Kuva: Virva Eskelinen
Runojen äärellä
Opettajien pari vuotta toiminut lukupiiri kokoontui tammikuussa teemanaan runot. Kirjailijavieraaksi oli saatu Minna Canthin lukion pitkäaikainen äidinkielen opettaja Martta Rossi, jonka esikoisrunokokoelma Upoksissa pilvet ilmestyi vuosi sitten. Martta Rossi kertoili leppoisassa tilaisuudessa, että hän on kirjoittanut runoja pitkään, joskin työssä ollessa aikaa sille jäi vähän –tunnetusti äidinkielenopettajalla riittää aineiden korjaamista. Jäätyään eläkkeelle 1992 kirjoittamiselle jäi paremmin aikaa. Voimakas itsekritiikki kuitenkin esti häntä tarjoamasta runoja kustantajalle aiemmin, kunnes muutama vuosi siten hän sai asiantuntijalta niin hyvää palautetta, että hän päätti tarjota runojaan kustantajalle, ja niin kokoelma näki päivänvalon.
 |
| Martta Rossi (kesk.) entisellä työpaikallaan Minarin opettajainhuoneessa Kirsti Immosen (vas.) ja Anne Rissasen (oik.) kanssa. |
Martan runot ovat tiiviitä kuvia vanhenevan naisen elämästä. Elettyjen vuosien varrelta moni tuokiokuva peilautuu runoon. Jo lapsena maalaistalossa hän hakeutui omiin oloihinsa pohtimaan ja puhelemaan omia juttujaan. Siitä muistosta on kummunnut myöhemmin runo: Hän alkoi ajatella liian aikaisin, siirsi syrjään leikkikalut, kielsi äidillisen hellyyden: räsynukesta tuli ensimmäinen uhri, nallea ei omistanutkaan, hänelle riittivät sanat, ne kietoutuivat ympärille kuin köynnös, paisuivat nupuille, kukkivat, aukesivat, tuoksuivat erilaiselta kuin arki ja aikuisten väsyneeet äänet, niiden takana oli lämpö, hehkuvat värit, asiat, jotka hän halusi salata kaikilta muilta.
Moneen runoon tarjoaa aiheen luonto , joka kesäpaikassa Vuotjärven rannalla on aina läsnä.
Polun varrella
vuodesta vuoteen
pystypäinen maruna,
punahehkuinen suolaheinä.
Niitä on tervehdittävä
kuin vanhoja tuttuja.
Itsehän minä tässä
vain ohikulkija.
Martta kertoi, että hänen runonsa ovat syntyessään melko valmiita; hän ei muokkaa niitä jälkikäteen juuri ollenkaan. Tietenkin kokoelmaa varten tehtiin kustantajan kanssa hiomis- ja toimitustyötä. Martta mainitsi omiksi lempirunoilijoikseen Mirkka Rekolan ja Lassi Nummen . Myös lukupiiriläiset kertoivat omasta suhteestaan runouteen ja lempirunoilijoistaan. Esimerkiksi Heikki Juutinen mainitsi Pentti Saarikosken ja Virva Eskelistä liikuttaa Eino Leinon runous. Kirsti Immonen taas on löytänyt viime vuosina Aleksis Kiven tuotannon.
Illan aikana keskusteltiin vilkkaasti runoudesta, joihin kaikilla osallistujilla on omanlaisensa suhde. Opimme varmasti ainakin sen, että koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan; julkaisihan Marttakin esikoiskokoelmansa 81-vuotiaana!