Kartta maantieteellisen tiedon havainnollistajana

Teksti: Emilia Happonen 9c, Mari Pekkarinen 9C, Janna Tanskanen 9c ja Vesa Vainikainen
Kuvat: Vesa Vainikainen

Peruskartan kimpussa

Maantiedon tunneilla ysiluokkalaiset tekivät jo perinteisiä peruskarttatöitä. Työn avulla oli tarkoitus oppia käyttämään peruskarttaa luonnonmaantieteellisen tiedon lähteenä sekä soveltamaan luonnonmaantieteen tietoja. Työ arvioitiin kokeena. Jokainen sai oman karttalehden, jolta rajattiin neljän pikkuruudun alue. Tältä alueelta jokainen teki työnsä tarkemman kartta-analyysin.

Tutkimusalueen rajaus

Peruskarttalehdeltä kirjattiin muistiin nimi ja numero. Lisäksi valittiin joku omaa aluetta tarkentava paikannimi neljän ruudun alueelta. Tutkimusalue rajattiin koordinaattitiedoin.

Alueelta piirrettiin ja kirjoitettiin muistiin kaikki karttamerkit, jotka löytyivät omalta kartta-alueelta. Apuna pystyi käyttämään kartan merkkiselvityksiä

Tutkimusalueelta selvitettiin myös maankäyttömuodot. Erilaisia maankäyttömuotoja ovat asutus, liikenneväylät, pellot, metsät, suot ja vesistöt. Tehtävä esitettiin louksi pylväs- tai ympyrädiagrammina. Maankäyttömuodot selvitettiin prosentteina pistematriisin avulla. Pistematriisi on neljän ruudun kokoinen neliö, jossa on sata pistettä. Pistematriisi on tehty kalvolle. Pistematriisi asetettiin oman alueen päälle ja sitten laskettiin, kuinka monta pistettä kullekin maankäyttömuodolle osuu. Kun pisteitä oli valmiiksi sata, prosentteja ei tarvinnut ruveta laskemaan erikseen

Maankäyttömuodot

Tutkimusalueelta valittiin kymmenen paikannimeä, joiden alkuperäisille nimille keksittiin omat selitykset. Jos omalta alueelta ei löytynyt kymmentä paikkanimeä, pystyi laajentamaan sen koko karttalehden alueelle.

Alueelta etsittiin todisteita jään luode-kaakkosuuntaisesta liikkeestä Suomen yli. Paikannimiä ja ilmansuuntia apuna käyttäen mainittiin esimerkkejä luode-kaakkosuuntaisista järvistä, drumliineista, siirtolohkareista, supista ja avokallioista ym. Niiden syntyperä mainittiin myös työssä.

Alueelta laskettiin maaston korkeus meren pinnasta 10 cm pitkältä janalta. Janalle piirrettiin merkkejä puolen sentin välein. Jokaisen merkin kohdalta piti laskea maaston korkeus. Työ tehtiin millimetripaperille. Työtä piti havainnollistaa nimistön ja symbolien avulla. Millimetripaperille piti piirtää matka ja korkeus merenpinnasta. Maaston korkeus merkittiin pistein millimetripaperille jokaisen merkin kohdalta. Pisteet yhdistettiin viivaimella. Tehtävää havainnollistettiin väreillä, nimistöllä ja symboleilla.

Korkeusprofiili

Lopuksi tehtiin ”matkakertomus” mielikuvitusta käyttäen omalta kartta-alueelta. Kartta-alueelle piirrettiin reitti, jonka avulla kerrottiin matkasta. Toinen vaihtoehto oli piirtää maisemakuva tutkimusalueelta. Kartta-alueelle merkittiin paikka ja tarkastelusuunta. Apuna sai käyttää edellisten tehtävien tietoja ja mahdollisia muita työn aikana vastaan tulleita tietolähteitä.

Korkeusprofiilin teko koettiin haasteelliseksi, koska käyriä oli paikoin vaikeaa tulkita. Kehittämisideana tytöt esittivät korkeuskäyriä havainnollistavan pienoismallin pakollisuutta kaikille, johon tosin tarvittaisiin lisäaikaa. Kartan tulkintataidot koettiin yleishyödylliseksi, jos lähtee metsään, niin voi välttää eksymisen.