maanantai 3. joulukuuta 2012

Pääkirjoitus

Jatkuvaa liikettä

Koulun elämään on vaikuttanut suuresti kuluvana syksynä remontti. Moni arkipäiväinen käytänne ja toimintatapa on joutunut entistä kovemmalle koetukselle. Piha-alueet ovat olleet poissa pelistä, mikä näkyy entistä suurempana ahtautena varsinkin välituntisin. Luokkaruokailujen jälkeen siirryimme liikuntasaliruokailuun, mutta linjastot jäivät edelleenkin ahtauttamaan ja hankaloittamaan normiarjen pyörittämistä. Vuodenvaihteessa asiaan on luvassa viimenkin korjausta.

Moni muukin asia on nyt viime aikoina saanut pohtimaan koulun elämänmenoa ja sen hektisyyttä. Stressin aiheuttajia on monia, emmekä kaikkeen voi itse edes vaikuttaa. Jokainen voi kuitekin omilla valinnoillaan ja käyttäytymisellään vaikuttaa niin omaan kuin lähipiirinsä jaksamiseen ja viihtymiseen. Talon yhteisillä pelisäännöillä annetaan selkeä viesti: "välitetään toisistamme". Hyvinkin yksinkertaistaen vaikkapa sanat "huomenta", "kiitos", "mitä kuuluu" voivat avata päivään monia uusia ja yllättäviäkin mahdollisuuksia ystävällisestä hymystä puhumattakaan.

Opettaja Jari Mäntyvaara menehtyi pitkään jatkuneeseen vaikeaan sairauteen syksyllä. Koululla pidetty yhteinen muistamishetki osoitti Jarin moninaisen merkityksen työyhteisölle, niin opettajille kuin oppilaillekin. Tilaisuudesta jäi haikea, mutta hyvä mieli. Kaverit ovat tärkeitä. Kaveriautomaattia ei ole keksitty ja siksi hyvistä ihmissuhteista on syytä pitää kiinni. Kiitos Jarille työkaveruudesta ja ystävyydestä. Tähän verkkopäivitykseen on tehty myös oma juttu Jarista.

Toimituksen puolesta rauhallista loppuvuotta kaikille lukijoille!

Ruokalan valmistumista odotellessa,
Vesa Vainikainen

KILPAILU - osallistu ja voita!

Teksti ja kuva: Vesa Vainikainen

Yhdistä lapsi oikealle äiteelle

Opettajakunnan vahvuudesta toistaiseksi puuttuvat, äitiyslomastaan nauttivat, Ikosen Anna, Teerijoen Taru ja Kokkosen Johanna vierailivat koulullamme tuoreen jälkikasvunsa kanssa. Verkkolehti Huvitus haistoi tapahtumassa heti myös kilpailun ainekset.

Kysymys kuuluukin, kuka viehättävästä kolmikosta kuuluu kellekin:

"Missä äiti luuraa?"
Vauvarivistö
Ehdokas 1)
Ehdokas 2)
Ehdokas 3)

Äitiehdokkaat.
Äitiehdokkaat:
A) Taru Teerijoki
B) Johanna Kokkonen
C) Anna Ikonen

Osallistu ja voita! Kerro mielestäsi oikea rivi koulun kanslian vastapäätä olevan  Huvituksen seinätaulun luona olevaan laatikkoon. Vastaamisaikaa on keskiviikkoon 19.12. saakka. Oikein vastanneiden kesken luvassa palkinto(ja) :)

Päivitys 21.12.2012
Kilpailun oikea rivihän oli sitten A2, B1 ja C3. Onnetar suosi tällä kertaa Ninni Piirosta 8b:ltä ja Venla Repoa 9b-luokalta. Tytöt palkittiin koulun joulujuhlassa teemaan liittyen Piltti-purkeilla ja elokuvalipuilla. Onnittelut vielä kerran ja kiitos kaikille osallistuneille.

Im memoriam Jari Mäntyvaara (1962 - 2012)

Teksti: Risto Ikäheimo, Vesa Vainikainen
Kuvat: Vesa Vainikainen

Ystävä on poissa

Kustaava-laivalla pari vuotta sitten.
Jari Mäntyvaara toimi Minna Canthin koulussa ilmaisutaidon opettajana vuodesta 2009 alkaen. Koska ilmaisutaito on valinnainen aine, sen tuntimäärä on koulussa suhteellisen pieni. Jari opetti pääasiassa lukiossa, mutta yläkoulun tuntien avulla hänestä tuli päätoiminen opettaja Minariin.

Jari hoiti työnsä vahvalla ammattitaidolla ja sai oppilaat innostumaan siten, että se houkutti oppilaita jatkamaan ilmaisutaidon opiskelua myös peruskoulun jälkeen.

Ehkä vahvimpana on Jarista jäänyt mieleen hänen osallistumisensa kaikkeen toimintaan täydellä sydämellä. Jari toi positiivista ilmapiiriä sekä koulun virallisiin tapahtumiin että henkilöstön yhdessäoloon vapaa-muotoisemmissa tilaisuuksissa. Minna Canthin koulun koko henkilöstö muistaa kaivaten ja lämmöllä Jaria.

"Saavun tunturiin, rauhan maisemiin.
Kiire taakse jää, kipu hellittää.

Kuljen uudestaan ääriin erämaan.

Kiitos hiljainen valtaa sydämen.

Taivas kuuntelee, murhe hälvenee.
Isä ymmärtää tietään etsivää.

Taivas kuuntelee, yö jo valkenee.

Loimu nuotion rukousta on.

Tuuli laulullaan kutsuu kulkemaan,
hiljaisuuden taa tieni johdattaa.

Laulaa mykkä suu sydän parantuu.

Sama tuttu tie heikon kotiin vie.

Taivas kuuntelee, murhe hälvenee.
Isä ymmärtää tietään etsivää.

Taivas kuuntelee, yö jo valkenee.

Loimu nuotion rukousta on."


Muistelutilaisuus koulun salissa 30.10.2012

Linkit:
Reunan yli
Väärissä ympyröissä
Sekaisin stadista

Konserttivieraita Saksasta

Teksti ja kuvat: Martti Kerman 7a

Concert by Hugo-Schultz school’s orchestra

Vierailevana porukkana koulullamme oli Hugo-Schultz school -koulun orkesteri. He olivat täällä Haapaniemen koulun nuoriso-orkesteri II:n vieraina. Vierailu alkoi torstaina 15:s päivä ja poislähtö tapahtui  tiistaina 20:s päivä. Ryhmä oli Kuopiossa vastavierailulla, koska Haapanimen koulun nuoriso-orkesteri oli Bochumissa Saksassa viime marraskuussa. Soittajat asuivat perheissä ja heidän ikäjakaumansa oli 11-26 vuotta. Orkesteriin kuuluu 28 soittajaa plus orkesterinjohtaja ja kaksi opettajaa, eli saksalaisia oli yhteensä Suomessa 31.

Heidän ohjelmansa koostui orkesteriharjoituksista sekä upeasta konsertista Minarilla. Vieraat tutustuivat kouluun ja myös osallistuvat ruokailuun. Iltapäivällä vieraat olivat joko isäntäperheen soittajan tai kaverinsa isäntäperheen soittajan tunneilla mukana.
                                                   

Koulupäivän jälkeen vieraat lähtivät tutustumaan Musiikkikeskukseen. Saksalaisten ohjelmaan kuului mm. perjantaina Haapaniemen koululla sekä lauantaiaamuna museoissa ja Puijon tornissa käyminen sekä illalla Kalpa-Blues-pelissä vierailu. Sunnuntaina he esiintyivät myyjäiskonsertissa. Maanantaina oli vuorossa Minna Canthin koulu ja Musiikkikeskus. Porukka tykkäsi Suomesta ja Kuopiosta erittäin paljon, eivätkä he olisi halunneet lähteä, eivätkä isäntäperheetkään olisi halunneet vieraiden poistumista - kyyneleitä valutettiin molemmin puolin.

Koulun remontti

Teksti ja kuvat: Heta Ikonen ja Venla Väänänen 8a

Remonttia koulussa

Kuten kaikki ovat huomanneet, kouluamme on ympäröinnyt remontti jo viime keväästä. Tarkoituksena on uusi ruokala, sali, vesikatto ja tehdä pieni terassi pihan puolelle. Kävimme paikan päällä tutustumassa vähän uusiin tiloihin ja katselimme koulualuetta ja remonttia myös lintuperspektiivistä katolta. Remontti valmistuu loman jälkeen. Remontin valmistaa Lujatalo Oy.


Jussi Laakso ja Marko Salkunen työnteossa.




Tuleva ruokala valmistuu vuodenvaihteeksi.
Vas. Tauno Hirvonen (vastaava työjohtaja), Juha Väänänen (projektipäällikkö)
ja Joonas Kaskenaho (työmaajohtaja). Taustalla työmaatoimisto.
.

Musiikkivieras Club for Five -yhtyeestä

Teksti, kuva, ja video: Eevi Isotalo 9d

Muusikko Eeppi Ursin vieraana Minarilla

Keskiviikkona 14.11. koulumme sai erityisvieraan, nimittäin lauluyhtye Club for Fiven laulaja Eeppi Ursinin. Minarin yhdeksännen ja kahdeksannen musiikkiluokan tytöistä koostuva 15 hengen ryhmä oli valittu laulamaan Club for Fiven Rekiretki-joulukiertueeseen, joka oli Musiikkikeskuksella 23.11. Club for Fiven uusin single on Jouluenkeli, ja Ursin saapui koulullemme harjoittelemaan kappaletta musiikkiluokkalaisten kanssa konsertti-iltaa varten



-Idean saimme tähän siitä, että halusimme näyttää nuorille millaista on tehdä muusikon työtä. Niinpä päätimme ottaa koululaisia ympäri Suomen, melkein kaikista kiertueemme esiintymiskaupungeista mukaan konserttiimme laulamaan kanssamme, hän kertoo -Olemme myös huolissamme siitä, että useita musiikkiluokkia on lopetettu, joten tämä on myös kannanotto. Halusimme myös näyttää mitä muuta musiikin teko ja esiintyminen on kuin laulamista.

Harjoitusten loputtua Ursin sanoo musiikkiluokkiemme oppilaiden ylittäneen hänen odotuksensa. -Oli hienoa nähdä oppilaiden reaktiot ja se, että myös musiikinopettajat ovat tästä innostuneita, hän sanoo -Oppilaille jää varmasti tämä kokemus mieleen!

Ursin toivoo, että sama projekti voisi toteutua tulevaisuudessakin, ja hänen mielestään tämä on mennyt hyvin. Kuopio on ensimmäinen paikka, jossa tämän tyyppinen esiintyminen on toteutettu, ja hän haluaisikin toteuttaa tämän niin monessa kaupungissa kuin mahdollista. Ennen konsertin alkamista musiikkiluokkalaiset esittivät tulevan Minarin joulukonsertin ohjelmistoa, joka on Alavan kirkossa 11.12.




Linkki
http://www.clubforfive.fi/
https://www.facebook.com/ClubForFive

Seiskojen musiikkipolku

Teksti: Joona Halonen 7d
Kuvat: Laura Jauhiainen 7d

1, 2, 3, ja lähtee nyt…

Kun ahtaa noin sata oppilasta musiikkikeskukseen, pitää asian olla tärkeä. Tällä kertaa se olikin. Minarin 7- luokkalaiset olivat perjantaina 16. 11. musiikkikeskuksella, osana musiikkipolkua, kuuntelemassa kun Kuopion kaupunginorkesteri ja Kaihon karavaani harjoittelivat yhteiskonserttiaan.

Ennen harjoitusten alkua tunnelmat aulassa olivat jännittyneet ja mukavat.  Joidenkin mielestä tilaisuus ”oli parempi kuin koulu”. Kun kaikki olivat aulassa, alkoi kattava esittelykierros keskuksen tiloista ja niiden tarkoituksesta.


Itse harjoitusten seuraaminen oli kiinnostavaa, koska niistä näki, kuinka kappaleet hioutuivat sanojen ja soittimien pauhusta täydellisiksi kappaleiksi. Laulut olivat enimmäkseen iloisia ja nopeatahtisia, mutta vastapainona oli myös hitaita ja surullisia lauluja. Työn määrän huomasi soittajien ilon tunteesta, kun kappale oli loppu.


Harjoitusten jälkeen, ennen soitinesittelyn alkamista, olivat tunnelmat mukavat, koska kappaleet olivat olleet iloisia ja hauskoja. Soitinesittelyssä oli puu- ja vaskipuhaltimia, kuten poikkihuilu ja trumpetti. Kun oli aika poistua, olivat kaikkien tunnelmat varmasti mukavat ja iloiset tällaisen perjantai-iltapäivän jälkeen.

K9 kortilla konsertissa

Teksti: Aino Pesola 9c

Lue ja kuuntele

Kävin K9-kortilla isovanhempieni kanssa kaupunginorkesterin konsertissa, jossa pianosolistina oli Antti Siiranen. Musiikkia kuunnellessani löysin sille tarinan, joka piirtyi eteeni niin kuin pingviinitakkiset miekkoset olisivat tyystin hävinneet näkökentästäni ja tilalle olisi tullut ihmisjalan talloma maa taikka nuori neito, joka särkee sydämensä.

Se oli selvää – musiikki tuki ajatuksiani koko ajan. Epäilemättä säveltäjät ovat säveltäessään ajatelleet jotakin aivan muuta, mutta onneksi en tiedä heidän alkuperäisiä tarkoituksiaan. Siinä mielessä musiikki on ilmiselvä kameleontti-ilmiön esimerkki – se muuntautuu kuuntelijansa ajatusten mukaiseksi, luo hänelle ominaiset mielikuvat. Konsertti oli sinänsä jo hieno, mutta nämä oivallukset tekivät siitä kokemuksen!


SERGEI RACHMANIKOV: PIANOKONSERTTO NRO 2 C-MOLLI
I osa
Maa on mutainen, ihmisten lahkeet ovat täynnä savisia roiskeita. Tallattuun mutaan uppoavat tuhannet väsyneet askeleet. Sitten – ensilumen hiutaleet peittävät tuon sekasorron alleen. Hiutale hiutaleelta ruskea maa peittyy valkoiseen vaippaan. Maailma hiljenee.

II osa
Valkoinen, puhdas hanki. Ei pientäkään virhettä, kaikki on täydellistä. Jokainen kiireisen jalan maahan tekemä painauma on peitetty valkoiseen, valkoiseen jota ei riko mikään.

III osa
Ihmiset astuvat ulos, hetken läikkyy pelko sekasorrosta. Askeleet kuitenkin näyttävät lumessa erilaisilta. Ne narskuvat jalkojen alla, ne muodostavat satoja pieniä polkuja ihmisten ja eläinten jälkeen. Harakka hyppelee omat varpaansa lumen pintaan, maahan piirtyy tuhansien jalkojen astuma uudenlainen kuva.

väsyneen maan
                             peittelevät lumihiutaleet
puhtaan valkeaan
                             katoavat ihmisaskeleet
ja pienen hetken
virheettömyyden voi melkein nähdä
kuin käyskennellyt lumella ois ehkä enkeleitä
                             aamulla kun ensimmäinen
rikkoo koskemattoman
nään ihmispolun lumella
ja kohta seuraavan
tuhansia polkuja
valkoisella pohjalla.




ANTONIN DVORAK: SINFONIA NRO 9 (UUDESTA MAAILMASTA)
I OSA
se on rakkautta, pyhittää hän
                             minä uskon, empimättä
ikuista rakkautta luvaten
hän hyvästelee:
’’tulen takaisin, kun aika on’’
                             syksy samenee silmissä
mutta minä uskon häntä ja
odotan.

II OSA
talvi on, ja sydäntäni riistää
                             ikävä, joka ei sammu
tyhjää säveltä soi
tuulen ontto huilu
’’tulen takaisin, kun aika on’’
                             olen vain varjo entisestä
mutta alistun siihen, vielä
odotan.

LOPPU
kun kesä jälleen alkaa rivitanssin
                             ja nuoret kukat puhkeavat
varovasti lausun nuo
turhan toiveen sanat
’’tulen takaisin, kun aika on’’
                             on aika tietää; hän ei tule
ja kerran vielä jotain todellista
rakastan.

Kirjakantin antia

Teksti: Aino Pesola 9c

Novelliklinikalla

Olen tykännyt sanoista vaippa-ajoista lähtien. Pikkuskidinä kirjoitin ja kuvitin mm. tarinan, jossa pieni tyhmä jäniksenpoikanen maistaa myrkyllistä ruusua ja saa seurauksena kokea kaikki ruokamyrkytyksen tuskat ja vaivat. Tämähän selvästi kertoo, että jo sillä rillipäisellä vaahtosammuttimen kokoisella pikku-Ainolla oli kasoittain dramatiikantajua.

Samanlaisia taipumuksia lienee minussa havainnut myös äidinkielenopettajamme Minna Miettinen. Hän nimittäin sujautti käteeni mainoksen Kirjakantin Novelliklinikasta, jonka tarkoituksena on antaa aitoa kirjailijapalautetta amatöörikirjoittajille.

Mokoma Novelliklinikka valvotti öitä ja aiheutti vaivaa pääpololleni, mutta totesin kuitenkin, ettei yrittänyttä laiteta. Sepustin siis lyhyehkön, surumielisen novellin huostaan otetusta pienestä pojasta ja harakasta, jolle hän purkaa huoliaan. Ennen kuin katumus kerkesi kuvioihin, lähetin tuotoksen Novelliklinikkaan ja valvoin muutaman yön lisää.

Vastaus oli napakka; tervetuloa. Minulle annettiin tarkka aika, jolloin saisin 20min henkilökohtaista palautetta kirjailija Marja-Leena Mikkolalta. Häkellyin sinänsä yllättävästä kutsusta niin, että pakokauhu iski vasta Snellman-kesäyliopiston odotusaulassa varttitunti ennen palauteajan alkamista.
Aulassa ravasi lähinnä keski-ikäisiä novellisteja varsin itsetyytyväisen näköisinä heilutellen puolen romaanin paksuisia paperinippujaan. Tunsin itseni kalaksi kuivalla maalla sekundanovelleineni ja hermostuneena räpläsin kännykän näytön täyteen rasvajälkiä.

Kun lyhyt, syksynlehtikuosiin sonnustautunut Marja-Leena Mikkola sitten kätteli minut vielä kerran tervetulleeksi ja kävi hetkessä asiaan, alkoi jännitykseni vähitellen sulaa. Kirjailija kävi läpi koko lyhyen novellini kiinnittäen huomioni lukijan näkökulmasta asioihin, joita en itse ollut keksinyt puida. Hän sanoi pitävänsä lapsikuvauksestani ja olevansa utelias kuulemaan lisää harakasta, joka jää puolittain mysteeriksi runomuodonkin myötä. Ymmärtäväisen arvostelijani mukaan harakka on niin kiinnostava persoona, että siitä voisi saada paljon lisääkin aikaan. Lapsen ajatukset sen sijaan oli kuvattu osuvasti, ja runolliset kielikuvat viehättivät.

Kirjoittamista Mikkola kehotti ehdottomasti jatkamaan. Hän totesi minun olevan vielä niin nuori, ettei kustantajaa vielä kannata alkaa hätyyttelemään, mutta tällainen kirjailijapalaute lienee ollut minulle tähän saumaan kaikkein paras vaihtoehto. Intoutuipa kokenut kirjailija kertomaan omasta esikoisnovellikokoelmastaankin, joka syntyi hänen ollessaan itsekin vain kaksissakymmenissä.
’’Sanohan sille äidinkielenopettajallesi, että olisin kirjoittamasi perusteella luullut sinua vanhemmaksi!’’
Eihän ystävällisesti minua kannustaneelle kirjailijattarelle voi olla kieltäytymättä. Ja väkisinhän siinä vähän röyhisti rintaansa.

Kiitos MiMi Novelliklinikalle ohjaamisesta! Avartava kokemus. Saa nyt sitten nähdä, jätänkö harakan itsekseen vai saako se vielä lisää väritystä henkilökuvaansa…



HARAKKA JA LAPSI
AINO PESOLA SYKSY 2012

Oli kesä. Sirkat sirittivät ja aurinkoa saattoi melkein hengittää. Äidillä oli eväskori, jonka sisältöä minä en saanut aamulla nähdä.

Hän istui apilapeltoon ja levitti ruudullisen liinan nurmikolle viereensä. Hänen tummat hiuksensa kihartuivat hassusti korvallisille. Minä juoksin perhosten perässä, mutta en koskaan saanut niitä kiinni. Äiti kutsui syömään.

Ennen kuin ehdin istahtaa ruudulliselle liinalle, ihan meidän lähellemme lennähti iso mustavalkoinen lintu.
’’Se on harakka’’, Äiti sanoi. ’’Minusta se on kaunein lintu koko maailmassa. Näetkö sen mustat ja valkoiset sulat? Se muistuttaa siitä että maailma on musta ja valkoinen ja kaikkea siltä väliltä.’’
Harakka hyppeli Äidin helkkyvien sanojen tahdissa ja minusta se oli kauhean mukavaa.
***

Harakka hyppelee iloisesti ikkunan takana, vaikka enää ei ole kesä eikä yhtään ihanaa ja ulkona on hurjan harmaata. Se räkättää kovaäänisesti ihan kuin pilkkaisi minua.

Minä raotan ikkunaa, vaikka Väärä äiti on kieltänyt minua tekemästä sitä, ettei kuume enää nousisi. Puhun ihan hiljaa, ettei hän kuule minun olevan hereillä.

’’Hei harakka, voitko lentää Äidin luokse ja pyytää hakemaan minut pois? Minä en saa pitää edes ikkunaa auki, ja ne pakottavat minut ottamaan kauhean pahaa lääkettä. Väärä äiti käskee minua kutsumaan itseään äidiksi, vaikka oikea Äiti on jossakin kamalan kaukana. Etkö haluaisi lentää hänen luokseen?’’

Harakka näyttää siltä kuin se kuuntelisi, sitten se lehahtaa tiehensä. Minun näppyläni kutisevat hirmuisesti.

Lensin liian pitkän matkan.
                             Syksy on täällä syvemmällä.
Säälin, vaikka ei pitäisi –
                             lapsi joka ei ymmärrä
                             että hänen äitinsä on väsynyt.
Lapsi joka ei ymmärrä
                             että lääke parantaa taudin
ja aika parantaa haavat.
Niin,
lensin liian pitkän matkan.



On satanut koko päivän. Väärä äiti toi minulle kirjan ja lääkkeen. Tein kirjan ensimmäisestä sivusta lennokin ja kaadoin lääkkeen lakanoilleni. Jos Väärä äiti huomaa, niin voin sanoa, etten jaksanut kävellä vessaan asti. Olen odottanut Äitiä tosi kauan. Luulen, että harakka on eksynyt matkalla.

Harakka istahtaa ikkunalaudalle samaan aikaan kun Väärä äiti astuu sisään. Minä laitan tyynyn korvieni peitoksi ja huudan. Väärä äiti koettaa kysyä jotakin. Hän jättää rapisevan pussin yöpöydälle ja hiipii pois. Minä inhoan häntä.

Raotan vähäsen ikkunaa. Miksei harakalla ole Äitiä mukanaan? Paiskaan ikkunan kiinni ja sammutan valot. Ei, tänä yönä minä nukunkin sängyn alla. Viis pölystä ja kuumeesta. Mokoma harakka.



Uskalsin ulos
                             vasta kun sade oli mennyt
ja kun olin taas kylläinen
niin ajattelin,
                             että kun tyytyy vähään
niin elämä on varsin siedettävää.
Lapsi odottaa yhä äitiään
                             joka on uponnut kuoreensa
                             mutta muistaa kyllä vielä
viime kesän
ja harakan.



Tänään minä otan lääkkeen. Ajattelen, että voin nopeammin jutella harakalle, joka odottaa ikkunan takana. Väärä äiti hymyilee minulle ja antaa piparminttukaramellin. Se maistuu aika hyvältä, mutta syön sen vain puoliksi, koska minua ärsyttää Väärän äidin typerä hymy.

Harakka hyppii ja rääkyy niin kuin ennenkin. Se ei ole tuonut Äitiä, mutta päätän tällä kertaa kuitenkin kuunnella sitä. Sade on lakannut, rännistä tippuu pisaroita katon reunan kohdalle maahan. Pilvet rakoilevat, olen näkevinäni muutaman tähden. Harakka on myös hiljaa ja tarkastelee minua.

’’Mitä sinä olet tänään tehnyt? Minä olen vain istunut ja lukenut kirjaa. Se oli vaikeaa, koska olen hukannut ensimmäisen sivun jonnekin. Voitko lentää Äidin luo ja kertoa, että olen vielä vähän kipeä? Otin tänään lääkkeen, koska sänkyni haisee jo valmiiksi tosi pahalta. Väärä äiti antoi minulle hirveän ikävän makuisen karkin.’’

Harakka hyppii vielä hetken ja lentää sitten pois. Nyt tähtiä on jo monta, ainakin kymmenen.



Talvi tarkoittaa
kylmää
                             ja lunta.
Siihen täytyy
olla varautunut.
Lapsi on melkein terve
ja syökin jo kaiken mitä tarjotaan.
Sitten ei ole enää niin pimeää,
                             sillä
hanki heijastaa valoa.



Pilkut ovat muuttuneet inhottaviksi ruviksi. Ne eivät enää kutise, mutta näytän tosi oudolta. Ehkä on parempi, että Äiti tulee vasta kun ne ovat kokonaan parantuneet. Hän saattaisi säikähtää; ainakin hän suuttuisi Väärälle äidille ja sanoisi, että tämä on pitänyt minusta kauhean huonoa huolta. Minun täytyy ruveta etsimään koulukirjojani, koska kun olen terve, pääsen taas kouluun. Väärä äiti sanoo, että saan paljon uusia kavereita. Haluan mieluummin että Äiti tulee hakemaan minut oikeaan kotiin. Mutta harakka ei ota minun pyyntöjäni kuuleviin korviinsa. Onhan sen tietenkin vaikea lentää pakkasessa. Ehkä on parempi että odotetaan lämpimämpiä ilmoja.



Olen varastanut parilta lintulaudalta
                             vaikka lintuhan se olen minäkin.
Ihmiset vain
pitävät enemmän pikkulinnuista.
                             Lapsi on melkein voimissaan
ja pian hän oppii rakastamaan
                             uuden kotinsa lämpöä.
                             Lapsi sanoo että
minä olen maailman kaunein lintu.


Harakka on musta ja valkoinen. Syksy on harmaa ja ikkunaverhoissa on keltaisia ja vihreitä pilkkuja. Väärän äidin posket ovat punaiset ja pyöreät kuin omenat. Hän hymyilee melkein yhtä iloisesti kuin aurinko viime kesänä. Ehkä täällä ei olekaan niin kamalaa.

 Elämä on mustaa ja valkoista
                              ja kaikkea siltä väliltä.

Kiekkokatsaus

Teksti: Aleksi Tuovinen ja Samu Rönkkö, 7F

Kalpan kuulumisia

Kalpan kausi on käynnistynyt odotettua huonommin ja yleisön keskiarvo on ollut todella huono. Se on ollut vain vähän päälle 3300 ihmistä ottelua kohti ja se on ollut samalla liigan huonoin. Kalpa menetti tänä kautena kaksi tärkeää pelaajaa: Tuomas Kiiskisen, joka on tehnyt Kalpan historiassa eniten maaleja Kalpan paidassa, ja Porista saapuneen Matti Kuparisen. Kalpa hankki Kuparisen tilalle Craig Smithin Nashville Predatorsista, joka tuli Kalpaan NHL:n työsulun vuoksi. Valitettavasti Smith lähti pois kahdeksan pelin jälkeen. Seuraava taulukko kuvaa kauden alussa hankittuja pelaajia.

Pelaajan nimi                     
Numero
Ikä
Entinen seura
Miika Koivisto
5
22
Vaasan Sport
Pauli Levokari
12
34
Lappeenrannan Saipa
Antti Halonen
18
30
Timrå IK Ruotsi
Antti Kerälä
7
25
Helsingin Jokerit
Jukka Voutilainen
39
32
HV71 Ruotsi
Janne Kolehmainen
55
26
HPK Hämeenlinna
Artturi Lehkonen
62
17
TPS TURKU


Kalpan kultaista kypärää kantaa Sakari Salminen tehopistein 11+11.  Sakari Salminenkin on ehkä lähdössä Venäjälle. Sakari Salminen pääsi muukaan Karjala-turnaukseen, johon osallistuu Suomi,Ruotsi,Venäjä ja Tsekki. Kalpan Sakari Salminen teki Karjala-Turnauksessa tehot 2+0 (toinen maali tuli rangaistuslaukauksesta).

Vähän aikaa sitten Venäjälle matkannut Matti Kuparinen ei päässyt mukaan joukkueeseen toisinkuin viime vuonna. Maajoukkuetauon jälkeen Kalpaan saattaa tulla pelaaja Philadelphia Flyersistä nimeltään Scott Hartnell. Hartnell on kanadalainen ja hän on tehnyt 800 ottelussa lähes 500 tehopistettä.


Kalpa on tällä hetkellä keskikastissa, mutta kaikki Kalpan parhaat pelaajat ovat lähteneet kauden alussa pois, joten ei Kalpalta mitään ykköspaikkaa kukaan varmaan odotakaan. Hyvä asia on että Sami Kapanen palasi sormen murtumisen jälkeen takasin tosi toimiin ja siinä samalla ykkösketjuun. Kalpan maalilla on pääasiassa pelannut Mikko "Kolmen metrin" Koskinen.

Kalpa hankki kaksi uutta pelaajaa: Petri Lammassaaren ja Derek Stepanin. Derek Stepan on pelannut Rangersin kakkosketjussa ja on tehnyt 82 ottelussa 96 tehopistettä. Petri Lammassaaresta ei oikein voi sanoa mitään, koska hän on loukkaantuneena.   

Tämä on tilanne marraskuun puolivälissä - katsotaan miten kausi jatkuu...

Linkki
http://www.kalpa-hockey.fi/  
     

Koomisesti pätevä

Teksti: Sini Tossavainen 8b ja Mirjam Kuhanen 8a
Kuvat: Venla Väänänen 8a

Koomisesti pätevä - teatteripolku kasiluokilla

Kasiluokat saivat syksyllä 2012 kutsun seuraamaan Kuopion Kaupunginteatterin näytelmäharjoituksia. Tiistaina 9.10. saavuimme teatterille niin, että kaikki olivat paikalla viimeistään 9.20. Puolelta teatterin Kommandoryhmä kertoi meille teatterietiketistä ja muista toimintatavoista. Tämän jälkeen saimme kutsun saliin, missä saimme kuulla hieman teatterin henkilökunnasta. Koomisesti pätevä -näytelmän ohjaaja Olli-Matti Oinonen kertoi meille, mistä näytelmässä oli kyse. Tämän jälkeen seurasimme yhden kohtauksen harjoittelua noin vartin ajan.


Myöhemmin syksyllä ysiluokilla oli tilaisuus päästä seuraamaan valmista näytelmää, ja mukaan mahtui muutama kasiluokkalainenkin. Lähdin ystäväni kanssa kesken koulupäivän teatterille. Lähdimme ruokailun jälkeen, sillä esitys alkoi kahdeltatoista. Aulaan oli kokoontunut pari ysiluokkaa, ja me ystäväni kanssa odotimme jännittyneinä, mitä näytelmä toisi tullessaan. Odotukset olivat korkealla näkemämme harjoituspätkän perusteella.  Pääsimme saliin noin kymmenen minuuttia ennen näytelmän alkua ja etsiydyimme omille paikoillemme. Valot pimenivät ja puheen ääni vaimeni kuulumattomiin. Nyt se alkaa.

Kello puoli kolme räpyttelimme yllättyneinä silmiämme. Näytelmä oli päättynyt. Hällä väliä vaikka menikin melkein parin tunnin ylitöiksi, sillä esitys oli loistava. Näyttelijät osasivat hommansa, ja heidän esityksensä oli todella aidon tuntuista. Ihan erilaista kuin elokuvissa. Tuossa nuo ihmiset vain eläytyivät rooleihinsa, vaikka yleisössä tapahtui mitä. Yleisö purskahti nauruun, mutta näyttelijä pysyi täysin pokkana. Ja kun näyttelijä itki, suru oli lähes käsinkosketeltavaa. Heidän työnjälkensä oli todella hienoa.


Näytelmän kohtaus, jota olimme seuranneet Teatteripolulla, oli heti puoliajan jälkeen. Ihmeellistä, miten paljon pienet asiat vaikuttivat kohtauksen kokonaisvaikutelmaan. Yhtä kameraa vähän tuonnepäin, näyttelijät hieman eri paikassa, erivärinen seinä takana. Voilá: ihan kuin eri kohtaus. Pienet muutokset tekivät kohtauksesta huomattavasti kiinnostavamman.


Mielestäni näytelmä on erittäin onnistunut. Suosittelen kaikille, joita teatteri kiinnostaa, ja niillekin, joita se ei varsinaisesti kiinnosta. Aina voi oppia uutta ja tämä näytelmä on siihen erinomainen tilaisuus.

Linkki:
Kuopion kaupunginteatteri - Koomisesti pätevä

Selvästi hyvä: Terveysvalistusta kasiluokille

Teksti ja kuvat: Sini Tossavainen 8b

Selvästi hyvä

Syksyllä 2012 kasiluokille järjestettiin Selvästi hyvä -toimintatuokio, jonka pyörittämisestä vastasivat Savonia AMK:n opiskelijat Laura Halonen, Satu Leppälä ja Anni Nousiainen. Juttu oli heidän opinnäytetyönsä ja kertoi pääasiassa alkoholista.


"Selvästi hyvä" oli noin puolentoista tunnin mittainen toiminnallinen oppitunti, jonne saapui yksi luokka kerrallaan. Tunnilla oli kaksi rastia, "Kaveria ei jätetä" ja "Asennevamma voi johtaa aivovammaan". Luokka jaettiin puoliksi molemmille rasteille. Tunnin päätteksi paikalle saapui yllätysvieras, poliisi Matti Röppänen.


Asennevamma voi johtaa aivovammaan

"Asennevamma voi johtaa aivovammaan" - rasti painottui alkoholin ja liikenteen huonoon yhdistelmään. Aluksi oppilaat saivat muodostaa muutaman hengen pienryhmät ja ryhmissä valita valmiiksi kerätyistä lehtileikkeistä yhden, jota ryhtyivät käsittelemään. Lehtileikkeet kertoivat liikennetapaturmista, joissa mukana oli ollut nuoria ja alkoholia. Niistä tuli etsiä muun muassa, mitä oli tapahtunut, miten tapahtuma olisi voitu estää ja mitä seurauksia sillä oli. Lopuksi ryhmien löydöt purettiin ääneen ja jokainen ryhmä kertoi omasta tapauksestaan. Tämän jälkeen keskusteltiin nuorten juomisesta, alkoholin vaikutuksesta aisteihin ja elimistöön sekä rattijuopumusta mahdollisesti seuraavista loukkaantumisista ja kuolemista.

Kaveria ei jätetä

"Kaveria ei jätetä" -rastilla puhuttiin alkoholimyrkytyksestä. Ensin oppilailta kyseltiin, mitä he tiesivät alkoholista ja sen vaikutuksista elimistöön. Kysymysten avulla opiskelijat johdattelivat miettimään, mitä alkoholi voi pahimmillaan aiheutta nuorelle elimistölle. Sydän- ja hengitystoiminta heikkenee ja haima ja maksa ovat vaarassa jokaisen alkoholimyrkytyksen aikana.  Alkoholimyrkytyksen ohessa esille tuli auttamisvelvollisuus. Suomessa jokaisella on auttamisvelvollisuus, eli mikäli näet tien laitaan sammuneen ihmisen, vähintä mitä voit tehdä on varmistaa, että hän hengittää, ja kääntää hänet kylkiasentoon, ja jos ei hengitä, soittaa hätänumeroon. Kavereista on myös otettava vastuuta, ohjaajat painottivat. Jos kotibileiden jälkeen liian rajusti juhlinut kaveri on lähdössä ajamaan skootterilaan kotiin, viisaampaa on ottaa kaverilta avaimet ja suututtaa hänet kun ottaa se mahdollisuus, että hän ajaa kotimatkalla kolarin.

Teoreettisen puheosuuden jälkeen tuli fyysinen osuus: miten tarkistat, hengittääkö ihminen? Jos hän hengittää, kuinka käännät hänet kylkiasentoon, ja jos ei, miten annat tekohengitystä?


Lopuksi poliisi kertoi alkoholilaeista ja nuorten juomisen seurauksista. Oppilaat saivat kysellä, mikäli eivät ymmärtäneet jotain. Jostain syystä ensimmäinen kysymys oli "Onko sulla asetta?"

Biologian tutkimuksia: veriryhmät

Teksti: Ella Salmi 9f
Kuvat: Vesa Vainikainen

"Eipäs sattunutkaan...."

Mariankin veriryhmä selvisi.
Johdanto
Tehtävänä oli selvittää mihin veriryhmään kuulumme. Tiesin etukäteen molempien vanhempieni kuuluvan Suomen yleisimpään veriryhmään, eli A-veriryhmään. Arvelin siis, että itsekin kuuluisin siihen.

Aineisto ja menetelmät
Tehtävä suoritettiin 15.11.2012 koulussa, biologian tunnilla. Ensin otimme puhtaan aluslasin ja merkitsimme sen toiseen ylänurkkaan A-kirjaimen ja toiseen B-kirjaimen. Verinäyte otettaisiin sormenpäästä joten kättä pyörittelemällä ja ravistelemalla sai kiihdytettyä sormenpään verenkiertoa ja sillätavoin helpottaa veren saamista. Opettaja pisti jokaista vuorotellen sormenpäähän pienellä neulalla ja pistokohdasta puristimme muutaman pisaran verta aluslasin molempiin päätyhin, A- ja B-kirjainten alle. Sitten laitoimme A-kirjaimen kohdalla olevaan vereen tipan Anti-A:ta ja B-kirjaimen kohdalle Anti-B:tä, eli vasta-ainetta.

Antiseerumien lisäys
Veriryhmä A

Tulokset ja niiden tarkastelu
Hetken kuluttua pystyimme päättelemään tulokset sen mukaan miten veri reagoi vasta-aineissa. Jos veri reagoisi molemmissa vasta-aineissa, kuuluisi AB-veriryhmään, jos reagointi tapahtuisi vain Anti-A:ssa kuuluisi A-veriryhmään ja Anti-B:ssä olevan veren reagoidessa veriryhmä olisi B. Jos veri ei reagoisi kummassakaan vasta-aineessa, kuuluisi O-veriryhmään. Minun vereni reagoi Anti-A:ssa eli kuuluin siis A-veriryhmään.


Luokkamme veriryhmien prosenttiosuudet ”noudattivat” melko tarkasti Suomen veriryhmien prosenttiosuuksia, vaikka vain 15 henkilöä osallistui testiin. Suuremmalla ryhmällä sattuma ei olisi vaikuttanut niin paljon ja olisi saatu enemmän tietoa veriryhmien suuruuksista ja yleisistä veriryhmistä.  Tutkimme myös punasolujen ja vasta-aineiden muotoja eri veriryhmissä ja päättelimme mihin veriryhmään kuuluvat voivat luovuttaa vertaan ja kenelle. Saimme selville, että AB-veriryhmävoi ottaa vastaan verta kaikilta veriryhmiltä eli se on yleisvastaanottaja ja O-veriryhmä voi luovuttaa verta kaikille veriryhmille eli se on yleisluovuttaja.

Tiivistelmä
Tehtävä sujui onnistuneesti ja ennakkoarvaukseni mukaan kuuluin A-veriryhmään.

Linkit:
http://www.veripalvelu.fi/

Biologian tutkimuksia: solut

Teksti: Ilona Reinikainen 9b
Kuvat: Vesa Vainikainen

Eläin- ja kasvisolujen vertailua

Kaikki eliöt muodostuvat soluista, joita voidaan pitää eliöiden tärkeimpänä rakenneyksikkönä. Solun pääosia ovat solukalvo, solulima ja tuma. Eläin- ja kasvisolut poikkeavat rakenteeltaan ja toiminnaltaan hieman toisistaan.

Tutkimme eläin- ja kasvisoluja Minna Canthin koululla 23.10.2012. Olimme tutkineet kasvisoluja jo viime vuonna, joten mikroskoopilla sipulia tutkiessani oletin näkeväni lähes suorakaiteen muotoisia suikaleita muodostuneina solukoksi. Eläinsolujen kohdalla en tiennyt mitä odottaa.


Väriaineella saatiin solut näkyviksi
Tutkimuksessa käytin pipettejä, joilla pipetoin pari tippaa vettä aluslasille. Laitoin sipulista preparointiveitsellä leikatun ohuen palan aluslasille veden päälle, minkä jälkeen lisäsin vielä pisaran väriainetta (metyyliviolettia), jotta mikroskoopilla tutkiminen olisi helpompaa. Sitten laitoin peitinlasin aluslasin, veden, sipulinpalan ja väriaineen päälle ja asetin lasit mikroskoopille. Tämän jälkeen piirsin okulaarista näkemästäni solukosta kuvan vihkooni.

Solujen eroavaisuudet
Kasvisolukkoa
Kuvan piirrettyäni Veera raaputti tulitikulla poskensa sisäpuolelta limakalvon pintaa näytteeksi. Pipetoin vettä aluslasille, lisäsin limakalvonäytteen ja väriainetta lasille ja asetin päällyslasin päällimmäiseksi. Sitten laitoin lasit mikroskoopille ja piirsin toisen kuvan näkemästäni.

Kuten alkuhypoteesissa oletin, kasvisoluja tutkiessani näin solukkoa, ja huomasin että jokaisessa solussa on pieni piste, eli tuma. Solussa näin myös solulimaa ja soluseinän- ja kalvon. Solussa on myös viherhiukkasia ja mitokondrioita, mutta en pystynyt näkemään niitä, koska käytimme valomikroskooppeja. Eläinsoluissa on solukalvo, solulima, tuma ja mitokondriot, mutta ei viherhiukkasia.

Tutkimustyö onnistui hyvin, ja tiedän nyt erot eläin- ja kasvisolujen välillä.