Teksti: Henriikka Asikainen 7d
Kuvat: Henriikka Asikainen 7d ja Vesa Vainikainen
Kuvat: Henriikka Asikainen 7d ja Vesa Vainikainen
Suo otti omansa
Tiistai 1.6.2010 oli Minarin seiskaluokkalaisten suo retkipäivä, joka vaati monia uhreja...
Kuljetusoppilailla alkoi päivä klo. 9.00 luokassa 273 nimenhuudolla. Sen jälkeen aloimme luokan kanssa yhdessä selvittää kakkostehtävää, jossa piti selvittää takaseinällä olevien kasvien nimiä. Ensimmäinen tehtävä tuli kotitehtäväksi, mutta pohjukstuksen saimme siihen soista kertovan videon avulla.
Bussin piti tulla varttia vaille kymmenen jota odoteliin ulkona auringonpaisteessa sen tuloa.Sari Halonen, joka vastasi meistä suolle asti rupesi ihmettelemään missä bussi oli, kun sitä ei ruvennut kuulumaan. Hän meni sisälle selvittämään myöhästymisen syitä.
Bussi kuljetti meidät autoliikkeen pihaan ja jatkoimme ryhmissä eteenpäin kohti suota. Ensimmäisellä rastilla meidän piti selvittää puun ikää renkaista laskien. Ryhmämme pojat laskivat puun ikää pariin kertaan ja sen jälkeen me varmistimme, että oli tullut sama lukema.
Seuraavana tehtävänä oli määrittää suotyyppi. Sen saimme yhdessä äkkiä ratkotuksi ja sen jälkeen siirryimme varsinaiseen suoalueelle. Opettaja kulki edeltä ja neuvoi mitä reittiä meidän pitäisi kulkea, että emme uppoaisi suonsilmään.
Jonomme lähti etenemään reippaasti eteenpäin ja kun tuli minun vuoroni, astuin harhaan ja toinen jalkani upposi polvea myöten suohon. Miia Keinänen 7d ei ollut ihan niin onnekas, sillä hänen croksinsa olivat hukkuneet suohon, eikä niitä näkynyt enää missään. Vesa ryhtyi kaivamaan ja etsimään niitä umpimähkään. Jonkin ajan kaivamisen jälkeen molemmat löytyi Miian onneksi.
Tämän onnen jälkeen rupesimme tunnistelemaan suokasveja. Saimme Vesan avulla tunnistettua tosi monia kasveja. Sen jälkeen palasimme kauhutietä takaisin metsään ja lähdimme kiertämään suon toiselle puolelle.
Matkalla meidän piti loikata suo-ojan yli, josta kaikki selvisivät kuivin jaloin yli.
Suon toisella puolella oli rasti, jota rupesimme selvittämään onnellisena, kun se oli kuivalla maalla. Jaro Pääkkö 7d lähti urheana kävelemään Ulliksen perässä kohti suon keskiosia.
Lähdin hänen perässään varovasti ja pääsin ehjin nahoin keskelle suota. Siellä selvitimme yhdessä tehtävät, jolloin Jaro jatkoi matkaa eteenpäin ja minä lähdin palaamaan takaisin kovapohjaista metsää kohti.
Sillä välin kun teimme tehtäviä läpi, takaamme kuului kauheaa kiljuntaa. Stiina oli kaatunut ja uponnut suohon.
Takaisin kuivalle maaperälle päästyäni, päädyin kiertämään metsän kautta sinne minne muut olivat menneet. Sain loikittua onnellisesti sinne ja ehdin juuri parahiksi katsomaan suojuoksua.
Matkalla kuivaa metsää kohti kauhukseni kaaduin ja rupesin uppoamaan syvälle suohon. Kiljuin apua ja kun hän saapui, Vesa pelasti ensin turvaan kuivalle maalle kameran, biologian vihkoni, tehtävä monisteen ja kynäni. Sen jälkeen sain minä apua, jonka jälkeen pääsin takaisin kuivalle maaperälle.
Valkeisen rannalla suoritimme viimeiset tehtävät, jonka jälkeen pääsimme iloisesti lähtemään kotia kohti.
