Teksti: Kirsti Immonen
Minarin opettajilla on lukupiiri
Lukupiirit ovat valloittaneet Suomen. Niihin törmää vähän kaikkialla, kirjakaupoilla on omansa, internetissä ja radiossa omansa. Koulumme opettajainhuoneessakin lukupiirin perustamisidea oli ollut ilmassa jo pitkään, sillä opettajat ovat on huomattavan ahkeria lukijoita. Kirjoista ja lukemisesta keskustellaan usein kahvipöydän ääressä ja monesti hyvät mielipiteidenvaihdot jäävät harmittavasti kesken, kun jo pitää rientää tunneille.
Niinpä tartuimme tuumasta toimeen ja syksyllä 2008 istuimme lukupiirimme ensimmäisessä illassa.
Ensimmäisellä kokoontumiskerralla kerroimme kesälomalla lukemistamme kirjoista ja päätimme ottaa ensimmäiseksi yhteiseksi kirjaksi Oscar Wilden De profundis- teoksen. Joku oli siitä kuullut positiivisia kommentteja, eikä se kirja muillekaan kovin tuttu ollut.
Usein valitsemme kirjan sillä perusteella, että se ei ole kenellekään tuttu entuudestaan. Toisinaan joku on lukenut hyvän kirjan ja ehdottaa sitä yhteisesti luettavaksi. Joskus päätämme, että joku tietty henkilö lukupiiristämme saa ehdottaa seuraavan kirjan.
 |
Kirsti Immonen, Virva Eskelinen, Heikki Juutinen, Anne Rissanen ja Eeva Räsänen keskustelemassa Davitan harpusta. |
Yritämme kokoontua kerran yhden jakson aikana eli 5 kertaa kouluvuoden aikana. Kokoontumiset ovat hyvin epämuodollisia ja rentoja tilaisuuksia. Mukaan voi tulla, vaikkei olisi kyseistä kirjaa lukenutkaan. Voi tulla kuuntelemaan, kannattaako käsiteltävänä olevaa kirjaa ylipäätään lukea. Lukupiiriläisten määrä vaihtelee, joskus paikalla on vain pari kolme, yleensä meitä on 6-10 opettajaa. Aina ei valitsemamme kirja herätä yhtä suurta mielenkiintoa tai muut harrastukset estävät lukupiiriin osallistumisen.
Lukupiirissä kerromme kukin vuorollamme lukukokemuksestamme, miltä kirja tuntui, mitä ajatuksia se herätti. Usein keskustelu laajenee hyvinkin kauas alkuperäisestä, kirjan käsittelemästä aiheesta. On mielenkiintoista huomata, miten monella tavalla yksi kirja voi aueta ja miten monenlaisia ajatuksia herättää.
Lukupiiri on mukava tapa tavata työkavereita työajan ulkopuolellakin. Saamme sieltä mielenkiintoisia uusia kirjavihjeitä, sillä luemme paljon muutakin kuin sen lukupiirikirjan.
Olemme lukeneet Olli Jalosen Neljätoista solmua Greenwichiin, Tuula- Liina Variksen Irma, Le Glezion Harhaileva tähti, Jo Nesbon Torakat, Sirpa Kähkösen Neidonkenkä, Kjell Westön Älä kulje yöhön yksin ja Hannu Väisäsen Kuperat ja koverat.
Viime vuoden keväällä päätimme, että kesälomalla luemme elämäkertateoksen. Valitsimme kukin mielemme mukaan mielenkiintoisen elämäkerran. Kesälomalukukokemukset jaoimme syksyn ensimmäisellä tapaamiskerralla ja päätimme pitkän keskustelun jälkeen lukea sveitsiläisen Pascal Mercierin Yöjuna Lissaboniin.
Viimeisimmäksi luimme Chaim Potokin Davitan harppu- nimisen kirjan. Se kertoi nuoren juutalaistytön kasvamisesta aikuiseksi Yhdysvalloissa 1930- luvun alussa. Seuraavalle kerralle päätimme ottaa luettavaksi unkarilaisen Imre Kertészin teoksen Kohtalottomuus.