maanantai 3. joulukuuta 2012

Biologian töitä: Kasvien keruu 2

Teksti ja kuvat: Venla Repo 9a

Keäloman koulutyö: kasvio

Jokaisen yläkoululaisen täytyy tehdä kasvio. Niitä pitää Minarissa tehdä jopa kaksi, yksi seiskan ja yksi kasin jälkeisenä kesänä. Mutta miksi kasvio tulee tehdä? Kasvioita tehtiin kouluissa ennen 70-lukua, jonka jälkeen se jäi opetussuunnitelmasta pois. 2000-luvulla sen tekeminen palasi takaisin opetussuunnitelmaan. Moni valittaa siitä, että miksi kasvio pitää tehdä. Se pilaa kesäloman ja on myös ihan turhaa. Mutta miksi joku asia otettaisiin opetussuunnitelmaan takaisin, jos se olisi aivan turha? Kasviot tehdään sen takia, että opit tunnistamaan Suomen kasvistoa ja pystyt kuvailemaan luontoamme kasvien ja puiden avulla. Tietovarastosi karttuu ja kaiken lisäksi siistin ja hyvän kasvion teko myös voi helposti nostaa todistukseen tulevaa numeroa. Kasvien lajintunnistusta ei kylläkään tulevaisuudessa moni työhönsä tarvitse, mutta itse pidän siitä, että luonnossa kulkiessani tunnen kasvit, puut ja etenkin marjat, joita voi kerätä. Kasvien tunnistus kuuluu myös yleissivistykseen.

Vanamo on kaunis ja yleinen kasvi Suomessa,
joka levittäytyy pitkien maata kulkevien varsiensa avulla
Tiedot voit kirjoittaa joko käsin tai tietokoneella.
Jänönapilaa tavataan vain Lounais-Suomessa.
Kissankäpälä on yleinen kasvi ympäri Suomea.

Minä keräsin seiskan kesällä 20 ja kasin kesällä 40 lajia, kuten vaadittu kasvimäärä on. Keräsin kasvit isäni luota Turun saaristosta. Olin myös purjehtimassa Ahvenanmaalla viikon ja tuon matkan aikana keräsin kasveja monesta eri saaresta. Suuri osa kasveistani ovatkin merenrantakasveja ja jotkut ovat hieman harvinaisempia. Muutaman keräsin täältä Kuopiosta. Kasillakin keräsin suuren osan kasveistani Saaristomereltä. Tällä kertaa kerättävänä oli 40 kasvia, mutta pelto- ja metsäkasvit olivat paljon helpommin löydettävissä kuin ranta- ja suokasvit. Yhdeksännellä luokalla sinulla on 60 lajia omassa herbaariossasi.

Kasvinäytteet ovat helppoja tehdä. Kun kasvi on kerätty, se asetellaan haluttuun asentoon ja laitetaan prässiin kuivumaan. Itselläni ei kunnollista prässiä ollut mutta käytin paksuja, painavia kirjoja ja hyvää imupaperia. Kasveja kannattaa tarkistella muutaman päivän välein, kunnes parin viikon jälkeen ne ovat kuivuneita. Jos käytät sanomalehtiä kuivaamiseen, kannattaa vaihtaa lehtiä melko usein, että kasvit saavat kuivua kunnolla. Voit valita minkä kokoiselle paperille/pahville kasvit asettelet, miten kiinnität ja laitatko päälle muovin. Itse laitoin kasvit A4-kokoiselle pahville enkä kiinnittänyt kasveja, koska muovi pitää ne hyvin paikoillaan.

Jos kasvi on liian pitkä, sen voi pätkäistä pienempiin
osiin. Käärmeenlaukka on sipulilaji, jota löytyy lounais-Suomesta.
Voit myös taittaa pitkät kasvit muutaman kerran
että saat ne mahtumaan pienellekin paperille. Käärmeenlaukka on viikinkien käyttämä
vanha sipulilajike, jota löytyy vain Turun saaristosta ja Ahvenanmaalta.
Puulajitkin ovat sallittuja. Suomenpihlajaa tai toiselta nimeltään
härkäpihlajaa tavataan lounaisrannikolla. Se on kotipihlajan ja itämerenpihlajan risteymä,
kuten sen latinankielinen nimi Sorbus hybrida kertookin.
Voit tehdä kasvioon kaikenlaisia lisäjuttuja, jos haluat, kuten hakemiston.

Kasvin tiedoissa tulee olla nimi, latinankielinen nimi ja -heimo, paikkakunta, minkälaisesta paikasta kasvi on löydetty, kerääjän nimi, kasvin keräysaika ja numero. Kasviossa tulee olla myös suomenkielinen sisällysluettelo. Lisäpisteitä saa koordinaateista, kasvien kuvista ja muista lisäjutuista. Tiedot kannattaa kirjoittaa siistillä käsialalla tai tietokoneella. Minulla lisänä oli koordinaatit, kuvat ja vieläpä ruotsinkieliset nimet sekä hakemistot latinaksi ja ruotsiksi.

Olen oppinut monta uutta kasvia ja tunnistan niitä hyvin luonnossa. Osaan joidenkin kasvien nimiä suomeksi, latinaksi ja ruotsiksi ja nyt osaan myös prässätä kasvit siististi, jos vaikka vanhempanakin jatkan kasvion tekoa. Työssä mukavinta itselleni oli uusien kasvien nimien oppiminen eri kielillä. Myös tietojen etsiminen oli ihan mukavaa. Ärsyttävintä oli, kun joitakin kasveja ei meinannut löytää millään tavallisista kasvikirjoista.

Kasvion teko oli minusta hauskaa ja mukavaa, pidin kovasti kasvien etsimisestä ja niiden kuivattamisesta. Luultavasti tulen keräämään joskus lisää kasveja, vaikka tiedän että monesta se kuulostaa järjettömältä. Panostin kumpaankin kasvioon paljon, koska biologia on minusta yksi mukavimmista aineista ja siisti kasvio helpottaa paljon hyvän numeron saamista.

Vinkkejä kasvion tekoon:

Kerää kasvit ajoissa, että sinulle ei tule kiire kasvion tekemisessä. Kasvit kannattaa asetella jo ennen kuivattamista siististi, koska kuivaamisen jälkeen asettelu on mahdotonta. Myös tiedot on ihan hyvä ottaa valmiiksi ylös ja lisätiedoilla ja kuvilla voit saada lisäpisteitä. Kasvit kannattaa kerätä juurien kanssa, mutta jos paperisi on liian pieni suurelle kasville, voit joko taittaa kasvin muutaman kerran tai leikata näytteeseen vain tarvittavat osat. Tee kasviosta omannäköisesi ja panosta siihen juuri sen verran kuin haluat ja jaksat.

Seiskan kasvioni merirannikin kukat
ovat todella pieniä mutta kauniita.
Meriasteri on rannikoiden kasvi.