Osterholz-Scharmbeck 2013

Teksti: Tuuli Hakkarainen 8f

Kuvat ja kuvatekstit: Virva Eskelinen

Saksa-vaihto 2013

Lähdimme lauantaiaamuna 21.10. 2013 bussilla neljän aikoihin Minarin pihalta joukolla, johon kuului 25 8.-luokkalaista, 10 9.-luokkalaista TET-harjoittelijaa sekä opettajat Virva Eskelinen ja Anna-Leena Poutanen. Matka Tampereen lentokentälle kesti nelisen tuntia, jonka aikana pysähdyimme kerran. Kahdeksalta saavuimme Tampereen Pirkkalan lentokentälle, josta lento lähti kymmeneltä. Kun tulimme kaikki turvatarkastuksen läpi, ulkona oli hyvin sumuista. Lähtöä odotellessa sumu kuitenkin hälveni, ja pääsimme lähtemään ajoissa.

Kun tulimme Bremenin kentältä bussilla koululle, vastassa oli iso porukka saksalaisia oppilaita vanhempineen. Kunhan kaikki löysivät oman parinsa, söimme hieman välipalaa koululla ja sitten pääsimme lähtemään isäntäperheiden koteihin. Ainakin minun kohdallani juttelu oli ensin vähän jäykkää, mutta kunhan parin puhetapaan tottui, niin juttu lähti kyllä luistamaan.

Sunnuntaina me suomalaiset tavattiin kappelissa kirkon lähellä. Kerrottiin kuulumisia, ja ilmeni, että isäntäperheet olivat hyvin erilaisia. Joissakin perheissä kaikki perheenjäsenet puhuivat hyvää englantia, joissakin taas eivät juuri ollenkaan.

Loppupäivä vietettiin oman isäntäperheen kanssa, ja monet kävivät Bremenissä. Omalla parillani oli käsipallopeli, ja minulle jäi sellainen vaikutelma, että käsipallo on melko yleistä Saksassa.

Maanantai oli ensimmäinen ”koulupäivä”. Meidät kierrätettiin aika pikaisesti IGS-nimisen koulun läpi. Jos Minari tuntui seiskan alussa sokkeloiselta, niin tämä IGS se vasta sokkeloinen olikin! Koululla oli isot nurmikentät ja iso piha. Emme kuitenkaan tehneet pihalla mitään sen kummempaa.

Koulun pihalla oleville kiville on tapana kokoontua ryhmäkuvaan.

Koulukierroksen jälkeen oli ohjelmassa geo-kätkeilyä. Meille neuvottiin gps-laitteen käyttö, ja sitten lähdimme pienryhmissä matkaan. Matkan varrella näimme monia Osterholz-Scharmbeckin nähtävyyksiä, ja lähes kaikki ryhmät löysivät kätkön. Yhden ryhmän gps-laite oli mennyt jotenkin rikki, joten he odottivat meitä sovitussa kahvilassa. Kunhan saimme kaikki kasaan, menimme koululle syömään. Saksassa kouluruoka on maksullista, ja läheskään kaikki saksalaiset eivät sitä syöneet.

Geokätkeilyn aikana tutustuttiin kylän nähtävyyksiin.

Välillä piti tietenkin levätä ja syödä.

Geokätkö löytyi! Muovirasian vihkoon kirjoitti jokainen oman nimensä.

Syönnin jälkeen saimme lähteä kotiin. Illalla olimme kaikki yhdessä keilaamassa. Meitä oli iso porukka, joten yhdelle radalle tuli 6-7 henkilöä. Ihan hyvin siinä kuitenkin ehdittiin kaksi kierrosta pelata, minkä jälkeen saikin lähteä kotiin.

Tämä on hauskaa!

Tiistaiaamuna tapasimme pienellä paikallismuseolla. Museo ei ollut vielä auki, joten lähdimme kävelykierrokselle Osterholz-Scharmbeckin nummille. Saimme kuulla paljon alueen historiasta. Kävimme myös yli 800 vuotta vanhassa pienessä kirkossa, jossa pappi kertoi meille kirkon historiaa. Kirkkoalueella oli useita rakennuksia, ja paikka oli toiminut aikoinaan (nunna?)luostarina. Satoja vuosia sitten viisivuotias tyttö oli kuulemma tarpeeksi vanha ryhtymään nunnaksi.

Kirkkohistoria on ihmeellistä ja mielenkiintoista.

Kirkon jälkeen menimme takaisin museolle, joka oli meille auki puolisen tuntia. Päärakennuksessa oli lintuja, ja muut rakennukset oli sisustettu entisaikain tyyliin, ikään kuin Kuopion Korttelimuseossa. Lisäksi yhdessä rakennuksessa oli sisällä suuri turpeenkuljetusvene. Sillä oli aikoinaan viety turvetta OHZista Bremeniin.

Turve on ollut tärkeä vientiartikkeli OHZ:n historiassa.

Tämän museokäynnin jälkeen menimme koululle, jossa tapasimme parimme. Ruokailun jälkeen meillä oli yhteinen liikuntatunti, jossa pelasimme sählyä. Loppuilta oli vapaata.

Keskiviikkona tapasimme jälleen koululla. Meillä oli alkuun 20 minuuttia aikaa miettiä, mitä kerromme saksalaisille seiskaluokille Suomesta. Sen jälkeen kävelimme juna-asemalle, josta menimme junalla Bremeniin ja Bremenissä raitiovaunulla tiedekeskus Universumiin.

Universum oli hyvin erikoinen rakennus; se muistutti lähinnä simpukkaa tai lentävää lautasta. Sitä voisi verrata lähinnä Heurekaan tai Oulun Tietomaahan, sillä siellä sai samaan tapaan tehdä kaikenlaista itse. Päällimmäisenä sieltä jäi ainakin minulle mieleen ”labyrintti”, joka oli täysin pimeä. Siellä oli pakko edetä toinen käsi seinässä ja toinen edessä, ettei törmännyt tai lähtenyt väärään suuntaan. Siellä tuli tietyllä tavalla ahdistava olo, kun oli tosiaan aivan säkkipimeää. Tulimme sitten taas raitiovaunulla ja junalla takaisin OHZiin, jossa loppuilta oli taas vapaata.

Universum odottaa tätä suomalaisjoukkoa!

Universumissa oli mahdollista kuunnella kymmeniä eri kieliä.

Torstaina lähdimme taas koululta juna-asemalle. Myöhästyimme vain sekunteja, sillä viimeiset kiipesivät juuri portaita ylös, kun junamme lähti. Jouduimme siis odottamaan seuraavaa.

Kun pääsimme Bremeniin, meidän piti edetä ryhmissä ohjeiden mukaan ilman karttaa ja kierrellä Bremenin nähtävyyksillä. Ohjeet oli kirjoitettu englanniksi paperille. Alkuun kaikki sujui hyvin, mutta kun pääsimme ohjeiden loppupuolelle, poliisi oli tukkinut kadun, jonne meidän piti mennä. Soitimme opettajille ja keräsimme kaikki ryhmät kasaan. Saksalainen opettaja tuli sitten ohjeistamaan meitä ja sanoi kuulleensa (huom. vain kuulopuhetta), että kyseisellä kadulla olevasta koulusta oli päässyt jotain vaarallista ainetta vuotamaan.

Eetu toivomuskaivolla.

Teimme vielä loput kohdat ohjepaperista, jonka jälkeen menimme Weser-jalkapallostadionille. Kävi niin, että juna, jolla parimme olivat tulossa, oli myöhässä. Menimme siis opastetulle kierrokselle ilman heitä, ja kiertelimme mm. vip-tiloissa ja kävimme kentän reunalla. Kun myös parimme olivat viimein saaneet oman kierroksensa loppuun, menimme taas yhdessä junalla OHZiin, jossa loppuilta oli taasen kerran vapaata.

Tuomas ja hänen joukkueensa.

Perjantaina teimme koko koulupäivän ajan esitelmää saksalaisille seiskoille koulun atk-luokassa. Illalla kaikki, mukaan lukien isäntäperheet, tapasimme koululla. Ei tapahtunut mitään sen ihmeellisempää, paitsi että Suomessa oli kuulemma asteen verran pakkasta, kun illalla olin oman parini kanssa t-paidassa pihalla.

Suomi-esittelyä valmistettiin IGS:n atk-luokassa. Esityksestä tuli mahtava!

Viikonloppu vietettiin taas omien isäntäperheiden kanssa, joka minun kohdallani tarkoitti käyntiä Bremenhavenissa ja eläintarhassa sekä toista käsipallopeliä.

Maanantaina kävimme kaikki yhdessä Heideparkissa, huvipuistossa, johon oli noin puolentoista tunnin ajomatka. Siellä jakauduimme ryhmiin. Laitteita oli mm. monta erilaista vuoristorataa, koskiseikkailu sekä erilaisia muita laitteita. Heideparkissa on myös maailman jyrkin puuvuoristorata Colossos.

Huvipuistossa viettämämme aika tuntui ainakin minusta hyvin lyhyeltä. Ajoimme bussilla koululle, josta menimme kotiin.

Tiistaiaamuna pidimme esityksemme seiskoille. Saksassa vaihtoon osallistujia ei oltu vielä valittu, joten pidimme esityksen yhteensä neljälle eri luokalle.

Ruokailun jälkeen oli vuorossa sählyturnaus, johon mekin osallistuimme kolmella joukkueella. Saksalaisia joukkueita oli yli kymmenen. Suomalaisista kaksi joukkuetta pääsi jatkoon. Jännitys tiivistyi, kun finaalissa päätyivät vastakkain suomalainen ja saksalainen joukkue. Suomi voitti! Kun palkintoja jaettiin, totesi saksalainen opettaja hiukan pettyneellä äänellä, että tämä oli ensimmäinen sählyturnaus koulun historiassa, ja pokaali oli ollut heillä vasta päivän – ja nyt se oli jo menossa Suomeen.

Inka ja Varpu finaalivoiton tunnelmissa.

Pysti lähti nyt Suomeen!

Turnauksen jälkeen pidimme vielä esityksemme myös pareillemme ja heidän vanhemmilleen. Yhteensä jouduimme siis pitämään saman esityksen kuuteen kertaan.

Hetken päästä alkoi IGS-ystävyyskoulumme 20-vuotisjuhla. Se oli kokonaan saksaksi, joten useimmat meistä eivät ymmärtäneet juuri mitään. Suomalaiset ysiluokkalaiset pitivät juhlassa lauluesityksen, ja muitakin musiikkiesityksiä saimme kuulla. 8b-luokan Karoliina Tuomainen luki rehtorimme lähettämän tervehdyksen saksaksi. Varsinaisen juhlan jälkeen oli vielä  pienimuotoiset tarjoilut, jonka jälkeen läksimme viettämään viimeistä iltaa isäntäperheiden luona.

Keskiviikkoaamuna neljän aikoihin jätimme hyvästit isäntäperheille ja menimme bussilla Bremenin lentokentälle. Turvatarkastuksissa moni joutui jättämään pois sellaista, mikä Suomesta lähtiessä oli mennyt läpi. Kun sitten pääsimme koneeseen, olimme jo menossa kiitorataa kohti, kun kone kääntyi takaisin ja seisoimme ainakin puoli tuntia maassa. Sinä aikana aurinko ehti jo nousta.

Kun Tampereella saimme matkatavarat kerätyksi ja menimme ulos, totesimme, ettei bussiamme näkynyt missään. Kun opettajat soittivat ja kyselivät bussia, selvisi, että kuski oli lukenut sähköpostin väärin ja oli tulossa hakemaan meitä kentältä kahdelta, kun silloin oli tarkoitus olla jo perillä Kuopiossa!

Matkan ainoa vastoinkäyminen: bussi ei ollutkaan meitä odottamassa...

Siirryimme taksilla läheiselle ABC:lle, jossa ostimme syötävää. Kun bussi sitten tunnin päästä tuli, pääsimme viimein lähtemään Kuopioon. Pidimme matkalla yhden tauon, ja viimein kuuden aikoihin saavuimme Minarin pihaan, josta saimme lähteä kotiin.