Pääkirjoitus

Iso Minna, pieni Maria - vai toisinko päin?

Tänä vuonna on vietetty Minna Canthin juhlavuotta. Koulumme nimikkokirjailijan syntymästä tuli kuluneeksi 170 vuotta.

Minnaa on juhlittu Kuopiossa - ja Minarissa. Nostimme Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä  perinteisesti lipun salkoon, ja koululehtemme toimittajat videoivat uutismaisen Minna-aamunavauksen. Lisäksi oppilaamme saivat ottaa kantaa Minnan ajatuksiin qr-koodeja käyttäen.

Marraskuussa kaikki  9.-luokkalaiset pääsivät katsomaan Kuopion Yhteiskoulun Musiikkilukion tulkitsemaa Minna Canthin näytelmää Sylvi. Tästä hienosta esityksestä, jossa oli mukana paljon entisiä minarilaisia, on juttu nyt päivitettävässä lehdessämme.

Minnaa on siis tehty, kommentoitu ja nähty. Ja miksikäs ei: Minna on Iso Asia kuopiolaisille ja meille minarilaisille. Mutta Ison Minnan varjo on myös iso: se peittää ja jättää taka-alalle pienempiään. Tätä mieltä olivat helsinkiläiset Maria Jotuni -seuran jäsenet, jotka vierailivat koulullamme syyskuussa. Heidän mielestään Kuopiossa lapsuutensa eläneen Maria Jotunin tekstit ovat näyttelijälle paljon haasteellisempia ja syvällisempiä kuin Minnan. Jos heiltä kysyttäisiin, voisivat uudistuneen kaupunginteatterimme suuren ja pienen näyttämön nimet olla toisin päin.

Näin joulun alla toivon myös itse Marian kasvavan Minnaa isommaksi. Toivon, että työntäyteisen syyslukukauden lopussa osaan rauhoittua ja hiljentyä joulutarinan Marian elämään. Marialle, Joosefille ja Jeesus-lapselle ei löytynyt sijaa majatalosta, mutta ehkäpä tänä jouluna meidän kaikkien sydämistä.

Rauhaisaa joulua kaikille Huvituksen lukijoille!

Koko toimituskunnan puolesta,
Virva Eskelinen
Minna Canthin koulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori

Musiikkiluokkien joulukonsertti 2014

Teksti, kuvat ja videot: Venla Makkonen 9f, Oona Oinonen 9f

Orpojen joulu kuultiin jälleen musiikkiluokkien esittämänä

Koulun aulassa käy kuhina, kun perheenjäsenet ja sukulaiset, sekä Huvituksen toimittajat, odottavat perinteisen musiikkiluokkien joulukonsertin alkua.

Yleensä konsertti on järjestetty Alavan kirkossa, mutta sen ollessa remontissa, jouduttiin konsertti järjestämään koulun salissa. Tästä johtuen, ohjelmakin oli vähän erilainen. Ohjelmassa oli paljon rakastettuja joululauluklassikkoja sekä vähemmän tunnettuja kappaleita. Kaikki 150 seitsemäs-, kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaista esiintyivät sekä yhdessä että luokka-asteittain. Ennen väliaikaa esiintyivät myös tiernapojat 9A-luokalta. Tiernapojat ovat olleet mukana ohjelmassa jo vuodesta 2001 ja he keräsivät rahaa luokkaretkirahastoon.

Tiernapojat lavalla.

Väliajalla seitsemäsluokkalaisten vanhemmat tarjoilivat glögiä ja piparkakkuja. Aulassa oli myös vanhempien järjestämät pienimuotoiset joulumyyjäiset.

Konsertin perinteisimmät joululaulut olivat Varpunen jouluaamuna ja Orpojen joulu, jotka ovat myös oppilaille tärkeitä. Niiden sisältymistä ohjelmistoon varmisteltiin jo lokakuussa.

Ohjelmasta poiketen, konsertin aloitti Geea-kvartetti.

Musiikkiluokkien tytöt esittivät Jouluenkeli kappaleen.

Ysiluokkien Tähti tähdistä kirkkain.

Kasiluokkien versio Lumihiutaleiden joululaulusta.

Seiskaluokkien pirteä versio Kulkuset laulusta.

Konsertti loppui kaikkien musiikkiluokkien yhdessä esittämään
perinteiseen Orpojen joulu kappaleeseen.

Konsertti saatiin kunniallisesti päätökseen edellispäivän pyörtyilemisistä huolimatta.

Menestystä kotitaloudessa

Teksti: Virva Eskelinen
Kuva: Sari Hartikainen

Kasit maakunnan parhaita Ruokavisassa

Minarin kasien valinnainen kotitalouden ryhmä pärjäsi hienosti Ruokavisa-osaamiskilpailussa tänä syksynä. Opettaja Sari Hartikaisen ryhmä, johon kuuluu 15 oppilasta, menestyi parhaiten Pohjois-Savossa yhdessä Vesannon Yhtenäiskoulun kanssa.

Ruokavisa on yläkouluille suunnattu ruokakasvatuksen opetuskokonaisuus, jonka ovat tuottaneet Ruokatieto, MTK ja Kotitalousopettajien liitto. Hanke koostuu oppimateriaaleista, tapahtumista ja osaamiskilapilusta.

Tänä vuonna Ruokavisa-kilpailussa oli mukana pääkaupunkiseudun lisäksi kuusi maakuntaa: Etelä-Savo, Uusimaa, Varsinais-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Häme ja Pohjois-Savo.

Nettipohjaiseen kilpailuun osallistui kaikkiaan lähes 2500 oppilasta, joten minarilaisten sijoitus maakuntansa parhaana joukkueena on hieno. Palkintona ryhmä pääsi viettämään 18. joulukuuta päivää Haapamäen havaintotilalle.  Siellä heille tarjottiin maittava lounas sekä kerrottiin lähiruoasta ja ruoan tuotannosta.

Ysit katsomassa Musiikkilukion Sylviä

Teksti: Tuuli Hakkarainen 9f ja Oona Oinonen 9f
Kuvat: Keijo Vidgrén

Intohimoa ja rakkautta Canthin näytelmässä

Torstaina 4.12. koulumme ysiluokkalaiset pääsivät näkemään musiikkilukion Sylvi-näytelmän, jossa esiintyjinä ja soittajina toimivat oppilaat. Dramatisoinnista ja ohjauksesta vastasi äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Kaisa Björkbacka.

Näytelmä esitettiin Minna Canthin 170-juhlavuoden kunniaksi. Sen avulla haluttiin tuoda esille kirjailijan tuotannon väkeviä tunteita kuvaava puoli.

Näytelmässä Sylvi tapaa vanhan lapsuudenystävänsä arkkitehti Viktor Hovingin ja tajuaa rakkautensa tätä kohtaan. Nuori ja voimakkaasti tunteva Sylvi käsittää elävänsä rakkaudettomassa avioliitossa holhoojansa kanssa ja haluaa ajalleen epätyypillisen avioeron.  Hänen puolisonsa Aksel ei tähän suostu ja ajattelematon Sylvi tappaa synkkyyyden puuskassaan miehensä. Teon tultua ilmi Sylvi joutuu vankilaan ja ajautuu hulluuden partaalle. Hänen rakastettunsa kihlaa toisen naisen. Sylvi ja Viktor eivät koskaan saa toisiaan.

Sylviä esitti viisi eri näyttelijää ja hänen miestään kaksi. Tämä poikkeuksellinen ratkaisu oli järkevä, sillä molemmilla henkilöillä oli paljon vuorosanoja, eikä 1800-luvun suomen kielen opetteleminen ole varmastikaan helppoa. Opiskelijavoimin toteutetuksi näytelmä onnistui hyvin ja roolisuoritukset olivat melko uskottavia. Mukana oli myös tanssia, joiden koreografiat olivat hyvin mietittyjä. Erityisesti tanssiaiskohtauksen kanssa oli nähty vaivaa. Taustamusiikki tuki näytelmää ja loi omanlaisensa tunnelman.

Teatteripolkua tallaillen

Teksti: Virva Eskelinen
Kuvat: Virva Eskelinen ja Vesa Vainikainen

Kasit pääsivät irroittelemaan

Koulumme 8.-luokkalaiset ovat saaneet pitkin syyslukukautta tallata kaupungin kulttuuritoimen järjestämää Teatteripolkua. Jokaiselle luokalle on pidetty koululla kolmen kaksoistunnin mittainen ilmaisutaitokokonaisuus. Ne veti totuttuun tapaan teatteri-ilmaisun ohjaaja Anni Marin.

Anni Marin ohjaamassa 8e-luokan oppilaita.

Ilmaisutuntien lisäksi oppilaat pääsivät katsomaan 10. joulukuuta kaupunginteatterille ammattinäyttelijöiden teatteriharjoituksia. Minna-näyttämöllä harjoiteltiin Anton Tsehovin kirjoittamaa ja Heini Tolan ohjaamaa Lokki-näytelmää. Näytelmän ensi-ilta on tammikuussa 2015.

Minarilaisten lisäksi teatterilla olivat myös Jynkänlahden kasit.

K9-kortti käytössä

Teksti: Janita Tuhkanen 9c, Tuuli Hakkarainen 9f, Lotta Rönkkö 9c

Elokuvaa ja teatteria K9-kortilla

Janita Tuhkanen kävi katsomassa elokuvan If I stay
Kävin katsomassa elokuvan, koska olin lukenut ala-asteella kirjan, jonka pohjalta elokuva on tehty. Halusin myös nähdä hyvät näyttelijät, esim. Mirelle Enos, Chloe Grace Moretz ja Jamie Blackley.

Elokuvassa 17-vuotias Mia menettää eräänä talviaamuna perheensä auto-onnettomuudessa. Hän päätyy koomaan ja on fyysisesti kehonsa ulkopuolella ja käy läpi elämäänsä pohtien, jääkö tähän maailmaan vai ei. Mian poikaystävä Adam yrittää samanaikaisesti päästä katsomaan Miaa sairaalaan ja auttaa Miaa tekemään oikean päätöksen.

Mielestäni orpona koomasta herääminen olisi ihan kauheaa. Elokuva viestitti minulle, että oma perhe ja kaverit ovat hyvin tärkeitä ja että heistä pitää olla kiitollinen. Mutta vaikka omaa "ydinperhettä" ei enää olisi, niin silti on läheisiä ihmisiä, jotka välittävät ja rakastavat.

Näyttelijät suoriutuivat rooleistaan mielestäni todella hyvin. Elokuva oli aikamoinen nyyhkyleffa, mutta oli siihen lisätty myös hauskoja kotauksia. Alkuperäisteoksen lukenutta jotkut pienet asiat häiritsivät, koska ne oli toteutettu eri tavalla kuin kirjassa.

Kaiken kaikkiaan elokuva oli todella hyvä eikä tylsä. Pidän juuri tämäntyyppisistä leffoista.

Tuuli Hakkarainen 9f kävi katsomassa kaupunginteatterissa näytelmän Kaikki Kivestä
Petteri Summasen kirjoittama ja ohjaama Kaikki Kivestä -näytelmä kertoo Aleksis Kiven elämästä paikoin hyvin modernisoidusti. Kivi kertoo omasta lapsuudestaan ja etenee aikajärjestyksessä kohti kuolemaansa. Matkalle mahtuu salarakkaita, evättyjä rahoituspyyntöjä ja myös epätoivon ja ehkäpä hulluudenkin hetkiä. Näytelmässä pyörii mukana myös fiktiivinen Kiven keksimä henkilö Tapio Ykkönen, jonka käsikirjoituksen kaikki kopiot joutuivat vahingossa tuleen. Seitsemää veljestä ja muita Kiven teoksia ei myöskään jätetä täysin unholaan. Välillä hypätään myös nykyaikaan, jossa Tapio Ykkönen käy auttelemassa stressaantuneita liikemiehiä ja tavallisia suomalaisia perheitä. Myös vannoutunut Kiven fani tuo oman lisänsä näytelmään.

Kaikki Kivestä on jakanut monenlaisia mielipiteitä. Mielestäni näytelmä on hyvin onnistunut kokonaisuus, jota on hauska seurata. Ahdistusta ja huumoria on annosteltu juuri sopivasti. Näytelmässä myös ylistetään Suomen puhdasta luontoa ja käydään läpi Suomen kirjakielen syntyä. Yhteyksiä eri oppiaineisiin, kuten historiaan ja äidinkieleen, oli myös havaittavissa

Lotta Rönkkö 9c kävi katsomassa Scalassa elokuvan Hobitti - viiden armeijan taistelu
Luin Hobitin ensimmäistä kertaa 10-vuotiaana ja olen siitä lähtien rakastanut tarinaa. Kun sain kuulla, että kirjasta tehdään elokuvatrilogia, päätin käydä katsomassa kaikki osat. Tänä vuonna päätin mennä ensi-iltaan, joka järjestettiin yöllä.

Hobitti - viiden armeijan taistelu on Tolkienin Hobitti-teokseeen perustuvan elokuvatrilogian viimeinen osa. Kuten nimikin kertoo, elokuva keskittyy lähinnä taisteluun ja sitomaan tarinaa yhteen. Kääpiöiden suututtama lohikäärme Smaug suuntaa kohti Järvikaupunkia aikomuksenaan tuhota se kääpiöiden vallatessa Ereborin haltuunsa.

Elokuva oli (luultavasti) viimeinen Tolkienin teoksiin perustuva filmatisointi, joten tunnelma oli tietenkin surullinen. Elokuva opetti menetyksistä ja siitä, ettei aina saa sitä, mitä haluaa. Myös ystävyys ja romantiikka olivat elokuvan tärkeitä teemoja.

Pidin elokuvasta, vaikka lähes pelkän taistelun näyttäminen sai minut miettimään Peter Jacksonin valintaa jakaa yksi kirja kolmeksi eri elokuvaksi. Myös kirjan juonta olisi paikoin voitu noudattaa enemmän, sillä monet lopun tapahtumat erosivat paljon kirjasta.

Biologian tutkimuksia: sydän

Teksti: Kusti Huuskonen 9e
Kuvat: Vesa Vainikainen
Videot: Roosa Oikarinen 9a ja Vesa Vainikainen

Verenkierron moottori

Tällä tunnilla tutkimme ihmisen sydäntä muistuttavaa sian sydäntä. Tarkoituksena oli löytää sydämestä sen tärkeimmät ja keskeisimmät osat ja selvittää niiden tehtävät. Työ kuulosti kiinnostavalta ja odotin mukavaa tuntia. Uskoin löytäväni kaikki sydämen tärkeimmät osat.

#sydän #biologia

Kuva, jonka Minna Canthin koulu Biologia (@minarinbilsa) julkaisi Marras 11, 2014 at 2:57 PST

Työ suoritettiin Vesan biologian luokassa perjantaina 14.11.2014 kello 12.20-14.05. Työlle annettiin kaksi tuntia aikaa. Työhön tarvittiin itse sydän, puntari, preparointiveitsi, pihdit, lasisauva, sakset, viivain ja paperia.

Ensimmäiseksi mitattiin sydämen paino, joka meidän sydämellä oli 453 grammaa. Tämän jälkeen sydän laitettiin tarjottimelle oikein päin, jotta pystyi tunnistamaan sydämestä osia. Nyt sydän oli tarjottimella niin, että aortta oli vasemmalla puolella ja keuhkovaltimo oikealla puolella. Sydämestä täytyi tunnistaa aortta, keuhkovaltimo, yläonttolaskimo ja keuhkolaskimo. Myös sepelvaltimot eli sydämen omat verisuonet sydämen pinnassa täytyi tunnistaa.

Tämän jälkeen piti tehdä viilto yläonttolaskimolta suoraan alas asti ilman, että villto osuisi pinnalla oleviin sepelvaltimoihin, jotta oikea eteinen ja oikea kammio tulisi näkyviin. Kammion seinän paksuus mitattiin ja tulokseksi saatiin 1,1 cm. Seuraava viilto tehtiin aortan vierestä suoraan sydämen pohjalla olevaan kärkeen. Nyt näkyviin tuli vasen eteinen ja vasen kammio. Vasemman kammion paksuus oli 2,5 cm. Syy siihen, miksi vasen kammio on paksumpi kuin oikea kammio, on hyvin järkeenkäypä. Vasemman kammion pitää pumpata verta kaikkialle kehoon, kun taas oikean täytyy pumpata veri vain keuhkoihin. Vasen kammio tekee siis raskaamman työn, joten siksi seinä on paksumpi ja vahvempi.

Luokkamme painavin sydän painoi 462 grammaa, paksuin oikean kammion seinä oli 1,9 cm ja paksuin vasemman kammion seinä oli 3,4 grammaa. Luokan keskiarvo sydämen painossa oli 410 grammaa, oikean kammion paksuudessa 0,92 cm ja vasemman kammion paksuudessa 2,9 cm. Mahdollisia virhelähteitä saattoi tulla kammioiden mittauksessa, koska lukuja ei nähnyt kunnolla sydämen sisältä. Kun sydän oli ollut huoneenlämmössä jo melko kauan, niin se alkoi haisemaan pahalle.

9d:n mittaustuloksia.

Luulin sydäntä todella monimutkaiseksi ennen tuntia, mutta tunnilla tajusin sen olevan melko yksinkertainen. Niin kuin arvelinkin, löysin ja tunnistin kaikki tarvittavat osaset sydämestä yhdessä ryhmäni jäsenten Micon ja Hanneksen kanssa. Jos tämä olisi ollut sian sydänleikkaus, niin se ei olisi selvinnyt siitä ainakaan tällä sydämellä.

Tuuli pärjäsi matematiikkakilpailussa

Teksti: Oona Oinonen 9f
Kuvat: Oona Oinonen 9F, opettaja Jussi Jauhiainen

Hieno sijoitus

Koulussamme oli yhdeksäs- ja kahdeksasluokkalaisilla mahdollisuus osallistua marraskuussa valtakunnalliseen matematiikkakilpailuun. Kahdeksalla kilpailutehtävällä testattiin osallistujien ongelmanratkaisukykyä 45 minuutissa. Osallistujia oli paljon. Koulumme parhaaksi ylsi Tuuli Hakkarainen 9F-luokalta. Tuulin suoritus riitti koko Kuopion alueen tasolla jaetulle kolmannelle sijalle. Piste-ero Jynkälahdesta tulleen voittajan ja Hakkarisen välillä oli vain kaksi pistettä.

Tuuli sai palkinnoksi englanninkielisen kirjan.

Palkinnot jaettiin Osuuspankin tiloissa tiistaina 2. joulukuuta. Jakajina toimivat MAOL:in hallituksen jäsen ja Hatsalan koulun matematiikan opettaja Eeva Koponen sekä Itä-Suomen yliopistosta Sovelletun Fysiikan laitokselta teollisuusfysiikan ja -matematiikan professori Marko Vauhkonen. 

Kysyin Tuuli Hakkaraiselta muutaman kysymyksen kilpailuun liittyen:

Miksi osallistuit kilpailuun ja odotitko näin hyvää menestystä?

 -Osallistuin kilpailuun saadakseni tilaisuuden testata omia taitojani ja ratkoa soveltavia tehtäviä koulun helppojen perustehtävien lisäksi. Aika loppui kesken ja oletin jonkun muun ehtineen tehdä enemmän tehtäviä, joten sijoitus tuli yllätyksenä.

Miten valmistauduit kilpailuun?
 -En valmistautunut kilpailuun mitenkään erikoisesti. Laskin joitakin soveltavia tehtäviä kirjasta ja ratkoin myös vanhojen kilpailuiden netissä olevia tehtäviä.

Miltä tuntui olla koulun paras matematiikkakilpailussa?
 -Yllätyin menestyksestäni. Ainahan hyvä tulos saa tyytyväiseksi kenet tahansa.

Mitä sait palkinnoksi?
 -Sain paksun englanninkielisen Calculus-matikkakirjan.

Oleko haaveillut matikkaan liittyvästä ammatista?
 -En tiedä vielä yhtään, lukioon ainakin ajattelin mennä.

Mitä hyötyä on matikasta?

 -Ainakin erilaisista kilpailuista voi voittaa hienoja palkintoja. Kuopion paras sai iPadin ja toiseksi paras graafisen laskimen. Opettajani Jussi Jauhiaisen mielestä matikan avulla voi ratkoa elämän suuria ongelmia.

TET Saksassa 2014

Teksti: Lotta Rönkkö 9c ja Varpu Falkenberg 9a

Kuvat: Vaihdossa olleet oppilaat

Ysejä työharjoittelussa Saksassa

TET Saksassa 29.9.-8.10.2014

Tänä vuonna, kuten monena edellisenäkin, ysiluokkalaisille annettiin mahdollisuus lähteä TET:iin Saksaan. Yhdeksän nuorta lähti Osterholz-Scharmbeckiin tutustumaan työelämään saksalaisessa kulttuurissa. Tässä muutaman työharjoittelijan kokemuksia matkalta: 

Varpu Falkenberg 9A

Olin työharjoittelussa saksalaisen vaihtoparini äidin lakitoimistossa. Työnkuvaani kuului pieniä askareita, papereiden järjestelyä, asiakkaiden luona käymistä ja oikeudessa käymistä. Tehtävät olivat todella kevyitä, ja seurasin suuren osan ajasta työtä sivusta. Työ oli rentoa, mukavaa ja mielenkiintoista, mutta työstä ei saanut kaikkea irti puutteellisen kielitaidon vuoksi. Oikeudenkäynnit ja paperit olivat saksaa, mutta onneksi työssä oli myös harjoittelija, joka oli suorittanut englannin kielen tutkinnon.

Lotta Rönkkö 9C

Olin töissä saksalaisessa päiväkodissa. Työaikani oli klo 8-12 ja työ oli todella helppoa ja leppoisaa. Työnkuvaani kuului lasten vahtiminen ja heidän kanssaan leikkiminen. Työpaikalla kaikki saksalaista tettiläistä lukuunottamatta puhuivat täydellistä englantia. Lapset eivät näyttäneet tajuavan, että en puhu saksaa, joten kommunikointi lasten kanssa oli hankalaa. Kaikesta huolimatta minulle jäi erittäin positiivinen kuva tästä työstä.

Hanne Nanouche 9B

Olin töissä Heilshornissa alakoulussa 4. luokalla, jossa lapset olivat 9-vuotiaita. Työpäiväni alkoi kello 8 ja loppui kello 13. Joka päivä töissä kului samalla kaavalla: Ensimmäistä oppituntia seurasin vain, koska lapsilla oli saksantunti. Sen jälkeen autoin lapsia tekemään sadetikkuja välituntisin ja osan tunnista. Aamupäivästä lapsilla oli englantia. Tunnilla luimme ja käsittelimme tarinaa Pinky the Elephantista, vuorotellen pienissä ryhmissä. Viimeinen tunti oli joko matematiikkaa tai uskontoa, joihin oli hieman vaikea osallistua lasten huonon englannintaidon takia ja koska en osaa yhtään saksaa. Onneksi luokan opettaja puhui sujuvaa englantia. Työ oli mukavaa ja lapset ihania. 

Eetu Valkeapää 9C

Olin töissä logistiikkatoimistossa Bremenin lentokentän lähellä. Työtehtäviini kuului papereiden järjestelyä, paperien vientiä eri yrityksiin ja lähetysten seuraamista. Työpäiväni kesti klo 9-15, ja siinä välissä oli noin tunnin tauko. Työpaikalla oli myös paljon tylsiä ja hiljaisia hetkiä, koska kaikki työntekijät eivät osanneet puhua englantia.

Karoliina Tuomainen 9B

Olin työharjoittelussa päiväkoti Kindergarten Ritterhude Straβessa. Työpäiväni alkoi kahdeksalta ja loppui kahdeltatoista. Päivän aikana leikin ja pelasin lasten kanssa. Päiväkodissa oli ainoastaan kaksi työntekijää, jotka puhuivat englantia, joten juttelin hoitajien ja lasten kanssa saksaksi. Ryhmässä olevat lapset olivat 3-6-vuotiaita ja he kaikki olivat ulkomaalaistaustaisia, joten osa heistä ei osannut puhua vielä paljoa saksaa. Työni oli kivaa ja kaikki olivat tosi mukavia.