Kasiluokkalaisten TET-kokemuksia

Teksti ja kuvat: Terhi Tiihonen 9E

Kasiluokkalaiset tyytyväisiä uudenlaiseen TET-harjoitteluun

Telle Lappeteläinen Mustissa ja Mirrissä

Saavumme Kolmisopen Musti ja Mirri-liikkeeseen ja katselemme hieman ympärillemme ennen haastateltavamme saapumista. Hyllyt notkuvat erilaisista eläinten tarvikkeista: on talutushihnoja, pehmoleluja, kirjoja… Paikka on todellinen eläinystävän paratiisi. Pian Telle Lappeteläinen (8.e) tulee paikalle ja saamme haastattelun käyntiin. Hänen mielestään oikeassa työpaikassa työskenteleminen on vastuullista, mutta kivaa. Mutta mitä eläintarvikekaupassa sitten oikein tehdään?

– Hinnoittelen, järjestelen ja täytän hyllyjä, kahdeksasluokkalainen tyttö luettelee työtehtäviään.

Myös kassakonetta on tullut kokeiltua. Tellen mukaan työ on paljolti soveltamista, ja työ sopii parhaiten niille, jotka tietävät eläimistä ja ovat myös kiinnostuneita niistä. Lappeteläinen pitää monien muiden oppilaiden tapaan oikeaa työpaikkaa parempana TET-paikkana kuin koulumme perinteistä siivoustyötä. Oikean työpaikan suosio johtunee vaihtoehtojen paljoudesta.

– Tulin tänne, koska rakastan eläimiä ja niiden tarvikkeita, Telle perustelee valintaansa.

Luulisi, että eläintarvikeliikkeessä asioi vain hänen kaltaisiaan eläinystäviä, mutta ei.

–Yllättävän monet ihmiset erehtyvät ovesta ja tulevat tänne, vaikka ovat matkalla viereiseen liikeeseen.

Vauhkosen Anni ja Vajannon Vilma Haapaniemen koululla

Käymme peremmälle luokkahuoneeseen ja tervehdimme musiikkiluokkalaisia Anni Vauhkosta 8a ja Vilma Vajantoa 8a. Oppitunti on päättynyt vastikään, joten saamme haastatella tyttöjä kaikessa rauhassa.

-Ihan kivalta, kuuluu vastaus, kun kysymme millaiselta tuntuu työskennellä Haapaniemen alakoulussa. Koulu on heille ennestäänkin tuttu, sillä molemmat ovat aikanaan itsekin käyneet kyseistä opinahjoa. Tämä on tosin ensimmäinen kerta, kun Anni ja Wilma näkevät paikan henkilökunnan silmin. Tytöt eivät kuitenkaan jouda vain verestelemään muistoja, ovathan he oikeissa töissä. Heidän toimenkuvaansa kuuluu muun muassa kokeiden korjaamista ja opettajien työpöytien siivoamista. Vaikka työ ei kovin rasittavalta kuulostakaan, tytöt eivät aio palata samaan paikkaan yhdeksännellä luokalla.

-Ensi vuonna voisi mennä töihin johonkin paikkaan, joka oikeasti kiinnostaa, he suunnittelevat.

Pihla Puurunen Niiralan päiväkodissa

Niiralan päiväkodin ovet käyvät solkenaan, kun kuravaatteisiin puetut lapset rientävät leikkeihinsä. Emme kuitenkaan tulleet perehtymään nassikoiden elämään, vaan haastattelemaan työelämään tutustuvaa Pihla Puurusta (8e). Löydämme hänet pari kerrosta ylempänä sijaitsevasta, pieniä penkkejä ja katettuja pöytiä täynnä olevasta huoneesta.

– Halusin nähdä millaista lastenhoitotyö oikein onkaan, ja ajattelin hakea tänne, itsevarmalta vaikuttava Pihla kertoo rauhallisesti. Päätöksen viimeisteli paikan läheinen sijainti.

–Olen tyytyväinen valintaani, sillä täällä on mukava olla. Työn oppii helposti, ja ilmapiiri on viihtyisä.

Nuori neiti kertoo työnsä koostuvan samoista tehtävistä, joita paikan aikuisetkin tekevät eli esimerkiksi lasten nukuttamisesta, leikittämisestä ja vahtimisesta. Teoriassa työ ei kuulosta erityisen vaikealta, mutta kun vilkaisee ulos harmaaseen säähän, voi arvata, ettei toppapuvun saaminen vastahakoisen lapsen ylle olekaan niin helppoa. Onneksi Pihlalla on oma ohjaaja, joka neuvoo häntä pattitilanteissa.

-Voisin harkita tulevani tänne toistekin, Pihla paljastaa.

Oppilaskunnan matka Helsinkiin

Teksti: Peppi Pasanen 9e

Pääkaupunkia ihmettelemässä

Lähdimme torstaina bussilla Helsinkiä kohti. Matka kesti kauan, ja ihmiset olivat hyvin väsyneitä. Matka sujui mukavasti, kun katsoimme pari leffaa ja pysähdyimme pari kertaa.

Perillä Helsingissä menimme ensin Picasso-näyttelyyn Ateneumiin. Kiertelimme näyttelyssä reilun tunnin verran ja kävimme mm. Picasson olohuoneessa. Se olikin ainoa paikka, jossa sai valokuvata. Maalaukset olivat hienoja, ja osa oli todella kuuluisiakin - sellaisia, joita tällainen maallikkokin saattoi tunnistaa.

Ateneumissa näki myös muiden taiteilijoiden teoksia. Mieleen jäivät mm. Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli sekä Poika ja korppi. Näyttelyn jälkeen saimme tehdä mitä halusimme, joten kaikki katosivat omille teilleen.


Kello kuuden aikaan olimmekin jo melkein kaikki bussissa ja jatkoimme matkaa kohti Kuopiota. Matka sujui leppoisasti, kun katsoimme Vannomatta Paris - ja King Kong -elokuvat. Olimme perillä koulun pihassa vähän ennen kahtatoista. Siitä me kaikki lähdimmekin omille teillemme.

Matka oli varmasti kaikkien mielestä mukava vaikkakin univelkaa saattoi kerääntyä rutkasti seuraavaa koulupäivää varten.

Opettajaesittelyssä Jorma Hevosmaa

Teksti ja kuvat: Peppi Pasanen 9E ja Sakari Pääkkö 9b

"Opetustyö on hauskaa"

”Pääsette nyt aikaisemmin, mutta älkää ohitelko ysiluokkalaisia”, Jorma Hevosmaa ohjeistaa oppilaitaan. Hän ohjaa meidät toimittajat koppiinsa ja istuutuu itse opettajan tuoliinsa.

Jorma Hevosmaa on toiminut jo 20 vuotta opettajana. ”Koulutukseltani olen muotoilija, minkä lisäksi olen suorittanut opettajan tutkinnon”, hän kertoo.
Jorma on toiminut mm. taide- ja ympäristökasvatuksen lehtorina Pohjois-Savon Ammattioppilaitoksessa. Ingmanin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa hän toimi puusepänalan opettajana ja osastonjohtajana. Hän toimi virassaan kaikkiaan seitsemän vuotta, minkä jälkeen häntä pyydettiin ammattikorkeakoulun opettajaksi. Koska hän ei saanut edellisestä virastaan vapaata, hän joutui irtisanoutumaan Ingmanilta. Jorma on opettanut puukäsitöitä myös Neulamäen koululla.

Nykyisin Jorma Hevosmaa opettaa Minna Canthin koululla. Hän opettaa puukäsitöitä yläkoululaisille ja lavastusta ja lavasteiden tekoa lukiolaisille. Tämän lisäksi hän opettaa kansalaisopistolla. Hänellä on myös oma yritys, muotoilutoimisto WINWOOD DESIGN , joka suunnittelee ja toteuttaa erilaisia remontteja ja huonekaluja. ”Omassa yrityksessä pääsen toteuttamaan itseäni ja ylläpitämään ammattitaitoani”, Jorma toteaa. ”Opin myös tuntemaan ja hyödyntämään uusia materiaaleja, mitä voin hyödyntää opetustyössäni”. Opetustyötä hän kuvailee hauskaksi, mutta välillä myös raskaaksi. ”Etenkin suurien ryhmien kanssa opettaminen voi olla työlästä, sillä kaikkia apua tarvitsevia ei kerkeä auttamaan. Onneksi nopeasti oppivat oppilaat auttavat muita”.