Kirjailija tuhkapilven takaa
Minna Canthin koulu sai keskiviikkona 21.huhtikuuta erikoisvieraan: viimeisellä Islannista lähteneellä lennolla saapuneen kirjailija Kristín Steinsdóttirin. Kristín vieraili Suomessa Pohjola Norden -viikolla ja markkinoi kirjaansa Omaa tietä (2006, Lurra editions) sekä tapasi kustantajansa Arja Rinnekankaan. Koulumme ilmaisutaidon opettajan Jari Mäntyvaaran kontakteilla saimme kirjailijan kustantajineen Minarille vieraaksi. Hän piti muutamille 9.luokille luennon, jossa hän kertoi omasta elämästään ja kirjailijan ammatista.
Nuori tarinoitsija
64-vuotias Kristín kertoi nuorena olleensa ahkera kirjoittaja: 9-vuotiaana hän sai ensimmäisen kirjansa valmiiksi, ruutupaperille. "Valitettavasti veljeni meni lukemaan sitä kavereilleen ja minä suutuspäissäni revin kaikki tekstini riekaleiksi", hän kertoo. Kristín korostikin kaikille sitä, miten tärkeää olisi säilyttää nuoruuden tekstit tallessa, sillä vanhempana niitä olisi mukava lukea. Luovuutensa hän kertoo perineensä äidiltään: "Koska 50-luvulla ei ollut päiväkoteja, kaikki kylän lapset kerääntyivät meille kuuntelemaan äitini tarinoita."
Kustantajaa etsimässä
Tie kirjailijaksi ei ollut Kristínille helppo, sillä kustantamoa ei tahtonut löytyä. Ajan ongelma oli, ettei naisia kustantamoissa aina otettu vakavasti. Tämän takia hän kouluttatuikin opettajaksi. Hän muutti Saksaan, jossa hän löysi myös nykyisen aviomiehensä. Palattuaan takaisin Islantiin, hän huomasi ilmoituksen, jossa kustannusfirma etsi uutta teosta julkaistavaksi. Kristín päätti, että nyt oli hänen aikansa näyttää. Kainous tosin vei voiton, ja lähetti hän lähetti teoksensaveljensä nimellä. Sadan teoksen joukosta kuitenkin juuri hänen teoksensa valittiin. Esikoiskirja ilmestyikin vuonna 1987.
Neuvoja nuorille kirjailijoille
"Löytäkää kustantaja", neuvoo Kristín Steinsdóttir. Kustantajan löytämistä hän pitää kirjailijan haasteellisimpana tehtävänä, sillä ilman kustantajaa ei teksti näe ikinä päivän valoa. Toinen tärkeä asia on, että kirjoittaja ei jämähdä vain yhteen kirjallisuuden lajiin, vaan runoilijan pitää kirjoittaa muutakin kuin runoja ja lastenkirjailijan täytyy kirjoittaa muutakin kuin lastenkirjoja. "Muuten aivot putkistuvat ja ajattelu yksiuloitteistuu", Kristín havainnollistaa.
Joskus se aikakin loppuu
Kuten kaikki tietävät, aika loppuu joskus kesken, ja näin kävi meidän "Islannin tunnilla". Aika vierähti nopeasti ja tuntui, kuin islantilaiskirjailija olisi sanonut vain muutaman sanan. Tosin jos Islannista on Suomeen viikoksi tullut, ei yhdessä paikassa kauan kerkeä olemaan. Oppilaat näyttivät viihtyvän hyvin tunnilla, eikä englannin kielen puhumiskynnys ollut este eikä mikään.
Linkit
Suomen kuvalehti 1.5.2010