perjantai 12. marraskuuta 2010

Opettajat tuuliajolla

Teksti: Jorma Hevosmaa
Kuvat: Risto Ikäheimo

Opettajien puattiristeily Kallavedellä

Minna Canthin yläkoulun ja lukion opettajat ovat joka syksy perinteisesti, kouluvuoden alkuun, tehneet jotakin mukavaa yhdessä. Tämäkään syksy ei tuonut mukanaan poikkeusta, vaan syksyn yhteinen illanvietto pidettiin torstaina 9.9.2010. Keli oli mitä parhain viettää yhteistä iltaa Kallaveden laineilla.

Pursi tai paremminkin matkustajalaiva GUSTAVA irtosi vanhan Sataman laiturista klo 17.00 mukanaan 18 opettajaa. Laivan kippari ja omistaja sekä matkustajien hyvinvoinnista vastaava Arto Ollikainen ohjasti tottunein ottein Gustavan Kallaveden laineille. Laivaan pääsyn ehtona oli selvittää tyyrpuurin ja paarpuurin sijainti, ja sehän synnytti tunnetusti opettajajoukossa vilkasta keskustelua. Lopulta pääsimme siitäkin yhteisymmärrykseen.
Gustava- laiva odottaa kiltisti matkustajia.
Gustava –laiva aiheutti matkustajissa positiivista hämmennystä. Jo pelkästään laivan rakennusvuosi 1893 herätti kunnioitusta. Samoin laivan tunnelmallisessa kajuutassa oleva avotakka ja yläkannelta löytyvä puulämmitteinen sauna saivat hymyn nousemaan jokaisen huulille.

Kipparimme kertoi lyhyesti laivan historiasta seuraavasti: "Alkujaan laivan nimi on ollut Kynsivesi /Leivonpursi/Plootuska (rakkaalla lapsella monta nimeä). Laiva on rakennettu Wahlin konepajalla Varkaudessa. Laivan startegiset mitat ovat 14.8 m pituutta, 3.6 m leveyttä ja 1.5 m syvyyttä. Laiva liikkui pitkään höyrykoneen voimalla. Vasta 1920-30 –luvulla se sai dieselmoottorin sisuksiinsa. Nyt laiva on yksityiskäytössä ja sillä tehdään tilausmatkoja Kallavedellä ja lähivesistöissä. Laivan erikoisuuksiin kuuluu myös talvikäyttö. Talvella laiva on laiturissa, mutta kajuutassa sekä saunassa lämpöä riittää. Rohkeimmat voivat käydä laivasta käsin avantouintia harrastamassa , samalla kun loimulohi kypsyy takan lämmössä."Alkupriifauksen jälkeen kipparimme suuntasi Gustavan keulan kohti Karhon saaren laituria, jonne ankkuroiduimme ja laitoimme saunan lämpiämään. Saunaa odotellessa valveutuneimmat opettajat suuntasivat saaren korkeimmalla kohdalla sijaitsevalle Sandelsin kiville. Osa opettajista jäi laivalle makkaranpaistoon, …hyvä ratkaisu sekin.

Sandelsin kivillä historia saa siivet...
Tarinan mukaan Ruotsin joukkojen kuuluisa sotapäällikkö Sandels piti Suomen sodan aikana noin 200 vuotta sitten esikuntansa kanssa strategiapalavereja tällä paikalla. Karhonsaari onkin ollut sodankäynnin kannalta erinomainen tähystyspaikka. Sen kallioilta näkee hyvin kaiken kohti Pohjois-Kallavettä suuntautuvan vesiliikenteen. Koillis-Savon vesistöihin pääsee Kallavedeltä ainoastaan Karhonsaaren ja Ranta-Toivalan välisestä kapeasta salmesta, joten sitäkin reittiä pystyy tarkkailemaan ja kontrolloimaan täydellisesti Karhonsaaresta.

Sandelsin kivet ovat kuin kaksi suurta pirtinpöytää penkkeineen. Pöytäpinnat ovat tasaiseksi hiottua kiveä, joten niiden päällä on varmasti ollut hyvä levitellä karttoja sotasuunnitelmia tehdessä.

Annoimme mielikuvituksen lentää ja kuvittelimme, mitä kaikkea Sandels upseereineen on mahtanut miettiä reilut 200 vuotta sitten tässä istuessaan. Ovatko ruotsalaisjoukot olleet tietoisia venäläisjoukkojen liikkeistä vastarannalla? Ehkä ovat päättäneet pimeänä syksy-yönä yllättää Kuopion rannoille majoittuneet venäläiset. Soutaa täydessä aselastissa olevilla veneillä äänettömästi yli järven ja hyökätä pahaa-aavistamattomien vihollisjoukkojen kimppuun. Ovatko upseerit juhlineet tässä voitokasta taistelua herkullisia ruokia ja juomia nauttien? Näissä ajatuksissa suuntasimme takaisin laivaan, jossa lämmin sauna odotti meitä.
Jari ja Jussi ihmettelevät, mihin varakippari Jorma puatin ohjastaa.




Opeilla riitti juttua matkalla kohti Karhonsaarta.
Saunomisen, uimisen ja pellehyppyjen lomassa nautimme kouluravintolan laittamaa iltapalaa sekä seurasimme työyhteisömme uuden trubaduurin (=Wili) lennokkaita esityksiä! Auringon laskiessa käänsimme kokan kohti kotilaituria. Matkalla saimme ihastella kauniin Kallaveden maisemaa sekä upeaa auringon värjäämää iltataivasta. Rantauduimme iloisin mielin klo n. 21.00.
Kaunis kuin huoneen taulu.
Uskon ja tiedän, että tällä reissulla ladattiin jälleen akkuja tulevaan kouluvuoteen. Tästä on hyvä jatkaa!