torstai 18. joulukuuta 2014

Pääkirjoitus

Iso Minna, pieni Maria - vai toisinko päin?

Tänä vuonna on vietetty Minna Canthin juhlavuotta. Koulumme nimikkokirjailijan syntymästä tuli kuluneeksi 170 vuotta.

Minnaa on juhlittu Kuopiossa - ja Minarissa. Nostimme Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä  perinteisesti lipun salkoon, ja koululehtemme toimittajat videoivat uutismaisen Minna-aamunavauksen. Lisäksi oppilaamme saivat ottaa kantaa Minnan ajatuksiin qr-koodeja käyttäen.

Marraskuussa kaikki  9.-luokkalaiset pääsivät katsomaan Kuopion Yhteiskoulun Musiikkilukion tulkitsemaa Minna Canthin näytelmää Sylvi. Tästä hienosta esityksestä, jossa oli mukana paljon entisiä minarilaisia, on juttu nyt päivitettävässä lehdessämme.

Minnaa on siis tehty, kommentoitu ja nähty. Ja miksikäs ei: Minna on Iso Asia kuopiolaisille ja meille minarilaisille. Mutta Ison Minnan varjo on myös iso: se peittää ja jättää taka-alalle pienempiään. Tätä mieltä olivat helsinkiläiset Maria Jotuni -seuran jäsenet, jotka vierailivat koulullamme syyskuussa. Heidän mielestään Kuopiossa lapsuutensa eläneen Maria Jotunin tekstit ovat näyttelijälle paljon haasteellisempia ja syvällisempiä kuin Minnan. Jos heiltä kysyttäisiin, voisivat uudistuneen kaupunginteatterimme suuren ja pienen näyttämön nimet olla toisin päin.


Näin joulun alla toivon myös itse Marian kasvavan Minnaa isommaksi. Toivon, että työntäyteisen syyslukukauden lopussa osaan rauhoittua ja hiljentyä joulutarinan Marian elämään. Marialle, Joosefille ja Jeesus-lapselle ei löytynyt sijaa majatalosta, mutta ehkäpä tänä jouluna meidän kaikkien sydämistä.

Rauhaisaa joulua kaikille Huvituksen lukijoille!

Koko toimituskunnan puolesta,
Virva Eskelinen
Minna Canthin koulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori

Musiikkiluokkien joulukonsertti 2014

Teksti, kuvat ja videot: Venla Makkonen 9f, Oona Oinonen 9f

Orpojen joulu kuultiin jälleen musiikkiluokkien esittämänä


Koulun aulassa käy kuhina, kun perheenjäsenet ja sukulaiset, sekä Huvituksen toimittajat, odottavat perinteisen musiikkiluokkien joulukonsertin alkua.

Yleensä konsertti on järjestetty Alavan kirkossa, mutta sen ollessa remontissa, jouduttiin konsertti järjestämään koulun salissa. Tästä johtuen, ohjelmakin oli vähän erilainen. Ohjelmassa oli paljon rakastettuja joululauluklassikkoja sekä vähemmän tunnettuja kappaleita. Kaikki 150 seitsemäs-, kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaista esiintyivät sekä yhdessä että luokka-asteittain. Ennen väliaikaa esiintyivät myös tiernapojat 9A-luokalta. Tiernapojat ovat olleet mukana ohjelmassa jo vuodesta 2001 ja he keräsivät rahaa luokkaretkirahastoon.

Tiernapojat lavalla.

Väliajalla seitsemäsluokkalaisten vanhemmat tarjoilivat glögiä ja piparkakkuja. Aulassa oli myös vanhempien järjestämät pienimuotoiset joulumyyjäiset.

Konsertin perinteisimmät joululaulut olivat Varpunen jouluaamuna ja Orpojen joulu, jotka ovat myös oppilaille tärkeitä. Niiden sisältymistä ohjelmistoon varmisteltiin jo lokakuussa.

Ohjelmasta poiketen, konsertin aloitti Geea-kvartetti.

Musiikkiluokkien tytöt esittivät Jouluenkeli kappaleen.


Ysiluokkien Tähti tähdistä kirkkain.


Kasiluokkien versio Lumihiutaleiden joululaulusta.


Seiskaluokkien pirteä versio Kulkuset laulusta.


Konsertti loppui kaikkien musiikkiluokkien yhdessä esittämään
perinteiseen Orpojen joulu kappaleeseen.

Konsertti saatiin kunniallisesti päätökseen edellispäivän pyörtyilemisistä huolimatta.

Menestystä kotitaloudessa

Teksti: Virva Eskelinen
Kuva: Sari Hartikainen

Kasit maakunnan parhaita Ruokavisassa

Minarin kasien valinnainen kotitalouden ryhmä pärjäsi hienosti Ruokavisa-osaamiskilpailussa tänä syksynä. Opettaja Sari Hartikaisen ryhmä, johon kuuluu 15 oppilasta, menestyi parhaiten Pohjois-Savossa yhdessä Vesannon Yhtenäiskoulun kanssa.

Ruokavisa on yläkouluille suunnattu ruokakasvatuksen opetuskokonaisuus, jonka ovat tuottaneet Ruokatieto, MTK ja Kotitalousopettajien liitto. Hanke koostuu oppimateriaaleista, tapahtumista ja osaamiskilapilusta.

Tänä vuonna Ruokavisa-kilpailussa oli mukana pääkaupunkiseudun lisäksi kuusi maakuntaa: Etelä-Savo, Uusimaa, Varsinais-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Häme ja Pohjois-Savo.

Nettipohjaiseen kilpailuun osallistui kaikkiaan lähes 2500 oppilasta, joten minarilaisten sijoitus maakuntansa parhaana joukkueena on hieno. Palkintona ryhmä pääsi viettämään 18. joulukuuta päivää Haapamäen havaintotilalle.  Siellä heille tarjottiin maittava lounas sekä kerrottiin lähiruoasta ja ruoan tuotannosta.

Ysit katsomassa Musiikkilukion Sylviä

Teksti: Tuuli Hakkarainen 9f ja Oona Oinonen 9f
Kuvat: Keijo Vidgrén

Intohimoa ja rakkautta Canthin näytelmässä



Torstaina 4.12. koulumme ysiluokkalaiset pääsivät näkemään musiikkilukion Sylvi-näytelmän, jossa esiintyjinä ja soittajina toimivat oppilaat. Dramatisoinnista ja ohjauksesta vastasi äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Kaisa Björkbacka.

Näytelmä esitettiin Minna Canthin 170-juhlavuoden kunniaksi. Sen avulla haluttiin tuoda esille kirjailijan tuotannon väkeviä tunteita kuvaava puoli.




Näytelmässä Sylvi tapaa vanhan lapsuudenystävänsä arkkitehti Viktor Hovingin ja tajuaa rakkautensa tätä kohtaan. Nuori ja voimakkaasti tunteva Sylvi käsittää elävänsä rakkaudettomassa avioliitossa holhoojansa kanssa ja haluaa ajalleen epätyypillisen avioeron.  Hänen puolisonsa Aksel ei tähän suostu ja ajattelematon Sylvi tappaa synkkyyyden puuskassaan miehensä. Teon tultua ilmi Sylvi joutuu vankilaan ja ajautuu hulluuden partaalle. Hänen rakastettunsa kihlaa toisen naisen. Sylvi ja Viktor eivät koskaan saa toisiaan.




Sylviä esitti viisi eri näyttelijää ja hänen miestään kaksi. Tämä poikkeuksellinen ratkaisu oli järkevä, sillä molemmilla henkilöillä oli paljon vuorosanoja, eikä 1800-luvun suomen kielen opetteleminen ole varmastikaan helppoa. Opiskelijavoimin toteutetuksi näytelmä onnistui hyvin ja roolisuoritukset olivat melko uskottavia. Mukana oli myös tanssia, joiden koreografiat olivat hyvin mietittyjä. Erityisesti tanssiaiskohtauksen kanssa oli nähty vaivaa. Taustamusiikki tuki näytelmää ja loi omanlaisensa tunnelman.



Teatteripolkua tallaillen

Teksti: Virva Eskelinen
Kuvat: Virva Eskelinen ja Vesa Vainikainen

Kasit pääsivät irroittelemaan

Koulumme 8.-luokkalaiset ovat saaneet pitkin syyslukukautta tallata kaupungin kulttuuritoimen järjestämää Teatteripolkua. Jokaiselle luokalle on pidetty koululla kolmen kaksoistunnin mittainen ilmaisutaitokokonaisuus. Ne veti totuttuun tapaan teatteri-ilmaisun ohjaaja Anni Marin.

Anni Marin ohjaamassa 8e-luokan oppilaita.

Ilmaisutuntien lisäksi oppilaat pääsivät katsomaan 10. joulukuuta kaupunginteatterille ammattinäyttelijöiden teatteriharjoituksia. Minna-näyttämöllä harjoiteltiin Anton Tsehovin kirjoittamaa ja Heini Tolan ohjaamaa Lokki-näytelmää. Näytelmän ensi-ilta on tammikuussa 2015.

Minarilaisten lisäksi teatterilla olivat myös Jynkänlahden kasit.

K9-kortti käytössä

Teksti: Janita Tuhkanen 9c, Tuuli Hakkarainen 9f, Lotta Rönkkö 9c

Elokuvaa ja teatteria K9-kortilla

Janita Tuhkanen kävi katsomassa elokuvan If I stay
Kävin katsomassa elokuvan, koska olin lukenut ala-asteella kirjan, jonka pohjalta elokuva on tehty. Halusin myös nähdä hyvät näyttelijät, esim. Mirelle Enos, Chloe Grace Moretz ja Jamie Blackley.

Elokuvassa 17-vuotias Mia menettää eräänä talviaamuna perheensä auto-onnettomuudessa. Hän päätyy koomaan ja on fyysisesti kehonsa ulkopuolella ja käy läpi elämäänsä pohtien, jääkö tähän maailmaan vai ei. Mian poikaystävä Adam yrittää samanaikaisesti päästä katsomaan Miaa sairaalaan ja auttaa Miaa tekemään oikean päätöksen.

Mielestäni orpona koomasta herääminen olisi ihan kauheaa. Elokuva viestitti minulle, että oma perhe ja kaverit ovat hyvin tärkeitä ja että heistä pitää olla kiitollinen. Mutta vaikka omaa "ydinperhettä" ei enää olisi, niin silti on läheisiä ihmisiä, jotka välittävät ja rakastavat.

Näyttelijät suoriutuivat rooleistaan mielestäni todella hyvin. Elokuva oli aikamoinen nyyhkyleffa, mutta oli siihen lisätty myös hauskoja kotauksia. Alkuperäisteoksen lukenutta jotkut pienet asiat häiritsivät, koska ne oli toteutettu eri tavalla kuin kirjassa.

Kaiken kaikkiaan elokuva oli todella hyvä eikä tylsä. Pidän juuri tämäntyyppisistä leffoista.




Tuuli Hakkarainen 9f kävi katsomassa kaupunginteatterissa näytelmän Kaikki Kivestä
Petteri Summasen kirjoittama ja ohjaama Kaikki Kivestä -näytelmä kertoo Aleksis Kiven elämästä paikoin hyvin modernisoidusti. Kivi kertoo omasta lapsuudestaan ja etenee aikajärjestyksessä kohti kuolemaansa. Matkalle mahtuu salarakkaita, evättyjä rahoituspyyntöjä ja myös epätoivon ja ehkäpä hulluudenkin hetkiä. Näytelmässä pyörii mukana myös fiktiivinen Kiven keksimä henkilö Tapio Ykkönen, jonka käsikirjoituksen kaikki kopiot joutuivat vahingossa tuleen. Seitsemää veljestä ja muita Kiven teoksia ei myöskään jätetä täysin unholaan. Välillä hypätään myös nykyaikaan, jossa Tapio Ykkönen käy auttelemassa stressaantuneita liikemiehiä ja tavallisia suomalaisia perheitä. Myös vannoutunut Kiven fani tuo oman lisänsä näytelmään.

Kaikki Kivestä on jakanut monenlaisia mielipiteitä. Mielestäni näytelmä on hyvin onnistunut kokonaisuus, jota on hauska seurata. Ahdistusta ja huumoria on annosteltu juuri sopivasti. Näytelmässä myös ylistetään Suomen puhdasta luontoa ja käydään läpi Suomen kirjakielen syntyä. Yhteyksiä eri oppiaineisiin, kuten historiaan ja äidinkieleen, oli myös havaittavissa




Lotta Rönkkö 9c kävi katsomassa Scalassa elokuvan Hobitti - viiden armeijan taistelu
Luin Hobitin ensimmäistä kertaa 10-vuotiaana ja olen siitä lähtien rakastanut tarinaa. Kun sain kuulla, että kirjasta tehdään elokuvatrilogia, päätin käydä katsomassa kaikki osat. Tänä vuonna päätin mennä ensi-iltaan, joka järjestettiin yöllä.

Hobitti - viiden armeijan taistelu on Tolkienin Hobitti-teokseeen perustuvan elokuvatrilogian viimeinen osa. Kuten nimikin kertoo, elokuva keskittyy lähinnä taisteluun ja sitomaan tarinaa yhteen. Kääpiöiden suututtama lohikäärme Smaug suuntaa kohti Järvikaupunkia aikomuksenaan tuhota se kääpiöiden vallatessa Ereborin haltuunsa.

Elokuva oli (luultavasti) viimeinen Tolkienin teoksiin perustuva filmatisointi, joten tunnelma oli tietenkin surullinen. Elokuva opetti menetyksistä ja siitä, ettei aina saa sitä, mitä haluaa. Myös ystävyys ja romantiikka olivat elokuvan tärkeitä teemoja.

Pidin elokuvasta, vaikka lähes pelkän taistelun näyttäminen sai minut miettimään Peter Jacksonin valintaa jakaa yksi kirja kolmeksi eri elokuvaksi. Myös kirjan juonta olisi paikoin voitu noudattaa enemmän, sillä monet lopun tapahtumat erosivat paljon kirjasta.


Biologian tutkimuksia: sydän

Teksti: Kusti Huuskonen 9e
Kuvat: Vesa Vainikainen
Videot: Roosa Oikarinen 9a ja Vesa Vainikainen

Verenkierron moottori

Tällä tunnilla tutkimme ihmisen sydäntä muistuttavaa sian sydäntä. Tarkoituksena oli löytää sydämestä sen tärkeimmät ja keskeisimmät osat ja selvittää niiden tehtävät. Työ kuulosti kiinnostavalta ja odotin mukavaa tuntia. Uskoin löytäväni kaikki sydämen tärkeimmät osat.

Kuva, jonka Minna Canthin koulu Biologia (@minarinbilsa) julkaisi


Työ suoritettiin Vesan biologian luokassa perjantaina 14.11.2014 kello 12.20-14.05. Työlle annettiin kaksi tuntia aikaa. Työhön tarvittiin itse sydän, puntari, preparointiveitsi, pihdit, lasisauva, sakset, viivain ja paperia.

Ensimmäiseksi mitattiin sydämen paino, joka meidän sydämellä oli 453 grammaa. Tämän jälkeen sydän laitettiin tarjottimelle oikein päin, jotta pystyi tunnistamaan sydämestä osia. Nyt sydän oli tarjottimella niin, että aortta oli vasemmalla puolella ja keuhkovaltimo oikealla puolella. Sydämestä täytyi tunnistaa aortta, keuhkovaltimo, yläonttolaskimo ja keuhkolaskimo. Myös sepelvaltimot eli sydämen omat verisuonet sydämen pinnassa täytyi tunnistaa.

Tämän jälkeen piti tehdä viilto yläonttolaskimolta suoraan alas asti ilman, että villto osuisi pinnalla oleviin sepelvaltimoihin, jotta oikea eteinen ja oikea kammio tulisi näkyviin. Kammion seinän paksuus mitattiin ja tulokseksi saatiin 1,1 cm. Seuraava viilto tehtiin aortan vierestä suoraan sydämen pohjalla olevaan kärkeen. Nyt näkyviin tuli vasen eteinen ja vasen kammio. Vasemman kammion paksuus oli 2,5 cm. Syy siihen, miksi vasen kammio on paksumpi kuin oikea kammio, on hyvin järkeenkäypä. Vasemman kammion pitää pumpata verta kaikkialle kehoon, kun taas oikean täytyy pumpata veri vain keuhkoihin. Vasen kammio tekee siis raskaamman työn, joten siksi seinä on paksumpi ja vahvempi.






Luokkamme painavin sydän painoi 462 grammaa, paksuin oikean kammion seinä oli 1,9 cm ja paksuin vasemman kammion seinä oli 3,4 grammaa. Luokan keskiarvo sydämen painossa oli 410 grammaa, oikean kammion paksuudessa 0,92 cm ja vasemman kammion paksuudessa 2,9 cm. Mahdollisia virhelähteitä saattoi tulla kammioiden mittauksessa, koska lukuja ei nähnyt kunnolla sydämen sisältä. Kun sydän oli ollut huoneenlämmössä jo melko kauan, niin se alkoi haisemaan pahalle.
9d:n mittaustuloksia.
Luulin sydäntä todella monimutkaiseksi ennen tuntia, mutta tunnilla tajusin sen olevan melko yksinkertainen. Niin kuin arvelinkin, löysin ja tunnistin kaikki tarvittavat osaset sydämestä yhdessä ryhmäni jäsenten Micon ja Hanneksen kanssa. Jos tämä olisi ollut sian sydänleikkaus, niin se ei olisi selvinnyt siitä ainakaan tällä sydämellä.

Tuuli pärjäsi matematiikkakilpailussa

Teksti: Oona Oinonen 9f
Kuvat: Oona Oinonen 9F, opettaja Jussi Jauhiainen

Hieno sijoitus


Koulussamme oli yhdeksäs- ja kahdeksasluokkalaisilla mahdollisuus osallistua marraskuussa valtakunnalliseen matematiikkakilpailuun. Kahdeksalla kilpailutehtävällä testattiin osallistujien ongelmanratkaisukykyä 45 minuutissa. Osallistujia oli paljon. Koulumme parhaaksi ylsi Tuuli Hakkarainen 9F-luokalta. Tuulin suoritus riitti koko Kuopion alueen tasolla jaetulle kolmannelle sijalle. Piste-ero Jynkälahdesta tulleen voittajan ja Hakkarisen välillä oli vain kaksi pistettä.


Tuuli sai palkinnoksi englanninkielisen kirjan.

Palkinnot jaettiin Osuuspankin tiloissa tiistaina 2. joulukuuta. Jakajina toimivat MAOL:in hallituksen jäsen ja Hatsalan koulun matematiikan opettaja Eeva Koponen sekä Itä-Suomen yliopistosta Sovelletun Fysiikan laitokselta teollisuusfysiikan ja -matematiikan professori Marko Vauhkonen. 

Kysyin Tuuli Hakkaraiselta muutaman kysymyksen kilpailuun liittyen:

Miksi osallistuit kilpailuun ja odotitko näin hyvää menestystä?
 -Osallistuin kilpailuun saadakseni tilaisuuden testata omia taitojani ja ratkoa soveltavia tehtäviä koulun helppojen perustehtävien lisäksi. Aika loppui kesken ja oletin jonkun muun ehtineen tehdä enemmän tehtäviä, joten sijoitus tuli yllätyksenä.



Miten valmistauduit kilpailuun?
 -En valmistautunut kilpailuun mitenkään erikoisesti. Laskin joitakin soveltavia tehtäviä kirjasta ja ratkoin myös vanhojen kilpailuiden netissä olevia tehtäviä.

Miltä tuntui olla koulun paras matematiikkakilpailussa?
 -Yllätyin menestyksestäni. Ainahan hyvä tulos saa tyytyväiseksi kenet tahansa.

Mitä sait palkinnoksi?
 -Sain paksun englanninkielisen Calculus-matikkakirjan.



Oleko haaveillut matikkaan liittyvästä ammatista?
 -En tiedä vielä yhtään, lukioon ainakin ajattelin mennä.


Mitä hyötyä on matikasta?
 -Ainakin erilaisista kilpailuista voi voittaa hienoja palkintoja. Kuopion paras sai iPadin ja toiseksi paras graafisen laskimen. Opettajani Jussi Jauhiaisen mielestä matikan avulla voi ratkoa elämän suuria ongelmia.

TET Saksassa 2014

Teksti: Lotta Rönkkö 9c ja Varpu Falkenberg 9a
Kuvat: Vaihdossa olleet oppilaat

Ysejä työharjoittelussa Saksassa


TET Saksassa 29.9.-8.10.2014
Tänä vuonna, kuten monena edellisenäkin, ysiluokkalaisille annettiin mahdollisuus lähteä TET:iin Saksaan. Yhdeksän nuorta lähti Osterholz-Scharmbeckiin tutustumaan työelämään saksalaisessa kulttuurissa. Tässä muutaman työharjoittelijan kokemuksia matkalta: 

Varpu Falkenberg 9A
Olin työharjoittelussa saksalaisen vaihtoparini äidin lakitoimistossa. Työnkuvaani kuului pieniä askareita, papereiden järjestelyä, asiakkaiden luona käymistä ja oikeudessa käymistä. Tehtävät olivat todella kevyitä, ja seurasin suuren osan ajasta työtä sivusta. Työ oli rentoa, mukavaa ja mielenkiintoista, mutta työstä ei saanut kaikkea irti puutteellisen kielitaidon vuoksi. Oikeudenkäynnit ja paperit olivat saksaa, mutta onneksi työssä oli myös harjoittelija, joka oli suorittanut englannin kielen tutkinnon.


Lotta Rönkkö 9C
Olin töissä saksalaisessa päiväkodissa. Työaikani oli klo 8-12 ja työ oli todella helppoa ja leppoisaa. Työnkuvaani kuului lasten vahtiminen ja heidän kanssaan leikkiminen. Työpaikalla kaikki saksalaista tettiläistä lukuunottamatta puhuivat täydellistä englantia. Lapset eivät näyttäneet tajuavan, että en puhu saksaa, joten kommunikointi lasten kanssa oli hankalaa. Kaikesta huolimatta minulle jäi erittäin positiivinen kuva tästä työstä.


Hanne Nanouche 9B

Olin töissä Heilshornissa alakoulussa 4. luokalla, jossa lapset olivat 9-vuotiaita. Työpäiväni alkoi kello 8 ja loppui kello 13. Joka päivä töissä kului samalla kaavalla: Ensimmäistä oppituntia seurasin vain, koska lapsilla oli saksantunti. Sen jälkeen autoin lapsia tekemään sadetikkuja välituntisin ja osan tunnista. Aamupäivästä lapsilla oli englantia. Tunnilla luimme ja käsittelimme tarinaa Pinky the Elephantista, vuorotellen pienissä ryhmissä. Viimeinen tunti oli joko matematiikkaa tai uskontoa, joihin oli hieman vaikea osallistua lasten huonon englannintaidon takia ja koska en osaa yhtään saksaa. Onneksi luokan opettaja puhui sujuvaa englantia. Työ oli mukavaa ja lapset ihania. 




Eetu Valkeapää 9C
Olin töissä logistiikkatoimistossa Bremenin lentokentän lähellä. Työtehtäviini kuului papereiden järjestelyä, paperien vientiä eri yrityksiin ja lähetysten seuraamista. Työpäiväni kesti klo 9-15, ja siinä välissä oli noin tunnin tauko. Työpaikalla oli myös paljon tylsiä ja hiljaisia hetkiä, koska kaikki työntekijät eivät osanneet puhua englantia.


Karoliina Tuomainen 9B

Olin työharjoittelussa päiväkoti Kindergarten Ritterhude Straβessa. Työpäiväni alkoi kahdeksalta ja loppui kahdeltatoista. Päivän aikana leikin ja pelasin lasten kanssa. Päiväkodissa oli ainoastaan kaksi työntekijää, jotka puhuivat englantia, joten juttelin hoitajien ja lasten kanssa saksaksi. Ryhmässä olevat lapset olivat 3-6-vuotiaita ja he kaikki olivat ulkomaalaistaustaisia, joten osa heistä ei osannut puhua vielä paljoa saksaa. Työni oli kivaa ja kaikki olivat tosi mukavia. 



sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Biologian tutkimuksia: hengitys ja verenpaine

Teksti: Emmi Kapanen 9a
Kuvat: Vesa Vainikainen

"Mites paineet?"

Verenpainetauti on hyvin yleinen, mutta salakavala sairaus, sillä se on oireeton. Tämän takia verenpainetta kannattaa tarkkailla mittaamalla sitä säännöllisesti. Siispä yhtenä biologian tunnin aiheena olikin verenpaineen mittaus.Verenpaineen lisäksi tarkoitus oli mitata keuhkojen tilavuutta ja kuunnella sydämen sykettä sekä lisäksi tutkia hieman keuhkoja.

Itse en osannut odottaa ollenkaan minkälainen on verenpaineeni, taikka sitten keuhkojen tilavuus, vaikka sen tiesin, että tuskin tulee olemaan yli viittä litraa, sillä olen sen verran pienikokoinen.

Mittaukset teimme 24.11.2014 biologian tunnilla. Aloitimme sillä, että opettajamme Vesa kysyi kaksi vapaaehtoista keuhkojen tutkimiseen. Halusin vapaaehtoiseksi, vaikka hieman epäilytti, että pystynkö, mutta halusin ainakin kokeilla.

Video, jonka Minna Canthin koulu Biologia (@minarinbilsa) julkaisi

Menimme Martin kanssa hakemaan suojatakit- ja hanskat päällemme ja sitten menimme luokan eteen keuhkojen kanssa. Ensimmäiseksi aloimme hahmottamaan keuhkoista eri osia. Ne hahmotti sieltä aika nopeasti, sillä ne näkyivät aika selvästi. Seuraavaksi leikkasin preparointiveitsellä keuhkoista pienen palan niin, että putket näkyisivät. Sitten laitoin lasisen onton putken keuhkon sisään, ja kun puhalsin, niin näkyi selvästi, kuinka keuhkorakkulat nousivat pinnalle keuhkojen täyttyessä ilmalla.

Tämän jälkeen veimme keuhkot pois luokkahuoneesta ja jätimme työtakit ja -hanskat pois sekä pesimme kätemme. Sitten menimme mittaamaan verenpainetta. Verenpaine mitattiin siten, että kävin istumaan rennosti alas ja laitoin mansetin pajaan olkavarren ympärille melko tiukasti, että sormi mahtuu väliin. Asetin käden pöydälle lepäämään ja painamalla nappia laite mittaa diastolen eli alapaineen, systolen eli yläpaineen sekä sykkeen. Minulla diastole oli 59mmHg, systole oli 90mmHg ja syke oli 58 lyöntiä minuutissa. Verenpaine oli ihan ok, hieman alhainen.

Video, jonka Minna Canthin koulu Biologia (@minarinbilsa) julkaisi

Diastolen keskiarvo luokassamme oli 65,49, systole 118,3 ja syke 72,61. Minulla oli kaikissa kohdissa arvot alhaisimmat ja Tommilla oli korkeimmat luokastamme.

Seuraavaksi mittasin keuhkojen tilavuutta spirometrillä. Ensin puhalsin keuhkot täyteen ilmaa ja sitten päästin kaikki pois puhaltamalla tähän spirometriin, joka näyttää sitten keuhkojen tilavuuden litroina. Minun keuhkojen tilavuus oli 3,5 litraa. Opettajamme Vesa oli puhaltanut alussa lukemin 6,2 ja luvannut sille limpparin, joka saa isomman tuloksen. Luokaltamme Andreas oli ainut, joka sai tulokseksi 6,3 litraa.

Video, jonka Minna Canthin koulu Biologia (@minarinbilsa) julkaisi

Pojilla keuhkojen tilavuuden keskiarvo oli 5,40 ja tytöillä 3,55, eli pojilla oli huomattavasti tilavammat keuhkot, mikä johtuu varmasti siitä, että he ovat pidempiä ja fyysisempiä kuin tytöt. Tilavuuteen voi myös vaikuttaa muun muassa elintavat, geenit ja sairaudet.

Lopuksi vielä kokeilimme Olivian kanssa stetoskoopilla kaulasta sykkeet, jotka kuuluivat hyvin selkeästi.

Kaikki mittaukset sain tehtyä. Myös keuhkojen tutkiminen onnistui ilman, että olisi tullut hirveän huono olo. Olen ylpeä, että pystyin tekemään sen.

torstai 4. joulukuuta 2014

Tet-kuulumisia Rissalan lentokentältä!

Teksti: Venla Makkonen 9f ja Oona Oinonen 9f
Kuvat: Venla Makkonen 9F

Viikko melkein lentokoneasentajana

Haalarit päälle ja menoksi!

Koulumme ysiluokkalaiset olivat tutustumassa työelämään eli tetissä 29.9. - 10.10. Me päädyimme ammattikoulun puolelle lentokoneasentajalinjalle. Paikan kysyminen hoidettiin opon välityksellä,  ja meidät otettiin vastaan erittäin hyvin.

Koululla on käytössä monia opetuslentokoneita.

Opetustilat sijaitsevat Rissalan lentokentällä lentokonehallissa. Oman säväyksensä ilmapiiriin toivat hallin yli lentävät Hornet-lentokoneet sekä hallissa olevat opetuskäyttöön tarkoitetut koneet. Tetin aikana saimme juoda paljon teetä ja kahvia, harjoitella juottamista ja hitsaamista,

Venla juottamassa taideteoksiaan.

         Valmiit teokset.

tutustua lentokoneiden ohjaamoihin,

Piper Chieftainin ohjaamo.

varmistaa harjoituskäytössä olevia lentokoneiden moottoreita,

Oona varmistamassa lentokoneen moottoria.

Venlan tekemä lähes käyttökelpoinen varmistus.

tutustua turvavaljaiden käyttöön sekä purkaa kangasverhoiluja peräsimestä.

Kävimme syömässä Rissalan lentokentän kahviossa. Ruoka oli todella hyvää ja monipuolista.


Ilmapiiri koululla oli hyvin rento ja kiireetön. Opettajat olivat miehiä, samoin kuin suurin osa oppilaistakin. He kuitenkin kertoivat, ettei ammatti katso sukupuolta ja opiskelemaan tullaan aivan kaikista elämäntilanteista. Linja on kuulemma ammattikoulun eniten teoriaa sisältävä, mutta hallin puolelle mennään aina kun on mahdollista. Jos koulutuksen jaksaa käydä loppuun ja hankkii viisi vuotta työkokemusta, voi hakea lentokonemekaanikon papereita. Silloin on kovat paperit käsissä.

Amikset työn touhussa.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Gallup: Miten seiskojen syksy on mennyt?

Teksti: Venla Makkonen 9f ja Oona Oinonen 9f
Kuvat: Oona Oinonen 9f

Seiskojen syksy on mennyt hyvin

Kaksi Huvituksen ysiluokkalaista jäsentä jalkaantui seiskojen pariin. Kysyimme heiltä seuraavat kiperät kysymykset.

1. Miten yläaste on alkanut?
2. Oliko ennakko-oletuksia Minaria kohtaan,? Jos oli, osoittautuivatko ne oikeiksi?
3. Mikä on parasta koulussamme?



Vuokko 7b:
1. Hyvin.
2. Kyllä, välitunneilla ei ole niin paljon rajoituksia kuin ala-asteella.
3. En tiedä.
         
Fanni 7c:
1. Ihan hyvin.
2. Tiesin jo millaista täällä on.
3. Hyvät opettajat ja pitkät sisävälkät.
         
Joanna 7d:
1. Hyvin.
2. Ei kai.
3. Säännöt.
           
Matias 7e:
1. Hyvin, ei paineita.
2. Ei.
3. Ruokavälkät.

Laura 7d, Tytti ja Iida 7e:
1. Tosi hyvin.
2. Kyllä, luulimme että olisi vähän vaikeampaa ja paljon kiusaamista. Näin ei kuitenkaan ole.
3. Paljon kavereíta.


perjantai 14. marraskuuta 2014

Pelien maailmoissa

Teksti: Sara Lahti, Tuukka Vehviläinen ja Anni Hiltunen 8f
Kuvat: Tuukka Vehviläinen ja Anni Hiltunen 8f

Yläkoululaisten ajatuksia peleistä ja älylaitteista


Kävimme kyselemässä Minarin oppilailta puhelinpeleistä. Haastattelimme kahta oppilasta jokaiselta luokka-asteelta. Tässä kyselemämme kysymykset:

1. Nimesi?
2. Luokkasi?
3. Mikä on suosikkipelisi?
4. Pelaatko paljon?
5. Millä pelaat tätä peliä?
6. Mikä on ennätyksesi?
7. Oletko käyttänyt rahaa tähän peliin?
8. Pelaavatko muut luokallasi tätä peliä?
9. Kuka on luokallasi paras pelaaja?
10. Mikä on hänen ennätyksensä?
11. Kauanko olet pelannut tätä peliä?
12. Montako peliä sinulla on?
13. Mikä puhelin sinulla on?
14. Pelaavatko tytöt vai pojat enemmän?
15. Saako sinusta ottaa kuvan?


Ensiksi olivat vuorossa seiskaluokkalaiset Laura Valkeapää 7d sekä Tom Räsänen 7b.

"Olen Laura Valkeapää ja luokkani on 7d. Lempipelini nimi on Spikes. Pelaan aika paljon ja pelaan puhelimella. Minun ennätykseni on 51. En ole käyttänyt rahaa pelaamiseen. Luokkani useat oppilaat pelaavat myöskin tätä peliä. En tiedä, kuka on paras pelaaja, mutta hmmmm... Varmaankin minä! Hahaa!! Latasin tämän pelin noin viikko sitten. Minulla on vain yksi peli Iphone 4s-puhelimessani. Pojat pelaavat selvästi enemmän."
Laura Valkeapää 7d
"Nimeni on Tom Räsänen. Olen 7b:llä. Suosikkipelini on Rise of Berk. Muut pelaavat myös tätä luokallani. Pelaan tätä peliä kännykällä ja tietokoneella. En käytä rahaa pelaamiseen. Muut eivät pelaa tätä. Paras pelaaja on varmaan Nina Oinonen. Muistaakseni aloitin pelaamaan 4.6.2014. Pelejä Samsung galaxy s3-puhelimessani on huimat 27! Tytöt ja pojat pelaavat suunnilleen saman verran. Ottakaa vain kuva!"

Tom Räsänen 7b
Sitten olivat vuorossa 8.-luokkalaiset. Ensiksi haastattelimme Roosa Toroita 8e ja sitten Jussi Airaksista 8f.

"Olen Roosa Toroi 8e-luokalta. Pelaan eniten Temple run 2- peliä, joka on ehdottomasti paras peli. Pelaan sitä paljon puhelimella. En muista ennätystäni. Rahaa en ole käyttänyt pelaamiseen. Muutkin pelaavat luokallani tätä peliä. Paras heistä on Mimmi Salmi. En tiedä hänen ennätystään. Olen pelannut tätä peliä noin kaksi kuukautta. Puhelimeni on Iphone 4s, ja siinä on vain kaksi peliä. Pojat pelaavat reilusti enemmän!"
Mimmi Salmi ja Roosa Toroi 8e 
"Nimeni on Jussi Airaksinen ja luokkani on 8f. Lempipelini on varmaankin Flappy Bird. Pelaan sitä kännykällä. Ennätystäni en muista, enkä käytä pelaamiseen rahaa. Muut eivät taida pelata tätä peliä. En ole pelannut kauaa. Puhelimeni on Samsung galaxy s4, eikä siinä ole muita pelejä. Pojat varmaankin pelaavat enemmän..."
Jussi Airaksinen 8f
Ysiluokalta haastattelimme Silja Pitkästä 9c:ltä.

"Olen Silja 9c-luokalta. Suosikkipelini on Slice Ice. En pelaa sitä muulla kuin kännykälläni. Ennätystä tässä pelissä ei voida laskea. En käytä rahojani pelaamiseen. Olen ainoa luokaltani, joka pelaa tätä peliä. Tämä on ollut minulla jo elokuun alusta saakka. Puhelimeni on Samsung galaxy s2+. Eiköhän ne pojat pelaa enemmän kännnykkäpelejä..;)"

Tulevaisuuden haaveita

Teksti: Sara Lahti ja Anni Hiltunen 8f
Kuvat: Tuukka Vehviläinen ja Sara Lahti 8f

Yläkoululaisten ajatuksia tulevaisuudesta

Vilma Hyppölä 7e:

Olen Vilma Hyppölä 7e-luokalta. Keskiarvoni viime vuonna oli 9,9. Lempiaineitani ovat biologia, kemia ja matematiikka. Tavoitteeni keskiarvon suhteen ysiluokalle on 9,7. Suosikkiopettajia minulla ei tällä hetkellä ole. Kaikki ovat mukavia. Unelma-ammattini tällä hetkellä olisi opettaja. Harrastan pianonsoittoa ja urheilua. Minulle on tärkeää pysyä terveenä ja hyvässä kunnossa. Haluaisin oppia soittamaan pianoa entistä paremmin ja oppia haastaviakin kappaleita. Mielestäni Minna Canthin koulu on mukava koulu eikä parannettavaa ole.
Vilma Hyppölä (vas.) unelmoi opettajan ammatista. Vierellä toimittaja Anni Hiltunen.

Tommi Kokkonen 9a:

Nimeni on Tommi Kokkonen, olen 9a-luokalla. Keskiarvoni viime vuonna oli 9,5. Haaveena päättötodistukseen olisi 10,0;) Lempiaineitani ovat liikunta sekä kemia. Mielestäni Minna Canthin koulu on liian pieni, joten koulua voisi laajentaa sekä uusia tiloja. Yläkoulun jälkeen aion mennä lukioon. Unelma-ammattini on lääkäri. Suosikkiopettajani on ehdottomasti Vesa Vainikainen! Hän on mukava ja hauska opettaja. Harrastan klarinetinsoittoa, golfia ja salilla käyntiä. Mielestäni klarinetin soitto on täysin turhaa eikä minun tarvitse kehittyä harrastuksissani.
Tommi haluaa lääkäriksi.
Rita Kuhlman 8e:

Minä olen Rita Kuhlman 8e:ltä. Keskiarvoni viime todistuksessa oli 7,6. Haluaisin saada ysiluokan keskiarvoksi 8,5. Lempiaineeni on kuvataide. Lempiopettajani on Taru Teerijoki. Harrastan maalaamista. Haluaisin aikuisena pystyä saamaan rahaa tauluistani.  Haluaisin ammattikouluun sekä toimia lähihoitajana.
Rita tähtää lähihoitajaksi ja taidemaalariksi.

Marco Hietala ja lukeminen

Teksti: Jonnamari Rinne, Lotta Rönkkö, Marika Tuovinen 9C
Kuvat: Jonnamari Rinne 9C

Marco Hietala kirjapaneelissa Minarissa


Keskiviikkona 29. lokakuuta saapui Marco Hietala koulullemme kertomaan omista lukukokemuksistaan ja keskustelemaan oppilaiden kanssa lukemisen tärkeydestä. Oppilaat saivat esittää hänelle mieltä askarruttavia kysymyksiä ja aatteita. 

Pääsimme kysymään Marcolta muutaman kiperän kysymyksen lukemiseen liittyen:

Mikä on kaikkien aikojen lempikirjasi?
- Taru Sormusten herrasta on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen. Opin lukemaan jo 4-vuotiaana naapurin pojan avustuksella, ja tartuinkin tähän kirjaan vanhempieni epäilyksistä huolimatta jo 7-vuotiaana. Vielä nykyäänkin jaksan palata tämän kirjan pariin.

Mitä suosittelisit nuorille luettavaksi?
- On hieman hankalaa suositella kirjoja muille, sillä niihin tykästyminen ja samaistuminen on täysin henkilöstä kiinni. Sinuhe Egyptiläinen (Mika Waltari) ja Taru Sormusten herrasta -trilogia (J.R.R. Tolkien) ovat sellaisia kestosuosikkejani, joita voisin vinkata nuorille luettavaksi. Jos esimerkiksi Taru Sormusten herrasta tuntuu liian raskaalta lukea, Tolkienin Hobitti on samankaltainen seikkailutarina, jossa päähahmon kasvua ja miehistymistä on mahtava seurata. 

Kuka kirjailija on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?
- Scifikirjailijoista Alastair Reynoldsin ja Richard Morganin tuotannot ovat tehneet vaikutuksen.

Pidätkö enemmän ulkomaalaisesta vai suomalaisesta kirjallisuudesta?
- Kielellä ei oikestaan ole väliä, jos itse kirja on hyvä.

Osaatko yhtään arvioida, kuinka monta kirjaa olet elämäsi aikana lukenut?
- Paha sanoa, mutta ainakin tuhansia.

Näkyykö kirjallisuus mitenkään kirjoittamassasi musiikissa?
-Tarot-yhtyeen albumilla on biisi "Howl", jossa on viittauksia Stephen Kingin Musta Torni-sarjaan.

Miten tasapainotat lukemisen ja musiikin?
- Kiertueella haastattelujen ja keikkojen ohella käytän suurimman osan ajastani lukien. Lentokentillä, busseissa ja backstagella on niin paljon vapaa-aikaa, että tasapainotusongelmaa ei ole. Kun en ole kiertueella, päivät menevät usein musiikin parissa, mutta lukeminen toimii ns. yömyssynä, jos en päivällä kerennyt avata kirjaa. 

Taksvärkki 2014

Teksti: Lotta Rönkkö 9c ja Marika Tuovinen 9c
Kuva: Uusi Lastensairaala - sivusto

Oppilaat ahkeroivat uuden lastensairaanlan hyväksi


Lauantaina 27.9. koulumme järjesti perinteisen taksvärkkikeräyksen, jonka tarkoituksena on hankkia rahaa hyväntekeväisyyteen. Oppilaiden piti etsiä työpaikka itselleen yhden päivän ajaksi ja tuoda hankkimansa 15 euroa koululle. Jos ei halunnut hankkia oikeaa työpaikkaa, oli mahdollista jäädä kotiin tekemään kotitöitä tuolla summalla tai tulla kouluun päivän ajaksi.

Aiempina vuosina keräyskohteita ovat olleet mm. Sri Lankan Ruth-lastenkoti ja Afrikan lapsityöläisten koulunkäynnin tukeminen. Tänä vuonna oppilaskunta päätti lahjoittaa päivän tuoton Uuden Lastensairaalan hyväksi, joka korvaa Helsingin Lastenklinikan ja Lastenlinnan vanhentuneet tilat. Uudessa lastensairaalassa hoidetaan vaikeasti sairaita lapsia ympäri Suomen.



Mekin päätimme kantaa kortemme kekoon ja lähteä etsimään työpaikkaa. Saimme paikan Kolmisopen Citymarketilta, jossa työpäivämme pituus oli kuusi tuntia. Päivän aikana autoimme työntekijöitä purkamaan tavarakuormia, hyllytimme uusia tuotteita ja järjestelimme varastossa olevia kenkähyllyköitä. Päivästä jäi hyvin positiivinen kuva, ja työ oli mukavaa ja helppoa. Lisäksi taksvärkkipaikasta saattoi olla hyötyä mm. kesätyötä hakiessa, joten senkin kannalta taksvärkki on hyödyllinen tapahtuma.

Minarin tämänvuotinen taksvärkkituotto oli 5667 euroa.

Biologian tutkimuksia: veri

Teksti: Emmi Kapanen 9a
Kuvat: Vesa Vainikainen

"Verta kehiin"
Tipat verta lasille.
Jokaisella on oma veriryhmä ja veriryhmän mukaan voi mm. määritellä sen, kenelle voi luovuttaa verta, sillä veren luovuttaminen yhteensopimattomalle veriryhmälle voi aiheuttaa jopa kuoleman.

Tunnin tarkoituksena oli siis selvittää oma veriryhmä. Itse en osannut arvata ollenkaan, mikä veriryhmä minulla oli, kun en tiennyt vanhempienikaan veriryhmää. Työ kuulosti kivalta, vaikka kieltämättä vähän pelotti ajatus siitä, että kohta pistetään piikillä sormeen. Suoritin tutkimuksen 24. syyskuuta biologian tunnilla. Aloitimme tutkimuksen niin, että opettajamme Vesa selitti ensin ohjeet tarkasti ja sitten lähdimme hakemaan välineitä. Työhön tarvitsimme mikroskooppilasin, tulitikun, Anti-A-ja Anti-B MolterClone -ainetta, tussin, suojaukseksi paperia sekä tietenkin omaa verta.

Ensimmäiseksi laitoin pöydän suojaksi paperin, jonka päälle mikroskooppilasin. Lasin toiseen reunaan kirjoitin "A" ja toiseen "B". Seuraavaksi odotin, että on minun vuoroni ja Vesa tulee pistämään pienellä koneella sormeeni. Tämä kohta oli minulle henkilökohtaisesti pelottavin, mutta siitäkin selvittiin.

Työvälineistöä.
Sormea piti hieman painaa, että saisi tipan verta lasin molemmille puolille. Seuraavaksi laitoin lasin reunaan, missä luki "A", hieman Anti-A MolterClone -ainetta veren päälle ja toiselle puolelle sama, Anti-B ainetta. Veri ja aine sekoitettiin toisiinsa tulitikulla. Tässä kohtaa pitää olla tarkka, ettei vaan A- ja B-puoli sekoitu toisiinsa, sillä silloin veriryhmät sekoittuu ja tutkimuksen luotettavuutta ei voi taata.

Kuvassa harvinainen AB-veriryhmä.
Tässä vaiheessa selviää veriryhmä. Jos A-puolen veri alkaa ns.saostumaan,se tarkoittaa, että veriryhmä on A. Jos sama tapahtuu B-puolelle, veriryhmä on B. Jos molemmat puolet muuttumat, on veriryhmä oletettavasti AB. Mikäli kumpikaan puoli ei ala muuttumaan noin puolessa minuutissa, veriryhmä on sillon O.
Roosa ja B-näyte.
Oma veriryhmäni oli A, joka on myös Suomen yleisin veriryhmä. Luokassamme A- ja O- veriryhmän osuus oli 38% ja B-ryhmän 24%. AB-veriryhmää ei löytynyt meidän luokasta yhtään. Itse hieman yllätyin siitä, kun AB-ryhmää ei löytynyt keneltäkään kolmestatoista oppilaasta.Myös hieman hämmensi O-veriryhmän paljous. Itsellä oli vain jostain sellainen mielikuva, että se olisi harvinaisempi veriryhmä, mutta näin jälkikäteen sainkin tietää, että se on toiseksi yleisin Suomessa.

Tunnin lopuksi oli veriryhmä tiedossa, eli työ onnistui.