Numeroilla arvioimisen sietämätön vaikeus
Koulun käytävillä käy valtava puheensorina. Pojat pitävät skeittilautojaan kainalossa, ja kun valvovan opettajan silmä välttää, hyppäävät laudalle ja kenottaen viilettävät pitkin tasaista pitkää alakäytävää. Tyttöjen ballerinat vain kiepsahtavat, kun he vielä yhden kerran vilkaisevat itseään peilistä ennen tunnin alkua. Aurinko pilkistää sadepilven lomasta luoden luokkahuoneeseen taianomaisen valokeilan. Lukukausi lähenee loppuaan.
Opettajille toukokuun loppu on yksi työläin ja kinkkisin aika vuodesta: täytyy antaa arvosanat. Se ei todellakaan ole helppo asia. Ei, vaikka numeroarvioinnin sanotaan olevan valtakunnallisesti selkeää ja hyvän osaamisen (8) kriteerit on kirjattu opetussuunnitelmaan.
Antaessaan arvosanoja opettaja pyrkii ottamaan huomioon oppilaan saamat koe- ja kirjoitelmanumerot, tuntiaktiivisuuden, asenteen opetettavaan aineeseen sekä henkilökohtaisen oppimiskehityksen. Lisäksi hänen tulisi olla oikeudenmukainen ja ottaa huomioon se, mitä numeroita luokan muut oppilaat saavat ja millä perusteella. Kun itselläni on opettavan oppiaineen nimi kaksiosainen (äidinkieli ja kirjallisuus), tulee minun myös huomioida, miten oppilas täyttää molemmat osa-alueet. Tämän lisäksi minun pitää vielä muistaa, että suullinen esiintyminen on olennainen osa äidinkieltä. Täytyy siis ottaa huomioon sekin, miten sanavalmis ja tilannetajuinen oppilas on puhuessaan. Huh!
Kun voisikin vain kertoa oppilaalle, että "hyvin menee, jatka samaan malliin" tai että "nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni". Näinhän moni opettaja kertookin keskusteluissa, joita oppilaan kanssa käy, mutta sen lisäksi pitää vielä antaa numero. Se on joskus sietämättömän vaikeaa, ja siihen menee ainakin itseltäni paljon aikaa. Esimerkiksi 9.-luokkalaisten päättönumeroita miettiessä vierähtää tunti jos toinenkin. Ja kun jotkut tapaukset jäävät pyörimään mieleen, mietintä jatkuu seuraavana päivänä tai yönä.
Toivottavasti oppilaat - ja vanhemmatkin - ymmärtävät, että opettajat todella miettivät numeroita. Niiden tarkoitus voi vielä kaiken edellä mainitun lisäksi olla kasvattava. Hyvä numero palkitsee, huonompi on kasvun paikka.
Koko toimituskunnan puolesta toivotan kaikille lukijoille - niille, jotka saavat numeroita ja niille, jotka ovat jo numeronsa saaneet - rauhaisaa, mukavaa ja rentouttavaa kesälomaa! Nauttikaa myös uusimman Huvitus-numeron jutuista!
Virva Eskelinen
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori