Menestystä NouHätä 2014 -kilpailussa

Teksti ja kuvat: Ada Kekäläinen 8a
Videot: Ada Kekäläinen 8a, Katja Hänninen ja NouHätä - kampanja

Pärjääminen näissä kekkereissä vaatii monipuolista pelastusalan tuntemusta

Raportti Pohjois-Savon aluekilpailuista

Torstaiaamuna 10.4.2014 kuusitoista Nou Hätä! –joukkuetta oli kerääntynyt Pohjois-Savon pelastuslaitokselle Pohjois-Savon aluekilpailuihin. Meidän omaa kouluamme edustivat Tommi Kokkonen, Hilla Valtola ja Varpu Falkenberg, kaikki 8a-luokalta. Joukkueen mukaan olo oli hieman hermostunut, mutta rennompi muihin joukkueisiin nähden. Kaikki ottivat silti kilpailun tosissaan. Varmuutta toi myös se, että Hilla, Varpu ja Tommi olivat jo käyneet paikan päällä harjoittelemassa ja tunsivat paikan. Oli kilpailuun tietenkin pitänyt myös lukea. Varpu, Tommi ja Hilla kertoivat, että he lukivat paljon teoriakoetta ja muutakin kilpailua varten. Puhelimet tietenkin sammutettiin ennen teoriakokeen alkamista, eikä niitä saanut käyttää ennen kilpailun loppua.

 Minna Canthin koulun joukkueen jäsenet: Varpu, Hilla ja Tommi. 

Kaikki joukkueet kokoontuivat liikuntasaliin ja sitten alkoikin teoriakoe. Minarilaiset kertovat, että ensimmäinen tehtävä oli helppo, mutta toinen sivu järkytti. Vaikeuksia tuotti etenkin tehtävä, jossa piti laittaa minuutit ja tapahtumat tulipalon etenemiseen. Kokonaisuudessaan teoriakokeessa oli kahdeksan sivua. Tehtävät olivat kierosti tehtyjä. Kysymykset olivat laajoja. Teoriakoetta tehtiin todella pitkään ja sitten alkoikin loputtomalta tuntuva odotus, että päästäisiin tehtävärasteille. Tässä vaiheessa minä ilmaannuin paikalle. Joukkueen mukaan odottaminen oli ärsyttävää. Onneksi aika kului korttia pelaamalla.

Aika kului mukavasti korttia pelaamalla.

Viimeisten joukossa pääsimme lähtemään rasteille. Varpun, Tommin ja Hillan mukaan rastit olivat helpompia, kuin ensimmäisellä kerralla. He olivat myös tyytyväisiä rastien suorituksiin. - Kuitenkin rasteja tehdessä oli sellainen fiilis, että kohta ruvetaan hätiköimään, tiimi kertoo.

Ensimmäisellä rastilla oli palava nukke ja roskienpolttoastia. Tehtävät jaettiin lähes heti ja sitten ryhdyttiinkin toimimaan. Rasti suoritettiin hienosti. Ei kaikki kuitenkaan ihan nappiin mennyt.
- Minua jäi ärsyttämään se, että unohdin kaataa palavan nuken maahan, ennen kuin aloitin sammuttamaan sitä, Tommi kertoo.

Seuraavalla rastilla maassa makasi mies hiustenkuivain kädessään. Taaskin Varpu, Tommi ja Hilla toimivat ripeästi, mutta huolellisesti. Kyllä tuota katsellessa tuli sellainen olo, että kovasti oli harjoiteltu. Kaikki sujui lähes täydellisesti. Miinusta tuli siitä, että uhri käännettiin kylkiasentoon ns. väärään suuntaan. Muuten rastista tuli melkein täydet pisteet.

Varpu jakelee käskyjä toisella rastilla.

Seuraavalle rastille siirryimme ylempään kerrokseen. Saavuimme pieneen huoneeseen, jossa joukkuetta neuvottiin toimimaan tilanteen mukaisesti. Tietokoneelta alkoi kuulua ääntä. Minarilaiset tunnistivat sen heti yleiseksi vaaramerkiksi. Ikkunoitten pieliä alettiin teipata ja radio laitettiin päälle. Joukkuelaiset luettelivat myös kaiken muun tärkeän mitä tilanteesta tiesivät. Itse en olisi tiennyt asioista puoliakaan.

Viimeiselle rastille meidät jätettiin käytävään odottamaan jotain ääntä. Pian palohälytys pärähti soimaan ja Tommi, Hilla ja Varpu lähtivät koputtelemaan oviin ja kertomaan palohälytyksestä. Myös huone, josta palohälytys tuli, löydettiin. Oltiin jo menossa ulos, kun muistettiin ovet. Kaikki joukkuelaiset ryntäsivät sulkemaan ovia. Sitten mentiin ulos ja yhteiselle tapaamispaikalle. Vasta sieltä soitettiin hätänumeroon. Rastin suoritus sujui oikein mallikkaasti.

Viimeisellä rastilla toimittiin ripeästi. 

Rastit ja teoriakoe olivat ohi ja nyt voitiin vain odotella tuloksia. - Oli harmi, ettei siellä rasteilla ollut elvytystä, koska oltiin harjoiteltu sitä palolaitoksella, Varpu sanoo hieman pettyneen oloisena.

Pitkän ja kärsimättömän odottamisen jälkeen tulokset olivat selvillä. Vielä sitä ennen kuitenkin tarkistettiin teoriakoe ja käytiin rastit läpi. Sitten alkoi jännittävin osuus. - Se oli mahtava tunne, kun palomies luetteli 13 joukkuetta. Luulimme ensin, että olimme häntäpäässä, mutta sitten tajusimme, että olimmekin kolmen parhaan joukossa, jotka lueteltaisiin viimeisenä, Hilla muistelee.

Seuraavaksi palomies kertoi kolmanneksi tulleen joukkueen, joka loppujen lopuksi oli Keiteleen Nilakan yhtenäiskoulu. Tajusimme olevamme kahden kärjessä. Jännitys tiivistyi. Emme voineet uskoa korviamme, kun palomies ilmoitti Maaningan Maaninkajärven koulun tulleen toiseksi vain puolen pisteen erolla.

Aluekisan voitto kotiin!

- Jälkikäteen tuli sellainen fiilis, että jos olisimme laittaneet yhdenkin rastin väärään ruutuun, niin meiltä olisi rokotettu puoli pistettä, ja toinen joukkue olisi voittanut, Hilla mietiskelee. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Voitto tuli kotiin ja sen annettiin myös näkyä. Joukkue tuuletti voittoaan. Joukkueelle oli jäänyt mieleen, miten ennen kilpailua Tommi oli tokaissut: - Ei me ainakaan millekään Maaningalle hävitä! Eikä me hävitty.

Kysyn vielä, miten he aikovat valmistautua loppukilpailua varten. - Luetaan kuin hullut, Varpu toteaa iloisesti. Hilla, Varpu ja Tommi aikovat myös käydä pelastusopistolla harjoittelemassa.

Joukkueella on vielä yksi neuvo tulevaisuudessa Nou Hätä! –kilpailuun meneville joukkueille: lukekaa!


Loppukilpailu pidettiin torstaina 8.5.2014 Kuopion pelastusopistolla. Tuloksena joukkueelle varmistui kunnioitettava neljäs sija. Hyvä Minari! Onnea Hilla, Varpu ja Tommi!!

Linkkejä:
Muurolan koululaiset parhaita pelastustaitajia
Nou Hätä Facebook
NouHätä 2014 mallisuoritukset