja tartuinkin tähän kirjaan vanhempieni epäilyksistä huolimatta jo 7-vuotiaana. Vielä nykyäänkin jaksan palata tämän kirjan pariin.

Mitä suosittelisit nuorille luettavaksi?
- On hieman hankalaa suositella kirjoja muille, sillä niihin tykästyminen ja samaistuminen on täysin henkilöstä kiinni. Sinuhe Egyptiläinen (Mika Waltari) ja Taru Sormusten herrasta -trilogia (J.R.R. Tolkien) ovat sellaisia kestosuosikkejani, joita voisin vinkata nuorille luettavaksi. Jos esimerkiksi Taru Sormusten herrasta tuntuu liian raskaalta lukea, Tolkienin Hobitti on samankaltainen seikkailutarina, jossa päähahmon kasvua ja miehistymistä on mahtava seurata. 

Kuka kirjailija on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?
- Scifikirjailijoista Alastair Reynoldsin ja Richard Morganin tuotannot ovat tehneet vaikutuksen.

Pidätkö enemmän ulkomaalaisesta vai suomalaisesta kirjallisuudesta?
- Kielellä ei oikestaan ole väliä, jos itse kirja on hyvä.

Osaatko yhtään arvioida, kuinka monta kirjaa olet elämäsi aikana lukenut?
- Paha sanoa, mutta ainakin tuhansia.

Näkyykö kirjallisuus mitenkään kirjoittamassasi musiikissa?
-Tarot-yhtyeen albumilla on biisi "Howl", jossa on viittauksia Stephen Kingin Musta Torni-sarjaan.

Miten tasapainotat lukemisen ja musiikin?
- Kiertueella haastattelujen ja keikkojen ohella käytän suurimman osan ajastani lukien. Lentokentillä, busseissa ja backstagella on niin paljon vapaa-aikaa, että tasapainotusongelmaa ei ole. Kun en ole kiertueella, päivät menevät usein musiikin parissa, mutta lukeminen toimii ns. yömyssynä, jos en päivällä kerennyt avata kirjaa. 

Taksvärkki 2014

Teksti: Lotta Rönkkö 9c ja Marika Tuovinen 9c
Kuva: Uusi Lastensairaala - sivusto

Oppilaat ahkeroivat uuden lastensairaanlan hyväksi


Lauantaina 27.9. koulumme järjesti perinteisen taksvärkkikeräyksen, jonka tarkoituksena on hankkia rahaa hyväntekeväisyyteen. Oppilaiden piti etsiä työpaikka itselleen yhden päivän ajaksi ja tuoda hankkimansa 15 euroa koululle. Jos ei halunnut hankkia oikeaa työpaikkaa, oli mahdollista jäädä kotiin tekemään kotitöitä tuolla summalla tai tulla kouluun päivän ajaksi.

Aiempina vuosina keräyskohteita ovat olleet mm. Sri Lankan Ruth-lastenkoti ja Afrikan lapsityöläisten koulunkäynnin tukeminen. Tänä vuonna oppilaskunta päätti lahjoittaa päivän tuoton Uuden Lastensairaalan hyväksi, joka korvaa Helsingin Lastenklinikan ja Lastenlinnan vanhentuneet tilat. Uudessa lastensairaalassa hoidetaan vaikeasti sairaita lapsia ympäri Suomen.



Mekin päätimme kantaa kortemme kekoon ja lähteä etsimään työpaikkaa. Saimme paikan Kolmisopen Citymarketilta, jossa työpäivämme pituus oli kuusi tuntia. Päivän aikana autoimme työntekijöitä purkamaan tavarakuormia, hyllytimme uusia tuotteita ja järjestelimme varastossa olevia kenkähyllyköitä. Päivästä jäi hyvin positiivinen kuva, ja työ oli mukavaa ja helppoa. Lisäksi taksvärkkipaikasta saattoi olla hyötyä mm. kesätyötä hakiessa, joten senkin kannalta taksvärkki on hyödyllinen tapahtuma.

Minarin tämänvuotinen taksvärkkituotto oli 5667 euroa.

Biologian tutkimuksia: veri

Teksti: Emmi Kapanen 9a
Kuvat: Vesa Vainikainen

"Verta kehiin"
Tipat verta lasille.
Jokaisella on oma veriryhmä ja veriryhmän mukaan voi mm. määritellä sen, kenelle voi luovuttaa verta, sillä veren luovuttaminen yhteensopimattomalle veriryhmälle voi aiheuttaa jopa kuoleman.

Tunnin tarkoituksena oli siis selvittää oma veriryhmä. Itse en osannut arvata ollenkaan, mikä veriryhmä minulla oli, kun en tiennyt vanhempienikaan veriryhmää. Työ kuulosti kivalta, vaikka kieltämättä vähän pelotti ajatus siitä, että kohta pistetään piikillä sormeen. Suoritin tutkimuksen 24. syyskuuta biologian tunnilla. Aloitimme tutkimuksen niin, että opettajamme Vesa selitti ensin ohjeet tarkasti ja sitten lähdimme hakemaan välineitä. Työhön tarvitsimme mikroskooppilasin, tulitikun, Anti-A-ja Anti-B MolterClone -ainetta, tussin, suojaukseksi paperia sekä tietenkin omaa verta.

Ensimmäiseksi laitoin pöydän suojaksi paperin, jonka päälle mikroskooppilasin. Lasin toiseen reunaan kirjoitin "A" ja toiseen "B". Seuraavaksi odotin, että on minun vuoroni ja Vesa tulee pistämään pienellä koneella sormeeni. Tämä kohta oli minulle henkilökohtaisesti pelottavin, mutta siitäkin selvittiin.

Työvälineistöä.
Sormea piti hieman painaa, että saisi tipan verta lasin molemmille puolille. Seuraavaksi laitoin lasin reunaan, missä luki "A", hieman Anti-A MolterClone -ainetta veren päälle ja toiselle puolelle sama, Anti-B ainetta. Veri ja aine sekoitettiin toisiinsa tulitikulla. Tässä kohtaa pitää olla tarkka, ettei vaan A- ja B-puoli sekoitu toisiinsa, sillä silloin veriryhmät sekoittuu ja tutkimuksen luotettavuutta ei voi taata.

Kuvassa harvinainen AB-veriryhmä.
Tässä vaiheessa selviää veriryhmä. Jos A-puolen veri alkaa ns.saostumaan,se tarkoittaa, että veriryhmä on A. Jos sama tapahtuu B-puolelle, veriryhmä on B. Jos molemmat puolet muuttumat, on veriryhmä oletettavasti AB. Mikäli kumpikaan puoli ei ala muuttumaan noin puolessa minuutissa, veriryhmä on sillon O.
Roosa ja B-näyte.
Oma veriryhmäni oli A, joka on myös Suomen yleisin veriryhmä. Luokassamme A- ja O- veriryhmän osuus oli 38% ja B-ryhmän 24%. AB-veriryhmää ei löytynyt meidän luokasta yhtään. Itse hieman yllätyin siitä, kun AB-ryhmää ei löytynyt keneltäkään kolmestatoista oppilaasta.Myös hieman hämmensi O-veriryhmän paljous. Itsellä oli vain jostain sellainen mielikuva, että se olisi harvinaisempi veriryhmä, mutta näin jälkikäteen sainkin tietää, että se on toiseksi yleisin Suomessa.

Tunnin lopuksi oli veriryhmä tiedossa, eli työ onnistui.

Kitarataituri vierailulla

Teksti ja kuvat: Anni Hiltunen ja Tuukka Vehviläinen 8f

Petteri Sariola piti kitaratunnin

Musiikinopettaja Matti Sariolan veljenpoika Petteri (Petu) Sariola oli vierailemassa koulullamme 30.syyskuuta. Petu esitteli meille soittotaitojaan sekä lauloi pari mukavaa biisiä. - Kasiluokkalaiset olivat konsertin aikana yhtä unisia kuin minäkin, Petu tuumasi.

Petu on lahjakas ja kuuluisa muusikko. Hän kiinnostui soittamisesta 7-vuotiaana. Petu pitää kitaraa sankarillisena soittimena.  Jos Petu ei olisi kitaristi, hän olisi luultavasti basisti taikka rumpali. Petun mielestä klassinen kitara ja sähkökitara ovat hänelle yhtä arvokkaita eikä niitä voi verrata toisiinsa.
Petun idoli on Michael Hedges. 

Petu naurahti ajatukselle, että jos hän ottaisi kisan Matti Sariolan kanssa soolo badlessa, olisi luultavasti selvää, että Matti veisi voiton omilla vitseillään! 

Mutta mitäs mieltä oppilaat olivatkaan Petun pitämästä kitaratunnista? Tässä muutaman oppilaan mielipiteitä:
Olivia Bigovic ja Meri Orasuo 8a-luokalta.
Olivia Bigovic: "Arvostan Petun monipuolisuutta esiintymisessä. Konsertissa ei ollut mitään moitittavaa. Itse en osaa soittaa kitaraa, mutta harrastan pianonsoittoa."

Meri Orasuo: "Tykkäsin Petun hienoista esityksistä ja osaan vähän itsekin soittaa kitaraa. Mutta harrastan itse sellon soittoa."

Myo Kyi: "Parasta oli taitava kitaran soitto. En pitänyt Petun huonoista vitseistä. Osaan soittaa kitaraa, sillä harrastan kitaran soittoa."

Touko Kemppainen: "Kitaran soitto oli hienoa. Kaikki konsertissa oli kivaa. Osaan soittaa kitaraa jonkin verran. Mutta keskityn rumpujen soittamiseen."

Arttu Kainio: "Rumpukompit olivat ihan huippuja! Mutta vitsit olivat huonoja. Kitaraa osaan soittaa vähän. Sen sijaan soitan kontrabassoa. Seiskaluokka on alkanut hyvissä merkeissä. Paras opettaja koulussamme on Marianne Liimatainen."

Nuutti Autio: "Musiikki oli hyvää. Itse soitan bassoa. Seiskaluokkani on alkanut hyvin ja minulla ei ole suosikkiopettajaa."

Iisa Pellikka: "Pidin Petun musiikista, mutta vitsit eivät naurattaneet minua. Soitan pianoa ja käyrätorvea. Koulu on alkanut hyvin.Suosikkiopettajani on Marianne."

Helmi Lappalainen: "Petu tekee hyvää musaa, mutta vitseihin hänen täytyy vielä panostaa. Osaan soittaa kitaraa ja harrastan kitaran ja sähkökitaran soittamista. Minunkin suosikkiope on Marianne!"





Sitten musiikinopettaja Marianne Liimataisen ajatuksia Petusta: 
" Mun mielestä tärkein asia, minkä hän kertoi oppilaille, oli: Mitä ikinä teetkin, ole läsnä. Toinen oli se, että olipa ala mikä tahansa, ei tarvii olla muusikko, mutta muista harjoitteleminen. Miten se sen sano? Ihan hemmetin hyvin! Älkää pelätkö virheitä, niitä tapahtuu kuitenkin. Minä aina ite opetan oppilaille, että jos soittaa tai laulaa väärin, niin ei mitään väliä, jos ne on sun elämän suurimmat virheet. Se saa kaikki pysymään hiljaa. Mun mielestä oli hyvät vitsit, mut mä oonkin jo vanha eukko!"



Kulttuuri-iltapäivän keskustakävelyä

Teksti ja videot: oppilaat eri luokka-asteilta  

Minari jalkautui keskustaan

Minarissa viettiin perjantaina 29. syyskuuta kulttuuri-iltapäivää. Kaikki luokka-asteet suuntasivat askeleensa kaupungille erilaisten kulttuuriin liittyvien tehtävien tekoon. Seuraavassa kommentteja ja videoita jokaisen luokka-asteen "touhuista".

Vilma Hyppölä, Sanni Kerman, Ilona Koponen ja Maiju Koponen 7e-luokalta:
"Kiersimme oman luokkamme kanssa paikoissa, joissa saatamme käydä yläkoulun aikana. Kävimme esimerkiksi Korttelimuseolla, torilla, kaupunginkirjastolla ja kaupunginteatterilla. Luokanvalvojamme Miia Palmu-Niemelä toimi oppaanamme. Kävelimme melko reippaasti. Päivä oli kaikin puolin mukava, ja sää suosi meitä."





Joona Halonen 9d-luokalta

" Ysiluokat kiertelivät K9-kulttuurikohteita keskustassa. Kohteisiin kuuluivat Musiikkikeskus, VB-valokuvakeskus, Kuopion taidemuseo, Kauppamuseo, Ortodoksinen kirkkomuseo ja kaupunginteatteri.

Meidän luokkamme kävi taidemuseossa, Musiikkikeskuksella ja teatterilla. Taidemuseossa tutustuttiin Jaana Partasen Mielen alkemiaa -näyttelyyn monin eri keinoin. Kokeilimme esimerkiksi Oculus Rift -virtuaalitodellisuuslaseja. Painopisteenä näyttelyssä olivat uni, liikkeet ja värit.

Musiikkikeskuksella tutustuttiin paikkoihin, joihin ei normaalisti pääsisi. Backstage ja lava olivat odotettua monimutkaisempia rakennelmia, joiden käyttö ja huolto vaativat paljon omistautumista. Tämä paikka oli omasta mielestäni kiinnostavin kohde, sillä siellä pidettävät esitykset liikkuvat ja elävät.

Teatterin uutuuden kiilto lähes sokaisi, kun istuimme alas tekemään muutaman tehtävän liittyen teatterin ohjelmaan. Vaikka teatterin tiloja ei remontin vuoksi päässytkään tutkimaan, antoi jo aula esimakua siitä, kuinka suurenmoinen paikka oli. Remontin teemana oli selvästi ollut tilavuus ja valo, tämä kävi ilmi valkoisen ja kullan värin määrästä ja luonnonvalon tulvasta."



Seiskalaiset maastoutuivat

Teksti: Vilma Hyppölä 7f
Kuvat: Vesa Vainikainen

Reissuja rannalle

Yleisimpiä rannan kasveja
Kävimme biologian tunnilla 1.9.2014 Kallaveden rannalla. Sen paikan nimi oli Savilahti. Siellä teimme pareittain kasvinäyttelyn, johon keräsimme parini Sannin kanssa mahdollisimman paljon erilaisia kasveja jokaisesta rannan kasvillisuusvyöhykkeestä. Onnistuimme Sannin kanssa keräämään runsaasti eri kasvilajeja. Ainut vyöhyke, josta me emme saaneet kasveja, oli upos- ja pohjalehtisten kasvien vyöhyke. Minusta mukavin muisto oli, kun opin paljon uusia kasveja, joiden nimeä en vielä tiennyt. Onneksi koko reissun aikana ei satanut yhtään vettä!
Uppoamisvaara!
Toinen reissu tehtiin  15.9.2014. Siellä oli mukana meidän luokka ja tietenkin opettaja. Siellä me tutkimme pareittain veden selkärangattomia. Opin taas paljon uusia veden eliöitä ja reissu oli mukava. Löysimme Sannin kanssa paljon erilaisia selkärangattomia, esim. juotikkaan ja sääsken toukan, jonka tunnisti helposti punaisesta väristään. Sukeltajia löytyi myös tosi paljon ja ne olivat nopeita liikkumaan vedessä. Mukavin kokemus reissulta oli se, että löytyi yllättävän paljon otuksia, vaikka aluksi ei meinannut löytyä. Oli myös mukava, kun oppi tuntemaan veden selkärangattomia eliöitä. 
Innokkaita tutkijoita.
Sudenkorennon toukka ja harvinaisempi sauvalude.