Savolaeset Hesassa
Myö lähettii torstaeuamuna aamukahveen jäläkeen ennen kuutta linjakkaalla Hessaan. Voepi sannoo, että linjakkaassa ol tunnelmoo, ku istumapaekkoja ol nennee kohe liian vähän. Matkaseurueesee kuulu opettajattarista Ikosen Anna ja Miettis Minna. Oppilaesta suurin osa ol kolomatta vuotta kääviä nulikoita, meitä ysiluokkalaesia. Mukkaa mahtu muutama jäläkeenjääneempi, nimittäen kasiluokkalaesia ja yks nykypäevän lapsi, seiskaluokkalaenen.
Hesassa myö kurvattiin Ateneumin pihhaan ja jakkaannuttiin ryhmiin. Ateneumin taede ol savolaesen silimää moternia ja tehtävälapun täättäminen ol vaekeeta. Taedetta tutkaellessa näläkä rupes kurnimmaa suolissa. Sillo myö piästii vappaa-ajalle ja päästii myöki lappaamaan sapuskaa iäntä kohe. Ruokapaekan löötäminen puluman pukkas. Immeisiä ol ruuhkaks asti, männä varnivat aeka haepakkata, ja ravintolamualimasta ei löötynnä kalakukkoo purtavaks. Mutta lupsakkaalla mielellä myö otettiin tuumasta toimeen ja mäntiin syömää pastoo, sitä italialaesten herkkua. Maestu iha makaroonille.
Ku mahat ol suatu täätee, lähettii puotiloelle. Kierrettii kaapasta toeseen, vuan ei meenannu löötyvä kääpästä retonkia. Ol vuatteet liian muotikkaeta. Sitte myö törmättii ite piäkallopaekalle elikkä evuskuntatalolle. Kerran siinä herrojen huoneella oltii, niin piti siinä kuva räpsästä.
Linjakas tul poemimaan meijät kohtaamispaekalta ja suunnattii näköratioon elikkäs Ylelle. Siellä myö rehvattiin ite mussiikinopettaja Mariannen veljpoeka Liimataesen Markus. Se olki oekee julukkis, on nimittäin telekkarissa töessä. Siinä se huastel tekemisistään ja myö sille laalettii. Sitten myö piästiin kiertelemmään siellä oppaetten joholla. Ol muute vaekka minkälaesta vuatetta käätettävissä, ja piästii vielä istummaa samalle tuolille ku Sarasvuo.
