keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Tervetuloa uusimman Huvituksen pariin!

Lahjojen aikaa

Joululoma lähestyy, ja moni meistä miettii, mitä antaa ja saa joululahjaksi. Pienoinen gallup koulumme käytävällä paljasti, että tänä jouluna suosittu toive nuorison keskuudessa on järjestelmäkamera. Myös suklaa ja Reino-tossut pääsivät listalle mukaan.

Kaikilla suomalaisilla eivät rahat kuitenkaan riitä joulun viettoon. YLE uutisoi joulukuun alussa, että kymmenissä tuhansissa pienituloisissa kodeissa ei ole varaa jouluruokiin tai -lahjoihin ilman ulkopuolista tukea. Suomessa elää noin 130 000 lasta köyhyysrajan alapuolella. Luku on pysäyttävän suuri.

Kun joulua suunnittelee tai siitä vuodenvaihteen jälkeen puhuu, on huomioitava, että kaikki eivät pysty osallistumaan keskusteluun lahjoista tai matkoista.

Koulussamme vieraillut gospellaulaja Popo Salami muistutti hienosti näin joulun alla, mikä elämässä on kauneinta. Hänen mielestään elämä on täynnä iloa ja toivoa, ja kauneinta maailmassa on rakkaus. Tätä viestiä on hyvä kuuluttaa myös koulumaailmassa. Ystävällisyys, hymy, jeesaaminen ja porukkaan pyytäminen eivät maksa paljon, mutta ovat lahjoista arvokkaimpia.

Toivotan Huvituksen toimituskunnan puolesta kaikille lukijoille hyvää joulun ja talven aikaa!

Virva Eskelinen
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori

Musiikkiluokkien joulukonsertti

Teksti ja video: Eevi Isotalo 8f

Joulun tuntua Minarin joulukonsertista

Torstaina 15. joulukuuta saimme nauttia Minarin jokavuotisesta joulukonsertista Alavan kirkossa. Musiikkiluokkalalaisia oli esiintymässä yhteensä 134, ja kokoonpano olikin tähänastisista joulukonserteista suurin.

Konsertin aloitti kaikkien musiikkiluokkien yhdessä tulkitsema "Once Upon A Silent Night", jonka jälkeen esiintyivät 7A ja 7B musiikinopettaja Marianne Liimataisen johdolla laulaen kaikille tutun "Kolme yötä jouluun on" ja "Noel, Noel" eli "Joulu, Joulu"- kappaleen.

Sitten esiintyivät seitsemäsluokkalaiset yksin. 7A lauloi "Jouluyö, juhlayö" ja 7B kappaleen "Maa on niin kaunis".

Seuraavana saimme kuulla 8A:n upean tulkinnan "White Christmasista" englanniksi ja suomeksi sekä yhdessä 9A:n kanssa esitetyt kappaleet "Talven ihmemaa" ja "O Holy Night".

9A tulkitsi upean a cappella -version "Varpunen jouluaamuna"-kappaleesta.

Musiikinopettaja Matti Sariolan johdolla saimme nauttia 8F:n laulaman "Kuulen joulun"- kappaleen ja yhdessä 9G:n kanssa esitetyt kappaleet "Walking in the air" ( upeasti a cappellana ) ja Seppo Hovin "Joulusikermän", jossa sai yleisökin laulaa mukana. Esitystä väritti hauska koreografia.

9G tulkitsi vielä "Lumihiutaleiden joulun".

Konsertin päätti hyvin kaunis "Orpojen joulu", joka viimeistään sai kaikki herkistymään. Laulussa ääneen pääsivät myös molemmat musiikinopettajat.

Musiikkiluokkalaiset olivat harjoitelleet konserttia varten suunnilleen syyskuusta asti. Tämä kyllä näkyi: taitona!







Hygieniapassi kiinnosti oppilaita

Teksti ja kuvat: Virva Eskelinen

Hygieniapassista hyötyä työelämään

Yli neljäkymmentä oppilasta jännitti tiistaina 13. joulukuuta koulumme suuren ilmaisutaitoluokan edessä. Tällä kertaa jännitystä ei aiheuttanut näytelmäesitys, vaan testi, jonka suorittamalla saattoi saada virallisen hygieniapassin eli todistuksen hygieniaosaamisesta.

Hygieniapassin suorittamisesta oli puhuttu valinnaisen kotitalouden tunneilla. Koulussa oli käyty neljällä opetuskerralla keskitetysti läpi elintarvikehygienian perusteita, ja kaikki halukkaat saivat osallistua testiin. Testi pidettiin koulupäivän jälkeen ja se maksoi 6 euroa oppilaalta. Testiä oli tekemässä muutama muukin kuin kotitalouden valinnaisryhmän oppilas.

Kotitalousopettajat Miia Palmu-Niemelä ja Sari Hartikainen
olivat iloisia runsaasta osallistujamäärästä.
Hygieniaosaaminen on lakisääteinen velvoite elintarvikealalla.

- Se on myös kaupan ja elintarvikealan kesätöissä eduksi, ja siksipä tämä tilaisuus järjestettiinkin, kertoo kotitalouden lehtori Sari Hartikainen, jolla on oikeudet järjestää passitestejä.

Hygieniapassitesti koostuu 40 väittämästä, jotka ovat joko oikeita tai vääriä. Väittämät liittyvät mikrobiologian perusteisiin ja elintarvikkeiden kontaminaatioon, ruokamyrkytyksiin ja hygieenisiin työtapoihin, henkilökohtaiseen hygieniaan, puhtaanapitoon, omavalvontaan sekä lainsäädäntöön. Läpäistäkseen testin pisteitä on saatava vähintään 34. Vastausaikaa on 45 minuuttia.

- Kysymykset tilataan Eviralta. Sieltä myös saadaan sitten aikanaan A4-kokoinen paperinen todistus ja luottokortin kokoinen muovinen hygieniaosaamiskortti, Hartikainen lisää.

Kokeen alkaessa oli jännitystä ilmassa.
Minna Canthin koululla järjestetty testitilaisuus oli koulun historian ensimmäinen. Sen suosio yllätti niin opettajat kuin oppilaatkin.

- Mukava homma, kun tällaista järjestetään. Kesätöiden takia tänne tultiin, ja läpi varmasti menee! vakuuttivat 9d-luokan pojat Akseli Maukonen, Jani Laitinen ja Manu Virta, jotka tunnilla opiskeltujen asioiden lisäksi laajensivat tietojaan Eviran nettisivuja lukien.

Testitilaisuuden jälkeisenä päivänä pojat saivat vahvistuksen varmuudelleen: kaikki kolme läpäisivät hygieniapassin. Samoin 36 muuta yrittäjää. Hieno juttu. Onnittelut kaikille!

Linkit:
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/hygieniaosaaminen/

Torsti poistui keskuudestamme

Teksti ja kuvat: Virva Eskelinen

Torsti lähti, Kyllikki tilalle

Minna Canthin koulun ja lukion pitkäaikainen palvelija, kopiokone Torsti Samuel poistui käytöstä torstaina 8. joulukuuta. Torstia oli purkamassa ja lähettämässä kierrätykseen Canon Oy:n henkilökunnan edustajien lisäksi koulumme rehtorit sekä joukko opettajia.

Äidinkielen lehtori Minna Miettinen hyvästeli Torstin.

- Torsti sairasteli viime vuosina paljon, ja ensiapujoukkoja jouduttiin kutsumaan lähes viikoittain paikalle, kertoo yläkoulun rehtori Risto Ikäheimo syyksi koneen poistoon.

Vuonna 2004 taloon tullut Torsti ennätti suoltaa paperi- ja kalvomuotoisia tehtäviä lukuisalle oppilassukupolvelle. - Sen vuotuinen tulostusmäärä oli noin 328 000 kopiota. Päivittäin sillä otettiin noin 1800 kopiota, Ikäheimo kertoo.

Historian havinaa.
Koska koulu ei nykypäivänä tule toimeen ilman Torstin kaltaista palvelijaa, oli lähtöön varauduttu etukäteen. Uusi, tekniikaltaan modernimpi ja hinnaltaan noin 10 000 euroa maksanut laite asennettiin saman tien Torstin paikalle.

- Tästä tulee Kyllikki, koska tänään vietetään Kyllikin päivää, kertoo lukion historian ja yhteiskuntaopin lehtori Riitta Renvall. - Ja koska tänään on myös Sibeliuksen päivä, koneen etunimeksi laitetaan Aino, Renvall lisää.

Rehtori Risto Ikäheimo kiinnitti Aino Kyllikin kastetodistuksen kopiohuoneen seinälle.
Kanslisti Tuija Föhr ja lukion englannin lehtori Katri Silvasti testasivat uutta Kyllikkiä.
Aino Kyllikki on kopiolaite, jolla saa kopioinnin lisäksi skannattua. Siihen voi myös tulostaa suoraan luokkien koneilta. Toivomme Aino Kyllikille lukuisia toimivia päiviä!

Popo Salamin terveiset minarilaisille

Teksti, kuvat ja video: Iita Pylkkänen 7a ja Viivi Vornanen 7a

"Tärkeintä on rakkaus!"

Alavan seurakunta järjesti torstaina 8. joulukuuta minarilaisille musiikillisen päivänavauksen. Gospellaulaja Popo Salami vieraili koulullamme ja esiintyi kokoonpanossa, johon kuuluivat myös Alavan seurakunnan kanttori Ossi Jauhiainen sekä basisti Henri Laitinen.

Laulukonsertin jälkeen taiteilija antoi haastattelun, jossa hän kertoo itsestään ja ajatuksistaan muun muassa minarilaisista ja elämästä.




Linkit:
http://www.poposalami.com/
http://www.poposalami.com/index_files/Band.htm
https://www.facebook.com/people/Popo-Salami/649694730

Mikä mättää? Mikä mukavaa?

Teksti: Virva Eskelinen ja kahdeksasluokkalaiset oppilaat

Kasit harjoittelivat yleisönosastokirjoittamista

Kahdeksannen luokan äidinkielen tunneilla harjoitellaan vaikuttamisen keinoja. Oppilaat mm. kirjoittavat mielipidetekstejä ja väittelevät tai pitävät kantaaottavia puheita.
Seuraavassa tekstejä, joita koulumme kasiluokkalaiset kirjoittivat alkusyksystä. Tehtävänä oli laatia yleisönosastokirjoitus sanomalehteen.



Peilien poisto pelasti tyttöjen vessan

Vuosi sitten joutui kiertämään koko koulun löytääkseen yhdenkin vapaan vessan tai sellaisen, jonka ulkopuolinen jono oli alle kolmehenkinen. Syynä oli aulan tyttöjen vessa, johon kokoonnuttiin kikattelemaan ja meikkailemaan. Lisäksi ilmassa leijaileva hiuslakka olisi voinut laukaista jonkun huono-onnisen astmaatikon kohtauksen.

Asiaan löytyi yksinkertainen, tosin joidenkin mielestä turhan radikaali ratkaisu: aulan vessakoppien peilien poisto. Päätös herätti tyttöjen keskuudessa paljon jupinaa, ja peilien entisille paikoille kirjoiteltiin vihamielisiä tekstejä (missä******* on peilit?).

Peilien poistaminen oli mielestäni hyvä päätös. Nyt kun aulan vessassa ei viivytellä laittautumassa edes puolta entisestä ajasta, vessoja on useammin vapaana. Hiuslakan suihkuttelun määrä on myös onneksi vähentynyt.

Haluan siis tämän tekstin myötä kiittää niitä, jotka päättivät edesauttaa Minarin tyttöjen vessan yleistä viihtyvyyttä!

Kiitollinen


Ei jaksa!

Minun mielestäni koulu alkaa aivan liian aikaisin. Koulussa ei jaksa opiskella, kun täytyy herätä kahdeksan aamuna jo ennen seitsemää tekemään aamuhommia.

Koulun pitäisi alkaa aikaisintaan yhdeksältä. Minulla oli yhdessä jaksossa yhdeksään meno joka päivä, ja joka päivä jaksoi opiskella paremmin, kun ei väsyttänyt niin hemmetisti.

Välituntienkin pitäisi olla pitempiä, koska yhdellä välitunnilla ei ehdi tehdä läksyjä ja käydä Salessa. Salessa pitäisi myydä Euro Shopper -tuotteita, että koulussa jaksaisi.

Spurdu Spärde


Koululiikunta liian monipuolista?

Olen huomannut monilla koululiikunnan tunneilla, että niillä perehdytään liian moneen lajiin ja liian nopeasti. Niillä opetellaan miljoonia lajeja, ja joukkuelajit, kuten lentopallo, ovat täydellistä tunarointia koko liikuntatuntien ajan.

Mielestäni koululiikunta on siis liian monipuolista. Sen pitäisi keskittyä enemmän yleiskunnon nostamiseen. Vanhoina hyvinä aikoina liikunta oli juoksua, hiihtoa ja muunlaisia hyötyliikuntalajeja. Nykyään taas pyritään opettamaan monia teknisesti haastavia lajeja, joiden oppimiseen menee hyvää urheiluaikaa hukkaan.

Olisi siis paljon helpompi, jos keskityttäisiin helppoihin ja yleiskuntoa vahvistaviin liikuntalajeihin. Samalla lajeissa tapahtuva huonojen syrjiminen vähenisi.

Koulupoika


Pois pakkolukeminen

Miksi koulussa on pakkolukemista? Seitsemännellä luokalla luetaan 2 - 3 kirjaa, kahdeksannella 3 - 5 kirjaa yhdeksännellä ties kuinka monta. Mikä hyöty siitä on? Onko se vain koulussa vietettävän ajan ja vapaa-ajan käyttöä?

Joillakin on lukemisongelmia, ja lukeminen on heille vaikeaa, koska kirjaimet menevät sekaisin päässä tai silmissä suhisee liiasta rasituksesta. Itselläni silmissä alkaa sumentua liian pienen tekstin lukemisesta, vaikka minulla on virheetön näkö. Jotkut eivät yksinkertaisesti jaksa lukea pitkiä tarinoita, joissa kohtauksia on venytetty ihan liikaa. Joillekin lukeminen voi olla hupia, mutta he voisivatkin lukea vapaa-ajalla.

Monet ajattelevat, että lukeminen auttaa keksimään omia tarinoita. Tosiasia on, että monilla löytyy omista tarinoista samoja kohtauksia kuin luetuista kirjoista. Joskus siis lukemisesta johtuu, että omista tarinoista tulee plagiointeja.

Mustaa valkoisella


Ruokajonot liian pitkät

Minna Canthin koulussa on itseni ja monen muun mielestä liian pitkät ruokajonot. Oppilaat joutuvat odottamaan koko ruokavälitunnin syömään pääsyä, jos ei suuna päänä juokse ruokalaan oppitunnin loputtua. Usein silloinkin jonot ovat jo tuskallisen pitkät. Yleensä ruokajono ylettyy ruokalan ovista ulos asti.


Jotkut oppilaat eivät jaksa jonottaa syömään pääsyä, vaan lähtevät ostamaan kaupasta jotain epäterveellistä syötävää, jolla korvaavat tärkeän kouluaterian. Uskon, että monet kaupassa kävijät tulisivat useammin syömään, jos ruokajonossa ei tarvitsisi kököttää koko välituntia.

Siispä toivon, että ruokajonot lyhenisivät.

Jonottamaan kyllästynyt


Mopoilijoilla liian kiire

Nykyisin suosituimpiin valituksen aiheisiin lukeutuvat mopoilijat ja heidän kulkuvälineistään aiheutuvat haitat. En moiti heitä, joita ärsyttää hiljaisilla kaduilla yömyöhään kaasuttelevat ja järkyttävää melua pitävät mopot.

Itse olen melun lisäksi huomioinut sen, miten kovasti mopot ajavat esim. Niiralan kapeilla kaduilla. Pari päivää sitten eräskin mopoilija oli vähällä ajaa minun ja mopoja kuollakseen pelkäävän koirani päälle. Kuljettaja itse tuli aivan puskan takaa, kaahasi lähes suoraan kohti ja väisti viime tingassa. Mopoilija kyllä hidasti vauhtiaan ja vilkaisi taakseen, muttei näyttänyt juuri välittävän siitä, kuinka oli vaarantanut sekä oman että muiden hengen.

Mopo on rinnastettavissa kaikkiin muihinkin moottoriajoneuvoihin, ja mopoojen takia aiheutuneista onnettomuuksista on kärsitty jo aivan tarpeeksi. Eikö siis varovaisuus liikenteessä olisi näidenkin kaasuttelijoiden velvollisuus?

Siis pieni suuri toive mopoilijoille: ottakaa huomioon myös muut liikenteessä liikkuvat. Ei teillä niin kova kiire voi olla.

Mopoilija (not)


Vaarallinen Ruotsinkatu

Ruotsinkatu on talvisin hirveän kapea ja liukas. Talvella kun kävelee sitä pitkin, saa joko kävellä lumihangessa tai autotiellä ja saa väistellä autoja, jotka muutenkin ajavat ajoradan laidassa, etteivät törmäisi vastaantuleviin autoihin. Kun sitten kävelykatu on aurattu, saa pelätä, ettei liukastu tai horjahda niin, että käsi menee sijoiltaan tai että saa aivotärähdyksen.

Ruotsinkatua pitäisi hoitaa paremmin, koska siinä on kova työ- ja koululaisliikenne.

A.K.


Suomalaiset eivät ota ympäristöongelmia tarpeeksi vakavasti

Miksi ympäristöongelmia ja ekologisuutta ei oteta vakavasti? Kaikki ovat kuulleet miljoonia kertoja "sammuta valot", "älä tuhlaa vettä" ja "kulje bussilla tai pyörällä" -tyylisiä juttuja, ja tottahan ne ovat, mutta niiden toitottaminen on täysin turhaa. On hyvä, että useat yleensä ajattelevat noita asioita, mutta pelkkä sähkön säästäminen ja jonkunlainen päästöjen vähentäminen ei ole ollenkaan niin iso asia kuin sanotaan. Ihan oikeita muutoksia täytyy alkaa näkyä nyt, eikä vasta sitten kun koko Etelä-Amerikan sademetsissä on kaksi puuta jäljellä.

Mielestäni on tärkeää, että ihmiset miettisivät, mitä ostavat. Palmuöljy on esim. valmisruoissa, suklaassa, ranskalaisissa, leivonnaisissa, sipseissä ja margariineissa sekä myös esim. saippuassa, kosmetiikassa ja pesuaineissa käytettävä kasviöljy. Se on maailman tuotetuin kasviöljy ja peäisin öljypalmusta, jota kasvaa sademetsissä. Arvion mukaan yhden suomalaisen vuodessa kuluttama palmuöljy vaatii 1518 neliömetriä sademetsien maapinta-alaa. Soijan lukema on 209 neliömetriä, kahvin 315 neliömetriä ja banaanin 17 neliömetriä. Sellaisten tuotteiden, jotka sisältävät jotain kasviöljyä, pakkauksissa ei usein mainita, mitä kasviöljyä tuotteessa on. Palmuöljy pitäisi aina merkitä erikseen.

Palmuöljyä voi tuottaa myös vastuullisesti. Kestävän palmuöljyn yhdistyksen RSPO:n kriteereiden mukainen viljely estää tuotannon haitalliset vaikutukset. Sertifioitua, eli vastuullisesti tuotettua, palmuöljyä kannattaa suosia, sillä palmuöljy on monen ihmisen elinkeino. Yritysten tulisi ostaa ja vaatia vain vastuullisesti tuotettuja raaka-aineita, mihin on mahdollista siirtä vaikka heti.

Ihan kaikkien pitäisi miettiä, mitä ostaa ja syö, koska metsien ja eliöiden häviäminen ja ilmaston saastuminen ei ole mikään pikku juttu. Tähän suojeluun liittyy vielä niin paljon muitakin asioita kuin palmuöljy, kahvi, soija ja banaani, mutta esimerkiksi juuri noiden tuotteiden vastuullinen hankinta on minun mielestäni yksi tärkeimmistä asioista. Joten, ottakaa ympäristöön liittyvät asiat oikeasti tosissanne. Ihmisten tulevaisuus on niistä kiinni.

Anniina



Skarppia, bussikuskit!

Nuori nainen odottaa pysäkillä bussia. Hän on pukeutunut juhlavaatteisiin ja hänellä on rattaissa pieni vauva. Bussi saapuu pysäkille hirveällä vauhdilla. Bussi on jo 10 minuuttia myöhässä. Nainen menee rattaiden kanssa takaovelle odottamaan, että kuski avaisi oven. Kuski ottaa etuovesta kaksi matkustajaa. Nainen näyttää jo hieman närkästyneeltä. Kuski sulkee etuovet ja kaasuttaa pois. Nainen jää tuijottamaan suu auki pysäkille.

Bussikuskit voisivat skarpata. Iltapäivän ruuhkan aikaan kuski saattaa unohtaa pysähtyä ja ajaa ohi, vaikka kuinka vilkuttelisi. Mielestäni myös ketään selvästi juopunutta ei pitäisi päästää bussiin, sillä ei ole kiva, kun joku äykkäröi siellä. Jotkut kuskit kylläkin hoitavat asiansa hyvin.

Nämä asiat kuntoon, niin bussilla on mukavampi matkustaa!

Matkustaja


Älkää haukkuko itseänne

Minua ärsyttää hyvin paljon se, että nykyään melkein kaikki 12 - 16 -vuotiaat tytöt haukkuvat itseään rumaksi, läskiksi yms., ja vain saadakseen huomiota ja kehuja. Facebookissakin sama laulu: melkein jokaisessa tilapäivityksessä lukee: "Tykkää tästä, jos olen mielestäsi kaunis", "Jos tykkäät minusta edes 1%, tykkää tästä" yms.

Mielestäni tyttöjen pitäisi lopettaa tuo ja ruveta ajattelemaan positiivisesti itsestään. Se tuottaisi hyvää mieltä ja itsevarmuutta.

Itsevarma


Liian lyhyet välitunnit

Liian lyhyet välitunnit väsyttävät oppilaita pitkän päivän aikana, mikä heikentää oppimista ja keskittymistä.

Välitunneilla voisi olla enemmän tekemistä sisällä ja ulkona, ja yksi välitunti saisi olla pidempi. Jos ulkona tai sisällä olisi enemmän tekemistä, käytävät olisivat siistimpiä. Ulkona tekemiseen täytyisi olla jotakin, josta kaikki olisivat kiinnostuneita.

Opettajien ja rehtorin täytyisi tehdä kysely, jossa kaikilta kysyttäisiin erilaisista ehdotuksista.

DK FTW


Elokuvalippujen hintoja halvemmiksi

Minun mielestäni elokuvalippujen hinnat ovat aivan liian korkeita. Yksi lippu maksaa yli 10 euroa, joten monellakaan ei ole varaa käydä elokuvissa usein. Jos nelihenkinen perhe käy elokuvissa, se maksaa jo vajaat 50 euroa, eikä ole mitään takeita, onko elokuva hyvä. Toki teattereista saa sarjalippuja, mutta useilla ei ole tarpeeksi aikaa käyttää kaikkia lippuja viimeiseen päivämäärään mennessä.

Jos liput olisivat halvempia, voisivat nuoret käyttää enemmän aikaa yhdessä iltaisin. Nyt kun on 3D-elokuviakin, moni varmaan kävisi mielellään teattereissa.

Elokuvia


Vähemmän kirjoja!

Kouluissa, varsinkin yläasteella, tarvitaan päivittäin monia eri kirjoja tunneille. Monessa aineessa on kaksi kirjaa, luku- ja työkirja, ja sitten vielä vihkot päälle. Parhaassa tapauksessa kirjoja saattaa olla laukussa tai repussa jopa kymmenen kappaletta. Mutta reppuun pitäisi mahtua myös penaali ja ehkäpä sateenvarjo. Kaikki tavarat eivät vain yksinkertaisesti mahdu sinne.

Olisi järkevää, jos pitkänä seitsemän tunnin päivänä olisi yksi tai kaksi tuntia jotakin ainetta, jossa ei tarvita kirjoja. Toisin kuin lyhyenä päivänä voi ihan hyvin kantaa muutaman tunnin reppua, jossa on sopivasti kirjoja. Mutta jos on esimerkiksi kymmenen kirjaa ja seitsemän tunnin päivä, ei kukaan jaksa kantaa niin painavaa reppua.

Ne, jotka tulevat kaukaa keskustaan kouluun, saattavat joutua jo pelkästään bussipysäkille kävelemään pitkän matkan. Se voi olla jopa kymmenen kilometriä. Bussissahan saa levätä puolisen tuntia, mutta sitten taas mennään. Ja kun koululle asti pääsee, on jo ihan nuutunut.

Siispä toivoisin, että kirjojen määrä otettaisiin huomioon lukujärjestyksiä tehtäessä.

Sipuli


Pyöräilykypärän käyttökö noloa?

Nykypäivänä nuoret pitävät pyöräilykypärän käyttöä nolona; vain kiltit hikut käyttävät sitä. Jos joku tietää toisen käyttävän kypärää, siitä aletaan kuiskuttelemaan ja nauramaan. Jos vanhemmat pakottavat käyttämään kypärää, se riisutaan salaa heti kulman takana. Kaikkein tunnollisimmat joutuvat pelkäämään, että kaveri tulee vastaan, kun on kypärä päässä.

Miksi kypärän käytöstä on tullut niin noloa? Pyöräilytapaturmia, pahimmissa tapauksissa halvaantumisa ja jopa kuolemia, tapahtuu sadoittain joka vuosi. Ja mikä on syy? Se, ettei käytetä kypärää! Ja yllätys: suurin osa näistä turmista sattuu nuorille. Ovatko nuoret nykyään oikeasti niin epävarmoja, että jos joku ei käytä kypärää, ei voi itsekään käyttää, sillä pelkää, että siitä aletaan kiusata? Onko oma henki nuorille mitättömämpi asia kuin se, millaisena häntä pidetään? Uhraako nuoret elämänsä miellyttääkseen muita?

Aivot ovat ihmisen tärkein lihas. Ilman aivoja olisimme kyvyttömiä tekemään mitään. Joten pidetään aivoistamme huolta! Jos et itse käytää kypärää, se on oma asiasi, mutta anna mahdollisuus heille, jotka haluavat käyttää. Älä kiusaa ja kantele heistä, jotka käyttävät kypärää. Jos yksikin ihminen on tähän valmis, saattaa toistenkin ajatusmaailma muuttua. Se voi pelastaa kalliita ihmishenkiä.

Kypärät käyttööön!

Vierailija historian tunnilla

Teksti ja kuva: Charlotta Elo 9b, Roosa Ruotsalainen 9b ja Vilma Tarkiainen 9b

Vieras YK-liitosta

Keskiviikkona 16. marraskuuta luokassamme vieraili kansainvälisen politiikan opiskelija Vesa Kyyrönen. Hän kertoi meille, kuinka YK:ssa sovitellaan eli kuinka ongelmia ratkotaan maailmanlaajuisesti.

Mietimme yhdessä, millaisia piirteitä ja taitoja rauhanturvaajilla ja muilla sovittelijoilla olisi hyvä olla. Mielestämme pitkäpinnaisuus, joustavuus sekä elämänkokemus ovat tämän työn pohja.

Opimme paljon YK:n toiminnasta ja siitä, miten tärkeää on pyrkiä maailmanlaajuiseen rauhaan. Työ vaikutti haastavalta, mutta erittäin mielenkiintoiselta ja antoisalta.

Vesa Kyyrönen edusti YK-liittoa kertoessaan meille kansainvälisisistä asioista.
Linkit:
http://www.ykliitto.fi/

Joulugallup

Teksti ja kuvat :Senni Lyytinen 8f ja Anna Parkkinen 8f


Joulupukki mielessä

KYSYMYKSET
1. Uskotko joulupukkiin?
2. Paras asia joulussa ja paras jouluherkku?
3. Mitä toivot joululahjaksi?

Johanna Voutilainen 9G
1) En.
2) Lahjat :d
3) Vanhanaikaista sänkyä.







Henna Tissari 7F
1) Kyllä.
2) Lahjat ja suklaa.
3) Järjestelmäkameraa ja puhelinta.

Rene Ruotsalainen 8B
1) En.
2) Kinkku.
3) Suklaata.

Maria Nieminen 8F
1) Joo.
2) Joulupukki, kun ei oo koulua, lahjat, ruoka ja kun saa olla rauhassa.
3) Kameraa ja lentopalloa.







Tanja Kaverinen 8E
1) Totta kai!
2) Kun saa olla ystävien ja perheen kanssa ja kun saa syödä paljon ruokaa.
3) En tiiä.

Sofia Lipponen 7F
1) Joo!
2) Suklaa ja lahjat.
3) Järjestelmäkameraa.

Kimmo Virta 7F
1) Joo.
2) Kinkku ja se kun saa olla perheen kanssa.
3) Suomi-Reinot.

9b:n terveysaiheinen vierailu

Teksti: Eveliina Paldanius 9b ja Emma Juppi 9b

9.b vieraili Kuopion sairaanhoito-oppilaitoksella

Vierailimme sairaanhoito-oppilaitoksella maanantaina 21. marraskuuta. Valkeisenlammen rannalla sijaitsevassa rakennuksessa meitä ohjasivat sairaanhoitajiksi opiskelevat nuoret.

Ohjelmaan kuului erilaiset pelit ja leikit ja keskustelu siitä, mitä tytöt ajattelevat poikien ajattelevan heistä ja toisinpäin. Mietimme myös sekä fyysisiä että henkisiä piirteitä, joita tytöt ja pojat odottavat toisiltaan.

Lopuksi pidettiin tietokilpailu terveysaiheisista kysymyksistä. Kysymyksiä olivat esim. kuinka monta kertaa tulee syödä päivässä, paljonko pitää nukkua yössä, paljonko painoindeksin tulee olla ja mitä ravintoaineita ruoista tulee saada.

Keskustelu oli kiinnostava, ja vierailu oli muutenkin mielenkiintoinen. Iltapäivän ohjattu tuokio kesti noin tunnin, minkä jälkeen saimme lähteä kotiin. Vierailu yllätti positiivisesti ja antoi realistisen kuvan opiskelusta. Ohjaajat olivat rentoja ja puhuivat asioista niin kuin ne ovat.

Who Cares

Teksti: Vesa Vainikainen
Kuvat: Niskanen Jenni 8c, Pesola Aino 8c ja Rissanen Maiju 8c


Aivot narikasta

Who Cares -kiertue kiertää edelleenkin Kuopion alueen yläasteita valistaen koululaisia päivisin ja vanhempia iltaisin koulujen saleihin rakennetulla valistuskokonaisuudella. Kiertueessa ovat mukana Kuopion, Siilinjärven, Maaningan, Vehmersalmen ja Riistaveden yläkoulut.

Who Cares -kiertue vieraili koulullamme 22.11. kertomassa poliisin työstä sekä valistamassa päihteiden vaaroista. Muina aiheina olivat kiusaaminen,välittäminen ylipäätään niin kouluissa kuin kodissakin.



Poliisipäällikkö Eero Wetzell kertoi minarilaisille mm. päihteiden käytöstä.
Linkit:
http://www.whocares.fi/

Kuopio-viikko Minarissa

Teksti ja kuvat: Sannimari Suhonen 9g

Kuopio-viikko piristi koulutyötä

Kuopio täyttyi hyvistä teoista ja iloisesta mielestä, kun koko kaupunki vietti Kuopio-viikkoa 12. - 20. marraskuuta.


Myös Minarin tukioppilaat ottivat osaa teemaviikkoon järjestämällä koulun väelle monenlaista puuhaa. Koko viikon ajan oli käynnissä kirjaintentetsintäkilpailu, jonka voitti Joona Rantanen 9f-luokalta. Aulassa puolestaan nökötti I love Kuopio -postilaatikko, johon sai laittaa postia kaverille. Lisäksi viikon jokaisena päivänä tervehdittiin eri kielillä. Koko koulun voimin tehdyn adjektiivitarinan luki rehtorimme Risto Ikäheimo keskusradiosta. 

Toivottavasti Kuopio-viikon järjestämisestä tulisi perinne niin koko kaupungissa kuin Minna Canthin koulussakin.


Linkit:
Kuopio - viikko


S.U.L.L.E.-projekti terveystiedon tunneilla

Teksti ja kuvat: Meri Hyvärinen 8b ja Mirka Happonen 8b

 
S.U.L.L.E.-vierailijat valistivat kasiluokkalaisia

Luokassamme vieraili 18.marraskuuta terveystiedon tunnilla kaksi nuorta lääkäriopiskelijaa: Tonja Jääskeläinen ja Niko Korpi. He kertoivat meille seksuaaliterveydestä ja seurustelusta. Vierailu kesti kahden oppitunnin verran ja se toteutettiin kaikissa muissakin kasiluokissa. 
Sana S.U.L.L.E. tulee sanoista seksuaalisuus, unelmat, lemmenleikit ja ehkäisy.

Mielestämme vierailijat kertoivat asiat hyvin selkeästi ja mielenkiintoisesti. On hyvä saada tietää tärkeistä asioista, jotka koskevat meitä kaikkia. Saimme paljon tietoa mm. sukupulitaudeista ja ehkäisystä.

Tonja ja Niko kertoivat taulun avulla nuorten kehityksestä.
Vierailijat kertoivat seurustelutarinan tytön ja pojan näkökulmasta.

Reckless Love yllätysvierailulla

Teksti: Virva Eskelinen
Video: Heta Ikonen 7a, Veera Koponen 7a ja Viivi Vornanen 7a

Rocktähdet yllättivät musiikkiluokkalaiset ja lukion

Rockyhtye Reckless Love kävi yllätysvierailulla koulullamme 17. marraskuuta. Yhtye esiintyi juhlasalissa sekä jutteli työstään ja kuulumisistaan koulumme kuudelle musiikkiluokalle sekä lukion oppilaille.

Rocktähdet tulivat Kuopioon vastaanottamaan Kuopion kaupungin myöntämää ansiomitalia, ja samalla reissulla he piipahtivat koulullamme. Vierailun järjesti musiikinopettajamme Matti Sariola, joka on tuttu yhtyeen jäsenille.

Yllätysvierailu oli oppilaille mieluinen. 7a-luokan Jatta Kauppinen, joka sai tilaisuudessa omakseen yhtyeen basistin Jalle Pääkkösen plektran, kuvaili tilaisuutta yhdeksi mieleenpainuvimmaksi elämässään.

-Ihan mieletöntä! Jatta kertoi vierailun jälkeen.


Linkit:

Jääkiekkovieraita

Teksti: Minna-Mari Palviainen 9a, Sonja Salo 9a, Hanna Tarvainen 9a
Kuvat: Iita Pylkkänen 7a, Jenny Antikainen 7a, Venla Väänänen 7a

Kalpalaisten huumaa Minarissa

Kalpan pelaajat Adam Masuhr ja Tommi Miettinen vierailivat joidenkin koulumme ysiluokkalaisten tunneilla maanantaina 14. marraskuuta. He puhuivat ruotsin kieltä, koska Adam on täysin ruotsalainen eikä osaa suomea. Hän kuitenkin ymmärtää joitain yksittäisiä sanoja.

Ruotsin kielen lehtori Susanna Kaataja esitteli vieraat oppilaille. 
Adam ja Tommi kävivät kertomassa Kalpan toiminnasta ja heidän omasta elämästään, perheestään ja harrastuksistaan. Heitä oli välillä hieman vaikea ymmärtää, erityisesti Adamia, koska syntyruotsalaisena hän puhuu ns. riikinruotsia.

”Mitä järkeä on ruotsin opiskelussa? Mihin sitä kieltä edes tarvitsee?” kysyi eräs oppilas. Tommi kertoi, että ruotsin kieli on hyödyllinen osata, koska Suomi on kuitenkin kaksikielinen maa. Kielestä on myös hyötyä, jos esimerkiksi menee kesätöihin tai matkustelee. Hän kertoi, että ruotsin kieltä tarvitsee osata Suomessa hyvin paljon, mutta täällä Savossa sitä harvemmin joutuu käyttämään.

”Minulla oli ulkopuolinen olo, kun olin ruotsalaisten kanssa maajoukkueen pukukopissa. En osannut ruotsia, joten kommunikointi pelaajien kanssa oli hankalaa” kertoi Tommi. ”Englannilla kuitenkin pärjäsi ja sai selvitettyä pääasiat.”Adam oli selvästi hiljaisempi kaveri. Voi olla hankalaa tulla Suomeen ja varsinkin suomalaiseen yläkouluun puhumaan itsestään, jos ei osaa yhtään suomen kieltä.

"Ruotsin opiskelu kannattaa", vakuuttavat Kalpan Adam Masuhr ja Tommi Miettinen
Opettaja Jussi Jauhiainen kysyi, pitävätkö he taukoa Kalpassa, kun pelejä ei ole. Adam ja Tommi kertoivat, että he eivät pidä taukoa jääkiekosta, sillä treenata täytyy aina. Lomaakaan jääkiekkoilijan ammatissa ei kovin paljon jää jäljelle.

Adamin ja Tommin vierailu oli mukava piristys keskellä koulupäivää, varsinkin, kun he tulivat keskelle fysiikan kaksoistunteja!

Linkit:
http://www.kalpa-hockey.fi/

Hieno tuotto taksvärkissä

Teksti: Venla Väänänen 7a ja Ella Jokelainen 7a

Rahoja srilankalaiseen lastenkotiin

Koulussamme pidettiin taksvärkkipäivä 11. marraskuuta, ja päivän tuotto meni tänä vuonna oppilaskunnan valitsemaan kohteeseen Sri Lankaan, Ruth-kotiin. Tuotoksi tuli huimat 3470 euroa! Oppilaat olivat päivän esim. kotona siivoamassa ja saivat siitä "palkkaa", jonka toivat kouluun.



Ruth-koti on suomalaisten ylläpitämä lastenkoti. Se on perustettu vuonna 1989 ja siellä on tällä hetkellä 45 orpoa tyttöä ja poikaa. He ovat iältään 3-18 -vuotiaita. Lastenkoti antaa lapsille ja nuorille perusturvan, terveydenhoidon ja koulutuksen ammattiin asti.

Sri Lankassa käytännön työt tekevät paikallinen henkilökunta, mutta yritystä johtaa Suomessa vapaaehtoisvoimin toimiva Ruth-koti ry. Suomalaiset voivat osallistua toimintaan liittymällä kummiksi. He pyrkivät saamaan noin viisi kummia lasta kohden. Suurimmalla osasta lapsia ei ole yhtään omaista, joten kummeista tulee heille tärkeitä.

Ruth-koti julkaisee Suomessa neljästi vuodessa Uutisia Ruth-kodista -nimistä lehteä. Lehti kertoo lasten kodin asukkaista ja elämästä.




Linkit:

Biologian töitä: Veriryhmien määritys

Teksti: Milla Tuovinen 9e ja Veera Hujanen 9e
Kuvat: Vesa Vainikainen

Veri - elämän neste

Johdanto

Tutkimme luokkamme 9E:n kanssa jokaisen oppilaan veriryhmän. Kaikki halukkaat saivat osallistua. Luokastamme osallistui 8 oppilasta.Veikkasimme, että suurin osa luokkamme oppilaista kuuluisi ryhmään A ja ryhmään AB ei kuuluisi kukaan tai korkeintaan yksi.

Sormenpäätä piikittämässä.
Verta tarvittiin pari pisaraa aluslasin molempiin päihin.

Aineisto ja menetelmät

Suoritimme tutkimuksen biologian tunnilla 15.11.2011. Tutkimuksessa käytettäviä välineitä olivat lansetti, anti-A-ja anti-B-seerumit, aluslasi ja tulitikku. Aloitimme työn merkitsemällä tussilla aluslasin vasempaan kulmaan kirjaimen A ja oikeaan B. Sitten tulitikku katkaistiin kahteen osaan. Kun kaikki työvälineet oli lähellä, kädet pestiin verinäytteen ottamista varten. Opettaja pisti lansetilla vasemman käden etusormeen, jotta saataisiin verta. Jokaisella oli oma lansetti.

Veripisarat odottavat vasta-aineitaan ja sekoittamista.
Anti-A -seerumia verinäytteeseen A-puolelle.

Sitten sormesta puristettiin reilu tippa verta aluslasin molempiin merkittyihin päihin. Seuraavana tarvittiin anti-A- ja anti-B-seerumit. Anti-A-seerumia tiputettiin yksi tippa A- puolella olevaan veripisaraan. Anti-B-seerumia yksi tippa veripisaraan B. Sitten niitä kumpiakin sekoitettiin, molempia omalla tulitikun päällä, ettei näytteitä joudu toisiinsa. Jos A puolella oleva veri sakkaantui, mutta B puolella ei, on A-veriryhmä. Jos taas B puolella veri sakkaantui, mutta A puolella ei, on B-veriryhmä. Jos molemmat sakkaantuivat on AB-veriryhmä. Mikäli kumpikaan puoli ei sakkaantunut, on O-veriryhmä.

Luokan tulokset koottuna ja verensiirtokaavio.

Tulokset ja niiden tarkastelu


Neljällä luokkamme oppilaista oli O-veriryhmä ja kahdella A. AB- ja B-veriryhmiin molempiin kuului luokaltamme vain yksi henkilö. Yleisesti Suomessa on eniten A-ryhmään kuuluvia ihmisiä, ja seuraavaksi eniten O-ryhmään.Vähiten Suomessa on B- ja AB-veriryhmään kuuluvia. Totesimme, että sattumalla oli osansa siihen, minkä verran kunkin veriryhmän edustajia luokassamme on. Alkuveikkauksemme piti siis hyvin paikkansa.


Nukketeatterin lumoa

Teksti ja kuva: Enni Saastamoinen 9a ja Sanni Isotalo 9a

Ilmaisutaitoryhmät nukketeatterissa


Lokakuun 26. päivä kaikki yläkoulun ja lukion ilmaisutaidon valinnaisryhmät sekä 7A-luokka saivat tilaisuuden mennä katsomaan nukketeatteriesitystä La Diva Kulttuuriareena 44:ään. Ennen kuin esitys alkoi, suurin osa oppilaista ehkä ajatteli: ’’Nukketeatteri? Mutta mehän ollaan jo yläasteella!’’ Kuitenkin heti esityksen ensi hetkistä alkaen kaikki olivat mukana ja eläytyivät siihen.

Esitys oli nukketeatteri, jonka toteutti yksi henkilö. Esitys tapahtui pienessä kopissa, jossa oli monta erillistä näyttämöä. Taustalla soi musiikki ja äänitehosteitakin oli joka lähtöön. Samoin myös erilaisia valo- ja muita tehosteita. Taiteilija, joka lopulta paljastui naiseksi, istui kopissa yksin ja vastasi kokonaan itse esityksestä.

Esitys alkoi naishahmon laululla, ja lauluja kuultiin myös pitkin esitystä. Tarina itsessään kertoi hullusta professorista, joka halusi itselleen vartalon. Tarinan muita henkilöitä olivat professorin jäniskätyri, "avustajakäsi" sekä pari klovnia. Tarina oli erittäin hyvä, mutta samalla hieman sekava.

Espanjalainen nukketaiteilija Sofie Krog on esittänyt La Divaa jo yli seitsemän vuotta kiertäen ympäri Eurooppaa miehensä ja suloisen poikansa kanssa. Lavasteet nainen on tehnyt aivan itse, ja hänen miehensä vastaa äänistä ja valoista.

Esitys sai minarilaisilta hyvää palautetta. Moni oppilaista jäi esityksen jälkeen haastattelemaan taiteilijaa ja juttelemaan hänen kanssaan.

Sofie Krog on itse tehnyt Diva-naamion.
Linkit:
http://www.sofiekrog.com/www.sofiekrog.com/Home.html

Uusien opettajien haastatteluja

Teksti: Vesa Vainikainen
Video: Useat Huvituksen toimittajat

Uusia opettajakasvoja Minarilla

Huvituksen toimittajat ottivat selvää, mitä paljastuukaan Minarilla syksyllä alottaneista opettajista. Nyt selviää oleellinen. Mitä Johanna ottaisi mukaan autiolle saarelle ? Mitä Taru ajattelee hilavitkuttimesta? Onko Eeron suosikki pyörä vai auto? Mikä on Karin toinen nimi? Mikä on Pirjon unelma-ammatti? Mikä on Riikan lempidisneyprinsessa? Onko Jenni suklaan vai salmiakin ystävä? Tai entäpä miten Sari valitsee kanelin ja curryn välillä? Oliko Teron mielestä muna vaiko kana ensin? Ottaako Matti matikan vai ruotsin? Entäpä miten käy Tuulalle mansikan ja mustikan kanssa?



Kasien ilmaisullinen teatteripolku

Teksti: Joonas Räisänen 8b ja Juho Hänninen 8b
Kuvat: Virva Eskelinen

Ilmaisun iloa ja luovuuden taitoa



Kaikki Minarin kahdeksasluokkalaiset saivat tänä syksynä kokea upean elämyksen Teatteripolku-nimisen opetuskokonaisuuden aikana. Teatteripolulla opeteltiin omaa ilmaisua ja luovuuden taitoa. Tärkeä asia oppia oli myös se, että vaikka aina ei onnistuisikaan ja jokin menisi pieleen, niin se ei maailmaa kaada.

Teatteripajaa oli kaksi tuntia viikossa kolmen viikon ajan. Sitä veti teatteri-ilmaisun opettaja Anni Marin. Kokemus opetti kaikkia osallistumaan ja ilmaisemaan itseään.



Terve Kuopio -päivä

Teksti: Vesa Vainikainen
Kuva ja video: Ikonen Heta 7a ja Väänänen Venla 7a

Liikunnan iloa

Koulumme osallistui Kuopiohallilla 13.10. järjestettyyn Terve Kuopio -tapahtumaan. Monenlaista aktiviteettia oli tarjolla, joista jokainen sai valita kehollensa parhaiten sopivaa.

Hurjaa autoilua.




Linkit:
http://tervekuopio.fi/


Musiikkiluokkien iltamat

Teksti: Venla Väänänen 7a ja Heta Ikonen 7a
Videot: Venla Väänänen 7a, Heta Ikonen 7a ja Iita Pylkkänen 7a

Musiikkiluokkalaiset lauloivat poppia ja rokkia

Minarin kuusi musiikkiluokkaa piti 13. lokakuuta iltamat perheille ja tuttaville koulun juhlasalissa. Tilaisuudessa kuultiin monenlaisia biisejä, mm. Pohjois-Karjala, Yesterday ja We are the world. Joukkoon mahtui myös hieman lattarimusiikkia. Sali oli täynnä vieraita, jotka pitivät kovasti kuulemastaan!

Seiskaluokkalaiset



Kasiluokkalaiset



Ysiluokkalaiset


Tet-jakso Pirtin koululla

Teksti: Jenna Keränen 9g
Kuvat: Salla Vaittinen 9g

Viikko opettajana


TET-jakson ensimmäisen viikon olin työharjoittelussa Pirtin koulussa. Pirtin koulu on ala-aste, jossa opiskelee 450 oppilasta ja työskentelee 26 opettajaa. Päädyin valitsemaan Pirtin koulun toiseksi tet-paikakseni, koska äitini on siellä opettajana. Hän opettaa ykkösluokkaa, jonne menin kaverini kanssa avustamaan ja opettelemaan opettajan työtä.


Pari ensimmäistä päivää meni enimmäkseen tutustumiseen luokan oppilaisiin ja muiden ykkösluokkien opettajiin, sekä koulurakennukseen. Saimme myös muutaman tehtävän
liittyen oppilaiden auttamiseen ja kävimme parilla välitunnilla pitämässä reppuselässä lapsia ja vahtimassa keinuvuoroja.

Ykkösluokkien siiven päässä (tämä ykkösluokkien siipi on niin kaukana oikeasta opettajanhuoneesta, ettei ykkösluokkien opettajat aina välttämättä ehdi sinne, joten
heille on järjestetty oma opettajanhuone) on vain ykkösluokkien opettajille tarkoitettu opettajanhuone , joka on vähän pieni, mutta todella viihtyisä ja ilmapiiri mukava. Vietimme siellä ne välitunnit, mitkä emme olleet ulkona ”hevosina”. Toki saimme myös tehtäviä, mitä piti hoitaa välituntien aikana.

Pääsimme myös käymään siinä ”oikeassa” opettajanhuoneessa, missä tapasimme kaikkien muiden luokkien opettajat. Sieltä jäi todella rento ja kiva ilmapiiri mieleen. Ja nyt ymmärrän paremmin opettajia, jotka ovat myöhässä tunneilta, enhän itsekään olisi halunnut lähteä mukavalta sohvalta ja jättää kahvin ja vaikkapa pullan syöntiä kesken.


Loppuviikko olikin sitten helpompaa siinä mielessä, että tiesi jo rakennuksen paremmin, missä mikäkin luokka on ja tavaroiden paikat. Saimme opettaa yhden matematiikan tunnin äitini luokan oppilaille ja muiden luokkien opettajat kyselivät meitä avustamaan heidän luokkiinsa tiettyjä tunteja. Pääsimme myös valvomaan kuudennen luokan jälki-istuntoa.

Viikko meni todella nopeasti. Viimeisenä päivänä oppilaat olivat tehneet meille todella hienoja
piirustuksia, jotka he antoivat meille ennen kun koulu loppui. Saimme myös melkein kaikilta oppilailta halin. Pakko myöntää, se hetki oli aika liikuttava. Silloin toivoimme, että voisimme olla vielä toisenkin viikon täällä, lapset olivat niin aitoja ja suloisia, ja opimme juuri tuntemaan heidät.

Tästä tet-harjoittelusta jäi tosi hyvä fiilis ja se antoi minulle todella hyvän käsityksen ala-asteen opettajan työstä, sekä vähän kipeän selän...



Kasvien keruu osa 1

Teksti: Rosariina Suhonen 8a ja Katariina Lähtevänoja 8a
Kuvat: Vesa Vainikainen

"Aloita ajoissa!"

Meidän koulussamme on jo monen vuoden ajan ollut tapana kerätä kasvio. Kerääminen aloitetaan 7. luokan keväällä ja sitä jatketaan yhdeksännen luokan syksyyn asti. Siihen mennessä olisi tarkoitus saada kokoon yhteensä 60 kasvia. Oppilailla herää usein kysymys: Miksi?

Rosariinan työnäyte.
Kysymme asiaa biologianopettaja Vesa Vainikaiselta.
-Kasviota keräämällä oppii tunnistamaan erilaisia lajeja. Lajintunnistus on biologian tärkeimpiä taitoja. Kun ymmärtää ja tuntee lajeja, käsittää helpommin myös biologian muita osa-alueita. Kasvion tekeminen vaatii myös kärsivällisyyttä. Kasvioista kyllä näkee jos sen eteen on tehty töitä, Vesa kertoo.

Käytännön ohjeita kasvion tekemiseen. Eli näin vältät virheet:
• Aloita kasvion kerääminen jo alkukesästä. Kasveja kannattaa kerätä silloin, kun ne kukkivat, vaikka muutamana päivänä kesässä. Kerää näytteet mahdollisimman kokonaisina.
• Laita kasvit heti prässäytymään, jotta saat hyvät näytteet. Prässiksi käy jokin tasainen alusta, sanomalehtiä, valkoista paperia (sanomalehdet saattavat päästää väriä) ja painoja.
• Muista vaihtaa sanomalehtiä, jos kasvit ovat märkiä.
• Kirjoita etiketit, joista ilmenee kasvin tiedot (nimi, tieteell. nimi, heimo ja kasvuympäristö) sekä keräystiedot (kerääjä, keräyspäivä ja –paikka).
• Kiinnitä kasvit paperille tai kartongille teipillä tai kontaktimuovilla.
• Kannattaa panostaa kasvion ulkonäköön ja siisteyteen, sillä kokonaisvaikutelma on tärkeä.

Katariinan kasveja.
Kasvion tekeminen on ihan hauskaa, mutta vaatii kärsivällisyyttä. Ohjeistus alkuun voi olla epäselvää. Kasviota tehdessä oppii lajeja jonkin verran. Koska kasvion ulkonäölle ei anneta ohjeita, niistä tulee varsin erilaisia ja omaperäisiä, mikä on hienoa.

Linkit:
Kasvien keruuohjeet
Kasvioiden arviointikriteerit
Valokki - nettikasvio
Nettikasvio
Luontoportti

Kasvien keruu osa 2

Teksti: Mariella Kela 8d ja Vesa Vainikainen
Kuvat: Vesa Vainikainen

Tutkimuskohteena metsien ja peltojen kasvit

Mariella Kela 8d - luokalta vastasi muutamiin kasvien keruuseen liittyviin kysymyksiin.


Miksi kasveja ylipäätään kerätään?
Kasveja kerätään niiden tunnistamista varten.

Mikä on mielestäsi lajituntemuksen merkitys?
Ei esim. syö myrkyllisiä marjoja, kun on tunnistanut ne oikein.

Miten paljon ja mitä kasveja keräsit?
Keräsin kasveja 22 kappaletta ja niihin kuuluvat suo-,ranta- ja vesikasvit. Muun muassa kihokki on suokasvi.

Drosera rotundifolia - pyöreälehtikihokki
Mistä näytteesi keräsit?
Keräsin kasvit kotini läheisyydestä ja mummoni ja ukkini luota rannasta, suolta ja rannalta.

Miten kasvinäytteet ylipäätänsä tehdään ja mitä tietoja niihin laitetaan?
Ensin kerätyt kasvit kuivataan sanomalehtien välissä painojen alla. Sitten kontaktoidaan paperille hyvin, jotta ne säilyisi hyvin. Sen jälkeen paperille kirjoitetaan mm. latinankielinen nimi ja suomenkielinen nimi sekä kuka, mistä ja milloin kasvi on kerätty.

Mitä opit projektin aikana?
Opin tunnistamaan niiden alueiden kasveja mitä keräsin.

Kuvaile omaa lajintunnistustaitojasi. Vaikuttiko kerääminen tähän?
Itselläni ei ole kovin hyvä lajintuntemustaito, mutta kerätessäni kasveja käytin apuna erilaisia kirjoja ja nettiä.

Sparganium gramineum - siimapalpakko.
Mikä työssä oli mukavinta?
Kuivaaminen ja loppuviimeistelyt.

Entäpä ikävintä?
Se kun piti rämpiä suolla ja upota jalkoja myöten sinne.

Olisiko sinulla hyviä neuvoja kasviprojektiin?
Kannattaa aloittaa ajoissa keräämään kasveja, sillä kaikkia ei välttämättä löydy enää myöhemmin. On myös hyvä tehdä huolellisesti työ loppuun saakka.

Kerro loppuun ajatuksiasi ja kommentteja keruusta.
Oli ihan mukavaa loppujen lopuksi. Ei ollut vaikeaa, mutta jossain vaiheessa ei millään olisi kehdannut tehdä sitä. Eipä muuta… :D


Musaluokat vierailivat Musiikkilukiolla

Teksti: Enni Saastamoinen 9a ja Minna-Mari Palviainen 9a

Musiikkia Saksasta

Torstaina 22.9. musiikkiluokat kävivät vierailemassa Musiikkilukiolla konsertin merkeissä. Siellä esiintyivät "muslulaiset" sekä heidän vieraansa Saksasta, Ulmista. Saksalaiset muodostivat Hymboltin koulun sinfoniaorkesterin.

Konsertissa kuultiin pianokonsertto, sellokonsertto, kuorolaulua sekä laulua suomeksi, ruotsiksi sekä saksaksi. Konsertissa esiintyi Musiikkilukion kuoro, jossa oli mukana Minarin entisiä oppilaita. Kuorolauluissa lähes 100-henkinen kuoro oli opetellut kieliä ristiin, eli saksalaiset olivat opetelleet kaksi laulua sekä suomeksi että ruotsiksi ja muslulaiset taas olivat opetelleet yhden laulun saksaksi.

Ensimmäinen esitys oli saksalaisten pianokonsertto, jossa heidän pianisti soitti upean soolon. Heti perään saimme kuulla sellokonserton, jossa siinäkin oli huikea solisti. Itse konsertti oli kokonaisuudessaan erittäin mukava!

Linkit:
http://edu.kuopio.fi/muslukio/

Seiskojen musiikkipolku

Teksti ja kuvat: Heta Ikonen 7a ja Venla Väänänen 7a

Vierailu Musiikkikeskuksella

Useiden Kuopion koulujen 7. luokat, myös meidän koulumme, olivat keskiviikkona 14.9.2011 Musiikkikeskuksella musiikkipolulla.


Ensimmäiseksi menimme konserttisaliin seuraamaan Kuopion kaupunginorkesterin harjoituksia. Orkesteri harjoitteli Kadonneen musiikin metsästäjät -konserttiin. Orkesteria johti Atso Almila.

Sitten meidät ohjattiin kamarimusiikkisaliin, jossa rumpujensoiton opettaja Mika Hietala esitteli meille patarumpuja, marimbaa ja rumpusettiä. Muutama oppilas pääsi kokeilemaankin soittimia.


Oppilasvaihto Saksassa

Teksti ja kuvat: Eevi Isotalo 8d


Tunteikas reissu Saksaan 13.9.-24.9. 2011

Tiistaiaamuna noin kello 3.30 kokoonnuimme koulun pihalle odottelemaan bussiin pääsyä. Tunnelma oli väsynyt heti aamusta mutta hyvin odottava, ja kun vihdoin pääsimme matkaan, oli kaikilla kova jännitys päällä.


"Vihdoin me nähdään meidän parit! Pian ollaan jo siellä! " kuului monen suusta, kun alettiin lähestyä Pirkkalan lentokenttää, josta lähdimme Ryan airin lentokoneella kohti Bremeniä.

Kun lähestyimme Osterholz-Scharmbeckia ja IGS-koulua, kaikki suorastaan hihkuivat jännittyneinä - viimeistään siinä vaiheessa, kun parimme odottelivat meitä koulun pihalla.

Aluksi, kun saavuimme koululle, oli meillä siellä hieman syötävää ja juotavaa, ja sitten kaikki lähtivätkin isäntäperheidensä koteja kohti.


Seuraavana aamuna kun kokoonnuimme IGS-koulun ATK-luokkaan, kertoivat kaikki innoissaan ensimmäisestä illastaan isäntäperheestä. Sitten lähdimme tutustumaan Osterholz-Scharmbeckin ihanaan kaupunkiin. Pian löysimmekin melkein kaikki toisemme syömästä italialaisen jätskibaarin erikoista spaghettijäätelöä.

Reissun aikana kävimme myös Cuxhavenissa kävelemässä meren pohjassa ja tutustumassa meren elämään sekä Bremenissä, Helsingin kokoisessa kaupungissa, jonne Tampereelta lensimme. Bremenissä shoppailimme ja tutustuimme eri nähtävyksiin. Kävimme myös valtavalla Weser-stadionilla, joka on Bremenin jalkapallojoukkue Werder Bremenin kotistadion. Stadionille olisi mahtunut jalkapallo-ottelua katsomaan koko Kuopio!

Matkan aikana useat kävivät myös muun muassa Heide Parkissa, joka oli iso huvipuisto ja tunnettu maailman jyrkimmästä puuvuoristorata Colossoksesta!

Tutustuimme myös tarkemmin IGS-kouluun, joka oli hyvin viihtyisä. Ihmiset siellä olivat kivoja useat huikkasivatkin meille suomalaisille iloisesti: "Moi!"


Ohjelmassa oli myös Suomi vastaan Saksa jalkapallopeli ja keilausta. Kävimme myös Schamaica-leirikeskuksessa grillaamassa ja kokeilemassa kanootilla soutelua.

Lähtöpäivä oli kaikille vaikea. Kello viiden aikaan olimme koulun pihalla väsyneinä ja jätimme pareille ja isäntäperheille hyvästit. Varsinkin me tytöt itkimme käytännössä koko bussimatkan Osterholzista aina Bremeniin saakka. Ja matka kesti noin 30-40 minuuttia. Tunteet olivat pinnassa ja hyvin ristiriitaiset: oli kiva mennä kotiin, mutta omaa paria ja perhettä jäi kova ikävä. Toisaalta iloista, toisaalta surullista. Mietimmekin, että jos nyt itkimme näin paljon, niin entäs sitten kun parimme lähtevät Suomesta, emmekä tiedä näemmekö heitä enää koskaan? Ajatuksien saattelemana vielä viimeisen kerran loimme silmäyksen Saksan maahan.


Kasit teatterivierailulla

Teksti: AP

Kasiluokkien teatteripolku Kuopion kaupunginteatterilla

Kaupunginteatterissa pyörii parhaillaan näytelmä Papin perhe, joka on Minna Canthin käsialaa. Näytelmä on sijoitettu nykyaikaan, ainakin osittain, nimittäin ei nykyään kovin usein pidetä kotiapulaista, joka kyseisellä perheellä kuitenkin oli.

Näytelmää pääsivät katsomaan melkein kaikki Minarin kasiluokat. Yleisöä oli sankoin joukoin myös parilta toiselta yläasteelta.

Aluksi näyttelijä Virpi Rautsiala kertoi vähän teatterityöstä ja teatterin työntekijöistä, joita löytyy päälle kaksikymmentä lavastajineen ja ovimiehineen. Kun yleisö alkoi kärsimättömänä vihjailla, että jokohan olisi näytelmän vuoro, kipitti reipas näyttelijä nopeasti pois estradilta.

Papin perhe -näytelmä kertoo perheestä, jonka pää on pappisvirassa toimiva isä Henrik. Hän tuntee velvollisuudekseen kasvattaa lapsistaan kaltaisiaan kristittyjä, ilman mitään muttia. Lapset etsivät omia teitään ja löytävät ne hyvinkin eri taholta, kuin isänsä on toivonut.

Näin syntyy vaikeuksia, jotka koettelevat koko perhettä ja jokaista yksilöä omalla tavallaan lujittaen sitä sidettä, jota kutsutaan rakkaudeksi.

Näytelmä kertoo siitä, miten oma valinta voi olla oikea, vaikka kaikki ympärillä olevat eivät sitä toivoisikaan. Ja miten voi laajentaa omaa näkemystään, jos vain antaa toisten ajatuksille arvoa.

Toivotaan, että tämä teatterikokemus oli vaativan katsojakunnan mieleen, tai edes joku pikku juttu herätti ajatuksia!

Linkit:
http://www.teatteri.kuopio.fi/

Papin perhe -näytelmää katsomassa

Tekstit: Minna Canthin koulun kahdeksasluokkalaiset

Oppilasarvioita näytelmästä

Kuva: Iisalmen Sanomat - http://bit.ly/sWQZeC

Papin perhe - tiukka kuri

Kävimme eilen 8.9. katsomassa luokkamme kanssa Papinperhe-näytelmän Kuopion kaupunginteatterissa. Näytelmä oli kirjoitettu jo100 vuotta sitten, mutta silti siinä käsiteltiin samoja asioita, mitänykyaikanakin mietitään. Tämä paljon tunteita sisältävän näytelmän onkirjoittanut Minna Canth, joka oli aikanaan rohkea ja tunnettukuopiolaisnainen.

Papin perhe kertoo perheestä, jossa on kolme lasta, muttakaksi on jo maailmalla, ja toinen heistä, Hanna, opiskelee opettajaksi, muttaisällä ei ole enää varaa maksaa Hannan jatko-opintoja. Poika Jussi on noin20-vuotias lehtikirjoittaja. Hän kirjoittaa vapaamieliseen Nuori Suomi-lehteen, jota isä vihaa, koska omistaa kokonaan toiseen, jyrkästikristilliseen aatteeseen kuuluvan lehden.

Isä kasvattaa lapsiaan tiukasti ja ei salli mitään, mikä onhiukankaan epäkristillistä. Esimerkiksi Maiju, 17-vuotias nuorin tyttö, haluaanäyttelijäksi Suomen kansallisteatteriin, mutta isä ei suostuisi tähän millään.Maijun äitikään ei haluaisi Maijua näyttelijäksi, mutta ei silti kiellä tätäyhtä jyrkästi kuin isä.

Kun Hanna ja Jussi tulevat Helsingistä käymään kotona, mukanaon Teuvo Rastas, johon Maiju hieman ihastuu. Hannan ja Jussin tultua alkavatpahat riidat kristillisyydestä ja vapaamielisyydestä. Isä Valtari ajaa Jussinulos kotoaan, jolloin Hanna lähtee mukaan. Myöhemmin Maiju pääsee Teuvo Rastaanmukana Helsinkiin ja pääsee koe-esiintymiseen Helsingin teatterissa.

Isä saapuu Helsinkiin, ja syttyy taas riitoja. Hanna pitääitseään turhana ihmisenä isän ja Jussin moitinnan jälkeen. Isä Valtarin jalapsien sekä äidin suhteet jäävät epäselviksi näytelmän lopussa. Tunteita voisikuvata viileiksi ja koviksi toisia kohtaan.

Omat mielipiteeni näytelmästä ovat hieman tylyt. Näytelmäoli mielestäni tylsä, lavasteet puutteellisia ja puvustus niukka. Musiikki olipaikoin tylsää ja paikoin ihan hyvää. Näyttelijät olivat sulautuneet hyvinrooleihinsa ja olivat hyviä näyttelijöitä. Valaistus oli hienosti toteutettu,mutta takana katosta roikkuneet lamput näyttivät ufoille. Helsingissätapahtunut kohtaus oli sekava, koska oli erittäin vaikea erottaa, olivatkonäyttelijät sisällä vai ulkona.

Pastori Valtari oli todella hyvä roolissaan, sillä hän olipelottava, mitä oli haluttu kuvata paljon, koska Maiju pelkäsi isää,Henrik-pastoria.

Suosittelisin näytelmää yli 30-vuotiaille, koska ei seainakaan meidän ikäisien mielestä ollut kiinnostava tai viihdyttävä. Näytelmäoli tehty alkuperäiskäsikirjoituksen mukaan, joten kieli oli jäykkää ja hiemankohteliaampaa kuin nykyaikana. Mielestäni näytelmä ansaitsisi yksi ja puolitähteä viidestä.

Ella Ipatti 8e



Papin perhe ei säväyttänyt

Minna Canthin kirjoittama näytelmä Papin perhe oli uusi kokemus, mutta eisäväyttänyt paljoakaan. Näytelmä esitettiin Kuopion kaupunginteatterissa8.9.2011.

Näytelmä kertoi tytöstä nimeltä Maiju, joka tahtoo lähteä maailmalle, muttahänen isänsä ei salli sitä. Myös Maijun sisaruksilla ja äidillä on ongelmiaperheen isän kanssa.

Näytelmä saa paljon miinusta liian trendikkäistä vaatteista sekä musiikista,joka toi mieleen 60-luvun. Näytelmän tapahtumathan ajoittuvat 1800-luvunlopulle! Näytelmän loppukin oli sekava, sillä selvää päätöstä näytelmä eisaanut.

Minna Canthin näytelmissä on usein kuvattu naisten huonoa asemaa, mutta tässäse ei mielestäni näkynyt. Itse en pitänyt näyttelijöistä, jotka ylinäyttelivätjotkin kohdat.

Sara Kuhlman 8d



Papin perhe viihdytti

Syyskuun 8. päivänä esitettiin Kuopion kaupunginteatterissa Minna Canthinkirjoittama näytelmä Papin perhe. Näytelmän oli ohjannut Heini Tola.

Näytelmässä kerrotaan normaalista papin perheestä, jossa isä (eli pappi) jatytär Maiju riitautuvat. Samaan aikaan, kun he riitelevät, tulevat sisaruksetJussi ja Hanna käymään kotiin. Isä kuitenkin riitautuu Jussinkin kanssa, janiinpä Jussi ja Hanna lähtevät pian kotoa pois. Maiju karkaa myöhemmin Teuvonkanssa, joka on Jussin kaveri. Maiju lähtee Helsinkiin näyttelemään. Lopuksikaikki järjestyy hyvin.

Näytelmä oli mielestäni viihdyttävä, mutta ei ehkä paras mahdollinen.Näyttelijät näyttelivät hyvin ja juoni oli kiinnostava. Antaisin näytelmällearvosanaksi 9-.

Maiju Räsänen 8d



Erikoinen näytelmä

Papin perhe -näytelmä kertoo perheestä, jossa on lapsia ja pastori-isä. Isähaluaa kasvattaa lapset kovalla kädellä, mutta äiti sovinnolla. Näytelmän onkirjoittanut Minna Canth ja se esitettiin Kuopion kaupunginteatterissa8.9.2011.

Näytelmä oli mielestäni erikoinen. En pitänyt siitä erityisemmin. Näyttelijätkyllä näyttelivät hyvin, mutta tarina oli pitkäveteinen. Valaistus tehostihyvin kohtauksien tunnelmaa ja musiikki oli hyvää.

Emilia Hyvärinen 8d


Linkit:

Retki rannalle osa 1

Teksti: Ella Mikkonen 7b, Ninni Piironen 7b, Elsa Sillman 7b ja Roosa Tuppurainen 7b
Kuvat: Vesa Vainikainen

Rantojen kasvillisuusvyöhykkeet

Ryhmä kuulolla.
Lähdimme keskiviikkoaamuna 24.8. koululta Savilahden rantaan keräämään kasveja. Kun saavuimme rannalle, saimme opettajalta ohjeita kasvien keräämiseen. Jakauduimme ryhmiin ja aloitimme keräämisen. Löysimme monia kasveja, esim. rantakukkia, heinäkasveja, pullosaroja, järviruokoja yms.

Retki oli mukava, koska saimme käytännön opetusta. Opimme,että kasveja on vaikeampi tunnistaa luonnossa kuin kirjasta.

Tulokset koottiin monisteeseen.

Mitähän tekisi?
Kasvinäyteet mukaan.
Kelluslehtisiäkin saatiin määritettyä.
Rantakukan tuoksu.