Kuvat: Vesa Vainikainen
Viimeisiä päiviä töissä
On torstai, 29.8.2013 klo 12. On Maaretin ja Ulliksen toiseksi viimeinen työpäivä Minarissa. Maaret Eira on ollut Minarissa töissä 31 vuotta ja Ulla-Riitta Uotinen 24 vuotta.
 |
| Viimeisiä viedään. Hymy on herkässä. |
Parhaat ja pahimmat muistot vuosien varrelta?
Maaret:
Parhaimmat muistot liittyvät kansainväliseen toimintaan, erityisesti oppilasvaihtoon.
Ullis:
Kansainvälinen toiminta ja vuonna 1994 järjestetty Minarin lopettamista vastustava koko koulun mielenosoitus. Sen järjesti silloinen oppilaskunnan puheenjohtaja Milla Kotimaa. Sitä varten tehtiin viikkotolkulla kylttejä, alakerta oli niitä täynnä. Oppilaskunta ja minä johdimme koko koulun mielenosoitusmarssin torille, ja päivän aikana torilla soitti big band.
Ullis:
Kamalin muisto on oman valvontaluokan oppilaan kuolema 1990-luvulla. Koko luokka osallistui hautajaisiin, tunteet olivat pinnassa.
Maaret:
90-luvulla koulupäivän aikana opettajakollega kuoli kesken oppitunnin. Ambulanssit olivat koulun pihalla pitkään. Samalla vuosikymmenellä yksi oppilas kuoli koulumatkalla, jäi auton alle. Seuraava päivä oli koulussa vaikea.
Ullis:
Näitä voisi verrata siihen viime vuoden pommiuhkaustilanteeseen, kun jouduimme olemaan muutaman tunnin lukkojen takana. Niistä molemmista jäi jälkiä, erilaisia mutta silti samantapaisia.
 |
| Perjantai-illan läksiäisjuhlat alkakoon. Paikkana Neulaniemen maja. |
 |
| Onnitteluja sateli pitkin iltaa. |
Ullis:
Koulun liidut, ne ovat säilyneet aina. Nykyään on tosin tullut värillisiäkin liituja.
Maaret:
Kun nykyään on nämä digikirjat, niin kaikki tehtävien ratkaisut ja äänitteet ovat netissä. Ennen kaikki tehtiin vihkoon. Vaikka materiaali muuttuu ja opettajan hommat helpottuu, niin silti opettajia tarvitaan.
Ullis:
Nykyään ulkomaailma häiritsee koulussakin.
Maaret:
Minulla on sellainen tunne, että ennen koulussa tuli uutta tietoa niin, että kiinnostus opiskeluun säilyi. Nyt kun uutta tietoa tulvii kaikkialta muualta, on oppilaitten mielenkiinto hankala säilyttää. Ennen koulu oli se suurin tiedonlähde. Toisaalta nyt säästöaikoina on vähän kuin hyppäisi takaisin menneisyyteen, kun kaikki tehdään vihkoon. Myös opetusmateriaalien vanhuus aiheuttaa motivaatio-ongelmia oppilaille.
Ullis:
Se tietty murrosikä ei muutu. Se on ehkä aikaistunut muutamalla vuodella ja sen ilmenemistapa muuttunut, mutta murrosikä on ja pysyy.
Maaret:
Koulumuoti ei muutu. Se tulee muutaman vuoden sykleissä, ja nykyään sitä voi jopa ennakoidakin. Kaikki luulevat aina olevansa sitä uusinta uutta, mutta me ollaan nähty se jo monta kertaa!
 |
| Ladyt. |
Mitkä ovat fiilikset, kun työpäiviä ei enää juurikaan ole?
Ullis:
Mulla on ainakin muuttolintuolo.
Maaret:
Tuntuu kuin olisi lähdössä lomalle.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia teillä on?
Maaret:
Lähitulevaisuudessa pientä matkustelua ja remontin tekemistä 90-vuotiaalle äidille. Olen myös lähdössä pidemmäsi aikaa Espanjaan opiskelemaan ja hiomaan espanjan kielen taitoa.
Ullis:
Lähden Espanjaan vaeltamaan. Haluaisin myös herättää ranskan kielen eloon iltakoulussa tai jossain. Opiskelin ranskan kursseja lukiossa ja kirjoitinkin ranskan. Olen myös luvannut toimia Vesan sijaisena.
Maaret:
Olen myös varmaan menossa Enontekiölle siskoni pitämän vanhainkodin yököksi, jos siellä on yötyövoimalle tarvetta. Siitä saisi ylimääräistä rahaa. Kaukaisena suunnitelmana on se Espanja. Ei tässä ole ehtinyt suunnitella, kun on töissä ollut niin kiire ettei kahville ole kerennyt!
 |
| Juhlatunnelmaa. |
Terveiset / uhkaukset Minarin nykyiselle ja tulevalle väelle?
Maaret:
Pitäkää kansainvälinen toiminta käynnissä. Välillä tahtoo olla vetäjistä pulaa, mutta kun maailma globalisoituu, niin toiminta tulee koko ajan tärkeämmäksi. Emme olisi ikinä uskoneet 15 vuotta sitten, miten tärkeää se nykyään on. Pitäkää se käynnissä, koska se antaa niin paljon, sekä siihen osallistuville oppilaille että muullekin koululle!
Ullis:
Hyvä koulu! Älkää sotkeko! Minä lähen vielä mettään...
________
Toimittajan huomautus: Ulliksen viimeinen kommentti liittyy haastattelun jälkeiseen kasiluokan tuntiin.