Sano se twiitaten
"Tässä on liikaa sanoja", tuskailee oppilas saatuaan kertausmonisteen päättökoetta varten. Kohta kuuluu huokaus: "Onko molemmat puolet pakko lukea?" Niinpä. Lukemalla oppiminen on sitten painokoneen keksimisen ollut SE oppimisen keino, laajojenkin tekstien kirjoittaminen oppimisen todiste. Miten vähän riittää? Testasimme asiaa kysymällä yhdeksäsluokkalaisilta, mitä olennaista eri oppiaineista he tiivistäisivät Twitter-viestin mittaan. Twitter-sukupolven oppimäärät, olkaa hyvä:
#matematiikka: Kanta kertaa korkeus jaettuna kahdella.
#fysiikka: Itikka, itikka, hiihto, hiihto.
#kemia: Kemiassa tarvitsee osata laskea vain kymmeneen.
#äidinkieli ja kirjallisuus: Muista oikein kirjoitus.
#englanti: Would, could ja should ei ikinä if:n kanssa.
#ruotsi: Puss och kram alla.
#ranska: Ne ja pas verbin molemmin puolin.
#historia: Suuret miehet tappaa.
#yhteiskuntaoppi: Käytä rahaa järkevästi.
#uskonto: Vuonna 1054 erosivat ortodoksinen ja katolinen kirkko toisistaan.
#biologia: Kettu ja naali eivät voi lisääntyä keskenään.
#maantieto: Pohjoinen, koillinen, / itä, kaakko, etelä, / lounas, länsi ja luode. (Melodia ei näy tässä!)
#kotitalous: Kyllä tätä voi vielä käyttää.
#tekstiilityö: Jätä aina saumanvara.
#musiikki: Laulakaa mieluummin täysillä metsään kuin hiljaa ja oikein.
#liikunta: Rennot kädet ja katse pallossa loppuun asti.
#terveystieto: Ei mitään päihteitä, eikä suojaamatonta seksiä.
Jopa Twitter-viestiäkin (140 merkkiä) vähemmällä siis pärjätään. Jokunen jää kyllä hämäräksi, toisissa on muuten vain haiku-runoista tuttua, filosofista tiiviyden lumoa. Ja epäilemättä sitä oppimistakin on tapahtunut.
Olet lukuvuoden 2012-2013 viimeisen Huvituksen sivuilla, joille on tuttuun tapaan päätynyt uutisia ja muita tuotoksia viime kuukausilta. Varsinaisissa jutuissa emme pystyneet emmekä edes pyrkineet Twitter-mittoihin. Julistetaan silti vielä Huvituksen kesäkisa tästä aiheesta avatuksi: parhaat lomatwiitit palkitaan syksyn alussa. Lähetä omasi osoitteeseen vesa.vainikainen@kuopio.fi
Mutta kesää, sitä ei tiivistetä yhtään!
Minna Miettinen