Uusia tuttavuuksia
Tieteiskirjallisuutta on monessa muodossa
kirjoitettu jo satojen, tuhansienkin vuosien ajan, ja tulevaisuus on varmasti
kiinnostanut meitä aina. Mutta nyt scifille on syntynyt selvä, viekoittelevan
viihteellinen uusi sukupolvi. Suzanne Collinsin kirjoittama kolmiosainen Nälkäpeli, jonka elokuvaversio
nähtiin kevättalvella, on vain yksi esimerkki näistä teoksista, joiden
tapahtumat toisaalta sijoittuvat epämääräiseen tulevaisuuteen, toisaalta
muistuttavat selkäpiitä hyytävästi omasta ajastamme.
Nälkäpelin maailma on
tosi-tv:n maailma, jossa yhteiskunnan eri vyöhykkeillä kasvaneet nuoret
heitetään jonkin oman taitonsa tai ominaisuutensa varassa selviämiskamppailuun,
jota kotivyöhykkeillä seurataan jännittävänä viihteenä. Samalla suunnataan suuren
yleisön huomio pois yhteiskunnan valtaapitäviä kohtaan suunnitelluista
kapinahankkeista.
Ally Condien tieteisromaanissa nimeltä Tarkoitettu on kuviteltu tilanne, jossa tätä meidän tuntemaamme maailmaa on
haluttu parannella. Viranomaiset ovat nimittäin havainneet, että ihmisillä on
kulttuurissaan liikaa musiikkia, liikaa maalauksia, liikaa runoutta. Niinpä
elämää on selkeytetty säilyttämällä sata laulua, sata runoa, sata maalausta ja
sata historianluentoa ja hävittämällä kaikki muu sekamelska. Samassa
selkeyttämisvimmassa nuoria halutaan varjella ihastumisten ja pettymysten
tunteilta, ja niinpä yhteiskunta osoittaa kullekin parhaan mahdollisen parin
perheen muodostamista varten. Myös elämäntehtävä määrätään viranomaisten työnä.
Romaanin
päähenkilö Cassia käy vielä koulua, mutta osoittaa lupaavia taipumuksia
lajittelijaksi. Hänen tärkeitä tavaroitaan ovat lukulaite, kirjoitin ja kolme
eriväristä pilleriä sisältävä pillerisäiliö. Käsin kirjoittamisen taitoa tässä
yhteiskunnassa ei enää opeteta, sillä onhan viranomaistenkin helpompi seurata
päätteelle jääneitä merkkejä. Kun Cassia sitten tapaa pojan, joka osaa
kirjoittaa, Cassian entinen maailma ja hänen entiset uskomuksensa alkavat
murentua lautasliinoille ahdettujen viestien vuoksi. Vähitellen Cassia alkaa
kaivata vapautta valita itse niin puolisonsa, ammattinsa kuin asuinpaikkansa,
mutta viranomaisten suunnitelmiin tällainen ei sovi. Järjestelmä hajoaisi, jos
ihmiset tekisivät valintansa itse. Siksi ihmisiä valvotaan aina heidän uniaan
myöten.
Kotoisiin paikkoihin mutta täysin nykyisestä poikkeaviin oloihin sijoittuu Annina Lutherin Kodittomien kaupunki. Se kansanosa, jonka nyt tunnemme suomalaisina, on vetäytynyt noin Jyväskylän korkeudelle ja sieltä pohjoiseen. Suomalaisten sijaan pääkaupunkiseudulla Halsinghissa menestyvät kiinalaiset ja etenkin intialaiset, jotka asuvat veden valtaaman kaupungin kattohuoneistoissa ja veneilevät katuina ennen tuntemillamme väylillä, kirkkojen kupolien ja tornitalojen katveessa. - Eikö luonto olekaan suomalaisten ystävä aina?
Lainaa ja lue!